Tanssimusiikki ›

Saisko satasen?
 
E: houkutukseen kiusaukseen lankesin..

Alhainen keikkaliksa = paljon keikkoja = paljon Euroja
Korkea keikkaliksa = vähän keikkoja = paljon Euroja
 
Mieluummin sama raha vähemmällä työllä?

No niin - TiVe alkaa olla fiksun kaupankäynnin jäljillä.
 
Pankaas kaikki miettien, kuinka paljon enemmän pitää halvalla myydä saadakseen saman KATTEEN...

Alhainen keikkaliksa = paljon keikkoja = paljon Euroja
Korkea keikkaliksa = vähän keikkoja = paljon Euroja
 
Mieluummin sama raha vähemmällä työllä?
 
Totta toinen puoli. Ehkäpä päivätyöläiselle vähän keikkoja korkealla liksalla on tietty optimaalinen tilanne.
Ammatti-esan kohdalla tilanne voi olla toinen, jos otetaan huomioon ammatti-identiteettiin, ajankäyttöön jne. liittyvät "sekundaariset" tekijät. Vois käyttää kuvausta ammatin nk. "aineeton pääoma".
Ammatti-identiteetin kannalta on tärkeää, että ammattilainen saa tehdä mahdollisimman paljon (tai ylipäätään edes säännöllisesti!) omaa työtään. Silloin pysyy parhaiten ammatin vaatimuksissa kiinni (koska on pakko), kokee kuuluvansa ammatti-yhteisöön (bändikaverien ja muiden sidosryhmien tarjoama sosiaalinen verkosto ja tuki) sekä vapaa-aika tuntuu mielekkäämmältä. On ikäänkuin tehnyt työnsä ja on siten ansainnut vapaa-aikansa... ;)
vertauskuvallisesti: "parempi, että pojat urheilee ja ryyppää, kuin pelkästään ryyppää"
-Tahko Pihkala.

Alhainen keikkaliksa = paljon keikkoja = paljon Euroja.
 
Ei se ole onneksi ihan noin yksinkertaista ;-)
 
Korkea keikkaliksa = vähän keikkoja
 
TÄMÄ pitää varmasti joidenkin kohdalla paikkansa, kyse on silloin kenties ylihinnoittelusta, TÄMÄN olen kuullut moneltakin tanssienjärjestäjältä, eli kyseessä on ns Gigantti-kvartetti ilmiö "se nyt vaan on tyhmää maksaa liikaa"...
 
= paljon Euroja
 
Ei ne suuret tulot, vaan pienet menot?
 
Mieluummin sama raha vähemmällä työllä?
 
Eiköhän tää ole useimpien pyrkimys?Harva siihen kuitenkaan pääsee tanssimusaa soittamalla!

Joo ja sen verran jaksan vielä pauhaa epämääräistä sosiaalipsykologiaani...että ammatti-identiteetillä on suora yhteys yksilön minäkuvaan ja itsetuntoon. Yhteiskunnassa vallitsee pärjäämispakko ja kaikkinainen kiire on vain hyvästä. Jos aikoo olla kunnioitettu kansalainen, pitää tehdä paljon hommia ja vaikka mieluummin liioitella ku vähätellä työnsä vaatimuksia. Lorvijalle ei kunnian kukko laula.. ;)
Muusikon ammatinkaan kohdalla ei ole enää automaattista identiteetti-lokeroa, johon astua, vaan asema on ansaittava omilla meriiteillä. Toisaalta joka toinen vastaantulija (ei kai nyt sentään?!) voi nykyään väittää olevansa artisti tai muusikko, rajanveto on vaikeaa.
"Multa on tulossa pitkäsoitto.." kuuluu kohta jo arkiseen ,keskivertoihmisen puheenparteen.
Toisaalta samaan aikaan monen hyvin OIKEESTI ammattitaitoisen esan voi olla vaikea työllistyä kunnolla.

"Sunnuntaityö
 
Sunnuntaina tai kirkollisena juhlapäivänä saa teettää työtä vain, jos sitä laatunsa vuoksi tehdään säännöllisesti mainittuina päivinä tai jos siitä on työsopimuksella sovittu taikka jos työntekijä antaa siihen erikseen suostumuksensa.
 
Säännöllisenä työaikana tehdystä sunnuntaityöstä on maksettava 100 prosentilla korotettu palkka."
 
Tähän 100%:n korotukseen viitataan myös muusikkojen liiton liksalistassa.
 
Hieno suoritus tuo työaikalain löytäminen:) Siinä ekassa pykälässä mainitaan sitten tuon lain soveltamisala:
 
"1 pykälä: Soveltamisala
Tätä lakia sovelletaan työsopimuslain (55/2001) 1 luvun 1 pykälässä tarkoitetun työsopimuksen sekä virkasuhteen perusteella tehtävään työhön, jollei toisin säädetä."
 
Rautalangasta: Työsopimuksen ja virkasuhteen ehdoissa on määrätty palkkaus, johon noita prosentteja voidaan näppärästi soveltaa. Mun on ainakin hankalaa alkaa kertomaan, mikä mun freelancer -palkkani on. Pieni news flash: ravintolat palkkaavat edelleenkin erihintaisia bändejä. Siinä missä ohjelmatoimistot niitä myyvät...
 
Ja ihan vakavissaan. Ei irtoa sunnuntaivedoista tuplakorvausta edes sieltä laivalta.
 
Oletkos "uruttaja" haastaa ohjelmatoimistosi joskus edesvastuuseen siitä, ettei ohjelmatoimisto tarjoa tuplahintaista työtä pyhänä? Entäpä edelleen sellainen tilanne, jossa bändiä myydään eri hinnoilla. Mulle on ainakin arkipäivää, että toisista keikoista tulee paremmin hilloa, kuin toisista. Mihin mun pitäisi sitten suhteuttaa se tuplaliksan saaminen pyhäpäivältä? Meneekö se niin, että lupautuessani joulukonserttiin soittamaan lähetän palkkakuitin jälkeen laskun, jossa vetoan työaikalakiin ja pyydän maksamaan toisen mokoman...
 
Mä en edelleenkään ymmärtänyt, miten tähän ongelmaan löytäisi ratkaisun, jossa voisin kokea saavani tuplaliksan jostakin uudenvuoden aaton keikasta.
 
Ja mikä oli se yritystuotto? Hä? Selittäisitkö tuon hienon termin ja kertoisit, miten sillä perustellaan tuplaliksa??
 
Eikä mun oo nyt ihan oikeesti mikään tarkoitus vittuilla teille, joten ihan asiaakin saa vastata. olisi mukavaa tosin, jos perustelutkin olisivat kestäviä.

Missasit.
 
Lisähillo kertyy yrittäjätuotosta. Ja väitätkö ihan pokkana, että ravintoloitsija ei tiedä kuinka paljon ravintolabändin työ maksaa niinä muutamana juhlapyhänä, jolloin korotuksia edes on odotettavissa?
 
En väitä, etteikö tietäisi. Sitä vastoin väitän edelleen, ettei maksa. Otanko parin tonnin bändin ja maksan neljä tonnia, vai tonnin bändin parilla tonnille... Meneeköhän se ihan näin? Ja jos menee, niin kummankohan ravintoloitsija ottaa.
 
Palkan maksaa aina työnantaja. Voisin melkein pistää luvun 100% että palkanmaksaja on ohjelmatoimisto, eikä ravintola tms.
 
harhar... totta kait se menee noin. Kysymys kuuluukin, onko ohjelmatoimisto sellainen tyänantaja, johon sulla on työsopimus. En mä ainakaan soittele ohjelmatoimistoon, et "hei, mä meen tänään tonne silja europalle soittaan, et pistele fyrkat tilille. niin ja btw. taitaa olla juhannusaatto, joten heitä tuplat... ja liksahan oli". Ei kait se toimisto maksa sulle mitään irtisanomiskorvauksia, jos se ei päätä enää myydä bändiäsi keikalle? Vai? Tässä on käsitteellinen ero, joka ei viisastelemalla muuksi muutu.
 
Ja edelleen: Ok, mulla olis tässä kahen tonnin bändi, saan siitä provikkaa sen 300 egeä ja maksan pojille vielä pyhätyöstä 2000 lisää. Kannattavaa. Ihan vissiin.

Totanoin. Yrittäjätulo, yhtiötulo, myyntikate tms. Katetta syntyy juuri teidän mainitsemissa tilanteissa; myyjä maksaa bändille vähemmän kuin se saa maksajalta.
 
Mitä halvemmalla se onnistuu bändin saamaan, niin sen enemmän sille jää katetta.
Ja mitä enemmän sille jää katetta, niin sen enempi se maksaa sitten joillekin bändeille. Näin se toimii.
 
Tähänkin keskusteluun on osallistunut henkilöitä joille 100 euroa on oikeinki kova sana keikkaliksana, jopa saavuttamaton.
 
Toisekseen tuplaliksa TES:n mukaan on jotain 220 euroa ilta...tuonhan saa moni tähänkin kirjoittajista joka ilta, ei tarvii sunnuntaihin asti odotella.
 
Tänä aamuna sattui ihan konkreettinen esimerkki. Eräs myyntihenkilö soitti ja tarjosi keikkaa Tampereelle, hintaa se tarjos 95 per äijä. En suostunut. No se soitti pari kertaa ja liksa nousi tämän aamupäivän aikana 150 euroon per äijä. Aikamoinen nousu. Joku tekee sen keikan todennäköisesti tuolla 95 eurolla. Meille se olisi ollut valmis maksamaan 150 euroa per nokka ja meitä on 5. Ei lähetty. Jos se soittaa huomenna, niin katsomme aihetta uudestaan, jos tarjous on koko ajan nousulinjalla.
 
Aika harvoin artistit enää maksaa tuplapalkkaa, johtuen osaltaan ym. syystä, pohjapalkka on ihan kokonaan toisesta maailmasta kuin se tariffipalkka.
 
Jos olet lukenut nota aiempia threadeja niin juurikin mä olen saattanut edesvastuuseen petollisia yhteistyökumppaneita kusetuksen uhrina oltuani. Viime aikoina ei ole tarvinnut, onneksi, koputan kyllä puuta.
 
EDIT: Dj Jambo, sä puhut nyt siitä kannattaako ravintolan maksaa. Minä en. Olen senkin täällä monta kertaa kirjoittanut, että siellä missä kapakkabändejä vielä soittaa, ohjelmatoimistot hinnoittelevat ohjelmanostajan kanssa ihan takitilleen tariffipalkkojen mukaisesti jokaisen illan, niin pyhän kuin arjenkin.
 
EDIT2;: samaan osoitteeseen. Ohjelmatoimisto on just se kenen kanssa työsopimus tehdään. Tosin nykyään jotkut käyttävät Hasabrosia tms. joka toimii itse myytyjen keikkojen laskutusfirmana, ja siinä tapauksessa työnantajan käsite hämärtyy. Lienee kuitenkin aika vähäistä ammattilaisten keskuudessa.
 
EDIT 3; Oletko koskaan koettanut päästä keikalle Silja Linelle ilman ohjelmatoimistoa? Aivan, en minäkään, enkä muuten Eckerölle tai Viking Linellekkään, niilläkin on omat ohjelmamyyntisopimukset.

Mites lippuriskihommat, harrastetaanko niitä? Meillä on ollut tasan yhden kerran vuosia sitten ja sattui onnistumaan nappiin, kun kehiteltiin vähän oheistoimintaa tanssien yhteyteen. Parhaita tilejä tuli siltä keikalta ja kyllä järjestäjää harmitti, ei ole sen jälkeen tarjoilleet siihen paikkaan lippuriskikeikkaa.

Mites lippuriskihommat, harrastetaanko niitä? Meillä on ollut tasan yhden kerran vuosia sitten ja sattui onnistumaan nappiin, kun kehiteltiin vähän oheistoimintaa tanssien yhteyteen. Parhaita tilejä tuli siltä keikalta ja kyllä järjestäjää harmitti, ei ole sen jälkeen tarjoilleet siihen paikkaan lippuriskikeikkaa.
 
On ollut, sekä hyviä että huonoja. Mieleenpainuvin oli keikka, jossa tanssijärkkäri purskahti itkuun, kun oli niin paljon myytyjä lippuja. Joskus taas on jäänyt 15 euroa ja se on melkein itkettänyt raavastakin miestä.

On ollut, sekä hyviä että huonoja. Mieleenpainuvin oli keikka, jossa tanssijärkkäri purskahti itkuun, kun oli niin paljon myytyjä lippuja. Joskus taas on jäänyt 15 euroa ja se on melkein itkettänyt raavastakin miestä.
 
Me vuokrattiin kerran Randy Korlin ja Flamingo-pändimme kanssa kesällä v.1993 Juvan Kaarihalli omalla riskillä ja mainostimme sitä lehdessä, hommattiin järkkärit ja jne.
Perseelleen meni ja pahasti. Vain yksi maksava pariskunta saapui paikalle. Nuoltiin näppimme,
maksettiin kulut ja sillä siisti. Yrittämiseen liittyy aina se riski; joskus se tuottaa , joskus taas ei, rahoille tuolloin sanoimme että hei hei.

Mites noi tanssibändien lippuriskikeikat?
Mulle kerran yksi rokkipaikka tarjosi lippuriskikeikkaa, jossa itse olisi pitänyt hoitaa markkinointi, lipunmyynti ja maksaa vielä muutama euro per myyty lippu paikalle "portsarirahaa" eli mahdollisesti paikalle houkuttelemiemme kaljan juonti ei olisi talolle riittänyt.
En ottanut tarjousta vastaan.

Palkka on sillon kohdillaan kun itte on tyytyväinen. Mitä vitun väliä sillä on mitä naapuri saa. Hinta mieleiselle tasolle niin eihän se sen vaikempaa ole. Ei siinä mitään tessejä ja tussuja tartte tiirailla.

Nuorempi tanssimuusikkosukupolvi ei tiedä mitään niistä ajoista, kun taistelttiin epäterveessä kilpailutilanteessa 70-luvulla mm. Janne Hakulisen Ohjelma-Apu- firmansa(demari) tuomien puolalaisten yms. itäblokki-pändien kanssa työpaikoista eri ravintoloissa maassamme. Kulttuuurinvaihtoa se muka oli, vaikkakin hänen pelkkää bisnestä. Paljon asiaa olisi tuostakin, mutta olkoon nyt osaltani. Oma firmakin oli aikoinaan työhommia edistämässä, joten oppirahat siitäkin villillä viihdealalla on pitkin hampain maksettu ja selvitty. Kenellekään en velkaa jäänyt, tosin joku mulle sen sijaan taisi jäädä.
 
Minua jos pyydetään keikalle kurttuineni, niin saatan jopa lähteäkin edellyttäen sen, että hinta, aika ja toimenkuvakuva on kohillaan. Ne päätän itse. Enpä voi keikoillani kehua, mutta enpä valitakaan. Kurttu-urpoja kyllä löytyy täältäkin, parempia ja huonompia, joille rittää se muutama kymppi pimeänä, kahvit ja pulla, joten siitä vaan.

"Nuorempi tanssimuusikkosukupolvi ei tiedä mitään niistä ajoista, kun taistelttiin epäterveessä kilpailutilanteessa 70-luvulla mm. Janne Hakulisen Ohjelma-Apu- firmansa(demari) tuomien puolalaisten yms. itäblokki-pändien kanssa työpaikoista eri ravintoloissa maassamme.""lain. Sertzo
 
Itsekin olen kymmenkunta sellaista kuukauden- kahden viikon keikkaa soittanut, jossa saatiin suomalaisille töitä ja puolalaiset eivät. Minimipalkan tuosta saimme. Muistan esim. Ravintola Härkätiessä ( silloisen E- liikkeen ravintola) HML: ssa henkilökunnan suhtautuneen meihin nuivasti kun ihanat puolanpojat eivät saapuneetkaan.
Tämä tapahtui 1970- luvun loppupuolella.

Joka sukupolvella on omat ongelmansa. Nykyään ongelma on se että jaksaisko chattailla vaiko kirjottaa tekstiviestiä. Kaverin luo kylään ei viitti mennä kun pullamössö vartalo saattaa kulua.
 
Pienellä kansakunnalla on piakkoin isoja huolia edessään: vanhuusväestö lisääntyy, nuoriso alkoholisoituu ja näiden katsotaan jo vaarantavan maan turvallisuutta.

"Nuorempi tanssimuusikkosukupolvi ei tiedä mitään niistä ajoista, kun taistelttiin epäterveessä kilpailutilanteessa 70-luvulla mm. Janne Hakulisen Ohjelma-Apu- firmansa(demari) tuomien puolalaisten yms. itäblokki-pändien kanssa työpaikoista eri ravintoloissa maassamme.""lain. Sertzo
 
Itsekin olen kymmenkunta sellaista kuukauden- kahden viikon keikkaa soittanut, jossa saatiin suomalaisille töitä ja puolalaiset eivät. Minimipalkan tuosta saimme. Muistan esim. Ravintola Härkätiessä ( silloisen E- liikkeen ravintola) HML: ssa henkilökunnan suhtautuneen meihin nuivasti kun ihanat puolanpojat eivät saapuneetkaan.
Tämä tapahtui 1970- luvun loppupuolella.
 
Olemme saman ikäpolven soittajia, vielä hengissäkin, sekä tunnemme noilta osin toimenkuvamme historiaa.

Mieleenpainuvin oli keikka, jossa tanssijärkkäri purskahti itkuun, kun oli niin paljon myytyjä lippuja.
 
Jännää, kun joillakin on vaikea olla tyytyväinen mihinkään.
Jos väkeä ei olekaan, niin mökötetään, kun kassaan ei kilise riittävällä virralla. Ja sitten kun väkeä onkin, niin mökötetään, että olis pitänyt saada bändinkin rahat itelle, vaikka kassa kilisee ja kovasti.
 
Lippuriskillä on tehty. Ja ihan normikohtaloin, joskus persiilleen, joskus pärjätty hyvinkin.