Kitarat: soittaminen ›

Hyvä soolo on mielestäni sellainen, missä on tunnetta, ehkä räväkkyyttä, ja tärkeimpänä se, että se ei ole vedetty yli. Esim Dragonforce nimisen bändin kitarasoolot ovat kamalaa kuraa, koska niissä ei ole minkäänlaista taukoa, skaalaa hinkataan vaan ylös ja alas. Soolossa pitää olla ilmaa, sen ei tarvi olla liian tekninen, mutta sen pitää tarttua nivusista heti ja napata mukaansa!
 
Älkääs nyt muuten sitten alkako huutamaan tuosta DF:n jutusta, meikäläisen mielipide se vaan on :D

Lasketaankohan tämä? Yks hienoimmista sooloista ikinä missään on minusta CMX:n Sivu paholaisen päiväkirjasta-kappaleessa. Siinä on, mitä, kolme eri ääntä ja pirusti efektiä? Juutuubista varmaan löytyy jos haluaa kuunnella.
 
offtopikkia joo.

Hyvä soolo on melodinen ja selkeä. Se toimii eräänlaisena huippuna kappaleelle nostaen kappaleen fiilistasoa. Soolo menee yleensä pieleen kun se sooloileva soittaja alkaa vain esittelemään omia kykyjään. Kikkailua saa olla mutta kokonaisuuden on pysyttävä kasassa.

Hyvä soolo on sellainen, jossa et huomaa ku sävelet vaihtuu, vaan kuuluu pelkkää ininää! Siihen kaikkien pitäs pyrkiä, kovin moni ei ole vielä onnistunut.

Jotkut ovat sanoneet hyvän soolon koostuva alusta keskikohdasta ja lopusta. Mutta jos kuuntelee vaikka joitain Black Label Societyn sooloja, niin ei niissä juurikaan tämmöisiä huomaa. Wylde aloittaa nupit kaakossa, tiluttaa nupit kaakossa ja lopettaa nupit kaakossa ja kukaan ei tajua yhtään mitään. Vitun nopeaa repimistä, mutta silti se ns. cräbs my balls.

Soolon pitää olla sellainen, että ei tunnu siltä kuin kesken kappaleen alkaisi uusi kappale. Se voi alkaa ikään kuin seinästä, se voi loppua kuin seinään, kunhan kappaleen fiilis ei hajoa soolon kohdalla. Soolon pitää vahvistaa sitä fiilistä, joka on herännyt kappaleen alkaessa ja kulkiessa eteenpäin. Muita selviä rajoja ei mun mielestä oo, ne rajat riippuu niin paljon siitä kappaleesta. Johonkin biisiin sopii hidas ja pitkä soolo, johonkin lyhyt ja nopea, johonkin jopa kromaattinen tilutus. Joka tapauksessa soolo on kappaleen huippukohta, johon pitäisi kiteyttää koko kappaleen fiilis.
 
Toisaalta kaikki kappaleet ei edes vaadi sooloja. Kaikkiin ne eivät kerta kaikkiaan sovi. Joten kai niitä on vain kirjoitettava sen mukaan, miltä oman pään sisällä tuntuu.

Soolon pitää olla sellainen, että ei tunnu siltä kuin kesken kappaleen alkaisi uusi kappale.
 
Eipä pidä täysin paikkaansa. Tästä esimerkkinä UFO:n Let it roll. Ei oo soolo samaa biisiä nähnykkää ja silti toimii ku mikä.

Eipä pidä täysin paikkaansa. Tästä esimerkkinä UFO:n Let it roll. Ei oo soolo samaa biisiä nähnykkää ja silti toimii ku mikä.
 
Okei, sanotaan sitten että sooloihin ei ole reseptejä, kaikilla on oma makunsa :)

Okei, sanotaan sitten että sooloihin ei ole reseptejä, kaikilla on oma makunsa :)
 
Jos et ole kyseistä biisiä kuullut, niin kuuntele ihmeessä. Loppuu se makuasioistakin vikinä ;)

Jos hyvän soolon "reseptin" voisi kirjoittaa paperille, niin eiköhän se olisi tehty jo ajat sitten. Yrityksiä on toki tehty, hyviäkin, ja niin pitääkin. Lopputulos on kuitenkin yleensä juurikin tällainen: mielipiteiden värittämä. Mutta sehän se juuri musiikista niin mukavaa tekeekin, tietty abstraktius ja Mustin munien nuoleminen.
 
Näin ei-kitaristina sitä kiinnittää usein huomiota NIIN monien kitaristien perehtymättömyyteen rytmin ja dynamiikan puolella. Sormet kiitää niin että savu nousee, tai tunnetta on vaikka koko kylälle, mutta rytmin ja dynamiikan käyttö/hallinta ovat ihan mitä sattuu.

Biisi on kakku ja hyvä soolo on kuorrute.

- 1kpl hyvä kitara, mieluiten Fender tai Gibson -merkkinen.
- 1-5kpl vahvistimia, ehdottomasti putki-mallisia. Trankuilla ei ole ikinä soitettu ainuttakaan hyvää sooloa.
- 5kpl toimivia sormia. Bluussi lähtee ohuista luisista sormista. Nakkisormilla soitetaan vaan Ynkkää.
- 120mg tyylitajua per sekunti, jolloin 30s kestävän soolon aikana vapautuu energiana 3600mg tyylitajua ja se on jotain aika paljon jouleina.
- 50-80kg elopainoa. Ylipainoiset eivät osaa soittaa hyvää sooloa. Tämä karsii myös lyhyenlännät kääpiöt, jotka olisivat tod.näk. läskejä tuossa painohaarukassa.
- 1kpl nahkahousuja. Eivät saa kiristää (kts. edellinen)
- ~100000 hiusta, mielellään 20-50cm pitkät. Sitä pidemmät ovat suosiossa heavykitaristien keskuudessa, ja tässä haettiin hyvän soolon reseptiä.
- 1-6 nuottia sekunnissa. Tuo on sopiva nopeus. Joku Ushimir väittää osaavansa soittaa 18, mutta veikkaan miehen olevan vammainen, suomen Fareri.
- 25 astetta pakkasta keikkatilanteessa, niin ei tule vahingossakaan tilutettua. Vähän tummelia nakkeihin, niin bendit lähtevät vielä joten kuten.
- Loputtomasti ilmeitä (vähintään 8). Hyvän kitarasoolon resepti koostuu tyylitajun lisäksi ilmeistä, joita voi opetella vaikka peilin edessä krapulapaskalla. Googlen kautta voi tulostella Gary Mooren keikkakuvia, joita matkimalla ei voi epäonnistua.
- 1kpl ironiaa. Varsinkin live-tilanteessa on hyvä tehdä vaikka tahallaan soittovirhe, jonka jälkeen keskeyttää soolo hetkeksi ja läpsiä itseään kämmenellä otsalle Speden tapaan. Yleisö on näin ollen sulatettu (ja valuu todennäköisesti kohti ovia).
- 1kpl (tarvittaessa enemmän) sarkasmia, että saa edes silloin tällöin bannit Muusikoidennettiin.

Ja täydelliset soolot löytyvät myös Megadethin albumin Rust In Peace biiseiltä R.I.P... Polaris, Hangar 18, Tornado Of Souls, sekä Holy Wars. Marty Friedman FTW!
 
Hyviä soolokitaristeja:
 
Ritchie Blackmore (Deep Purple, Rainbow)
Jimmy Page (Led Zeppelin)
Stevie Ray Vaughan
Jimi Hendrix
Joe Satriani
Eddie Van Halen (Van Halen)
Randy Rhoads (Ozzy)
Paul Gilbert (Racer X, soolo, Mr. Big)
Vinnie Moore
George Lynch (Dokken)
Gary Moore (Thin Lizzy, soolo)
Eric Johnson
Vivian Campbell (Dio)
Steve Morse (Deep Purple, Dixie Dregs, soolo)
Alex Skolnick (Testament)
Marty Friedman (Megadeth, soolo)
Brian May (Queen)
David Gilmour (Pink Floyd)
Dave Murray (Iron Maiden)
Gorham & Robertson (Thin Lizzy)
Duane Allman (Allman Brothers Band)
Dickey Betts (Allman Brothers Band)

Mää itte henkilökohtaisesti tykkään semmosista sooloista mitkä kuulostaa hyvältä. Kaksi korvaa.

Hyviä soolokitaristeja
 
Alex Lifeson (Rush)
ja kaikkien rakastama, millintarkka, John Petrucci (Dream Theater + miljoona sivuprojektia)
 
Ja mitä Iron Maideniin tulee, niin ite kyllä tykkään enemmän Adrian Smithin sooloilusta kuin mitä Murrayn... vaikka Dave onkin ollut mukana koko ajan.

Gary Mooren One dayn intron soolo on paras soolo minkä oon koskaan kuullu... huomasin tänään:P

Emmä tiiä mut mun mielestä ehkä yks parhaista sooloista mitä tiedän on metallican the unforgivenin soolo :D Vaikken ookkaan mikään metallin ystävä mut se on jotenki sellanen letkee ja ihan mielettömästi fiilistä...
 
Hyvän soolon mausteita on varmaan ainaki se että ei pelkästään vedä pelkästään nopeesti ja korkeelta, se pitää jännitettä liian kauan, mutta kun osaa hakee oikein sen fiiliksen siihen sooloon jotenkin nousevalla tyylillä, matalalta korkeelle ja sillee, eikä keskity liikaa toisaalta siihen melodianluomiseenkaan yksittäisillä äänillä, vaan miettii ja kuuntelee sitä soittoonsa, millasen tunteen se ihmiseen luo...
 
Sit ku soolossa pystyy ilmaseen sitä biisin muuten luomaa fiilistä, sillon soolo on onnistunut mun mielestä eikä pelkkä kitaristin tekniikkanäyte.
 
Sanokaa mitä sanotte sit muut...

Soolossakin on mielestäni tärkeä säilyttää toimiva yhteensoitto. Pituudesta on myös hyvä karsia eli soolo pitäisi lopettaa ajoissa ja tyylitajuisesti. Varsinaisesta reseptistä en kyllä osaa sanoa yhtään mitään.
 
Tässä vähän improvisoitua live jamia, fiilis kohdallaan mielestäni http://www.7hz.fi/music/wohoo.jam08.mp3

Joskus kannattaa miettiä sitäkin vaihtoehtoa, että onko kappaleessa aina pakko olla kitarasoolo. Väkisinympätyiltä ne kuulostaa joskus.