Aloittelijat ›

Mä ainakin otan tän ihan tosissaan! Ainakin nyt kun käytit mun keinoa alleviivata nämä kevennykset, siis mä vähän niinku oletan, että se on mun yksinoikeus!! Mä olen sentään niin lahjaton&musikaaliseton(mikä v¤tun sana, en siis ole musikaaleissa?), että en ole edes hakenut opistoihin ja ihan hyvin pystyy yrittää, korostan, yrittää päteä=)
 
Sori :) Voinx mä käyttää sua jatkossa esimerkkinä musikaalittomasta tyypistä, joka on oppinu soittaa:=)

Sori :) Voinx mä käyttää sua jatkossa esimerkkinä musikaalittomasta tyypistä, joka on oppinu soittaa:=)
 
Muuten voisit, mutta kun en mää ole koskaan oppinut soittamaan, muuta kuin suutani ja sekin taito on iän myötä vähentynyt.

Olipa typerää verrata musiikkia urheiluun. Ja tuohon, en nyt muista kenen, kommenttiin siitä, että on nähnyt semmoisia puujalkoja joista ei koskaan tule mitään, voin todeta että niin minäkin olen nähnyt sellaisia puujalkoja "joista ei koskaan tule mitään" ja muutama niistä puujaloista pomppii tällä hetkellä veikkausliigatasolla. Ja muutama "aivan varma tulevaisuuden tähti" taas kaivaa nenää kotona ja juo kaljaa.
 
Urheilusta tiedän toki enemmän kuin musiikista. Urheilussa 80% on kovaa työtä ja loput 20% lahjakkuutta.
 
Rohkenen kuitenkin epäillä, ettäkö tämä pitäisi täysin musiikissa paikkaansa? Minulla on jotenkin aina ollut semmoinen käsitys, että kun musiikissa on kyse taiteesta, niin se olisi jotenkin enemmän lahjakkuudesta ja luontaisista ominaisuuksista kiinni. Ja sävelkorvaa ei oikein harjoitella, kun olen ajatellut sen niin että ei jotkut niitä säveliä opi toisistaan erottamaan, eihän värisokeakaan opi värejä erottamaan vaikka kuinka treenaisi.
 
Ja juuri sitä "musikaalisuutta" en usko kenenkään pystyvän oppimaan, jos ei sitä luontaisesti ole. Siihen uskon, että opettajan avulla voi oppia laulamaan joitain biisejä konemaisesti läpi oikein, mutta en nyt sitä sanoisi "musikaalisuudeksi". Mielestäni huippunyrkkeilijä tai huippujalkapalloilija voi olla konemaisesti liikkeitä toistava robotti, mutta muusikko ei.

Ja sävelkorvaa ei oikein harjoitella, kun olen ajatellut sen niin että ei jotkut niitä säveliä opi toisistaan erottamaan, eihän värisokeakaan opi värejä erottamaan vaikka kuinka treenaisi.
 
Ja juuri sitä "musikaalisuutta" en usko kenenkään pystyvän oppimaan, jos ei sitä luontaisesti ole. Siihen uskon, että opettajan avulla voi oppia laulamaan joitain biisejä konemaisesti läpi oikein, mutta en nyt sitä sanoisi "musikaalisuudeksi". Mielestäni huippunyrkkeilijä tai huippujalkapalloilija voi olla konemaisesti liikkeitä toistava robotti, mutta muusikko ei.
 
Sävelkorvaa voi harjoitella! Muistan lukeneeni jostain tutkimuksesta, että oikeanlaisella harjoittelulla teoriassa kuka tahansa pystyisi opettelemaan absoluuttisen sävelkorvan. Toisilla se vain on jo harjoittelematta ja toisilla se harjaantuu nopeammin kuin toisilla. Tietenkin myös halu oppia jne... vaikuttaa asiaan paljon.
 
Musikaalisuus on minusta jotain muuta kuin absoluuttinen sävelkorva. Se on jotain luontaista tyylitajua miten saada musiikki tai oma soittonsa tai laulunsa kuulostamaan hyvältä, vaikkei se tekniikka täydellinen olisikaan. Tuohonkin jossain määrin auttaa harjoittelu, mutta kaikki ei sitä löydä millään. Vähän sama kuin urheilussa joistain tulee pikkusen parempia kuin muista, siis tähtiä. Eiköhän jalkapallossakin ole niitä, jotka osaa hommansa, muttei koskaan pääse sinne aivan huipulle, vaikka periaatteessa mitään vikaa omassa pelaamisessa ei olekkaan. Toiset sitten on kentällä tekniikkansa lisäksi luovia, kykenee ennalta harjoittelemattomiin hyviin ratkaisuihin, ovat oman alansa taiteilijoita.
 
No, joo en minä siitä jalkapallosta niin kauheasti tiedä ja suuresta itsenäisestä musiikin treenauksesta huolimatta en niin kauhean musikaalinen ole, enemmän tällästä yleistä hämminkiä ja kiinnostusta, sen verran että pystyy harrasteleen ilman että kiinnostus tyssäisi.

Sävelkorvaa voi harjoitella! Muistan lukeneeni jostain tutkimuksesta, että oikeanlaisella harjoittelulla teoriassa kuka tahansa pystyisi opettelemaan absoluuttisen sävelkorvan. Toisilla se vain on jo harjoittelematta ja toisilla se harjaantuu nopeammin kuin toisilla. Tietenkin myös halu oppia jne... vaikuttaa asiaan paljon
 
No tuota en tiennytkään. Olen aina elänyt semmoisessa käsityksessä, että sävelkorvaa joko on tai ei ole. Kiitos täsmennyksestä nyt sitten.

Musikaalisuus on minusta jotain muuta kuin absoluuttinen sävelkorva. Se on jotain luontaista tyylitajua miten saada musiikki tai oma soittonsa tai laulunsa kuulostamaan hyvältä, vaikkei se tekniikka täydellinen olisikaan.
 
Mistä sä onnistuit vetämään ton absoluuttiseen sävelkorvan mukaan tähän juttuun? Eihän kukaan tässä topicissa ole viitannut sinnepäinkään, että musikaalisuus liittyisi jotenkin absoluuttiseen sävelkorvaan. Sillä, että pystyy ilman referenssiääntä laulamaan esimerkiksi A 440 Hz (tämä liittyy sävelkorvan absoluuttisuuteen), ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että pystyy toistamaan melodianpätkän kuultuaan sen kerran (omaa sävelkorvaa).

Mulla ei ole nuottikorvaa. Laulan nuotin vierestä. Näin mulle sanottiin jo ekaluokalla koulussa ja numero oli säälistä joku kutonen.
 
Opettelin kuitenkin jo kakarana soittamaan kaikilla mahdollisilla instrumenteilla, mitä käsiini sain. Yleensä lainasin kavereilta. huilua, kitaraa, klarinettia, trumpettia, huuliharppua, pianoa. Ja joskus koulussa välkällä soiteltiin viidellä eri korkuisella virityspillillä.
 
Soittaminen on kivaa, pidän siis itseäni musikaalisena. Jos toisten rajoittunut maku on toista mieltä, se on toisten ongelma.
 
Tosin jsokus epäily herää omiin kykyuihin, kuten tässä taannoin kun soittelin jotain saksofoniharjoituksia netistä löytyneellä sivulla, ja ihmettelin miten tää kuulostaa niin erilaiselta kuin samaan aikaan soinut ääni siellä sivulla.
Viikon olin jo puhallellut, kunnes huomasin että siellä soi altto. Tenori kun on Bb-vireessä ja altto Es. Sitten vaan transponoin soittaessani ja kas vaan, soittohan kuulosti samalta. :)
 
Joskuis lukioaikaan opettaja teki yksinkertaisia musikaalisuustestejä. Painoi jotian pianon kosketinta ja käski laulaa samaa säveltä. Muistan vieläkin sen hämmästyneen kommentin kun lauloin...:"yritäpäs vielä kerran..."
 
Sen sijaan samana päivänä testattiin rytmiä. Naputtelin sormella kaikkein monimutkaisimmatkin kuviot mitä piti toistaa. Olin siinä muistaakseni luokan paras.
 
Rytmitaju ja nuottikorva on siis musikaalisuuden kaksi täysin eri puolta.
 
Joku vertasi aiemmin urheilijoihin. Tuskin Lasse Viren ikinä olisi voittanut 100 metrin juoksun olympiakultaa vaikka kuinka olisi harjoitellut. Eikä voi sanoa ettei olisi urheilullinen.
 
Harjoittelun ja lahjakkuuden suhdetta joku yritti määritellä prosentteina. Toinen on lahjakas harjoittelemaan, toinen ei. Toiselle se on hauskaa, toiselle tervanjuontia. Lahjaton ei menesty harjoittelemalla, jos ei ole lahjoja harjoitteluun.

No urheilussa "lahjakkuudella" tarkoitin lähinnä sitä, että on luontaisia ominaisuuksia. Hyvä ryhti, nopeat jalat, voima tarttuu helposti, hyvä koordinaatiokyky, luontaista kestävyyttä, luontaista ketteryyttä jne. Niitähän riittää. Eli yleistä urheilullisuutta.
Sitten voi olla lajikohtaista lahjakkuutta. Hyvä ottelusilmä nyrkkeilijällä, hyvä ajoitus, kaveri tippuu kun osuu. Tai hyvä pelisilmä jalkapallossa, näkee kentän paremmin kuin muut. Tietysti jos on mahtava silmä jalkapallossa, niin uskon että on hyvä silmä myös jääkiekossa.
 
Ja juuri sitä tarkoitin niillä prosenteilla (80-20), että vaikka Lasse Virenillä olisi ollut mimmoiset harjoitteluhalut ja olisi kuinka harjoitellut, hänestä olisi tullut vain 80% täydellinen 100 metrin juoksija. On juoksija, jolla on sekä harjoitteluhalut, että fyysiset ominaisuudet, täydet 100% siis. Mutta Lassepa olikin lahjakas pitkillä matkoilla. Jos nyt ymmärsit?
 
Ja tietenkin, halu harjoitella on lahja sekin! Ja tärkeä lahja onkin. Tahto vie aina pidemmälle kuin taito. Mutta jos ne yhdistyy, niin aina parempi.
 
Tietysti olympiakullan voittamiseen tarvitaan tuuriakin ja kaikkien palasten täytyy loksahtaa kohdalleen, että ei se niin yksiselitteistä ole, mutta hieman kärjistellen se menee jotakuinkin noin.

Joskuis lukioaikaan opettaja teki yksinkertaisia musikaalisuustestejä. Painoi jotian pianon kosketinta ja käski laulaa samaa säveltä. Muistan vieläkin sen hämmästyneen kommentin kun lauloin...:"yritäpäs vielä kerran..."

Sen sijaan samana päivänä testattiin rytmiä. Naputtelin sormella kaikkein monimutkaisimmatkin kuviot mitä piti toistaa. Olin siinä muistaakseni luokan paras.

Rytmitaju ja nuottikorva on siis musikaalisuuden kaksi täysin eri puolta.
 
Hyvä tavaton:)
 
Kiinnostaisi tietää, että onnistuuko sinulta saksofonin kanssa esim. jonkun melodian plokkaaminen levyltä, vai soitatko ainoastaan nuotetista?

Musikaalisuus on minusta jotain muuta kuin absoluuttinen sävelkorva.
 
No shit, Sherlock!
 
Absoluuttisella sävelkorvalla ei tee helvettiäkään. Loppujen lopuksi ei ole mitään väliä montako hertsiä referenssi-a on, kunhan suhteellinen sävelkorva toimii, eli kuulee/ymmärtää sävelten suhteet toisiinsa. Oikeastaan absoluuttinen sävelkorva ilman kykyä ymmärtää sävelten suhteiden merkitys on vain haitaksi, sanon minä.
 
Tietenkin, jos olet menossa vaikkapa viulun virityksen MM-kisoihin, voisi absoluuttisella sävelkorvalla päästä pitkälle, mutta jos referenssiääni on kaikille saatavilla, kuka tahansa suhteellisella sävelkorvalla varustettu pääsee täsmälleen samaan tulokseen.

Oikeastaan absoluuttinen sävelkorva ilman kykyä ymmärtää sävelten suhteiden merkitys on vain haitaksi, sanon minä.
 
Ja vaikka ymmärtäisi sävelten väliset suhteetkin, siitä voi olla haittaa. Koska ilmeisesti pienikin "epävireisyys" suhteessa oman pään tuottamaan referenssiääneen saattaa alkaa ahdistamaan.

Hyvä tavaton:)
 
Kiinnostaisi tietää, että onnistuuko sinulta saksofonin kanssa esim. jonkun melodian plokkaaminen levyltä, vai soitatko ainoastaan nuotetista?
 
Nuoteista. Korvakuulolta en osaa soittaa mitään, jos en kertaalleen vilkaise ainakin nuotteja, tai sitten pitäisi uhrata todella kauan opetteluun, eikä kärsivällisyys riitä.
 
Esim tuo musiikkinäytteessäni oleva midi-sävellys jäisi soittamatta, jos en ensin katsoisi nuotteja. Sen jälkeen se kyllä hetken pysyisi mielessä.

Instrumentin hallinta on suureksi osaksi tekninen suorite, joka on opeteltava. Ja se onnistuu vain treenillä. Se oppiminen on tietenkin yksilökohtaista ja siihen voi vaikuttaa vaikka fyysiset ym erot.
 
Mutta musiikin tekeminen on sitten eri juttu, se taito joko on tai ei. Tosin tääkin on vähän tulkinnanvarainen kysymys, sillä kyllähän jokainen osaa "säveltää" jotain akuankka-kiertoa ja luritella jotain ennaltaopittua skaalaa siihen päälle, mut mitenhän mä sanoisin... se luova visio pitää vaan löytyä luonnostaan. Monet ei opi periaatteessa koko elämänsä aikana tekeen mitään omaa, vaikka olisi kuinka kova instrumentin hallitsija teknisesti. Tai sitten ne vähänkin omat jutut noudattelee jotain ennaltaopittua kaavaa, eli jotain skaaloja jne. Vähän vaikee selittää mut toivottavasti ymmärrätte.
 
Artisti voi olla hyvinkin menestynyt, vaikka musiikillista lahjakkuutta (mitä se sit lopulta onkaan) ei juuri löytyisikään, mutta instrumentin hallinta täytyisi silti olla jotenkuten hanskassa. Tosin nykyään digiaikana kun kaikkee voi muokata, niin ei sekään ole enää välttämätöntä ja sen kyllä ikävä kyllä huomaa toisinaan. :)

Onko tämä joku kompakysymys? Tottakai laulajalta vaaditaan edes jonkin verran musikaalisuutta, siis jos haluaa muutakin kuin kännipäissään karaokea luritella. On hyvä tietää milloin vetää nuotissa ja milloin nuotin vierestä jne. Omaa laulua kannattaa nauhoittaa jollain konstilla, saattaa tulla oma taso yllätyksenä! Ainakin mulle toi oma huonous yllättää joka kerta. Pään sisällä oma laulu kuullostaa aika eriltä kuin mitä se oikeasti on--> idolsin koelaulut todistanee tämän, aika monta omasta mielestään "hyvää" laulajaa on lähtenyt laulukuoroon=)
 
Äitini kertoi joskus että sen yks tuttu joka on kuoronjohtaja ja laulunopettaja, on opettanut ihmisiä, joilla ei ole lainkaan sävelkorvaa, laulamaan täysin puhtaasti.
 
Se on sitten eri asia, kuinka paljon siinä tarvitaan reeniä.;)

Äitini kertoi joskus että sen yks tuttu joka on kuoronjohtaja ja laulunopettaja, on opettanut ihmisiä, joilla ei ole lainkaan sävelkorvaa, laulamaan täysin puhtaasti.
 
Se on sitten eri asia, kuinka paljon siinä tarvitaan reeniä.;)
 
"Epäröiville Lampisella on ihan tutkimustietoakin tarjolla. Ava Numminen todistaa väitöskirjassaan, kuinka kymmenen laulutaidotonta kuorolaista pääsyvaatimus oli, että he eivät osaa Ukko Nooakaan oppi laulamaan nuotilleen noin kymmenen oppitunnin aikana."
 
http://www.kirkkojyvaskyla.net/fin/ … ?id=39&kansio=1&rap_id=1288

Tässä näyttää olevan jäsenillä erilaisia tulkintoja miten määritellään onko musikaalinen tai liikunnallisesti lahjakas. Nämä eri älykkyyden (tai lahjakkuuden, miten haluaa niitä nimetä) lajit määritteli sellanen äijä ku Howard Gardner tässä reilu parikymmentä vuotta sitte. Tuolta linkistä voi lukea enemmän asiasta:
 
http://fi.wikipedia.org/wiki/Moni%C3%A4lykkyysteoria

Instrumentin hallinta on suureksi osaksi tekninen suorite, joka on opeteltava. Ja se onnistuu vain treenillä. Se oppiminen on tietenkin yksilökohtaista ja siihen voi vaikuttaa vaikka fyysiset ym erot.
 
Mutta musiikin tekeminen on sitten eri juttu, se taito joko on tai ei.
 
Jos kykyä omaperäisen musiikin tekemiseen ei voisi kehittää, niin silloinhan kyvykkäillä muusikoilla heti ensimmäisten kyhäelmien pitäisi olla täysin relevanttia tavaraa. Harvalla kai näin on?
 
Luulisin että musiikin tekemisen kykyäkin voi (ja täytyy) harjoitella.

Jos kykyä omaperäisen musiikin tekemiseen ei voisi kehittää, niin silloinhan kyvykkäillä muusikoilla heti ensimmäisten kyhäelmien pitäisi olla täysin relevanttia tavaraa. Harvalla kai näin on?
 
Luulisin että musiikin tekemisen kykyäkin voi (ja täytyy) harjoitella.
 
Voi toki, mutta on siinä vähän eroa jos soittohommiin verrataan. Teknisesti suht kovaksi instrumentin hallitsijaksi voi opetella melkein kuka tahansa, kunhan vain kärsivällisyyttä riittää.
 
Mut yhtä moni ei ikinä opi säveltämään tai totetuttamaan muita sovituksellisia visioitaan. Tai noh, vähän vaikea juttuhan tää on, koska jokaisella on omat mielipiteensä siitäkin, mikä on hyvää säveltämistä. Mut uskoisin, että ymmärrätte mun pointin kuitenkin...

Ei kai kannata hirveästi sekoittaa soittotaitoa tai laulutaitoa säveltämiseen... Harva huippunäyttelijä on hyvä näytelmien kirjoittaja.