Aloittelijat ›

Entisten musiikin opettajieni mielestä olen musikaalinen, mutta pienenä pyrin musiikki-instituuttiin, enkä päässyt sisälle, koska en ollut musikaalinen. Olen kuitenkin aina osanut aika hyvin laulamaan. Eilen aloitin yksityiset laulutunnit ja opettajan mielestä minulla on vahva ääni, mitäköhän se tarkoittaa?

Entisten musiikin opettajieni mielestä olen musikaalinen, mutta pienenä pyrin musiikki-instituuttiin, enkä päässyt sisälle, koska en ollut musikaalinen. Olen kuitenkin aina osanut aika hyvin laulamaan. Eilen aloitin yksityiset laulutunnit ja opettajan mielestä minulla on vahva ääni, mitäköhän se tarkoittaa?
 
Onko tämä joku kompakysymys? Tottakai laulajalta vaaditaan edes jonkin verran musikaalisuutta, siis jos haluaa muutakin kuin kännipäissään karaokea luritella. On hyvä tietää milloin vetää nuotissa ja milloin nuotin vierestä jne. Omaa laulua kannattaa nauhoittaa jollain konstilla, saattaa tulla oma taso yllätyksenä! Ainakin mulle toi oma huonous yllättää joka kerta. Pään sisällä oma laulu kuullostaa aika eriltä kuin mitä se oikeasti on--> idolsin koelaulut todistanee tämän, aika monta omasta mielestään "hyvää" laulajaa on lähtenyt laulukuoroon=)

Musikaalisuus terminä on täysin perseestä.
 
Ei missään muussakaan lajissa (esim urheilussa) kysytä, onko "jalkapalloaaninnen" tms. Reeneihin vaan mennään ja pikkuhiljaa opitaan ja kehitytään.
 
Kaikki on vaan ja ainoastaan reenistä kiinni ja toiset oppii helpommin ja toiset hankalemmin.
 
Musikaalisuus ja lähtötaso sotektaan usein keskenään. Toiset osaavan jo pikkutyttönä/-poikana laulaa kuin enkeli, mutta toiset vaativat reeniä vaikka kuinka. Toinen saa trumpetista heti äänen, toinen ei saa viikossa muuta kuin tuhinaa ulos. Toinen kuulee epävireyden helposti, toinen ei edes vuosien reenin jälkeen.
 
Silti väitän, että lähes jokainen pystyy reenillä tulemaan "musikaaliseksi". Naurettavaa tyrmätä jonkun innostus asiaan kuittamaalla "et ole musikaalinen", kun koko termi on määrittelemättömyydessään täysin perseestä.
 
Ihminen+reeniä+opettaja. Siinä ehkä helpoin kaava "tulla musikaaliseksi".

Musikaalisuus terminä on täysin perseestä.
 
Ei missään muussakaan lajissa (esim urheilussa) kysytä, onko "jalkapalloaaninnen" tms. Reeneihin vaan mennään ja pikkuhiljaa opitaan ja kehitytään.
 
Kaikki on vaan ja ainoastaan reenistä kiinni ja toiset oppii helpommin ja toiset hankalemmin.
 
Musikaalisuus ja lähtötaso sotektaan usein keskenään. Toiset osaavan jo pikkutyttönä/-poikana laulaa kuin enkeli, mutta toiset vaativat reeniä vaikka kuinka. Toinen saa trumpetista heti äänen, toinen ei saa viikossa muuta kuin tuhinaa ulos. Toinen kuulee epävireyden helposti, toinen ei edes vuosien reenin jälkeen.
 
Silti väitän, että lähes jokainen pystyy reenillä tulemaan "musikaaliseksi". Naurettavaa tyrmätä jonkun innostus asiaan kuittamaalla "et ole musikaalinen", kun koko termi on määrittelemättömyydessään täysin perseestä.
 
Ihminen+reeniä+opettaja. Siinä ehkä helpoin kaava "tulla musikaaliseksi".
 
kuinkahan paljon olet jalkapalloa pelannut? Mä väitän nähneeni sellaisia puujalkoja, jotka ei koskaan opi pelaamaan. Ja eiköhän se musikaalisuus tarkoita vähän samaa? Termi nyt kertoo asian vähän helpommin, kuin tuo sun kilometrilitanja, näin niinku mun mielestä. Itse en kyllä ole yhtään musikaalinen, minkä takia kaiken opettelu kestää(no en vieläkään kovin hyvin osaa) ja laulamaan en ole oppinut koskaan. Mä näkisin, että juurikin tuo, että joku osaa luonnostaan tarkoittaa musikaalisuutta, mutta ehkäpä olen väärässä... Mut emmä kenenkään innostusta halua tappaa, eipä sitä multakaan ole tapettu, mutta realiteetit on kuitenkin hyvä tietää, eli musta ei tule ammattilaista fudiksessa eikä musiikissa, mutta siltikin voin kummastakin nauttia...
 
E: niin ja jalkapallossa ja muussa urheilussa puhutaan sellaisesta mystisestä asiasta kuin lahjakkuus, mun näkökulmasta tarkoitetaan samaa kuin musikaalisuus=)

Ei missään muussakaan lajissa (esim urheilussa) kysytä, onko "jalkapalloaaninnen" tms. Reeneihin vaan mennään ja pikkuhiljaa opitaan ja kehitytään.
 
Kyllä termi "urheilullisuus" löytyy ihan sanakirjastakin.

Kylläpä väittäisin, että laulamisessa (kuten jalkapallossakin) vähintään 95% tulee treenistä, ja loput lahjakkuudesta. Eli opeteltavasta taidosta on kyse, kuitenkin niin, että tullakseen siinä todella hyväksi, tarvitsee ne lahjat. Tai tullakseen vähemmällä treenillä kelvolliseksi, mikä nyt kenelläkin tavoitteena on.

Kylläpä väittäisin, että laulamisessa (kuten jalkapallossakin) vähintään 95% tulee treenistä, ja loput lahjakkuudesta. Eli opeteltavasta taidosta on kyse, kuitenkin niin, että tullakseen siinä todella hyväksi, tarvitsee ne lahjat. Tai tullakseen vähemmällä treenillä kelvolliseksi, mikä nyt kenelläkin tavoitteena on.
 
Juurikin näin. Alkuvaiheessa, kun reeni on aina suht koht sekavaa ja epämääräistä ja muutenkin hassua, lahjakkuudella/musikaalisuudella on suurempi merkitys, mutta vähänkin pidemmällä ollessa huomaa, että reeni on ainoa asia joka viimekädessä erottaa jyvät akanoista. Tietty joku vetää taas mozart-kortin, mut se onkin yks sadastamiljardista.
 
Itseasiassa usein huomaa, että juuri nää lahjakkaat junnut tippuu usein pois ennen ammattilaiseksi siirtymistä ja nää vähän kehnommat painaa loppuun asti. Se on vaan niin ihmeellistä, ku yhtäkkiä pitääkin alkaa reenaamaan. Ja monta tuntia päivässä.
 
Ja vielä sen verran, että musta sanaa musikaalinen käytetään yleensä, jos vaan alaa taitaa, tietämättä yhtään sen enempää onko se taito reenillä vai lahjakkuudella saavutettu.
 
Sama se, mut jos vaan intoa ja halua riittää, ni varmasti oppii musikaaliseksi.

Kyllähän laulamista voi harjoitella siinä missä mitä tahansa muutakin instrumenttia, mutta voisi ajatella että laulamisessa ei pääse niin pitkälle pelkällä teknisellä osaamisella. Laulamisessa laulajan oma tulkinta tulee enemmän esiin kuin esim. kitaran soitossa. Itse kyllä uskon että sitäkin puolta voi harjoitella, mutta se ei ole ihan niin suoraviivaista kuin tekniikan harjoittelu. Näyttelemistä ja puheen pitämistäkin voi (ja pitää) harjoitella, miksei laulamista voisi?
 
Sitten mitä tulee synnynnäiseen musikaalisuuteen niin... bullshit! Itse aloitin musiikkiharrastuksen (kitara) 17-vuotiaana käytännössä ilman aiempaa kokemusta. Erityisen hyvä en ole, ja tuskin tulen koskaan olemaankaan, mutta paljon kehitystä on kuitenkin tässä neljän vuoden aikana tapahtunut. Synnynnäisiä eroja voi olla, mutta silti uskon että jokainen voi kehittyä varsin kohtuulliselle tasolle. Uutta Elvistä tietysti kestä tahansa ei voi tulla, mutta aika vähän tässä maailmassa olisi hyvää musiikkia jos kaikki synnynnäisesti lahjattomat olisivat lakanneet yrittämästä.
 
Itse olen viime aikoina kitaran soitossa ohessa varovaisesti aina harjoitellun laulamistakin. Todella kaukana ollaan siitä tilanteesta että julkisesti viitsisi mitään esittää, mutta tavoitteena olisikin lähinnä päästä sille tasolle ettei leirinuotiolla tarvitsisi hävetä silmiä päästään.

Parin edellisen kirjoittajan kanssa olen samoilla linjoilla, minusta olennaista on enemmänkin aito kiinnostus musiikkia kohtaan sekä avoimuus eri tyylisuuntia kohtaan. Tekniikan oppii treenaamalla, oma erikoisosaaminen tulee selväksi siinä sivussa. Erittäin moni asia (kuten nyt kaikessa muussakin) on ainoastaan viitsimisestä kiinni, pelkästään riittävällä motivaatiolla pääsee pitkälle.
 
Ylipäänsä, en usko, että musikantin on mahdollista päätyä omineen erikoistuneemman ilmaisun pariin vaan sinne päädytään sitten, kun tutut ja turvalliset tiet on kuljettu. En tunne ketään vokalistia, joka olisi alusta asti halunnut laulaa metallisemmin - enkä itse asiassa edes basistia, joka olisi pienestä pitäen halunnut soittaa bassoa. Hyviä death metal -vokalisteja ja basisteja tunnen silti.
 
Eilen aloitin yksityiset laulutunnit ja opettajan mielestä minulla on vahva ääni, mitäköhän se tarkoittaa?
 
Vahva ääni on hyvä juttu. Olet musikaalinen. ;)

Toinen kuulee epävireyden helposti, toinen ei edes vuosien reenin jälkeen.
 
Jos ei kuule epävireyttä vuosienkaan harrastamisen jälkeen, ei tällaisella ihmisellä ole sävelkorvaa. Tällainen ihminen voi silti periaatteessa tulla teknisesti taitavaksi soittajaksi ainakin sellaisella instrumentilla, jolla voi tuottaa oikean korkeuksisia ääniä siten, että omalla korvalla ei tähän ole merkitystä. Esim. piano, kitara (ei kannata bendailla:), basso (sellainen jossa on nauhat:) jne. Laulaminen tai vaikkapa trumpetin soittaminen saattavatkin olla jo sitten vaikeampia tapauksia.
 
Jos vielä vuosienkin harjoittelun jälkeen on vaikeuksia hahmottaa esimerkiksi taukojen tai soitettavien äänien pituuksia, tai ei osaa toistaa yksinkertaista taputettua rytmiä, niin silloin ei ole rytmitajua. Tämä on ehkä vieläkin hankalampaa musiikin harrastamisen kannalta. (Kuoro yms. hommat erikseen, joissa yhden ihmisen mokailut peittyy komeasti, tai tämä ihminen pystyy peesaamaan muita)
 
Eli tuossa IMO pähkinänkuoressa se mistä tämä täysin perseestä oleva termi musikaalisuus koostuu. Sävelkorvasta ja ennen kaikkea rytmitajusta.
 
Eihän kummankaan noiden puuttuminen estä sitä, etteikö musiikkia voisi harrastaa. Oppiminen on vain vaikeampaa, koska täytyy ikäänkuin opetella ulkoa kaikki asiat.
 
Topicin aloittajalle sellaisia terveisiä, että jatkaa vaan niitä laulutunteja jos mukavalta tuntuu. Se miksi et aikanasi sinne musiikkiopistoon päässyt, johtui oletettavasti siitä, että rytmitajusi tai sävelkorvasi ei ollut pääsyvaatimusten edellyttämällä tasolla. Musiikkiopistoissa teoriaa ja säveltapailua opiskellaan ryhmissä, ja tämänkin takia olisi syytä olla tietty osaaminen valmiina. Toisin sanoen täytyy olla musikaalinen, että pärjää muiden mukana. Ei noissa kouluissa juuri ole tukiopetusryhmiä tarkoitus perustaa.

Eli tuossa IMO pähkinänkuoressa se mistä tämä oleva musikaalisuus koostuu. Sävelkorvasta ja ennen kaikkea rytmitajusta.
 
Jotka ovat molemmat opeteltavia asioita siinä missä jalökapallon potkiminen tai englannin puhuminen.

Jotka ovat molemmat opeteltavia asioita siinä missä jalökapallon potkiminen tai englannin puhuminen.
 
Toiset eivät vain opi koskaan, vaikka kuinka treenaisivat. Tämä pätee niin fudiksessa, soittamisessa tai autolla ajamisessakin...

Musikaaliset on hienostelijoita.

Jossain kirjoituksessa sanottiin että todellinen sävelkuurous eli sävelkorvan puuttuminen on todellisuudessa äärimmäisen harvinaista (joskin sitäkin esiintyy). Moni vain kuvittelee ettei itsellä ole sävelkorvaa, mutta kyllä lähes kaikilla on. Sävelten ja intervallien tunnistaminen vain vaatii harjoittelua, sitä kai moni pitää "sävelkorvana", mutta eihän se mikään synnynnäinen ominaisuus ole. Sen sijaan se kehittyy varmasti esim. musiikin kuuntelusta vaikkei tietoisesti harjoittelisi.
 
Useimmat ihmiset osaavat varmasti laulaa lastenlaulun "Tuiki tuiki tähtönen" kaksi ensimmäistä nuottia, mutta jos käsketään laulaa kvintti niin se onnistuu vain asiaa hiukan opiskelleelta.

Mistä sen sitten tietää onko ihminen "musikaalinen"?

Täytyy kait pitää parin vuoden intensiiviset reenisessiot ja jos homma ei siinä vaiheessa vielä skulaa, voi todeta, et henkilö X ei ole musikaalinen.

Eli yhden laulukokeen perusteella ei voi musta sanoa juuta eikä jaata.
 
Olen selittänyt musikaalisuus termin niin kuin sen itse ymmärrän. Samoin totesin myös, että musikaalisuuden puutteen ei tarvitse aiheuttaa sitä, että ei voisi harrastaa musiikkia tai oppia soittamaan jne.
 
Oletko Ijarro käynyt musiikkiopiston pääsykokeessa koskaan? Ilmeisesti et, koska käsityksesi on se, että yhden laulukokeen perusteella hylätään ja todetaan ei musikaaliseksi.
 
Kun itse kävin pääsykokeissa 90-luvun alussa, siellä oli useampi erilainen testi.
Ensin kuunneltiin nauhalta kaksi säveltä. Tämän jälkeen piti paperille kirjoittaa oliko jälkimmäinen sävel korkeampi vai matalampi, vai kenties sama sävel. Näitä oli useita. Sen jälkeen oli yksilötesti, jossa opettaja taputti jonkun rytmin ja se piti toistaa. Myös tämä toistui useamman kerran ja loppu pään tehtävissä taputettiin jo pidempi pätkä. Sen jälkeen opettaja soitti muutaman tahdin pituisen melodian ja se piti toistaa laulamalla. Ja taas useita toistoja eri sävelmillä. Sitten oli vielä näyttö oman instrumentin osaamisesta.
Pois lukien viimeinen kohta, mikään noista ei liity musiikin teoriaan (jonka ymmärtämisellä ei ole mitään tekemistä musikaalisuuden kanssa) tai soittamiseen. (Ei tarvitse tietää mikä on kvintti) Eli mielestäni kyseisellä testillä voidaan kyllä osoittaa ihmisen musikaalisuutta.
 
Sitä en kiellä, että eikö kyseisiä asioita voi oppia myös ahkerasti harjoittelemalla. Voitaisiinko siis vetää johtopäätös, että musikaalisuus on jotain luontaista, jota joko on tai ei, mutta soittamaan ja laulamaan voi oppia siis myös sinnikkyydellä. Hankalampaa se varmasti on.
 
Ylipäätään tästä keskustelusta tulee mieleen, että minut kun kyseisellä testillä on todettu "musikaaliseksi", puolustan fanaattisesti tätä termin käyttöä. Kun taas teistä vastustajista saa sen kuvan, että teidät on joskus hylätty jonkunlaisessa musikaalisuustestissä, ja silti olette oppineet soittamaan. Ja samalla olette termin käytöä vastaan. Mene ja tiedä.

Itseasiassa usein huomaa, että juuri nää lahjakkaat junnut tippuu usein pois ennen ammattilaiseksi siirtymistä ja nää vähän kehnommat painaa loppuun asti.
 
Kevennyksenä omaan pätemiseeni:)
 
Eli noin kait siinä mulle kävi. Ei tullu muusikkoa, vaan logistiikkaoperaattori erääseen valtiojohtoiseen infrastruktuuriin, joka nyt täyttää pohjatonta pätemisentarpeen-kaivoa täällä M.Netissä:=)
 
Ps. Älkää ottako liian vakavasti

joka nyt täyttää pohjatonta pätemisentarpeen-kaivoa täällä M.Netissä
Tää on muuten aika ylesitä täällä =) itse kullakin... =)
 
Olen selittänyt musikaalisuus termin niin kuin sen itse ymmärrän. Samoin totesin myös, että musikaalisuuden puutteen ei tarvitse aiheuttaa sitä, että ei voisi harrastaa musiikkia tai oppia soittamaan jne.
 
Oletko Ijarro käynyt musiikkiopiston pääsykokeessa koskaan? Ilmeisesti et, koska käsityksesi on se, että yhden laulukokeen perusteella hylätään ja todetaan ei musikaaliseksi.
 
Kokeet käyty ja käsittääkseni ihan jees läpäistykin...
 
Ylipäätään tästä keskustelusta tulee mieleen, että minut kun kyseisellä testillä on todettu "musikaaliseksi", puolustan fanaattisesti tätä termin käyttöä. Kun taas teistä vastustajista saa sen kuvan, että teidät on joskus hylätty jonkunlaisessa musikaalisuustestissä, ja silti olette oppineet soittamaan. Ja samalla olette termin käytöä vastaan. Mene ja tiedä.
 
Oon termiä vastaan koska sitä käytetään niin tyhmästi. Musikaalisuuden voi todeta ehkä mleko helposti, mutta musikaalittomuutta ei.
 
Ja omalla tavallaan se musikaaliseksi nimittely on aika epäreilua, koska reenistä kaikki on viimekädessä kiinni. vähnku sanois "Ei toi soittaminen oo mitään oikeeta tekemistä ja helppoa se on jos vaa on musikaalinen. Kyl mäki oisin yhtä hyvä jos ois vähän suvussa musikaalisuutta". Ihan nuunkuin se lukuisien reenituntien tulos oliski vaa jotain musikaalisuutta ja mitätöntä ja turhaa ja ihan sattumalta "saatua". Mulle tulee usein vähän tommonen olo.
 
EDIT: mutta että turha kai tästäkään on sen enempää vääntää kun molemmat pitää päänsä ja halu päteä ja olla oikeassa kasvaa kasvamistaan ;). jee jee

Entisten musiikin opettajieni mielestä olen musikaalinen, mutta pienenä pyrin musiikki-instituuttiin, enkä päässyt sisälle, koska en ollut musikaalinen. Olen kuitenkin aina osanut aika hyvin laulamaan. Eilen aloitin yksityiset laulutunnit ja opettajan mielestä minulla on vahva ääni, mitäköhän se tarkoittaa?
 
Minä ymmärtäisin tämän niin, että musiikki-instituutin pääsykokeissa et ehkä ollut parhaimmillasi. Kenties jännitys pisti kädet ja äänen tärisemään ja siksi väittivät että et olisi musikaalinen. Jos useampi opettaja (jotka ovat oletettavasti seuranneet tekemisiäsi pitempään kuin yhden päivän) ovat olleet sitä mieltä, että olet musikaalinen, varmaankin olet.
 
Vahva ääni tarkoittaa ainakin sitä, että et ole pilannut sitä pihisemällä tai käyttämällä sitä muuten väärin. Eli kuulostaa terveeltä pohjalta lauluopintojen aloittamiseen.

Kevennyksenä omaan pätemiseeni:)
 
Eli noin kait siinä mulle kävi. Ei tullu muusikkoa, vaan logistiikkaoperaattori erääseen valtiojohtoiseen infrastruktuuriin, joka nyt täyttää pohjatonta pätemisentarpeen-kaivoa täällä M.Netissä:=)
 
Ps. Älkää ottako liian vakavasti
 
Mä ainakin otan tän ihan tosissaan! Ainakin nyt kun käytit mun keinoa alleviivata nämä kevennykset, siis mä vähän niinku oletan, että se on mun yksinoikeus!! Mä olen sentään niin lahjaton&musikaaliseton(mikä v¤tun sana, en siis ole musikaaleissa?), että en ole edes hakenut opistoihin ja ihan hyvin pystyy yrittää, korostan, yrittää päteä=)