Kitarat: kitarakamat ›

Tavallinen 25,5 skaala alkaa olla aika finaalissa, kun viritetään ala A:han.
 
Kitarat on perinteisesti olleet puusoittimia, jotka viritetään E:hen. Mitä skaalaan tulee niin minusta sen merkitys on aika pieni, lähinnä lyhyessä skaalassa kielet on hieman löysemmät ja helpompi tehdä venytyksiä.

Kitarat on perinteisesti olleet puusoittimia, jotka viritetään E:hen. Mitä skaalaan tulee niin minusta sen merkitys on aika pieni, lähinnä lyhyessä skaalassa kielet on hieman löysemmät ja helpompi tehdä venytyksiä.
 
Jotkut virittävät E:hen, jotkut perinteisesti Eb:hen. Jotkut virittävät vielä perinteisemmin D vireeseen, jotkut avoimeen C:hen.
 
Kyllä se skaala vaikuttaa siihen soundiin. Pelkkä puden valinta ei tee Les Paulista Les paulin kuuloista. Kyllä se skaalakin vaikuttaa. Muussa tapauksessa Flyygeli ja tavallinen pystypiano kuullostaisivat samalta.
 
Edit: Jucciz huomautti nuottimerkinnästä, joten se on nyt toivottavasti korjattu.

#E:hen
 
Mihin?
 
Ylennys- ja alennusmerkit muuten kirjoitetaan sävelen perään kaikkialla paitsi nuottiviivastolla.

jotkut perinteisesti #E:hen
 
Jos tarkoitit ton ylennysmerkin tohon E:n eteen, niin sehän on sitten F, johon aika harva virittää. Jotenkin minusta tuntuu, että tarkoitit Eb:tä

Jos tarkoitit ton ylennysmerkin tohon E:n eteen, niin sehän on sitten F
 
Korvin kuultuna kyllä, vaan teoriassa ja nuottikuvassa ei. Mut tätä voidaan puida enemmän vaikka teoriapalstalla. :)

Mihin?
 
Ylennys- ja alennusmerkit muuten kirjoitetaan sävelen perään kaikkialla paitsi nuottiviivastolla.
 
Olet oikeassa. En ole opiskellut teoriaa juurikaan. Olen nuottilukutaidoton. Oppivelvollisuutenin on siis täyttämättä tältä osin.
 
Miten tämä muuten liittyy aiheeseen. Jos jatkettaisiin skaalakeskustelua täällä ja tuota toista mielenkiintoista aihetta siellä teoriapuolella.

Olen jostain syystä havainnut toistuvasti sellaisen ilmiön, että 24.75" skaalalla tekee mielisoitella bluspohjaisia rockriffejä ja lickejä runsain bendein, kun taas 25.5" tulee tiluteltua jotain molliskaaloja jne arpeggioina ja vähäisellä bendauksella. Tiedä sitten mistä johtuu, mutta näin se omalla kohdalla vain menee.

Tosta erottelevuudesta 24,75 ja 25,5 skaalojen välillä. Yleensä ottaen pidempi skaala aikaansaa paremman erottelevuuden, mutta itselläni kaikein parhaimman erottelevuuden ovat omanneet 24,75 skaalan ritsat, eli siihen vaikuttavat lukuisat muutkin seikat, jotka yhdistettynä skaalan pituuteen aikaansaavat sen lopullisen erottelevuuden. Ja nyt tarkoitan siis asioita ennen mikrofoneja.
 
Ja yleensä 24,75 skaalaiset kitarat soundaavat voimakkaammalta ja paksummalta ja 25,5 heleämmältä ja kirkkaammalta. Olen hankkinut lukuisia kitaroita yrittäessäni löytää yhtä voimakasta soundia kuin hyvissä LP:eissä, mutta paremmalla D ja G-kielien erottelevuudella ja tullut siihen tulokseen, ettei sellaista löydy. Lähimmäksi olen päässyt 24,75 skaalaisilla neck-thru rakenteisilla kitaroilla.

Minusta taas tuntuu, että kitaran puut "heräävät" kunnolla vasta vähän paksummilla kielillä resonoimaan ja lisäksi liian ohuilla kielillä (lue: 10-setillä tai ohuemmilla) soittotatsi on mulle aivan toivoton. Ohuiden tai löysien kielien tuomat haitat olisivat ainakin omalla kohdallani moninkertaiset verrattuina "hyötyyn", jota sitäkin kyllä epäilen aika ronskisti. :)
 
Itse olen kuullut päinvastaista, kitaramaikkani oli kuullut Liikasilta (rakentavat klassisia kitaroita), että mitä löysemmät kielet, sitä paremmin kansi pääsee resonoimaan, joten kitarakin soi paremmin.
 
En tiedä sitten, mutta itse olen siirtynyt 011-setistä ensin 010-052 -settiin ja nyt 010-046 settiin juurikin saundin takia.
 
E: Ja itsehän soittelen pääasiassa 27" skaalaisella kitaralla.

Itse olen kuullut päinvastaista, kitaramaikkani oli kuullut Liikasilta (rakentavat klassisia kitaroita), että mitä löysemmät kielet, sitä paremmin kansi pääsee resonoimaan, joten kitarakin soi paremmin.
 
Ajattelit sitten soveltaa klassisen kitaran kannen resonointiominaisuuksia sellaisenaan umpipuisen sähkökitaran puiden resonointiin?

Sanoivat rakentajat mitä tahansa, niin minä kyl tykkään akustisen soinnista enenmmän .12 - 13. -setillä kuin .10 -setillä. Ja kas vain, niin valtaosa akkarinsoittajista yleensäkin. Akustisen kielissähän .11 -setti on "light".
 
Mie tykkään kanssa akustisessa Elixirin 12-53 setistä. Sitä saa vähän räimiäkin, eikä kuulosta heti pikkauksen jälkeen epävireiseltä kuten ohuemmat setit. Sähkiksessä sen sijaan 10-52 (E-vire) ja 11-56 (D-vire) ovat osoittautuneet passeliksi, nopea bendata keskellä tapporiffiä ja riittävän jämäkkä niin 24,75 tai 25,5 skaaloilla. Seiskassa on 11-68 (A-vire).

Ajattelit sitten soveltaa klassisen kitaran kannen resonointiominaisuuksia sellaisenaan umpipuisen sähkökitaran puiden resonointiin?
 
Ehä, esitin vain eriävän mielipiteen tuosta "jäykemmät kielet -> enemmän resonointia", eikä tuo mielipide edes ollut omani. Käytän itseasiassa edelleen heavy tension -settejä klasarikitaroissani, kun taas kitaramaikkani siirtyi normal tensioneihin (vai mitä ovatkaan, D'addarion settejä kuitenkin). Mainittakoon vielä, että klasarikitarani on Liikasten tekemä.
 
Siltikin, käytän mielelläni nykyään kymppisettiä sähkökitarassa, ja nimenomaan saundin takia, en tatsin. Tosin tietysti sekin vaikuttaa, että 27" skaalalla kympit tuntuvat lähes samalta kuin 011-setti 24.75" -skaalalla.

Siltikin, käytän mielelläni nykyään kymppisettiä sähkökitarassa, ja nimenomaan saundin takia, en tatsin. Tosin tietysti sekin vaikuttaa, että 27" skaalalla kympit tuntuvat lähes samalta kuin 011-setti 24.75" -skaalalla.
 
Tatsieron ymmärrän hyvin, onhan noissa skaaloissa iso ero. Vaan miten suuri ero soundissa todella on 10-setin hyväksi verrattuna 11-settiin, jos kyseessä on saman valmistajan kielet? Miten luonnehtisit?

Tatsieron ymmärrän hyvin, onhan noissa skaaloissa iso ero. Vaan miten suuri ero soundissa todella on 10-setin hyväksi verrattuna 11-settiin, jos kyseessä on saman valmistajan kielet? Miten luonnehtisit?
 
Ylemmissä kielissä eroa on hyvin vähän, mutta alemmat ovat jotenkin kuulaammat ja kuulostavat vähemmän "bassolta", jos nyt noin voi sanoa. Sen lisäksi kovaa pikatessa ohuemmat kielet vastaavat vähän eri tavalla, saundi muuttuu kireäksi, teräväksi ja napakaksi. Isoin ero on tuossa paksuimmassa kielessä (joka siis mulla on B, kun seiskalla soitan). Käytössä oli ennen 070 tai 068 paksuisia vaijereita, nyt siirryin 060 -paksuiseen basson irtokieleen. Ennen vaivasi se, että alapää oli kertakaikkiaan möhjöinen ja erottelu puuttui, nyt ohuemmalla setillä se taas oikeasti soi.
 
Mulla oli tuossa kaksi LP -tyylistä kitaraa käymässä, mutta molemmat lähti kiertoon gasittelun takia. Aiemmin olen aina soitellut 24.75" skaalaisilla 011-052 -seteillä, mutta noissa oli molemmissa kymppisetit. Vaikka tatsi olikin omalle soittotyylilleni ihan kamala, niin saundi tuntui olevan jotenkin avoimempi ja selkeämpi kuin 011 -setillä.
 
Tietty nämä erot voivat olla ihan mun omassa päässäkin.