Kitarat: kitarakamat ›

Morjentes!
 
Tämä höpötykseni keskittyy nyt pääasiassa perussointien tutkailemiseen, eli puhutaan puhtaasta sekä eriasteisista yliohjauksista. Modulaatiot, tila-efektit sun muut vatkaukset olen rajallisen käsittelykykyni vuoksi tiputtanut tästä pois, puhumattakaan soundiin suoranaisesti vaikuttamattomista seikoista, kuten esim. midiohjauksesta yms.
 
Markkinoilla on monenmoista vehjettä yksikanavaisista perusvempeleistä digitaalisiin malllinnusvehkeisiin, ja hintahaitari on vähintään yhtä kirjava. Eli voisi luulla, että jokaiseen budjettiin melkeinpä löytyy teoreettisilta ominaisuuksiltaan sopiva vahvistin. Monesti kuitenkin vahvistinhankinta on kompromissi, jolloin ostopäätös tehdään tiettyjen kriteerien perusteella, ja puutteita paikkaillaan sitten lisälaitteilla.
 
Mikä itseäni tässä vähän tuumituttaa on, että joskus kuvittelin, että riittävällä rahamäärällä voisi saada vahvistimen, joka tekisi (edes) perussoundit kunnialla puhtaan, pikkuroson ja lead-särön (joillakin perussoundienkin paletti toki on suurempi, toisilla taas pienempi). Kuitenkin omakohtaisesti olen tullut tilanteeseen, jossa parin tonnin putkinupin edessä on kuitenkin käytettävä irtopedaleeja, ja huomaan monien olevan aivan samassa tilanteessa. Kalliin ja hienon vahvistimen edessä on muutaman kympin pöristimiä ja/tai boostereita.
 
Eikä siinä mitään, ei se väärin ole. Tuntuu vain hiukan hassulta, että se huippukallis vahvistin tarvitsee sen (halvan) pedaalin tahi useammankin, jotta saavutettaisiin haluttu soundi. Onko tällöin se kallis vahvistin perusteltu, vai olisiko kenties halvemmallakin vahvistinratkaisulla saavutettu soundillisesti yhtä hyvä lopputulos? Säröpurnukoiden etu toki on myös juuri edullisuudessa, sillä jos soundi jostain syystä alkaa tympiä, niin on helppo pistää purkki vaihtoon ja viilata soundia kohdalleen uudella, erityyppisellä murottimella.
 
Itse heräsin tuumiskelemaan tätä asiaa, kun (tällä erää) olen päätynyt ns. ykkössetissäni (Bogner Shiva) ottamaan puhtaat ja crunchit vahvistimesta, mutta laitteen luonteen vuoksi high gain osasto on otettava pedaalista. Kotona tuuppasin samaa pedaalia Tech21 Trademark 60vahvaimeen, enkä voi väittää soundin olevan ainakaan olennaisesti huonompi. Puhtaissa soundeissa Trademark kylläkin häivää Bognerille kirkkaasti ja pikkurosoilla ainakin yhtä paljon, mutta monille juuri tuo täysi rähinä on se tärkein soundi, ja siltä osin, kun särö otetaan pedaalista, ei Trademark ole mitenkään selkeästi heikompi.
 
Kuinkas teillä muilla? Löytyykö tuo peruspaletti suoraan vahvistimesta, vai onko lattialla matolaatikoita avustamassa? Onko esimerkiksi käynyt mielessä, että olisi mukavaa, jos kanavanvaihtimessa olisi yksi nappula enemmän, ja lattialta saisi sen yhden särölootan pois?
 
JuSu

Kuinkas teillä muilla? Löytyykö tuo peruspaletti suoraan vahvistimesta, vai onko lattialla matolaatikoita avustamassa? Onko esimerkiksi käynyt mielessä, että olisi mukavaa, jos kanavanvaihtimessa olisi yksi nappula enemmän, ja lattialta saisi sen yhden särölootan pois?
 
JuSu
 
Itse olen nyt löytänyt omastamielestäni sen mikä on riittävän taipuisa ja soundi on kohdallaan. Oma lähtö kohta vahvistimen hakemiseen oli se että sen soundi on oltava riittävän hyvä ilman mitään lisä apuja. Sittemmin olen silti miettinyt että laitaisinko jotain pedaalia eteen paksuntaakseni liidi soundia ja kompuraa tasamaan puhtaita.
 
Parhaat soundit koskaan olen aina saanut 1 kanavaisilla vahvareilla mutta niiden käyttö mukavuuden takia en ole sellaiseen päätynyt. Monesti on miettynyt että 2-3 vahvistimen setillä pääsisi parhaaseen tulokseen mutta sitä ei kestä selkä eikä kukkaro.
 
Nyt olen rakentamassa W/D/W rigiä joka toimiimyös ihan W/D jossa on InVaderin lisäksi Valvestaten päättäri effoille. Jos tässä olis ratkaisu siihen että Efektit sotkee likaa perus saundia.

joku täällä joskus kirjotteli, että:
 
kannattaa hankkia semmoinen vahvistin jossa mahd. hyvät puhtaat soundit
ja sitten ne säröt eril. säröspeduista.. ja saapahan tosiaan vaihdella soundia
mielensä mukaan kuten tuossa ylhäällä jo mainittiinkin.
(varsinkin nämä heebot + minä joilla mieli vaihtuu vähintään kerran päivässä)
 
tähän yhdyn kyllä täysin. sen verran paljon jo tullut vahvistimia läpi käytyä
ettei ainakaan alle 2000eur. vahvistimista yksikään miellytä mua niin että
löytyisi sekä hyvät puhtaat että hyvät säröt samasta masiinasta.
 
mutta paljonko on sitten paljon sijoittaa rahaa pelkkään puhtaaseen soundiin.....

On miinoja lattialla.
 
Barb E.Q:n hommasin puhdasta kanavaa varten, jotta saisin siihenkin sävysäädöt. Totestin kuitenkin, että se parantaa myös ennestäänkin mainiota särökanavaa. Käytännössä se onkin aina päällä. Tarvetta särökanavan parantamiseen ei varsinaisesti ollut, koska olin jo sitä mieltä, että se on pirkaleen hyvä, mutta näin siis kävi.
 
Overdrive on sen vuoksi, että saan säröpalettia monipuolistettua. OD puhtaaseen kanavaan tuottaa tyystin erilaisen soundin kuin etuasteesta otetty särötys. Lisäksi od:lla voi tarvittaessa vähän tuupata sitä etuastetta.
 
Clean booster taas ei muuta soundia. Cleaniin saa mahtavasti lisää volumea, särlökanavaan taas pikkuisen volaa ja tarvittaessa paljon säröä (kiitosta vaan jäsen Insane Kane).
 
Wah ja phaser moduloivat, joten niitä ei lasketa. High gainiin ei ole tarvetta. Jos olisi, niin minulla olisi jokin muu vahvistin :)

Mä oon huomannut että turha etsiä sitä täydellistä vahvistintä minkä pitäisi taittua kaikkeen.
Nykyinen uraltone jr 1x12 on ollut vuosia tossa ja soundia on muutettu tarvittaessa erillisillä efekteillä. Elämä on helppoa! Ja tokihan tolla on mukava vetää ihan kitara --> vahvistin meiningillä jos juurevampaa haluaa.
 
Mulle on ihan sama onko ne saundia muokkaavat transistorit, putket ym. komponentit vahvistinkotelon sisällä vai erillisissä laatikoissa lattialla.
 
Mistä tulee (aika yleinen) käsitys että vahvistimesta pitäisi saada kaikki? Ja erilliset efektit on jotenkin "väärin"?

joku täällä joskus kirjotteli, että:
 
kannattaa hankkia semmoinen vahvistin jossa mahd. hyvät puhtaat soundit
ja sitten ne säröt eril. säröspeduista.. ja saapahan tosiaan vaihdella soundia
mielensä mukaan kuten tuossa ylhäällä jo mainittiinkin.
(varsinkin nämä heebot + minä joilla mieli vaihtuu vähintään kerran päivässä)
 
musta tuntuu että ainakin minä olen jossain käänteessä tuollai kirjottanut. Ja pysyn kannassani. Eri vahvistimet syö pedaaleja kans eri tavalla, jotkut hyvin ja jotkut heikommin. Suosittelen pistämään budjettinsa mahd. hyvään basic vahvistimeen. Sellaiseen josta löytyy se hyvä puhdas, tarpeeks headroomia ja jonka kanssa pedaalit toimii hyvin. Ja pedaaleiksi en välttämättä suosittele niitä parin kympin boxeja, vaan niitä jotka soundaa parhaalta maksaa ne sitten 20 e tai 200 e kipale, useimmiten ne menee kyllä mielestäni yli tuon 20e :)

musta tuntuu että ainakin minä olen jossain käänteessä tuollai kirjottanut. Ja pysyn kannassani. Eri vahvistimet syö pedaaleja kans eri tavalla, jotkut hyvin ja jotkut heikommin...
 
Tämä on aivan totta. Omakohtaisena esimerkkinä Englin Classic Tube, jossa on unelmainen puhdas soundi, mutta täysin surkea säröosasto. Jostain syystä se ei myöskään pidä säröpedaaleista, vaan ne kaikki kuulostavat enemmän tai vähemmän samalta vahvarin läpi soitettuna. Lisäksi Classicilla on tapana "liiskata" soundia varsinkin kovemmilla säröillä (vaikea selittää miltä se kuulostaa), jolloin bändisoitossa häviää erottelevuutta.

Kyllä noita efektejä sun muita aina on tarvinut. Ne on sitten ne jätkät jotka osaa soittaa kun ei tarvi.

Kyllä noita efektejä sun muita aina on tarvinut. Ne on sitten ne jätkät jotka osaa soittaa kun ei tarvi.
 
No näinhän se osin on. Ja riippuuhan se aikas paljon siitä mitä soittaa. Jotain Pink Floydiakin olis aika karu soittaa ihan kitara-->vahvistin meiningillä. Tai hendrixiä, tai melkein mitä vaan. Aina siellä on jotain välissä. Lähes aina..
 
Olikohan just uudessa guitar playerissa nimien pedaalilautoja esittelyssä.
 
Mun mielestä tuo pelkkä kitara ja vahvistin toimii vaan "yhden soundin" meiningeissä.
 
Ediit: Olikohan se Just Albert Järvinen joku kuuleman mukaan sai kaikki vahvistimet saundaamaan hyvältä.. Toki silloin ei näitä spiidereitä ym. vielä ollut :)

Chuck Berry totesi taannoin, että vahvistin on hyvä kun siinä palaa punainen valo ja soitettaessa siitä kuuluu ääni. Toinen hyvä esimerkki hyvän saundin hakemisesta ihan kitara-piuha-vahvistin-linjalta on Agnus & Malcolm Young. Kyllä saundin hakeminen onnistuu pelkällä vahvistimellakin, mutta kovin laajaa saundipalettia ei saa ilman lisälaitteita. En itse ainakaan tiedä yhtään putkivahvistinta, josta lähtisi Mesan high gain -saundit, Marshallin rokkirosot, Voxin puhtaat ja Fenderin pyöreät bassot ja kirkas yläpää.
 
Oma lähestymistapani on, että vahvistimesta pitäisi lähteä terve perussaundi, ja loput tarpeet hoidetaan muutamalla lattiaspedulla. Vahvistimen valinnassa joutuu tekemään kompromisseja hinnan, tehon, saundienkin suhteen, ja puuttuvia piirteitä on helpointa paikata speduilla. Onhan se hassua, että kalliin vahvistimen edessä käytetään muutamien kymppien efektejä, mutta ne tekevät yhden saundin hyvin ja niistä on apua. Kyllä niitä voi käyttää aivan huoletta ilman mitään omantunnontuskia.
 
Efektien etuja on ainakin:
 
- Säröjen säätäminen on helpompaa overdriven avulla kuin ilman. Vahvistimen lead-kanavaa voi käyttää juuri siihen mihin se sopii parhaiten, ja muut särösaundit & buustaukset haetaan speduilla. Esimerkiksi puhtas saundi pidetään kristallinkirkkaana, pikkuroso haetaan overdrivella, lead-kavavalta toisenlainen särö ja siitä buustaamalla soolosaundi. Aika perusesimerkki miten 2-kanavaisesta vahvistimesta haetaan neljä eri saundia.
 
- Joillakin speduilla on vaan niin omanlaisensa saundi, että sitä ei voi korvata kalleimmallakan vahvistimella. Oma Tube Screamerini on ollut minulla n. 20 v vahvistimen edessä, enkä sitä ota siitä pois. Tämä on myös tottumiskysymys.
 
- Lattiaspedut ovat halpoja, niitä on helppo vaihtaa ja aina jatkuva paremman saundin metsästys pysyy kohtuuhintaisena. Sille ei vaan voi mitään, että laitteiden kanssa on kiva puljata.
 
- Keikoilla irtospelut on helppoja käyttää ja säätää vaikka kesken soiton, verrattuna esim multiefektihärveleihin. On helpompaa painaa sitä tuttua vihreätä boksia ja tietää tarkalleen saundit kuin muistaa monikanavaisen vahvistimen jalkakytkimen nappeja, tai etsiä jotain säätöä monimutkaisista valikoista.

Chuck Berry totesi taannoin, että vahvistin on hyvä kun siinä palaa punainen valo ja soitettaessa siitä kuuluu ääni. Toinen hyvä esimerkki hyvän saundin hakemisesta ihan kitara-piuha-vahvistin-linjalta on Agnus & Malcolm Young.
 
Joo näissä yhden saundin jutuissa homma toimii näin. Mut ei tainnu Chuckin aikana olla edes tarjolla juurikaan mitään..
 
Ja eikös Anguksella oo langattomissa systeemeissä meininki et buustaa extra hönkää kitarasta marshalliin.. muutaman db:n. Perkele kun en muista mut joku varmasti kertonee enempi..
Se lähetin toimi tavallaan boosterina.. :P

Ja eikös Anguksella oo langattomissa systeemeissä meininki et buustaa extra hönkää kitarasta marshalliin.. muutaman db:n. Perkele kun en muista mut joku varmasti kertonee enempi..
Se lähetin toimi tavallaan boosterina.. :P
 
Juu, näinhän se Angus tekee. Samaa kikkaa piti tietty käyttää edellisellä vahvaritsydeemillä (Mesa V-Twin räkkietunen+Marshall Valvestate päättäri) AC/DC-tribuuttipoppoolla. Nyt ei Carvin Legacyn kanssa enää tarvitse, gainia on varmasti tarpeeksi.

Pedaalimäärä on mulla hyvin vaatimaton. Wah, delay ja yksi halpa säröpolkusin. Säröpedaalia en yleensä edes käytä, se on ketjussa vain jos tekee mieli erilaista sävyä jossain välissä. Muuten kaikki säröt otan vahvistimistani.
 
Mä olen todennut, että vahvistimesta kaivettu särösoundi on aina jollain tapaa parempi kuin purnukasta. Vaikka pedaaleillakin pääsee lähelle, jotenkin se vahvarin soundi on himpun verran muhkumpi. Lisäksi se meinaa ettei tarvitse taivutella lattialle säätämään potikoita. :)
 
Aika monethan käyttävät satoja euroja pelkkiin säröpedaaleihin ja niitä voi olla laudassa yhdestään kolmeen, tai jopa viisikin kappaletta. Mä en tälläistä säröpedaalien metsästystä jaksaisi, tuntuu että todella monet polkusimet ovat loppupeleissä vain Tube Screamer variaatioita. Eipä silti etteikö tällaista vahvistinpuolellakin olisi...
 
Joka tapauksessa itse kyllä hommaan vahvistimia sillä periaatteella, ettei niitä tarvitse avittaa millään pedaalilla.

Painiskelen hieman samojen ongelmien parissa kuin Jusukin. Pitäisi löytää keikkakäyttöön hyvä vahvistin jossa ominaisuuksina:
 
- Teho: siinä 20-50w
- Toimii putkilla
- Hoitaa kliinit, komppisäröt ja soolosoundit (niin että soolosoundin voimakkuutta voi nostaa tai sille on oma säätönsä)
- Painaa alle 40 kg
- Mieluusti combo 1x12, 2x10 tai 2x12
- Mahtuu kuljetuslaatikossaan lisävaruteineen Volvo 460:n takakonttiin
- Em. soundit on hyvät
- Efektilenkki
- Hinta alle puoltoista tonnia
- Luotetteva (ei rätise, pauku, ei tarvii viedä takuuhuoltoon viikon sisällä hankinnasta, ei pasko putkia....) siis vahvistin jolla USKALTAA lähteä keikalle ilman varajärjestelmää.
 
Ostin nimittäin tuossa H&K:n Edition tuben. Vahvistimessa on kaikki em. toiminnot (komppisärön "joutuu" hotamaan purkilla, mutta muuten). Hinta uutena alle 600e. Siis kaikki muut paitsi tuo viimeinen kohta.... Tuo luotettavuus ei nimittäin tule ikinä mileen ennenkuin siinä vaiheessa, kun kohdalle sattuu vahvistin jonka luotettavuudesta ei ole varmuutta.

Painiskelen hieman samojen ongelmien parissa kuin Jusukin. Pitäisi löytää keikkakäyttöön hyvä vahvistin jossa ominaisuuksina:
 
- Teho: siinä 20-50w
- Toimii putkilla
- Hoitaa kliinit, komppisäröt ja soolosoundit (niin että soolosoundin voimakkuutta voi nostaa tai sille on oma säätönsä)
- Painaa alle 40 kg
- Mieluusti combo 1x12, 2x10 tai 2x12
- Mahtuu kuljetuslaatikossaan lisävaruteineen Volvo 460:n takakonttiin
- Em. soundit on hyvät
- Efektilenkki
- Hinta alle puoltoista tonnia
- Luotetteva (ei rätise, pauku, ei tarvii viedä takuuhuoltoon viikon sisällä hankinnasta, ei pasko putkia....) siis vahvistin jolla USKALTAA lähteä keikalle ilman varajärjestelmää.
 
äkkiseltään mieleen tulee koch twintone. Khyl :)

Mä olen vapautunut pedaaleista, suoralla piuhalla vaan mennään. Hieno tunne, ei lopu mistään patterit eikä ole mystisiä vikoja. Vähemmän tavaraa hukattavaksi, eikä mitkään pedaali-gasit iske. Vähemmän nuppeja ruuvattavaksi, joten soundistressikään ei kalva korvaa. Treeniaika ei kulu säätämiseen kun ei ole mitä säätää.
 
Vahvareina on marsun jubileet ja SL-X. Perussoundissa on gainia tuhdisti, ja kliinimpi osasto otetaan rauhallisemmalla soitolla ja kitaran volumepotikkaa kääntämällä, samoin kaulamikissä on volat pienellään että sinne vaihtamalla soundit puhdistuu.
 
Soittotatsi on parantunut ja mieli kirkastunut, suosittelen.

äkkiseltään mieleen tulee koch twintone. Khyl :)
 
Koffin studio- ja twintoneja oon testaillu ja penkitelly aika paljon, mutta pikkusen ovat steriilejä soundiltaan. Jotenkin niinkun kastroitu fiilis siinä soundissa.

Tuntuuhan se kieltämättä pikkasen hassulta että mesan edessä on se 50 euron bad monkey, mutta koska soundi on juuri sellainen kuin haluankin sen olevan niin miksipäs siitä ongelmaa tekemään. Mun mielestä kannattaa etsiä juurikin se kaikista miellyttävimmän perussoundin omaava verme, ja buustata sitä sitten tarvittaessa jos haluaa ylimääräistä rähinää.

Mun mielestä kannattaa etsiä juurikin se kaikista miellyttävimmän perussoundin omaava verme, ja buustata sitä sitten tarvittaessa jos haluaa ylimääräistä rähinää.
 
Periaatteessa kyllä, mutta aina tuo ei toimi.
 
Esim. Shiva toimii upeasti puhtaana ja crunchilla, mutta jos sitä yrittää kyykyttää kääntämällä gainit kaakkoon tai boostaamalla särökanavaa, alkaa se kompressoitua vahvasti. Ihan hieno soundi sekin, mutta ei mun näkemys high gain -soundista.
 
Tämän vuoksi haikeinit tulee mullakin pedaalista.
 
JuSu