Kitarat: kitarakamat ›

Mun mielestä osoittaa aikamoista valopäisyyttä, jos dumaa hihnalukkoja seuraavilla perusteilla:
 
"Ne tappien ruuvit ei mee koskaan vanhan tilalle"
 
Voi helvetti! Pitäiskö valmistajan varautua siten, että sisällyttää jokaiseen pakkaukseen kaikkia mahdollisia ruuveja yhden kappaleen, että just SUN kitarassa olevat ruuvinreijät saisi parhaan tyydytyksen? Tähänkin on olemassa kaksi todella helppoa ratkaisua (joista tarvitsee käyttää vain yhtä):
 
1) Käytät sitä vanhaa ruuvia tapin asennuksessa. Tais vaatia liikaa harmahia?
 
2) Jos ensimmäinen niksi ei toimi (ruuvi on niin paksu, ettei mene tapista läpi/niin ohut, että solahtaa kantoineen läpi), silloin joutuu nähdä ihan vaivaa. Jos se on liian iso se ruuvi, niin käytetään pakkauksessa mukana tullutta ruuvia ja ruuvin reikä täytetään vaikka stideillä tai hammastikuilla ja liimalla (muistathan katkaista tikut sopivan mittaisiksi, niiden ei tarvitse tulla senttikaupalla sieltä reijästä ihmettelemään hölmöilyjäsi). Kun setti on kuivunut, asennetaan hihnalukot paikalleen.
 
"Niiden mutterit löystyy ja niitä joutuu kiristellä."
 
Salille, vitun pässi, jos et kerran saa hihnalukon muttereita riittävän kireälle (kaiketi tässä vaiheessa tajuat, että niitä ei sormin kiristellä?). Räikällinen lenkkiavain maksaa n. 15 €, ja sniiduilija löytää sen halvemmallakin. Sillä saa rapistuneinkin muusikon renttu mutterit tarpeeksi kireälle.
 
"Ei mee paksu nahkahihna siihen oikee hyvin."
 
Hienoa, hienoa. Jos sulla ei oo 5 mm paksumpaa hihnaa, niin mikä hihna hyvänsä menee lukkoon. Ai, ettäkö vaikeaa saada sitä siihen kierteiden väliin? Leikkaas isompi reikä. Pakkauksessa on se prikka ihan sitä varten, että sitä prikkaa pienemmät hihnareiät pysyy aisoissa.
 
"Ne nitisee sillai inhottavasti."
 
Ai että kuuluu ihan vahvistimen läpi, kun soitatte bändin kanssa? Laita tulpat päähän. Makuuhuonekitaristit laittaa tapin ja kupin väliin vaseliinia, jos kerran haluavat soittaa hihnan kanssa sänkynsä laidalla.
 
"Oon kuullut, et ne ei kestä."
 
Kyl. Miljoonasta käyttäjästä kaksi tai ehkä kolme (joista kukaan ei oo edes sun kaveri, kun sulla ei sellaisia ees ole) on laittanut jonnekin nettiin omat ikävät kokemuksensa tuotteista. Jos minä sanon, ettei kannata syödä ruokaa, koska se voi olla myrkyllistä, niin lopettaisitko syömisen? Jos vastaat kyllä, olet etsimämme henkilö. Palkkaamme sinut loppuiäksesi.
 
Kaiken kaikkiaan kannattaa muistaa se, että paketti siinä hihnan nokassa on jämpti. Schallereissa laitetaan sen "kupin" avonainen puoli siihen suuntaan, johon ei kohdistu vetoa ja Dunlopeissa prikkoja väliin niin, että hihna ei helise/osat pyöri. Siis ihan perusjuttuja.
 
Jos taas paketit leviää käsiin, niin kyse on valmistusvirheestä, joita epäilemättä jonkun verran sattuu noilla volyymeilla, kun valmistuserät huitelee sadoissa tuhansissa kuukausittain (täysin arvattu luku). Että jos just sulle on sattunut se susikappale, laita se vitriiniin ja muistele eläkepäivinäsi, että "Ei helvetti, tapahtuipa minullekin edes JOTAIN elämäni aikana" tai sitten otat yhteyttä valmistajaan, siellä on asiakaspalvelu juuri näitä tapauksia varten olemassa.
 
Kännipalopuhe loppuu tähän. Kits...

Kännipalopuhe loppuu tähän. Kits...
 
Putosin tuolilta, plussa lasahti. :D

Putosin tuolilta, plussa lasahti. :D
 
Joo, asiaa. Eli ei kai se paraskaan lukko auta jos sen asentaa väärinpäin (Vai onkohan kukaan oikeasti sentään niin hölmö että asentaa Schallerit "aukeamaan" alaspäin?) tai jättää kiristämättä. Ei ole rakettitiedettä ei. Sattui muuten minulla Schallerin mukana tulevat ruuvit sopimaan tuohon Epiphoneen kuin isi äiteen päälle, saman paksuiset ja muutaman millin pidemmät eli puri jokseenkin ihanteellisesti, eli todistettavasti menevät ilman tulitikkuja ainakin johonkin kitaraan.
 
Epin omat mukana tulleet "hihnalukot" olivatkin sitten tosi lapselliset tekeleet, lukitus perustuu pelkkään jousiklipsiin eli sopivaan suuntaan vetämällä irtoaa varmasti, samoin jos mutteri löystyy ja lukko pääsee kääntymään "alassuin" niin irtoamista ei estä mikään.
 
Mutta tietysti jos 100% varmuutta haluaa niin ei muuta kuin kunnon tukeva nahkaremmi suoraan tarpeeksi isoilla ruuveilla ja prikoilla runkoon kiinni. Jos sitä kitaraa on tarkoitus pyörittää pään päällä kuin moukaria niin enpä luottaisi siinä tilanteessa juuri mihinkään lukkoihin.

Tarvikkeet saa esim. clas ohlsonilta muutamalla kolikolla..
http://muusikoiden.net/dyn/users/40402.jpg
.
 
Mulla oli joskus tuollainen. Hieroi maalit pois ympäriltään. Muuten toimi kyllä hyvin. Sitten pistin tilalle ruuvin ja ison prikantapaisen kantaan niin eipä lähtenyt kitara enää liitoharjoituksiin.

Kyllä se halvin hihnalukko on roudarinteippi, mustana tai harmaana--> toimii=)

Kyllä se halvin hihnalukko on roudarinteippi, mustana tai harmaana--> toimii=)
 
näi o.
jos se ei jättäis semmosia jälkiä niin käyttäisin sitä aina.
mutta onneksi tosiaan noista nippusiteistä sai jotakin aikaan. ja pysyy.
 
roudarinteippi oli aikoinaan hätäratkaisu keikoilla/treeneissä gibsonin standardiin.
ei se kaunis ollut mutta pysy.

Mahtoikohan se mun edellinen lukko olla sittenkin schaller eikä dunlop. No yksi lysti, oli mikä hyvänsä, ei ollut häävi se.

Mun mielestä osoittaa aikamoista valopäisyyttä, jos dumaa hihnalukkoja seuraavilla perusteilla:
 
"Niiden mutterit löystyy ja niitä joutuu kiristellä."
 
Salille, vitun pässi, jos et kerran saa hihnalukon muttereita riittävän kireälle (kaiketi tässä vaiheessa tajuat, että niitä ei sormin kiristellä?). Räikällinen lenkkiavain maksaa n. 15 €, ja sniiduilija löytää sen halvemmallakin. Sillä saa rapistuneinkin muusikon renttu mutterit tarpeeksi kireälle.
 
Tippa Loctite:a tai vastaavaa kierrelukitetta tekee kanssa hyvää, mutta kantsii silti ostaa se avain.

Mun mielestä...
 
Asiapaketti. FAQ-ainesta! ;) +

Hapanin teksti reväytti kyllä melkosesti, ja on täyttä asiaa. Mutta onhan tuo aloittajan tekemä systeemi karskin näkönen punk-viritelmä.
 
Kaikissa kepeissä on mullakin Schallerit. Tottahan toki on varmaan kaikille selvää, kun ne näkee, että ne pitää laittaa kunnolla kiinni.
 
Ja jos on niitä tyyppejä, jotka laittais ne aukeamaan alaspäin, niin ihmettelen kyllä, miten semmoset osaa esimekriksi tankkaa autoa? Noh, ei kai kukaan nyt sentään niin oo tehny ;D

Oon tissiposki, mutta mun mielestä schallerit on vaan niin helevetin rumat etten pysty katsomaan niitä kitaroissani. Lisäks ne on vähän epäergonomiset jos hihnatappi on SG-tyyliin kaulan liitoskohdassa.

Oon tissiposki, mutta mun mielestä schallerit on vaan niin helevetin rumat etten pysty katsomaan niitä kitaroissani. Lisäks ne on vähän epäergonomiset jos hihnatappi on SG-tyyliin kaulan liitoskohdassa.
 
Juuri meille onpi luotu Dunlopit :)
SG-friikeille maistuu monesti Dunlopin hihnalukoista se Flush mount, eli kitaran runkoon upotettava hihnatappi ja lukoilla varustettu hihna perään. Ei painaudu ikävästi kelteisille tuo meininki.

Juuri meille onpi luotu Dunlopit :)
SG-friikeille maistuu monesti Dunlopin hihnalukoista se Flush mount, eli kitaran runkoon upotettava hihnatappi ja lukoilla varustettu hihna perään. Ei painaudu ikävästi kelteisille tuo meininki.
 
En kyllä ihan heti lähtis porailemaan reikää SG:n kaulan liitoskohtaan, ainakaan omaani :)
 
Oon kyllä erittäin tyytyväinen noihin clip-lockeihin, kätevät ja varmat.

SG-friikeille maistuu monesti Dunlopin hihnalukoista se Flush mount, eli kitaran runkoon upotettava hihnatappi ja lukoilla varustettu hihna perään. Ei painaudu ikävästi kelteisille tuo meininki.
 
Mää oon vähän ihmetelly että miten se hihnatappi voi siinä kaulan liitoskohdan seudulla ollessaan kelteisille osua SG:nkään kanssa. Mulla on SG:ssä Schallerit ja eipä se tappi koskaan huitele lähelläkään geldejä, harvemmin hivottelee edes vasenta reittä. But that's only me, I guess. :)

En kyllä ihan heti lähtis porailemaan reikää SG:n kaulan liitoskohtaan, ainakaan omaani :)
 
No kamoon, eihän se kaulaliitos nyt ole sen 5mm kohdalta pelkästään liimattu. Hyvin hyvin pienen reiän sille joutuu loppupeleissä poraamaan eikä se vahingoita kaulaliitosta tai vireisyyttä millään tavalla. Kokeiltu on ja testattu, useammallakin värkillä missä on hihnatappi kaulaliitoksen kohdalla kitaran perspuolella.
 
Huomautuksen sana on silti paikallaan. Kannattaa varmistaa ettei se tapin mukana tuleva ruuvi ole liian pitkä, eli ettei käy ylläriä ja ponnahda ruuvin kärki otelaudasta lävitte. Siispä, mitatkaa mitä ruuvaatte ja mihin ruuvaatte... poislukien neidot, sillä 99,99999% tapauksista kairaustilaa riittää isompiteräisilläkin.
 
Oon kyllä erittäin tyytyväinen noihin clip-lockeihin, kätevät ja varmat.
 
Enempi mua häirittee se kun ne cliplockin päät naarmuttavat kitaraa pyöriessään laukussa tms. Samoin ne remmit ovat ihan kauheita rimpuloita, kun on niiiiin tottunut leveisiin Levy's-tason nahkaremeleihin :)
 
Joo, tiedän... kermaperseilyä.

Oon tissiposki, mutta mun mielestä schallerit on vaan niin helevetin rumat etten pysty katsomaan niitä kitaroissani. Lisäks ne on vähän epäergonomiset jos hihnatappi on SG-tyyliin kaulan liitoskohdassa.
 
Pitipä taas oikein kokeilla kun en mokomaa ongelmaa ole vielä huomannut, enkä kyllä missään järkevän tuntuisessa soittoasennossa (SG:llä) saanut tuota tappia viittä senttiä lähemmäs fyysistä olemustani. Tietysti asentoja on monenlaisia, samoin soittajia. Rumuudesta en sano mitään, se on katsojan silmissä, eri ihmisiä hairitsevät esteettisesti erilaiset asiat.

Kännipalopuhe loppuu tähän. Kits...
 
Minäpä vastaan tähän, että ihminen on laiska. Laiska ihminen ei halua nähdä turhaa vaivaa. Jos kaiken tuon vaivan voi korvata a) rahan säästöllä, b) bissen juonnilla, c) vähemmän rumilla hihnalukoilla ja d) vähemmällä vaivalla, ei ainakaan minun ole vaikea valita millaisia hihnalukkoja käytän. :)
 
Schaller voisi ihan hyvin muuttaa hihnalukkojensa mallia siten, että nihiin menee originaalit ruuvit vakiona, samoin kiinnitysmekanismia voisi parannella. DiMarziolla on mielestäni oikea ajatus noiden Cliplockien kanssa, saisivat vaan kyhätä mallin johon voi kiinnittää minkä vaan hihnan.

Schaller voisi ihan hyvin muuttaa hihnalukkojensa mallia siten, että nihiin menee originaalit ruuvit vakiona, samoin kiinnitysmekanismia voisi parannella. DiMarziolla on mielestäni oikea ajatus noiden Cliplockien kanssa, saisivat vaan kyhätä mallin johon voi kiinnittää minkä vaan hihnan.
 
Minä taas en noihin muovisiin klipseihin pysty luottamaan sitten millään. Monesta ahkerakäyttöisestä laukusta on niiden piikit katkenneet, joten kitarahihnaan niitä vihoviimeisenä haluaisin.
 
Schallereissa taasen en löydä oikeastaan muuta vikaa kuin korkeintaan nitinä. Ne kun kerran kiristää _kunnolla_ ja kuppi oikeinpäin, niin sen koommin ei tarvitse muuten kuin kitaraa myydessä. Edelleenkään en käsitä, miten onnistuit pudottamaan kitarasi noiden varasta. Tuo nuppi on niin vankkaa tekoa, että se on voinut olla vain huonosti kiinni.

Minäpä vastaan tähän, että ihminen on laiska.
 
Aika hälyyttävä syy, kun miettii miten _helposti_ saa kitaralleen henkivakuutuksen.
 
Laiska ihminen ei halua nähdä turhaa vaivaa. Jos kaiken tuon vaivan voi korvata a) rahan säästöllä,
 
Säästyipä vitusti rahaa ja aikaa, hihnalukot maksaa n. kympin ja jos alkaa vetää bling bling linjaa, niin sitten kaks. Ja aikaa asennukseen menee minuutti tai kaksi, riippuu miten LAISKA on.

b) bissen juonnilla,
 
Sä et montaa tuoppia niillä säästöillä juo. Paitsi Kallion häppäreissä.
 
c) vähemmän rumilla hihnalukoilla ja d) vähemmällä vaivalla, ei ainakaan minun ole vaikea valita millaisia hihnalukkoja käytän. :)
 
Toki jos omaa silmää ei sametti hivele, niin sillehän ei voi mitään. Ilmeisesti se katkennut kaula näyttää joskus komeammalta.