Kitarat: kitarakamat ›

Joo no Iommi -sedällähän oli muistaakseni sormi(a) menny poikki sirkkelionnettomuudessa 60-luvun lopussa, niin se vaati sitten verona ohuet kielet kun ei ole voimaa sormissa.
 
Se oli hydrauliprässi mihin ne sormet livahti. Siksi ohuet kielet käytössä ja alavire, jotta voisi bendata kieliä paremmin.
 
Niin ja kaveri sulatteli sormenpäihin muovikortongit ettei sattuisi soittaminen ja karhenteli niitä ettei lipeä ja ja ja. Joillain ei oo ihan helppoa soittaminenkaan...

Se Iommin setä soittelee aika ohkosilla C#-ivireestä. Mistä lie vaarin mandoliinista pöllinyt "e"-kielen akanaan.
 
Banjon g-kieltä joku brittilehti joskus ehdotteli.. Mutta ei ole kovin monia, siis... Niin, noista banjonkielistä viel, itellä on jenkkiläisiä Black Diamondin kieliä 5-kielisessä banjossa, ja niis on tuo viides kieli .007....
 
Ja tietyillä mikeillä saa muutenkin tietynlaista soundia helpommin.
 
Toki ja tottakai... ;) Esim. EMG-Overlandit on ihan omiaan joissain tilanteissa ehdottomasti, tästä ei liene ns. "kahta puhetta"....
 
Juu, mutta sen nuokkuvan bongorumpalin ois voinut jättää takahuoneeseen.
 
Hih, olis kysyny vaikka mua, olis voinu silloin hyvinkin lähteä... =)

Banjon g-kieltä joku brittilehti joskus ehdotteli.. Mutta ei ole kovin monia, siis... Niin, noista banjonkielistä viel, itellä on jenkkiläisiä Black Diamondin kieliä 5-kielisessä banjossa, ja niis on tuo viides kieli .007....
 
Voisihan tuosta elämäkerrasta sen tarkistella ja britti-wikissäkin taitaa olla maininta aiheesta, mutta taidan tyytyä toisen siiderin avaamiseen.
 
Hih, olis kysyny vaikka mua, olis voinu silloin hyvinkin lähteä... =)
 
Vähän selvemmillä taustajoukoilla olis Lautatarhan keikasta saanut vielä paremman juu.
 
Jaa-a. Kun olis 20 vuotta vanhempi, olis ollut saumaa nähdä ko herra livenä. En mä noista muista rokkiraadoista niin perusta, mutta Henkka olis ollut kova juttu. Onneksi on sentään videoita mitä voi kummastella.

En mä noista muista rokkiraadoista niin perusta, mutta Henkka olis ollut kova juttu.
 
Hyi sinnuu... Old rockers never die, they just play slower.. ;) Vai meinaat vissiin menehtyneitä "menneen maailman tähtiä"... onhan siel Kossof ja Joplin ja....
 
Onneksi on sentään videoita mitä voi kummastella.
 
8)

Hyi sinnuu... Old rockers never die, they just play slower.. ;) Vai meinaat vissiin menehtyneitä "menneen maailman tähtiä"... onhan siel Kossof ja Joplin ja....
 
Kuolleitapa hyvinkin. Kyllähän eläviä voi vieläkin kattoo jos haluaa. Kuolleet näyttää ainakin pirun rumilta... Eikä tuohon vanhaan aikaan kait soittonopeus ollut vielä itseisarvo vaikka rock around the clockin soolo aika rivakka onkin, heh. 80-luvulla pojjaat aloitti sen nopeuskisan oikein tosissaan. (Eddie otti varaslähdön tietty)
 
Ei tosissaan nämä Jopliinit ja Morrisonit summuut kiinnosta, mulla ei ole niin hyvät lääkkeet kun niillä oli. Beatles ehkä mutta ne eivät loppuaikana juur keikkailleet ja se loppuvaihe on mun mielestä on sitä kiinnostavaa tavaraa. Ne jee-jee -ajat ei ehkä ole niin kiinnostavaa livenä, vaikka levyltä ovat kiletämättä sangen iskeviä ralleja.
 
Tosin mulla pääpaino musiikkisuuntauksessa on jäänyt 80-90 -luvuille, ei 60-70 -osastoille. Onneksi kallistuu kuitenkin tuonne hiivi-osastolle ettei tarvii Limahl-tupeerauksia väsäillä...

Onko muuten kokemusta .011 kielistä? Onko liian paksut näin 11v pojan soiteltavaksi?
 
Komppaan itseäni. Siis kyseessä oli .011-.050 setti. Mutta onko ne kielet liian paksut tän straton satulaan? http://www.thomann.de/fi/fender_sqstd_lh3sb.htm Koska en tykkää kun ne kielet sirisee ja särisee enimmäkseen se paksuin E kieli.

Se oli hydrauliprässi mihin ne sormet livahti. Siksi ohuet kielet käytössä ja alavire, jotta voisi bendata kieliä paremminaan.
 
Minkä helvetin takia kitaristin on pakko mennä pelleilemään prässien ja sirkkelien kanssa?
 
Exän isältä puuttui myös sormi (sirkkeli).
 
Ota off(-topicc)ia - se on hyvä.

Sinkussa on higaineissa semmonen vittumainen sirinä ja napsu, humppari on mycket bättre.
 
Aikalailla semmoista muskareiden.net tasosta juttua heität. Enpä ole vielä tämmöstä trendiä huomannut ;)

Minkä helvetin takia kitaristin on pakko mennä pelleilemään prässien ja sirkkelien kanssa?
 
Sehän oli melkein juuri ennen ammattimuusikoksi ryhtymistä. Ei niitä kitaroita syödäkään voi...:-)

Sehän oli melkein juuri ennen ammattimuusikoksi ryhtymistä. Ei niitä kitaroita syödäkään voi...:-)
 
Jep, eipä tainnut muistaakseni paikkakunnalla olla paljon muuta työnantajaa
kuin terästeollisuus.

Aikalailla semmoista muskareiden.net tasosta juttua heität. Enpä ole vielä tämmöstä trendiä huomannut ;)
 
Tarkoitan siis että aivan äärisäröissä sinkku ei toimi. Ääni on ohut ja sirisevä ja singlen napsu on siinä vaan huono asia.
Muuten kyllä tykkään sinkun soundista tosi paljon.

.10-.46 on sopiva setti normaalivireisiin. Sitä paksumpia vain jos haluaa alavirittää tai tahtoo erityisen jämäkkää soittotatsia.
 
Tämähän nyt on täysin makuasia. Esimerkiksi mulle tuo setti on vaan liian ohut. 11-52 on mulla normaalivireessä kaikissa kitaroissa ja toisinaan nekin tuntuvat löysiltä, tosin silloin lähinnä mukavan löysiltä - eivät siis huonossa mielessä.
 
Omalla kohdalla meni niin, että joskus 13-vuotiaana vaihdoin ihan yhtäkkiä 9-setin tilalle 11-setin silloiseen kitaraani testimielessä. Pari päivää meni totutellessa, mutta sen jälkeen ne ovat osoittautuneet juuri passeleiksi mulle. Nykyisellään 9-setillä soitto olisi mulle täysin toivotonta rimpuilua. 10-setillä pystyn teoriassa soittamaan, mutta ei se mukavaa ole.
 
Ääni on ohut ja sirisevä ja singlen napsu on siinä vaan huono asia.
 
Joko sulla on säädöt päin seiniä, viallinen tai huonolaatuinen mikki tai et muuten vaan osaa. Kyllä yksikelaisillakin mikeillä voi soittaa isoilla säröillä eikä soundi ohueksi jää, jos on missään määrin laadukas mikki ja soundista ei ole leikattu keskiääniä pois - liialla scooppaamisella humbuckerisoundistakin saadaan ohut sirinä.
 
Kirkkaus ei kyllä ole ensimmäinen asia, mikä humbuckerista tulee mieleen, jos vertailukohteena on yksikelainen mikki. On toki olemassa kirkkaita ja selkeäsoundisia humbuckereita (esim. suurin osa PAF-tyyppisistä perinteistä kunnioittavista mikeistä), mutta kyllä noin keskimäärin yksikelaiset ovat vielä lähestulkoon aina kirkkaampia.
 
Molempi parempi. Ilman tallahumpparia pärjää, jos ei kaipaa tallahumpparin soundia. Särösoundin edellytys tallahumppari ei ole, mutta soundista saa toki sillä vähän paksumman - sillä voi myös kätevästi pilata esimerkiksi perinnestraton ulkonäön. ;)

Se oli hydrauliprässi mihin ne sormet livahti. Siksi ohuet kielet käytössä ja alavire, jotta voisi bendata kieliä paremmin.
 
Niin ja kaveri sulatteli sormenpäihin muovikortongit ettei sattuisi soittaminen ja karhenteli niitä ettei lipeä ja ja ja. Joillain ei oo ihan helppoa soittaminenkaan...
 
Jep, ja keskisormen ja nimettömän (mistä sormet on poikki) päissä kun ei ole kuulemma tuntoa, niin bendaukset joutui opettelemaan uudestaan ja soittamaan ne korvakuulolta. No näinhän se on "tavallisten" kitaristienkin kanssa, mutta tunto sormissa jeesaa jonkin verran.
 
Jostain luin aikanaan, että Judas Priestin K.K. Downing soittaisi myös ohuilla kielillä, 0.08:n setillä.

Minkä helvetin takia kitaristin on pakko mennä pelleilemään prässien ja sirkkelien kanssa?
 
Onhan se hyvä käydä oikeissa töissä niin tietä sit mistä kivasta jää paitsi kun valittaa Rolls Roycen takapenkiltä Seiskan toimittajille kiertue-elämän kovuutta (ei sillä että se Iommi olis valittanut).

bendaukset joutui opettelemaan uudestaan ja soittamaan ne korvakuulolta
 
Eipähän bendailu oikein toimi, jos ei korva sano, milloin ollaan kohdallaan. Tietty jos käyttää aina suht samanpaksuista kielisettiä, sormenpäät oppivat ikäänkuin "muistamaan", minkä verran tarvitsee venyttää päästäkseen mihinkin säveleen. Kuitenkin korvat minusta sen tärkeimmän työn venytyksissä tekevät ja ilman niitä homma ei vaan onnistu - paitsi tuurilla. ;)

Ilman tallahumpparia pärjää, jos ei kaipaa tallahumpparin soundia. Särösoundin edellytys tallahumppari ei ole, mutta soundista saa toki sillä vähän paksumman - sillä voi myös kätevästi pilata esimerkiksi perinnestraton ulkonäön. ;)
 
Onks tähän mtn toimivaa kompromissia?
Meinaan siis et trad singlecoil ulkonäkö,mutta humbucker soundista mikkiä just Stratoon?
Onko kokemuksia,mitäs raati suosittelee?
Ja toimiiks puolitukset,pääseekö viel takas singlecoil soundiin?
Pitääks vaihtaa potikat,jne.. ?

Jep, ja keskisormen ja nimettömän (mistä sormet on poikki) päissä kun ei ole kuulemma tuntoa, niin bendaukset joutui opettelemaan uudestaan ja soittamaan ne korvakuulolta. No näinhän se on "tavallisten" kitaristienkin kanssa, mutta tunto sormissa jeesaa jonkin verran.
 
Niin no se tunto voi snadisti kärsiä jos kolvilla sulattelee muovipullsota kortongit sormien päihin ja päällystää ne nahalla...
 
http://en.wikipedia.org/wiki/Iommi

Sanonpa vain että minulle hum-bucker onpi elintärkeä. Miulla on humbuckerit kaikissa omistamissani sähkökitaroissa ja kahdessa tulevassakin (custom ja esp) onpi humbuckerit.
 
Yksinkertaisesti kaikissa suosikkimalleissani onpi hum-buckerit, eli: Les Paul ja SuperStratot. Sen lisäksi tykkään kovasti ES335, Explorer, Flying V ja SG-malleistakin. Oma soundini vain löytyy muutamista valikoiduista humbuckereista.
 
Oikeastaan ainoat ei-hummereilla varustetut soittimet joista diggailen, onpi:
Telecaster, jossa saa olla ne Telen omat singlecoilit. Sen lisäksi kelpaa myös LP ja ES335 P90/P94-varusteisena, eli joko yksikelaiset saippuapalat tai humbuckerin kokoinen P90.

Onks tähän mtn toimivaa kompromissia?
Meinaan siis et trad singlecoil ulkonäkö,mutta humbucker soundista mikkiä just Stratoon?
 
Singlecoilin kokoisia humbuckereitakin on olemassa. Tämä on aika suosittu malli http://www.thomann.de/fi/seymour_duncan_sshr1b_wh.htm
 
E: Niistä puolituksista ja muista sähköhommista en sitten tiedäkään juuri mitään, mutta eikös se puolitusjuttu ole aika perushelppo ja yleinen operaatio asian osaaville?