Keskustelua raskaammasta musiikista ›

En ymmärrä miks piti Akiman tähän vetäistä, mutta kertakuuntelulla ei levyistä ole yleensä tapana tulla laukomaan tuomioita.
 
no laita ton nimen tilanne kuka tahansa muu fanipoika. jos huomaat, tää ketju on täynnä "PARHAUTTA!" -tyylisiä kommentteja, tehty ihan kertakuuntelun perusteella. että yleensä se näyttää olevan täällä tapana... vai onko se niin, että kertakuuntelun perusteella ei saa antaa negatiivista kommenttia, mutta positiivista kyllä.
 
kuuntelin levyn 6 kertaa. heir apparent potkii, muuten hyvin tylsää.

no laita ton nimen tilanne kuka tahansa muu fanipoika. jos huomaat, tää ketju on täynnä "PARHAUTTA!" -tyylisiä kommentteja, tehty ihan kertakuuntelun perusteella. että yleensä se näyttää olevan täällä tapana... vai onko se niin, että kertakuuntelun perusteella ei saa antaa negatiivista kommenttia, mutta positiivista kyllä.
 
kuuntelin levyn 6 kertaa. heir apparent potkii, muuten hyvin tylsää.
 
No minusta nämä viimeisimmät kommentit levystä on aika muuta kuin "parhautta"-tyylisiä kommentteja. Ja hyvä niin, ei niitä jaksa lukea.
 
En ole vielä yhtään kappaletta kuunnellut sen huonolaatuisen live-vedon lisäksi. Pitäisikö..

En ole vielä yhtään kappaletta kuunnellut sen huonolaatuisen live-vedon lisäksi. Pitäisikö..
 
Ei kannata. Minusta ainakin muiden syiden lisäksi on harvinaisen tylsää kuunnella julkaisupäivänä (niin, ostavathan kaikki levyn kanssa?) jo valmiiksi pureskeltua ja tuttua levyä.

Kylläpä on Åkerfeldtiltä tainnut inspiraatio kadota. Luulin jo, että bändin ollessa parhaimmassa kuosissaan Ghost Reveriesillä (mm. kosketinsoittajan lisäyksen ansiosta) nyt meno vain kovenisi Watershedilla, mutta pettymys tuli. Ideat eivät jää mieleen, eikä niissä ole vanhaa opethimaista metsähenkeä. Lisäksi biiseistä hiukan puuttuu punainen lanka ja vaikuttaa siltä, että ne ovat vain kokoelma Opeth-trademarkkeja, joista fanit varmasti tykkäävät. Huoh, tämä on vain tylsää.

Kylläpä on Åkerfeldtiltä tainnut inspiraatio kadota. Luulin jo, että bändin ollessa parhaimmassa kuosissaan Ghost Reveriesillä (mm. kosketinsoittajan lisäyksen ansiosta) nyt meno vain kovenisi Watershedilla, mutta pettymys tuli. Ideat eivät jää mieleen, eikä niissä ole vanhaa opethimaista metsähenkeä. Lisäksi biiseistä hiukan puuttuu punainen lanka ja vaikuttaa siltä, että ne ovat vain kokoelma Opeth-trademarkkeja, joista fanit varmasti tykkäävät. Huoh, tämä on vain tylsää.
 
Mun mielestä metsähenki oli poissa jo Ghost Reveriesillä, jos sillä nyt haetaan sitä tunnelmaa mikä on aistittavissa kolmella ekalla julkasulla. Eikä sen puuttuminen ole mielestäni ollenkaan paha asia.
 
Ghost Reveries on mielestäni paras levy Opethilta, ja muutenkin levyjen taso on noussu julkasu julkasulta, odotan Watershedin pistävän vielä paremmaksi kuin GR. Jotain uuttakin saisi löytyä, ja jos siellä tosiaan on jousisoittimia ja puhaltimia niin odotukset vaan kasvaa.
 
Varhaisempien levyjen suttuisuus ja synkkä metsämeininki ei vaan iske muhun. Toisillehan juuri se on Opeth, mutta mulle se on tää uudempi 70-luvun progella höystetty meno.
 
Kiitos ja anteeksi. Ja en aio warettaa Watershedia, en edes kuunnella yhtään maistiaista.

Kyllä se metsähenki katosi jo MAYH:in tai viimeistään Still Lifen jälkeen.

Kyllä se metsähenki katosi jo MAYH:in tai viimeistään Still Lifen jälkeen.
 
Ei sitä mielestäni enään Still Lifella ole. Viestissäni vaan viittasin aikasempaan viestiin josta sai käsityksen että GR:llä olisi metsänhenki vielä paikalla.
 
E: Kylläpä tulee taas kirjoteltua ihan mitä sattuu.

Mikään MAYH:in jälkeinen teos ei ole metsää nähnytkään. MAYH sitten sattuukin olemaan 100% puhdasta luonnon metsää. :)

Todella ristiriitainen levy. Coil, Heir Apparent, Burden ja Hessian Peel ovat kaikki kovia kappaleita, mutta jotenkin on silti lievästi pettynyt fiilis. Jotenkin sitä odotti jotain maatajärisyttävän kovaa, onhan kyseessä sentään Opeth. Maatajärisyttävän kovaa tässä ei sitten ollutkaan muuta kuin Heir Apparentin "Emperor" -kohta ja The Lotus Eaterin happohumppa.
 
Hyvä levy on kyseessä, mutta odotukset eivät täyttyneet. Lisää on tosin kuunneltava, jos nuo loput biisit rupeaisivat vaikka toimimaan. Kestipä tosin Ghost Reveriesilläkin yli vuosi alkaa toimia, joten onhan tässä vielä aikaa.

Sen verran täytyy tosta Watershedista sanoa että mun kohdalla iskee ja lujaa. Mun mielestä on ihan hyvä että uber-hevistelyjä on vähän karsittu koska ne heveimmät biisit sitten korostuu muuten aika kevyellä levyllä. Tai no kevyt ei varmaan oo oikea sana, koska levyn tunnelma on sinänsä aika synkkä, mutta soitannollisesti kuitenkin kokonaisuudessaan kevyempi kuin edelliset levyt.
 
Levyn tunnelma on jotain mahtavaa. Lauluissa örtsyt lähtee entiseen malliin mutta puhtaissa lauluissa Mikael on mielestäni kehittynyt paljon. Axenroth todisti että oli ihan oikea mies Lopezin tilalle, fillit on ehkä vähän "hevimpiä" mutta se ei haittaa mua ollenkaan. Jotkut riffit särähtää vielä tässä vaiheessa korvaan koska ovat aika monimutkaisia ja sanoisinko jopa outoja. Akustiset jutut ovatkin mielestäni parasta mtä Opethilta on kuultu.
 
Parhaaksi biisiksi tässä vaiheessa on noussut Coil.

Lisää esimakua Roundhouselta:
 
http://www.youtube.com/watch?v=vEgMbUmr7Dc

(niin, ostavathan kaikki levyn kanssa?) jo valmiiksi pureskeltua ja tuttua levyä.
 
Kyl meitsi ainakin lukeutuu näihin ostajiin! ei kelpaa piraatti eikä MP3 (tosin suurin osa levyistäni on koneella mp3 muodossa), vaan levy itse jossa on kannet ja kaikki herkut "tähän piste"
 
Toisaalta mun mielestä se on aivan sama imuttaako sen netistä ja kuuntelee sen ehkä kerran tai vastaavasti kävelee levykauppaan (jos läheltä löytyy) ja menee ja kuuntelee sen levyn levykaupassa. Näin toimin silloin, kun Internetin "ihmeellinen" maailma ei vielä ollut jokaisessa kodissa. Aina jos jokin uusi levy oli ilmestynyt, niin sen kuuntelin levykaupassa, tietenkin vasta julkaisupäivänä, mutta kuiteskin.
 
Kyl mä sen myönnän ennen Internetti aikaa, että olihan se nyt vissin hianoa odottaa sitä julkaisupäivää ja kun se levy vihdoin ja viimein oli pihalla, niin juosta sinne lähimpään levy kikkariin ja ostaa HETI se levy, jos kyseessä oli jokin "lempparibändi" sen kummemmin sitä kuuntelematta.
 
...noh Testamentin levyä en ole kuunnellut. Nyt odotan vaan, että SUURET opintotuki rahat tulevat tilille ja voin sen levyn vain ostaa...

Olihan tuo pariin kertaan kuunneltava (ja levy kyllä kohtaa hyllyni, no problemos here) ja kyllä miulle upposi. Yllättävää kyllä, nuo "rauhallisemmat" vedot tuntuivat toimivan hemmetin hyvin. Coil, Burden, Hessian Peel ja Hex Omega toimivat aivan hemmetin hienosti. Kunnon orientalmeininkiä, varsinkin viimeisessä, tykkään ihan hulluna. Mätötkin kuulostavat hyvältä, tosin hetki vielä menee ennenkuin ne kunnolla sisäistää. Aivan uudenlaisia tunnelmia luovat he. Kyllä tästä ihan hyvä levy vielä kehkeytyy.

The Lotus Eateria tässä kuuntelen ja kyllähän tämä taas lupaavalta kuulostaa. En tiedä pitäisikö ennakkokuunnella, joka tapauksessa kyllä ostan.

Yllättävän rauhallinen ja "proge" levy noin kokonaisuutena, tuntuu että kaikkein pahimmat örinät ja murinat on tiivistetty tuohon väkivaltaisesti ryskivään Heir Apparentiin, joka kuulostaa muuten nyt ihan helvetin hyvältä kun vertaa siihen, mikä ensivaikutelma oli. Ja olihan se ennakkoon vuotanut versio kyllä ihan paskalaatuinenkin, joten se siitä. No odotin ehkä hieman iskevämpää levykokonaisuutta, ei aivan imu riitä kaikissa kappaleissa. Ajan kanssa varmaan iskee paremmin, jos iskee. Tulipahan nyt "koeajettua" kuitenkin.

Muutaman biisin oon kuunnellu youtubesta nyt enkä oikeen osaa varsinaisesti mielipidettä vielä muodostaa. Heir Apparent kuullostaa tällä hetkellä ehdottomasti tykeimmältä biisiltä. Lopussa liikutaan erittäin komeissa tunnelmissa, mutta kai tämä silti ostolistalle menee.
 
Niin ja se yksi riffi on tosiaan aika lähellä Emperorin Ye Entrancemperiumia :)

Muutaman biisin oon kuunnellu youtubesta nyt enkä oikeen osaa varsinaisesti mielipidettä vielä muodostaa. Heir Apparent kuullostaa tällä hetkellä ehdottomasti tykeimmältä biisiltä. Lopussa liikutaan erittäin komeissa tunnelmissa, mutta kai tämä silti ostolistalle menee.
 
Niin ja se yksi riffi on tosiaan aika lähellä Emperorin Ye Entrancemperiumia :)
 
Mikä riffi ja missä kohdassa? Olen missannut jotakin? Hyvä levy kyllä, mutta Opeth-tasolla tietynlainen pettymys silti, kuten GR:kin minusta. Deliverance ja aikaisempi iskee minulle kuitenkin enemmän kuin tämä "uusi" Opeth. Joka tapauksessa ostoon menee. Burden ja Hessian Peel ovat parhaimmat biisit tällä hetkellä. Heir Apparent kyllä yksi Opethin "heveimmistä" biiseistä. Munaa kyllä on!

Mikä riffi ja missä kohdassa? Olen missannut jotakin?
 
Heir Apparent, 4:16
 
Se kiippari+kitarayhdistelmä ja melodia, pohjalla oleva rumpukomppi ja yleinen konteksti siinä kohdassa on aika Emperoria :) Vertailukohta löytyypi (itse asiassa) Thus Spake the Nightspiritistä, 0:32 eteenpäin.
 
Tässä näin:
 
http://koti.mbnet.fi/juhau/apparent-nightspirit.mp3

Hahaha! Mahtava tuo "Heir Apparent":in Emperor-laina! Olenkin aina ollut sitä mieltä, että Opethin brutaalimmat riffit ovat paljosta velkaa Emperorillekin. Molemmissa on tiettyä lennokkuutta, syvyyttä ja monikerroksisuutta. Itse kiekosta turinoisin sen verran, että alkupettymyksen jälkeen ollaan avattu levyä muutamaan kertaan, ja joka pyöräytyksella mieltymys kasvaa. Tällä hetkellä suosikkiraitoja ovat "Coil", "Heir Apparent" ja "Burden". Potentiaalista klassikkoainesta.