Bänditoiminta ›

Tässä vähän aikaa sitten olin katsomassa keikkaa jossa kitaristi lähti "encore-tauolle", valot sammui, basisti ja rumpali jäi vielä lavalle. Harmi vaan että kukaan ei taputtanut paria sekuntia pidempään. Rumpali kuiskaa kitaristille että "tuu nyt äkkiä takasin" niin kuuluvalla äänellä että varmasti kaikki katsojat (joita oli ehkä n. 15) kuulivat. Bändi soittaa vielä kolme encorea.
 
Jos yleisö ei halua encorea, keikka oli siinä. Oikeasti.

Tässä vähän aikaa sitten olin katsomassa keikkaa jossa kitaristi lähti "encore-tauolle", valot sammui, basisti ja rumpali jäi vielä lavalle. Harmi vaan että kukaan ei taputtanut paria sekuntia pidempään. Rumpali kuiskaa kitaristille että "tuu nyt äkkiä takasin" niin kuuluvalla äänellä että varmasti kaikki katsojat (joita oli ehkä n. 15) kuulivat. Bändi soittaa vielä kolme encorea.
 
Jos yleisö ei halua encorea, keikka oli siinä. Oikeasti.
 
Samaa mieltä!! No kolme encorea nyt menee pikkubändille yli, vaikka yleisö kuinka haluaisi lisää, IMO. Isot starbat saa vetää vaikka 100 encorea=)

Olin eräällä keikalla. Basistin mossatessa, viereisen kitaristin kitaran terävä lapa osui basistia silmään. Aivan silmän vierestä alkoi valumaan verta. Näytti ihan kun se olis itkeny verta, joka sai yleisön aivan sekaisin :P

En tiiä et miten es päästiin soittaan, mut oon ilonen et oon täällä kirjottamassa tätä juttua :D

Heheh, muistui mieleeni eräs reilun parin vuoden takainen keikka entisen bändini kanssa Dubrovnikissa, Helsingissä.
 
Ensin me myöhästyttiin pari tuntia soundcheckista ja kun pääsimme säätämään kamojamme kitaristi huomasi että delay pedaali ei toimi. Patterit meni vaihtoon mutta ei toiminut edelleen. Noh, vaikka delay oli olennainen osa bändin soundia niin päätimme vetää ilman. Toki seuraavissa treeneissä pedaali toimi kuin unelma. Sitten rumpalin virveli alkoi temppuilla ja sitä sattui parin biisin välein jahka keikka saatiin alkamaan...
 
Noh, showtime ja jätkät vitunmoisella uholla lauteille. Eka biisi alkaa ja allekirjoittanut alkaa laulaa dramaattisen aloitusbiisin ensimmäistä riviä. Ei kuulu mitään. Käy ilmi, että mun langattoman mikin lähetin on pois päältä ja että se vitun laite on ison styrkkarin takana lankapinon alla. Nooh, ei sitten muuta kuin kova tonkiminen ja lähetin päälle.
 
Keikka meni sitten miten meni, kitara kuulosti vaimealta, virveli tippui rumpalin jalkoihin about sata kertaa ja lavasoundi oli kamalaa saastaa. Vedettiin muutenkin todella huonosti ja tulihan sitä sekoiltua jotain tyhmää yleisön seassa. Taisin yrittää kiivetä seinille...
 
Kaikesta huolimatta yleisö tuntui tykkäävän keikasta joten encorea pukkasi. Harmi vaan että minä ja yhtyeen kielisoitin jampat onnistuttiin lukitsemaan itsemme panssarioven taakse siinä välissä rumpalin ja synistin ihmetellessä lavalla. Lopulta joku tajusi avata oven ja me luikittiin häntä koipien välissä soittamaan encorena vielä eräs Ratsian biisi...
 
Kyllä, olin aika kännissä keikan jälkeen. Huh huh.

Spinal Tap revival! Onneksi ei rumpali räjähtänyt.
 
Tai tukehtunut (jonkun muun) oksennukseen.

Hihnaongelmia täälläkin ja olipahan tyylikkäästi vielä monikamerataltioitu keikka....
 
http://www.youtube.com/watch?v=BvEE7TVP4m8

 
Tuossa taannoin käytiin pääkaupungissa pistokeikalla. Mulla oli uusi kitara. Vaikka olen jo jonkun kymmenen vuotta soitellut pelkästään hihnalukollisilla kitaroilla, niin tähän uuteen ESP:iin en ollut lukkoja vielä saanut asennettua. Tuntui niin tiukasti istuvan se hihna paikallaan, että ajattelin sen pysyvän ilmankin. Ekassa biisissä sitten nostin vähän kitaraa ja niinpä se vain hihna irtosi.
 
Eihän siinä sinänsä mitään, sattuuhan näitä. Loppubiisin rämmin sitten kyykyssä loppuun. Ja loppukeikan sitten vähän tavallista varovaisemmin. Noh, tulipa todistettua taaw itselleen, että kyllä ne hihnalukot näimmä ovat ihan tarpeelliset.
 
Onhan sitä kaikenlaista muutakin tapahtunut tässä vuosien varrella. Biisiä on tullut aloitettua väärästä sävellajista, joskus on kitarassa ollut G-kieli D-vireessä, jne.
 
Aikanaan mulla oli Bossin GT6:nen joka alkoi näyttämään lahoamisen merkkejä. Aina välillä se päätti pistää kaikki efektit manuaalimoodissa kerralla päälle, tuli sitten kerrankin soitettua pari biisiä semmoisella ihme flanger-chorus-delay-virityksellä, kun vähän huonon monitoroinnin takia en huomannut asiaa.
 
Ensimmäisillä keikoilla ne pikkujututkin tuntui maailmanlopulta, nykyään niitä ei niin jaksa enää stressata.

Ensimmäisillä keikoilla ne pikkujututkin tuntui maailmanlopulta, nykyään niitä ei niin jaksa enää stressata.
 
Kokemushan tuossa toimii, kaipa ne tarttee jokaisen kantapään kautta oppia.
 
Onhan tuolla paljonkin mitä mä en ymmärrä. Liikaa viinaa ennen keikkaa, risoja kamoja keikalla, perseilyä väärässä paikassa, jos ny semmoiselle paikkaa löytyy.
 
Monasti on mullekin täällä turpiin tullut, en mä mistään tietysti mitään tiedä.
Se ny vaan on niin, että asiat, joihin olisi voinut vaikuttaa funtsimalla etukäteen, mutta vaan ei viitsinyt, ovat noloja.
Asiat, joita sattuu ja tapahtuu, ja joihin ei voi juuri vaikuttaa, ovat sattuman sanelemia juttuja. Niiden kanssa vain pitää tulla toimeen.

Liikaa viinaa ennen keikkaa
Ei tarvi ees viinaa, ihan kalja riittää. Oli Sata Lasta keikka uudella ylioppilastalolla (ehkä -86). Saatiin keikkaliksa kaljoina, ja siinä lämppäribändin vetäessä huolestuttiin takahuoneessa siitä jääkö bisseä jäljelle. Ruvettiin sitten kiskomaan niitä ihan huolella, tuloksena että kaikki aloitti eri biisin ja putosin rumpujakkaralta ainakin viisi kertaa. Rock'n'Roll lifestyle?

Itte ryssin tässä äskettäin keikkani kun tuli yhdessä biisissä totaalinen blackout...
Vituiks meni. Samalla meni myös virtuaaliseksi sävellykseksi ja kitaristien päät pyöri kun karusellit että vitä helv...
No, onneksi hyvin paikattiin ja kansa tykkäsi.

Itte ryssin tässä äskettäin keikkani kun tuli yhdessä biisissä totaalinen blackout...
 
Mulle kävi vähän samalla tavalla yhden kerran encoren kanssa. Oltiin soitettu puolitoista tuntia ihan täpöllä ja takki oli aivan tyhjänä. Promilleja ei ollut ollenkaan ihan vettä olin juonut koko illan. Biisin piti alkaa semmoisella simppelillä ramopunkriffillä ja kun rumpali laski yykaakooneensä, minulla unohtui kaikki. Muistin että F siinä riffissä oli ekana ja D ja ehkä C jossakin välissä. Basistin koko ajan syvenevä ryppy otsalla noiden kahdeksan tahdin aikana naurattaa vieläkin. Säkeistöstä sain kiinni sitten ja ennen toista säkeistöä riffikin palasi jo mieleen. Jälkeenpäin basisti kertoi miettineensä, että aloittikohan hän väärän biisin, kun minä pokerina vetelin menemään ilmeenkään värähtämättä diibadaabaa. Kaukaa viisaana olin ennakoinut uupumusta encoren aikana ja kirjoittanut biisilistaan kappaleen nimen perään riffin 4 ensimmäistä sointua. Mutta eipä sattuneet silmään siinä lavalla nekään.
 
Ja toisen kerran kävi vähän samalla tavalla encoressa. Biisilistassa oli biisin ekat soinnut nimen perässä, mutta soitin biisin silti vähän eri soinnuilla kuin basisti, joka siis veti biisin oikein. Toisiamme katselimme lavalla vähän kummissamme, kun mielestämme soitettiin ihan niin kuin pitikin, mutta hassulta kuullosti. Täysillä vedettiin kappale silti loppuun ja hyvä oli meininki.

Koulun bändikatselmuksessa irtos basson hihna, jouduin soittaan loppubiisin sitte jalka vahvistimella ja basso jalan päällä.
Toiseen esitykseen lainasin bassoa jossa oli kestävämpi hihna, nooh se oli ihan eri vireessä ja näinollen soitto kuulosti ihan surkeelta. :D

Koulun bändikatselmuksessa irtos basson hihna, jouduin soittaan loppubiisin sitte jalka vahvistimella ja basso jalan päällä.
Toiseen esitykseen lainasin bassoa jossa oli kestävämpi hihna, nooh se oli ihan eri vireessä ja näinollen soitto kuulosti ihan surkeelta. :D
 
Suosittelen hihnalukkojen käyttöä vai mitä lie ovat nimeltään. :)

Huhhuh, eka piisi tänään oli täys fiasko.. vireet päin helvettiä yms.
No, eipä mittää, ens kerralla paremmin.

Tämä Reverend Bizarren keikkapätkä nauratti ainakin minua. Melko lainehtiva yleisömeri ja toi n. 11v pällistelijä kruunaa kaiken :-)
 
http://www.youtube.com/watch?v=Vvd5LIKJz-E&feature=related
 
Edit: en minä tiedä onko tämä nyt niin noloa, kaikilla yhtyeillä tälläisiä lienee joskus...

Mikä siinä on, että aina kun hihna irtoaa, on pakko vetää kyykyssä ja ties miten kikkaillen biisi loppuun? Miksei sitä hihnaa voi vaan laittaa takasin ja jatkaa skulaamista, ihan ku sellasta muutaman tahdin taukoa kukaan tosissaan huomais.
 
Etenkin jos on kaks kitaraa, jätän ainaki ite soittamisen välillä kokonaan, jos tuntuu lauluunkeskittymiseltä.
 
Ite topikkiin, useimmat virheet on ollut sitä, että unohtuu laulun sanat, ei osaa lähteä biisiin oikein (ei löydä ekaa nuottia) ja on pakko ottaa alusta tai jotain vastaavaa typeryyttä. Kuten se, että ei vaan soitto kulje, ja ihan oman hyvän olon takia ottaa vielä uudestaan sen intron, jossa on pelkästään yksi kitara.
 
Tosin yks typerä moka oli kyllä, kun oltiin fuksibileissä skulaamassa 05. Kovana jätkänä tietysti laitoin aurinkolasitpäähän, ja ajattelin pitää niitä ainakin keikan pari ekaa biisiä. Aloitusbiisin oli Welcome To The Jungle, ja soolon paikkeilla vaan jouduin toteemaan et ei vittu, eihän täällä pimeessä oikeesti näe mitään, lasit meinaa tippua silmiltä, eikä soittamiseen ehdi keskittyä ollenkaan. Siinä lähti kyllä lasit nopeesti pois heti tilaisuuden tullen.

Etenkin jos on kaks kitaraa, jätän ainaki ite soittamisen välillä kokonaan, jos tuntuu lauluunkeskittymiseltä.
 
Rokkitrion kans toi on vähä hankalampaa. Vaikka ei silti, muistan kyllä joskus itekin noin tehneeni, kun on jotain kitaraongelmia kohdalle sattunu. Pelkkä rumpu-basso-säestys vaan usein kuulostaa aika "tyhjältä"... ;)

oli keikan alussa tota hankala soittaa paranoid ku kielet katkes.

oli keikan alussa tota hankala soittaa paranoid ku kielet katkes.
 
Että ihanko kaikki kielet?