Kitarat: kitarakamat ›

Omasta mielestä se on Floikan kanssa helpompaa.

Tottumiskysymys. Kiinteään minusta tottuu nopeampaa ja se tuntuu luonnollisemmalta alkuun, mutta harjoittelun kanssa molemmilla kyllä lähtee.

Oma koura antoi aina tahtonta vibraa vaikka kuinka yritti olla painamatta. Eli flokaton on ja tulee olemaan.

Onko siinä tuntumassa oikeasti mitään eroa jos kyseessä on kaksi samaa kitaraa ainoana erona se floikka? Täydellisesti säädettynä tietysti

Itse käyttelen "plektra" kouraa vissiin sen verran rankasti että Original Floyd Rose:n hienoviritystapit rullaili miten sattuu. Riippuu tietysti soittajasta. Blokkasin tallat molemmista floikallisista mitä omistin ja otin hienoviritys säätimet veks. => seuraava kitara olikin kiinteätalainen. Floikallisen 7-kielisen ja myös 6-kielisen virittelyyn meni vain hermot.

Tykkään molemmista, Floikasta ja kiinteästä.
Ongelma Floikan kanssa on se että käsi välillä lepää siinä tallan päällä liian painavasti joka aiheuttaa vireen nousua.
Tahottomia flutteri-ääniä syntyy myös kun hieman liian kovaa piiskaa kieliä.
Vähintään 4 jousta, niin helpottuu homma.
Venytyksen on vaikeampi saada kohdilleen.
 
Kiinteässä ei sitten vikoja olekaan ;)

Onko sillä floikalla tosiaan hankalampi riffiitellä..
 
Ei sillä ole mitään merkitystä mikä tallatyyppi kitarassa on. Merkitystä on tosin sillä jos painaa jotenkin liian kovaa floikkatallaan tms., mutta se on soittajan vika.

Kyllä mie riffittelen samoin kiinteätallaisella kuin floikallisellakin.

Itselläni kiinteätallaisella oikea demppauskohta löytyy just eikä melkein ja nopeasti, kun taas floikkatallaisella on ollut hieman totuttelua tuohon. Vaikuttaa sekin että viimeiset kolme vuotta olen kiinteätallaisella soittanut ja vasta nyt kaksi viikkoa sitten ostin tuon floikallisen. Tosin nyt jo pidän floikallisesta enemmän.

Tykkään floikan kanssa hieman suuremmasta kielivälistä, mahdollistaa asteen rajumman tempomisen komppikädellä ilman että heti osuu viereisiin kieliin. Matala soittotuntuma sopii myös sahausmeininkiin paljon paremmin ainakin minun kourallani.
 
Myös ylivertainen vireen pitävyys on plussa kun soittotatsi ei ole hipeltävä.

Myös ylivertainen vireen pitävyys on plussa kun soittotatsi ei ole hipeltävä.
 
Tämä myös ehdottomasti.

Kiinteätallaisiakin on erilaisia.
 
T-o-m - ja stratotallassa käsi lepää ihan eri tavalla.

Itellä kyllä ylivoimainen vaihtoehto riffittelyyn on kahler. Tatsi on aivan uskomaton eikä vire muutuu mikskään vaikka kuinka kovaa painaisit kädelläs. Sen lisäks säätäminen on helppoa ja kielten välejä voi vaihtaa mikskä huvittaa.

Ite suosin floikallista vaihtoehtoa, nää on näitä tottumiskysymyksiä. Jotain covervetoja on tullut soitettua lespa-kopioilla ja tuntu jotenkin että oikea käsi ei ole tarpeeksi tuettuna ja soitto tuntu hiukan huperalta. Floikassa käsi voi suorastaan maata siinä päällä :)

Tykkään floikan kanssa hieman suuremmasta kielivälistä, mahdollistaa asteen rajumman tempomisen komppikädellä ilman että heti osuu viereisiin kieliin. Matala soittotuntuma sopii myös sahausmeininkiin paljon paremmin ainakin minun kourallani.
 
Myös ylivertainen vireen pitävyys on plussa kun soittotatsi ei ole hipeltävä.
 
Mua taas just tuo matala soittotuntuma häiritsee vähän seisaaltaan soitettaessa mut kai siihen tottuu..

Ite suosin floikallista vaihtoehtoa, nää on näitä tottumiskysymyksiä. Jotain covervetoja on tullut soitettua lespa-kopioilla ja tuntu jotenkin että oikea käsi ei ole tarpeeksi tuettuna ja soitto tuntu hiukan huperalta. Floikassa käsi voi suorastaan maata siinä päällä :)
 
Ihan sama juttu! Floikassa tosi helppo riffitellä kunhan ei liikaa paina sillä kädellä sitä floikkaa että vire nousee vaan antaa sen kevyesti levätä siinä ja dempata suurimmat mölyt pois! TOM-tallalla taas ainakin mulle ihan outoa veivata riffejä vaikka tuollainenkin kitara kotoa nyt löytyy, aika pitkälle tottumuskysymys veikkaisin :)

No ei noissa nyt hirveästi eroa ole, omasta mielestäni floikallisella on vähän helpompi soittaa, mutta tuo on aikalailla tottumiskysymys.

Ohan se täysin selvää että tälläisen räveltäjän on helpompi soittaa TOM - mallisella kuin floikallisella. Floikallinen kun liikkuu käden alla ja TOM ei. Tietysty kun soittotaitoa kertyy enemmän, niin se varmasti kompensoi.

Seiskan ostamisen jälkeen tuli kovasti vannottua kiinteän tallan nimeen ja onhan se toki ns. helvetin kova juttu vieläkin downstrokejunttauksessa, mutta jotain siitä silti jää puuttumaan. Sen profiili vaan on jotenkin liian korkea, eikä siitä saa tarpeeksi tukea kun lähdetään sinne sahaamisen puolelle. Tänään viimeksi säveltelin jälleen noita death/rässibiisejäni ja kokeilin siinä sitten soitella floikallisella 6-kielisellä tekemiäni riffejä. Melko nopeasti siihen sitten kyllästyi, kun demppaukset yms. olivat selvästi hankalampia sen tallan takia ja kutonen tuli taas otettua kouraan.