Media ja viihde ›

Varoitus, joku saattaa kokea allaolevan tai osia siitä spoileriksi.
 
Mä olen nähnyt tämän uuden mutta en alkuperäistä. Joku tuossa totesi että kuivui aika nopeasti, mun mielestä taas homman pitkittäminen osoittautui lopulta aika pirulliseksi tehokeinoksi, kun kaikkeen siihen mättämiseen alkoi jo kyllästyä. Aluksi sympatiat olivat täysin perheen puolella, mutta lopulta sitä vaan toivoi että heittäisivät jo henkensä. Onhan väkivaltaa kuitenkin viihteellistetty niin paljon, että siihen turtuu eikä mikään tunnu enää missään. En tiedä oliko ihan tarkoituksellinen tehokeino tuo pitkittäminen, mutta aika kiero keino vaikuttaa katsojaan joka tapauksessa.
 
Kyseessä oli ilmeisesti nimenomaan väkivaltaa kohtaan suunnattu kritiikki, mutta olinpa huomaavinani pientä kertakäyttökulttuurivastaisuuttakin siinä, että kaverit repivät siitä perheestä kaiken ilon irti, antoivat sitten vaan olla ja siirtyivät seuraavaan.
 
Tavallaan sääli, että ne, joiden ehkä eniten pitäisi ajatella mitä tuolla leffalla on sanottavana, eivät ymmärrä koko homman jujua. Siellä oli aika paljon sellaista porukkaa jotka olivat kuvitelleet tulleensa katsomaan täysveristä mättöleffaa ilman mitään sen kummempaa sisältöä, ja tosi monen kuulin kommentoivan tyyliin "eihän tässä ollut mitään järkeä".
 
Itse annoin juuri tuon yhden pisteen katsojan mukaan ottamisesta. Loppukuva varsinkin piirtyi varsin vahvasti aivojen perukoille. En ole kyllä montaa kertaa jäänyt funtsimaan mitään leffaa noin pitkään, lähinnä siksi se tapahtui tämän kanssa koska en pitänyt siitä lainkaan. Erikoisen hyviä arvosanoja se on silti kerännyt eri puolilla nyt kun asiaa tutkin. Oma pisteytykseni ei silti muutu, en viihtynyt. Ja elokuvan tarkoitus on viihdyttää. Mieluummin katsoisin Nacho Libren 10 kertaa putkeen kuin tuon tekeleen kerran, maailma tarvitsee muutenkin enemmän elämänmyönteistä viihdettä. (tähän vielä että Nacho Libre on helvetin hyvä pätkä)

Löysinpä sitten meilläkotona käydessä läjän vanhoja VHS-kasetteja, joita nyt kelpaa kattella, kun ei näy noi telkkariohjelmat enää. Laitetaas näistäkin nyt jotain "arvostelua" sitten, vaikka leffat eivät tosiaan mitään uutuuksia ole olleet enää vuosikymmeniin... ;)
 
Joe Kidd **
 
Eastwood periaatteessa ihan kelpo länkkärissä taas, mut jotain tästä jäi kuitenki puuttumaan, siis semmosta mitä vaikka niissä "dollarileffoissa" on, mikä tekee niistä niin suuria. En oikein osaa sanoo missä se vika tässä ees oli; leffa alko ihan kiinnostavan tuntusesti (varsinkin kun en ees muistanu ennen tätä nähneeni, vaikka omalla videokasetilla oli!), mut sit se vaan jotenki lakkas etenemästä oikeen mihkään suuntaan. Näyttelijät oli ihan hyviä kyllä (Clint Eastwood, Robert Duvall jne.), eli kaipa se syyttävä sormi sitte sinne ohjauksen (John Sturges) tai käsikirjotuksen (Elmore Leonard) suuntaan kääntyy sitten. Tää ei vaan kunnolla lähteny käyntiin, vaikka kaikki klassikon ainekset tuntu olevan kasassa. Länkkärien ystäville tai Eastwood-faneille tän kattomista voi mielestäni silti suositella, mut ne on varmaan jo kaikki tämmösetki vilimit nähneetki... :)
 
Uinu, uinu, lemmikkini *
 
Muistelin tästä joskus jopa tykänneeni, mut nyt ei lähteny kyllä oikeen yhtään. Hölmö tarina (niinku tietysti useimmat Stephen Kingin jutut on, mut on niistä sentään muutama melkosen hyväki leffa saatu tehtyä), pökkelöt näyttelijät, ohjausta ei vissiin paljo nimekskään (ohjaaja Mary Lambert tehny tän lisäks lähinnä jotain musavideoita... ja tietysti vielä tähän jatko-osan, jota en muista nähneeni, eikä kyllä kiinnostakaan), eikä sieltä "ikimuistettavalta" soundtrackiltäkään parin Ramones-pätkän lisäks oikeen mitään muuta kiinnostavaa tuntunu löytyvän. Kauhuleffana tää ei vaan mulle toiminu (muutamia hohhoijaa-tyylisiä säikyttelykohtauksia, jotka jo muisti ulkoo), eikä tässä oikeen ainesta mihkään muuhunkaan ollu. Tätä vois ehkä suositella semmoselle, joka ei oo kyseistä pätkää vielä sattunu näkemään (onkohan semmosiaki muka olemas?;D), mut montaa kertaa tätä tuskin juur kukaan välittää nähdä, senverran kärsii inflaatiosta ne muutamat PÖÖ-kohtaukset kyllä... ja muutahan tässä ei mun näkemyksen mukaan oikeen ollukaan.

Mie oon ainakin kattonu Uinukin jotain 100 kertaa. Kännissä. Selvinpäin ei vanhoja leffoja jaksa katsoa. Siis mitään, mitä on nähnyt aikaisemmin.

Selvinpäin ei vanhoja leffoja jaksa katsoa. Siis mitään, mitä on nähnyt aikaisemmin.
 
Mä taas en tykkää kännissä leffoja kattella, en uusia enkä vanhoja. Menee vaan sillon jotenki ihan ohi kaikki mitä niissä tapahtuu. Mut on mullaki paljo semmosia leffoja, jotka oon nähny varmaan sen sata kertaa ja aina vaan jaksaa kattoo uudestaan ja uudestaan. "Uinukki" ei nyt vaan tainnu kuuluu mulla niihin leffoihin, mut mikäs siinä, jos joku muu sattuu tykkäämään... ;)

Donnie Darco
 
Komia leffa. Olisin voinut erehtyä luulemaan Lynchin tekeleeksi. Sopivan kimurantti juoni. Kestää toisenkin katselun. Musat myös aivan loistavat.
 
5-/5

The Host (Gwoemul)
 
Etelä-Korealainen hirviö kaupungissa-filmi. Imdb:n korkeiden pistemäärien takia päätin tämän tsekata, tuollaisesta katastrofimeiningistä kun yleisesti diggaan. Ehdottoman vaihtoehtoinen pätkä, luulisi uppoavan niille jotka eivät tällaisesta blockbuster-meiningistä piittaa. Elokuvassa yhdistyy sopivasti hirviökauhu ja ajojahtikuviot. Keskivaiheilla tahti vähän laantuu, mutta loppukohtaus oli kyllä varsin hieno lajissaan, ja alussa päästään rytäkän makuunkin erittäin nopeasti. Ei turhaa rakkausdraaman kehittelyä tai muuta genrelle tyhjänpäiväistä. Ja hirviö on erittäin ruma!
 
****

Mitäs me Spartalaiset 0/10
 
Tämän täytyy olla huonoin elokuva minkä olen nähnyt... Öyh... en halua edes ajatella sitä enää.

Knocked up
 
Superbadin yhteydessä tätä on kovasti kehuttu, joten pitihän tää katsastaa. Hieman pettysin taas kerran. Hauskoja juttuja tuossa oli ja välillä sai hieman nauraakin, mutta ei tää superbadin rinnalla ole mitään. Keskinkertainen romanttinen komedia.
 
7/10

Batman - paluu ****
 
Tim Burtonin toinen Batman-ohjaus, eikä muuten yhtään paskempi ollutkaan! Tää oli siis se leffa, jossa on Pingviini (Danny DeVito) ja Kissanainen (Michelle Pfeiffer - uujeah!) pahiksina ja vielä Cristopher Walken yhtenä "extrapahiksena", eli aikas vittumaisena liikemies Max Shreckinä. Ja Michael Keaton vielä nimiroolissa, elikkäs casting ainaki tuntu erittäin onnistuneelta. Eikä löytyny juur valittamista tarinan puoleltakaan, mukavasti tuntu etenevän, ei turhaa "tyhjäkäyntiä" pahemmin.
 
Ja dialogi oli suorastaan mahtavaa monin paikoin, esim. se kohtaus, missä Bruce Wayne ja Selina Kyle tanssivat naamiaisjuhlissa - ainoina ilman minkäänlaisia naamioita - ja valittavat siitä miten ahdistavaa on pitää naamioita koko ajan. Ja se Selinan kommentti, kun molemmat yhtäkkiä tajuavat toistensa "sivupersoonien" henkilöllisyydet, että "pitääkö meidän nyt ruveta tappelemaan?" Upeeta, mahtavaa!
 
Jokeria parempaa konnaa saa tietty hakea, mut kyllä tänkin leffan pahiskaarti kuitenki ihan hemmetin liki pääsi, ainaki noinniinku yhteensä. Ja leffa saatto muissa suhteissa olla tavallaan jopa hauskempi mitä se Burtonin eka Batman, jonka näkemisestä mulla tosin on jo kans vuosia, etten ihan vannomaan mee, mutta siltä ainaki nyt tuntu...
 
Talviset "goottimaisemat" ja Elfmanin musiikki toimivat kans tosi hyvin. On muuten ihan siinä hilkulla kumpi mun mielestä on parempi, tää vai se eka, tarttis varmaan kattella se ekaki osa taas jossain vaiheessa, ni vois vertailla kunnolla. Lopuilla 90-luvun Batmaneilla ei paljo muuta tainnu ollakaan ku huumoriarvoo, vaikka ihan niminäyttelijöitä koko ajan käytettiinki. Ei ne kumminkaan vetäny vertoja niille 60-luvun "kaljamahabatmanille", niissä oli sentäs semmosta kunnon camp-meininkiä. 2000-luvun Batman-versioita en oo tainnu vielä nähdäkään, että niistä en osaa sen enempää sanoo.
 
Mutta siis yhteenvetona tästä: hyvä vilimi!
 
E: Heh, nyt löyty muuten videokasetti jossa on kaks samannimistä (tai oikeestaan samalla tavalla suomennettua) leffaa, niistäkin pari sanaa vielä...
 
Kasvoton mies (Mannen utan ansikte, 1995) ***
 
Lauri Törhösen ohjaus, joka perustuu (aika löyhästi tosin) vuonna 1986 sattuneelle tositapaukselle, eli ns. Mikkelin panttivankidraamalle (http://fi.wikipedia.org/wiki/Mikkelin_panttivankidraama).
 
Olihan tässä kaikenlaista pientä, mikä ei oikeen tuntunu täsmäävän ainakaan ton linkittämäni Wikipedia-artikkelin kans, niinku esim. sen autokuskin ulkomaalaisuus, mut eipä kai tää varsinaisesti mikään dokumenttivilimi ees yrittäny ollakaan, joten menköön nyt sitte. Sitäkään en oikeen jaksanu ymmärtää miks koko leffa oli tehty ruåttix, kun ilmeisesti kaikki asianosaset oli oikeesti suomenkiel-- niinnojoo, olkoon... ;)
 
Jännitys pysy ainaki suht hyvin yllä, kuhan alkuun päästiin. Tom Pöysti pääosassa veti aika hyvin kyllä, samoin se toinen panttivankinainen, ei siis Jonna Järnefelt (vaikkei siinäkään oikeestaan mitään valittamista ollu), ku just se toinen, jonka nimee en nyt jaksa mistään just tarkistaa.
 
Vähän lyhkänenhän tää toisaalta oli, mut sitte taas toisaalta se oli varmaan ihan hyväki juttu; ei ehtiny vielä kauheesti kyllästyä kehenkään. Kylmävoisin oikeestaan tänki kattomista suositella (jos jostain käsiinne satutte saamaan) ainaki niille, joita toi ruotsinkielisyys ei liiaks pelota. Ei tää kuitenkaan mikään huono leffa mun mielestä ollu. Kuhan ette vaan sitte tosiaan mitään dokumenttia kuvittele taas kattelevanne...
 
Kasvoton mies (The Man Without a Face, 1993) ****
 
Tää tais olla ihan tän "Melvin Gibsteinin" ohjaajadebyytti, eikä paljo yhtään ollu huonokaan muuten, tykkäsin kovasti jopa. Mut täähän oliki ennen ku siitä tuli hullu natsisbygopaatti, joka tekee pelkkiä ruaskintavilimejä vaan... ;)
 
Toinen pääosajätkä (siis se nuorempi, naamansa polttaneena sankarina oli tietysti Gibson itte) näytti kauheen tutulta kans, mutten osannu yhdistää, ennenku IMDb:stä hoksasin, että sehän oli Nick Stahl, eli se Terminator 3:n John Connor, vähä nuorempana vaan. Teki muuten tosi komeen roolityön mun mielestä (se "ääliöilme" varsinki oli melko vakuuttava), ihme kunnei oo kauheesti muissa leffoissa tullu vastaan, vielä ainakaan. Sen nuorempi sisko (Gaby Hoffmann) oli tosi herkullisen tuntunen hahmo kans, hammasrautoineen ja vahvoine mielipiteineen, harmi vaan, että se jäi niinki sivuosaan loppuinlopuks. Jonkinasteisia lapsineroja näyttelijöinä olleet nää kyllä...
 
Erilaisuuden pelkoohan tässä paljolti käsiteltiin, vaikkei se Gibsoni kai sitte mikään pedofiilihomo loppuinlopuks ollukkaan. Oho, tuliko zboileri? No, välläkö häliä näin vanhoissa leffoissa? Darth Vader oli muuten Luken faija ja Verbal Kint Kaiser Soze. Hähä! :P
 
Aika semmonen tunteisiin vetoova leffa kyllä, eikä kuitenkaan kauheen pahasti sortunu tyypillisiin Hollywood-kliseisiin, vaikka tottahan tästä niitäkin löyty. Parempi tää mun mielestä kuitenki oli mitä Gibsonin myöhemmät ohjaustyöt, joissa se raippa raikaa ja veri lentää ja puhutaan kielillä. Tässei mitään semmosta tainnu vielä olla lainkaan, että sikäli ymmärrän kyllä hyvin lievän aliarvostuksen (siis MUN mielestä) IMDb:n sivuilla... ;)

Parfyymi
 
Olipa ihan todella erilainen leffa kuin odotin, hyvällä tavalla. Vaikka pääjannun esittäjä näytti typerältä ja viljeli hieman ärsyttäviä maneereja, oli leffan juonen osa olla pelastavassa roolissa. Kaikessa outoudessaan tuo vangitsi kyllä kahdeksi ja puoleksi tunniksi. Loppukohtaukset ovat jotain hienoa.
 
Hieno tarina, vaikka ehkä välillä vähän tylsä. Avokkia ihan ärsytti, että koskaan vuokrasi ko. leffan, ei yhtään pitänyt. Minä pidin.
 
****

Click
 
Eli suomeksi Klik! En paljoa odottanu tältä leffalta, eilen katoin Mr.Deedsin niin katoinpa tänään sitten tämänkin. Yllätyin positiivisesti. Komedian saralla ei mikään erityinen, lukuunottamatta kohtausta jossa Hasselhoffia* mätkitään päähän ym, mutta draamana hieno teos. Tässä elokuvassa oli oikeesti joku ideakin, vaikka en niin uskonutkaan. Melkein jopa kyynel vierähti loppu puolella, mutta ei ihan.
 
Kyllä mä voin ainakin suositella.
4/5
 
*http://www.youtube.com/watch?v=w1dbrHPIrwA&feature=related
"Stacy, did you put shit in my lunch?" Oon väsynyt.

käytiin avokin kanssa kattomassa juno. tykkäsin aika lailla. nätein ja hauskin leffa pitkään aikaan. hyvät näyttelijät ja täydellinen soundtrack. täytyy nähdä se äkkiä uudestaan ja varmistua, että oliko se oikeesti niin hyvä =)
 
10/10

See No Evil (Aka. Blind Terror) ****
 
Kolme vuotta Rosemaryn Painajaisen jälkeen Mia Farrow esittää jälleen haavoittuvaista naista kauhutrillerissä. Tällä kertaa hän on sokeana naisena murhaajan armoilla kotiartanossaan. Vaikka aiheesta olisi saanut enemmänkin irti, niin ei voi kuin ihmetellä kuinka ennenvanhaan osattiin tehdä kauhuleffat aivan hemmetin paljon tyylikkäämmin kuin nykyään. Sisältää muutamia aivan helevetin hienoja ja varpaillaan pitäviä kohtauksia, joista osa jopa aiheutti fyysisiä puistatuksia. Sokea tyttö hiippailee talossa tietämättä siitä, että muu porukka lojuu kuolleena ympärillä... hrrrr!
 
The Innocents ****
 
Tunnelmainen ja klassinen kauhuelokuva, jota jotkut kriitikot pitävät kaikkien aikojen parhaana kummitusleffana. Esim. The Others on suurelta osin pöllitty suoraan tästä, vaikka onkin ihan hyvä leffa sekin. Tulkinnanvarainen tarina, riittää katseltavaa toiseksikin kerraksi.

Rec - 4,5/5
 
Espanjalainen kauhuelokuva, joka pisti lähes kurat pöksyyn leffateatterissa... Nuori tv-toimittaja Ángela ja hänen kuvaajansa viettävät yön seuraten palokunnan toimintaa. Palokunta saa hälytyksen kerrostaloon, jossa on tapahtunut jokin onnettomuus. Myös Àngela ja kuvaaja menevät palomiesten mukana paikalle. Elokuva on kuvattu samaan tyyliin kuin taannoinen Cloverfield. Ehkä en spoilaa juonesta sen enempää.. Oli kuitenkin hyytävimpiä elokuvakokemuksia pitkään aikaan... Amerikkalaiset ovat tekemässä tästä omaa versiota (Quarantine), mutta enpä usko että pääsevät yhtä hyytävälle tasolle.

Mitäs me Spartalaiset 0/10
 
Tämän täytyy olla huonoin elokuva minkä olen nähnyt... Öyh... en halua edes ajatella sitä enää.
 
Saanko udella miten ylipäätään voi erehtyä menemään kyseiseen leffaesitykseen?

Saanko udella miten ylipäätään voi erehtyä menemään kyseiseen leffaesitykseen?
 
Itsehän en sitä päättänyt, enkä voinut jättäytyä poiskaan.

Sympathy for Mr. Vengeance (http://www.imdb.com/title/tt0310775/). Chan-wook Parkin Oldboyta edeltävä mestariteos. Kolmas kerta kun tämän katselin ja voin sanoa, että yksi parhaista näkemistäni elokuvista.
 
Väkivaltaa ei ole niin paljon kun puhutaan, mutta muutama ilkeä kohtaus mahtuu mukaan, joten ei ole ihan ensitreffi elokuvia tämä. Parhaimmillaan yksin pimeässä.
 
9,5/10

Magnolia - 5/5
 
Paul Thomas Andersonin kolmetuntinen elokuva, jossa kuvataan yhdeksän ihmisen tarinoita ja kohtaloita yhden vuorokauden aikana. Ihmisten tarinat kietoutuvat toisiinsa taidokkaasti. Vaikka leffa olikin kovin pitkä, ei se siltä tuntunut, vaan piti otteessaan hienosta alusta ehkäpä kaikkien aikojen parhaimpiin loppukäänteisiin asti.
 
Roolivalinnat ovat loistavia (mm. Julianne Moore, William H. Macy, John C. Reilly ja Philip Seymour Hoffman). Jopa Tom Cruise, josta en erityisemmin pidä, vetää elämänsä parhaan roolin! Erityismaininta vielä leffan musiikista ja taitavasta kamerankäytöstä (pitkät, tyylikkäät kamera-ajot). Pakkohan tämä on katsoa pian uudestaan...

Magnolia - 5/5
 
Paul Thomas Andersonin kolmetuntinen elokuva, jossa kuvataan yhdeksän ihmisen tarinoita ja kohtaloita yhden vuorokauden aikana. Ihmisten tarinat kietoutuvat toisiinsa taidokkaasti. Vaikka leffa olikin kovin pitkä, ei se siltä tuntunut, vaan piti otteessaan hienosta alusta ehkäpä kaikkien aikojen parhaimpiin loppukäänteisiin asti.
 
Roolivalinnat ovat loistavia (mm. Julianne Moore, William H. Macy, John C. Reilly ja Philip Seymour Hoffman). Jopa Tom Cruise, josta en erityisemmin pidä, vetää elämänsä parhaan roolin! Erityismaininta vielä leffan musiikista ja taitavasta kamerankäytöstä (pitkät, tyylikkäät kamera-ajot). Pakkohan tämä on katsoa pian uudestaan...
 
Mun mielestä se John C. Reillyn hahmon nainen/tyttöystävä/asiakas on myös todella hyvä.