Rummut: soittaminen ›

Nykymetallilla on kuitenkin se tärkeä tehtävä, että se synnyttää musiikillisia kuiluja sukupolvien välille. Eihän se sovi, että kaikenikäiset tykkäävät samanlaisesta musasta. ;)
 
50-luvulla örinämetallia edustivat Bill Haley, Elvis yms. äärimmäisen rankat runttaajat.
 
Nojoo, ymmärrän kyllä Markkuliinin aloituksen oikein hyvin. On tullut muutamankin kerran nimiteltyä ko. tyyliä epämusiikiksi. Jokainenhan määrittelee omassa päässään mikä on oikeata, mikä epämusiikkia.
 
Niin, en tiedä "kuinka kauan tämä kestää", mutta kyllä siihen se tietty kapinahenkisyys kuvaan kuuluu. Siksipä moni soittaja lopettaa teini-iän jälkeen metallin murjomisen tai vaihtaa tyyliä.

Nykymetallilla on kuitenkin se tärkeä tehtävä, että se synnyttää musiikillisia kuiluja sukupolvien välille. Eihän se sovi, että kaikenikäiset tykkäävät samanlaisesta musasta. ;)
 
Hyvä pointti. Joskin ongema tällä hetkellä on siinä, että kapinallisuus on heviskenestä hälvennyt.
Kun Katri-(Hevi)-Helena poseeraa Marshallin stäkkien edessä, ja Matti Vanhanen näyttää sormillaan pirunsarvet, niin pelkään, ettei hevi onnistu enää tehtävässään. Siis siinä kuilun luonnissa. Kun vanhempien korvaan se on Metallica tai kirkonpoltto kuulostaa ihan samalta, niin ei se särön tai tempon tai örinän lisääminen enää palvele siinä mielessä, että edellinen sukupolvi kuulisi heviä enää mitenkään "rankempana". Moni vanhempi ei ehkä hevistä sinänsä pidä mutta ajattele, että se nyt on sellaista meluisaa, mutta eikös se ole nykyään ihan jees ja kiva.
 
Mun mielestä hevi on liian valtavirrassa ja suosittua ollakseen enää se kapinallinen musiikki.
Ei se ole enää oikein kenenkään mielestä vaarallista. Se on vähän niinkuin joku lievempi sukupuolitauti. Ensin sitä pelkää, mutta sitten kun siihen törmää liian useasti, niin siitä tulee sellainen lääkityksellä hoidettava lievästi kutiseva ärsyke. :P

Mun mielestä hevi on liian valtavirrassa ja suosittua ollakseen enää se kapinallinen musiikki.
 
Joo, onhan se valtavirtaa nuorten keskuudessa, mutta ei niin, että esim. meikäläiselle avautuisi tämä nykymetalli, joka perustuu äärimmäisiin kitaravalleihin, nopeuteen, örinään ym. ilman varsinaisia melodioita jne... Enkä näytä tosiaankaan olevani yksin tässä junassa.
 
Jos ei se kuilua synnyttäisi, tuskin tätäkään keskustelua olisi olemassa.
 
EDIT: En tiedä, itse olen aina tykännyt hevistä, siis omassa nuoruudessani tehdystä. Ja vielä jonkin verran joistakin myöhemmistäkin tuotoksista. Mutta, kyllä se nykyinen hevi, vai pitäisikö sanoa metalli, _on_ tavallaan niin rankkaa, etten pysty sitä kuuntelemaan. En tiedä, onko "rankka" oikea sana, mutta jotenkin niin teknistä, nopeaa ja sielutonta se minulle on, ettei pysty.
 
EDIT2: Minäkin tarkoitan nykymetallilla sitten niitä tosiaankin "rankkoja" bändejä, en 80-luvulla syntyneitä Metallicoja, Megadetheja jne... Niitähän nyt kuuntelee jo pihtiputaanmummokin sukkia kutoessaan.

lääkityksellä hoidettava lievästi kutiseva ärsyke. :P
 
Tästä huokoo jotenkin sellainen kokemuksen syvä rintaääni;-)
 
Idolseista ja Vanhasista huolimatta olen sitä mieltä, että kyllä se heavy edelleen toimii kapinointivälineenä.
 
Itse teineilin kasariheavyn kultakautena ja kaiken maailman saatanan Accepteja sun muita oli vinyylikasat pullollaan. Sen jälkeen sitten vähän Totoiltiin takatukka-fuusio hengessä siinä määrin, että kun taas jaksoi katsella ympärilleenkin, niin maailma oli täynnä blastiä ja mörinää. Reaktioni tuolloin oli huulien mutristus ja pään pyörittely. Osaan vain kuvitella, mikä Matti Vanhasten oikea reaktio olisi, kun pistettäisiin vähän Rotten Soundia taustamusaksi vappubrunssilla. Ei siinä paljon Dio:a matkittaisi, luulemma.
 
Mutta siitä olen samaa mieltä, että pelkkää kapinaa tämä ei missään nimessä ole. Mistä sitten lie johtuu, että se on nimenomaan hevanderi, joka kotohomme on iskohostunut. Vaikeaa sanoa onko se pelkästään huono juttukaan. Eläkepäivillä on sitten jo heti vähän helpompaa analysoida, että syntyikö Suomen heavyboomista lopulta jotakin omalaatuista ja kiinnostavaa, vai jäikö se vain junnaamaan paikoilleen.

Vitsi, minä en saisi sanoa tätä ääneen: on ihan tautisen siistiä valita itseäni miellyttäviä pettereitä opiskelemaan muusikoksi ja jättää rannalle ruikuttamaan yhden lajin "hallitsevat". Paljon tulee jo esikarsintavaiheessa hylättyä nauhakuuntelussa niitä, jotka soittavat sitä fucking metallia ehkä OK, mutta mikään muu ei taitu alkuunkaan. Ihan perusjutuissa taimi on täysin hakuisessa ja samaten svengi kolmimuunteisissa lajeissa. Harjoitteluun käytetty aika valuu sormien välistä metalliin, ja samalla kaikessa muussa soitossa ollaan yhtä kysymysmerkkiä. Ihme turoilua!
 
Muista kuka olet.
 
papas... parapaspha? mikäseoli?

Muista kuka olet.
 
papas... parapaspha? mikäseoli?
 
Paparazzi? Pappagallo? Mamas & Papas? Jazznipo?

Sellainen juttu vielä, että en tiedä millaista heviä kuulette, mutta siinä mitä itse kuuntelen yleensä se melodia ja punainen lanka löytyy. Toivoisin itsekin erilaista musaa enemmän pinnalle, koska hyviä metallibändejä ei pahemmin siellä pinnalla yleensä näy.
 
Pitäisikö paskojen indie-bändien kuten Pintandwefall olla enemmän pinnalla? Minusta siinä mielessä tämä ilmiö on tervetullut. Harmistumisen toki ymmärtää, eihän siitä kukaan ole kovin mieluissaan, kun isät ja äidit tulevat pittaamaan Pertin huoneeseen kirkonpolttohevin tahtiin.

En jaksaisi enää yhtäkään rumpuoppilasta joka käyttää 30 minuutin tunnista kolmasosan oman tuplapedaalinsa kasaukseen ja purkuun. Vaikka soittaisimme pelkkiä rudimenttejakin.
 
Plussaa Markkuliinille! En minäkään. Ja noilla jannuilla on kaiken lisäksi yleensä onnettoman huono yhden jalan tekniikka. Shuffle-komppi "lippu"-fraseerauksella tuottaa hankaluuksia. Hevitormuutukset kyllä on hanskassa, mutta sillon kun pitäisi soittaa vähän, ei toimi taimi eikä balanssi...
 
No, hevimiehet, provosoitukaa ny vähäsen! ;)

Hevissä ja nykyrockissa on kyllä muutamaa poikkeusta lukuunottamatta todella tylsää runputusta. Kyllä parhaat biitit löytyy hiphopin ja elektronisen musiikin joukosta (tosin en tiedä laskeeko rankat jätkät konerumpuja edes ''rummuiksi''.)

Tuplapedaalit pitäisi rekisteröidä, että saisimme tarkan vastauksen siitä, paljonko sitä heviä rummuilla lätkytetään? Kyllähän sitä sen verran kuulee, että enpä heti keksi suomalaista heavy-orkesteria, jonka keikalle haluaisin lähteä.
 
Kun tässä nopeatempoisesta hevistä kirjoitetaan, niin itselleni se alkaa Rotten Soundin Drain-levystä, joka on ympäripyöreästi laskettuna 10-vuotta vanha. Vieläkin tuo levy järkyttää joidenkin rumpuosuuksien osalta.
 
Yllättävän kauan tämä jyskytys kestää, jos vertaa 70-luvun ja 80-luvun ja vieläpä 90-luvun muutoksia. Toki niistä iso osa oli myös musiikin tuotannossa tapahtuvia, soundit yms. Ehkä hommassa onkin se tietty UG-meininki ollut alkuunsa. Eli on tuossa joku innovaatio tapahtunut silloin 10-vuotta sitten, mutta taitaa idea olla jo vain aika loppuun käytetty. Mitä niissä UG-bändeissä tällä hetkellä tapahtuu? Ehkä sieltä on jotain jo tulossa.. arvioni on 2010 blastit ja grind coret unohdetaan. Miettikää sitä, jos nyt aloitatte rumpujen soittoa. ;)
 
En opeta rumpujen soittoa tai ota tunteja, korkeintaan palstalla heittelen kommentteja, keskustelunomaisesti. Aina en ollenkaan tosissaan. Ymmärrän kuitenkin pointin tuosta tuplapedaalin kasaamiseen käytettävästä ajasta. Ehkä se nyt ei ole se juttu, mitä haetaan soittokokeissa tai rumputunneilta.
 
Näen kuitenkin tuossa heavy-rumpaloinnissa parempana sen, että nuoret sällit paukuttaa treenikämpällä metallia ja treenaa, kuin seisovat Alepan peliautomaatilla pelaamassa. Yksi pelaa, viisi katsoo. Voisihan sitä mennä vaikka korkeushyppyäkin treenaamaan, mutta kai siihenkin joku klassisen saksaustyylin mestari sanoo, "ääh taas näitä floppaajia". ;)
 
Jaha, taidanpa lähteä treenaamaan tuplabasareita. Provosoitukaa nyt edes joku antiheavisti!!

Plussaa Markkuliinille! En minäkään. Ja noilla jannuilla on kaiken lisäksi yleensä onnettoman huono yhden jalan tekniikka. Shuffle-komppi "lippu"-fraseerauksella tuottaa hankaluuksia. Hevitormuutukset kyllä on hanskassa, mutta sillon kun pitäisi soittaa vähän, ei toimi taimi eikä balanssi...
 
No, hevimiehet, provosoitukaa ny vähäsen! ;)
 
En provosoidu vaan myönnän että omalla kohdalla näin on, paitsi että "hevitormuutuskaan" ei lähde.
 
Itse tykkään soittaa heviä, oli se tai oma soittoni kuinka ankeata tai ideaköyhää tahansa. En pysty pakottamaan itseäni sellaiseen mistä en tykkää.
 
Emmä tiä, mä vaan tykkään lyödä rumpuja lujaa ja pitää hauskaa.

Milloin tämä (selvästikin) muoti-ilmiö menee ohitse? Toivottavasti ei koskaan, ettei tuu liikaa jatsareita.
Miksi suuri osa hevareista on niin sulkeutuneita tai ujoja, etteivät he voi katsoa vastaan kävellessä silmiin tai tervehtiä? No jotta ne ei pärjäis sosiaalisia taitoja vaativassa musiikkibisneksessä :p
 
En jaksaisi enää yhtäkään rumpuoppilasta joka käyttää 30 minuutin tunnista kolmasosan oman tuplapedaalinsa kasaukseen ja purkuun. Vaikka soittaisimme pelkkiä rudimenttejakin.
No mutta siinähän juoksee palkka mukavasti toisen turhia touhuja kattellessa. Että mikäpäs siinä.

Siis siinä kuilun luonnissa. Kun vanhempien korvaan se on Metallica tai kirkonpoltto kuulostaa ihan samalta, niin ei se särön tai tempon tai örinän lisääminen enää palvele siinä mielessä, että edellinen sukupolvi kuulisi heviä enää mitenkään "rankempana"
 
Olenki tässä viime aikoina miettiny semmosta että ei ehkä kannata mennä enää kauemmas tuohon suuntaa ku ihmistä lähellä olevat asiat koskettaa huomattavasti tehokkaamin ja syvemälle ku raskaan särön megablast250bpmörinä tai siihen rinnastettavat ääri-ilmiöt.

No mutta siinähän juoksee palkka mukavasti toisen turhia touhuja kattellessa.
 
Siinä kuules aika pysähtyy ja meinaa hermo kyrvähtää!

Miten meidän vanhassa treenikämppäkompleksissa suurin osa yhtyeistä tuntui soittelevan huonoa suomirokkia. Liian kallit vuokrat? :-)
 
Äh, inhoan syvästi metallia (varsinkin jos siihen laitetaan etuliitteet "sankari-", "proge-" tai "eeppinen"), mutta aivan sama minulle sinänsä mitä muut vetävät. Tosin ymmärrän että opetuspuolella tuo voi alkaa *vähän* kaivertamaan. Tosin tästä "oppilaat haluavat soittaa heviä, vaikka eivät osaa, sen sijaan heidän pitäisi..." -jutusta on täällä kait juteltu aiemminkin.
 
Tosiasia on että suurin osa yhtyeistä genrestä riippumatta on totaalisen keskikertaisia treenikämppäluuhaajia ja sillä ei edes ole mitään tekemistä soittotaidon kanssa.
 
Netti on kyllä sinänsä siunaus/perseestä että se nykyään opettaa täsmälleen miten pitää soittaa ja millaisilla välineillä pitää vetää, jotta ylipäänsä saisi soittaa. Joskus tähän ei nyt ihan noin paljon huomiota kiinnitetty ja kyllä silloinkin hyvää musiikkia syntyi. Jopa parempaa, kun sääntöjä jopa rikottiin.
 
Eikä tämä nyt niin vakavaa puuhaa ole. Doowhatchalike, mutta mielikuvituksen käyttö ei ole ihan kiellettyä.

Hevibuumi on kuitenkin edelleen menossa ja sen kanssa joutuu pedakogitkin elämään. Itse uskon kuitenkin että tämä rumpusetin tuplapedaalin asennusbuumi loppuu vielä aikanaan kun tuo hevibuumi on nähty.
 
Voi vaan kuvitella että mikähän buumi tulee seuraavaksi ? New-Age musiikin buumi ja silloin loppuu rumpaleilta hommat... HOHO :D

hevi on parasta.

Toivottavasti ei koskaan, ettei tuu liikaa jatsareita. Aamen!......

Halusin vain ilmoittaa, että nyt loppuu mun kohdaltani soittonäyte-ketjun katsominen. Viimeksi sieltä löytyi jotain hienoa kun l3m0n laittoi r&b-pätkänsä näytille. Nyt blästätään ja riehutaan vitusti. Fin.