Kitarat: akustinen ›

Mites näiden akustisten arvo yleensä kestää ajanhammasta? Heti kaupasta kannettaessa tietysti laskee jonkun verran mutta entäs siitä eteen päin?

Mites näiden akustisten arvo yleensä kestää ajanhammasta? Heti kaupasta kannettaessa tietysti laskee jonkun verran mutta entäs siitä eteen päin?
 
Tässä taitaa olla kuten huonekaluissakin; ns. "muodikas halpatavara" muuttuu lastulevyksi ja vaneriksi kynnyksen yli kannettua. Käsin tehty kokopuu sen sijaan pysyy käsin tehtynä kokopuuna... ;)

Suomessa todennäköisesti mikään malli ei nosta arvoaan, mutta joidenkin käsityöläisten tekemät kitarat voivat tulle arvokkaammiksi maailmanlaajuisilla markkinoilla, jos tekijä saa mainetta ja kunnioitusta laajemmin kehittyessään työssään. Silloin myös hänen uran alkuvaiheen halvemmat kitarat voivat nousta arvossa. Tehdasvalmisteisista kitaroista ainoastaan harvat nostavat arvoaan, lähinnä epäilen, että jotkut speciaalierät jotka ovat jostain syystä hyviä kitaroita, voivat nostaa arvoaan, myös brasilianruusupuusta tehdyt kitarat nostavat arvoaan, koska sen hinta nousee jatkuvasti ja siitä tulee yhä harvinaisempaa. Kitara ei lähes koskaan ole sijoituksena hyvä kohde, vaikka osan arvosta saisi myydessä takaisin. Ehkä paras tilanne on ostaa hyväkuntoinen kitara käytettynä sillä 70-80% alkup. hinnasta, jolloin myydessä saa todennäköisesti lähes kaiken takaisin, olettaen että kitara on edelleen hyvässä kunnossa.

Ostelen siis tästälähin kyläseppien tekemiä ruusupuu kitaroita. Harmi että hyviä käytettyjä on niin vähän tarjolla että melkein saa kaupasta ostaa jos jotain tiettyä haluaa.

Ostelen siis tästälähin kyläseppien tekemiä ruusupuu kitaroita.
 
Itseasiassa musta jonkun "luthierin" tekemä kitara on sijoituksena huonompi vaihtoehto kuin tehdaskitara. Sen jälleenmyyminen on vaikeampaa kuin tunnetun merkin ja kitaran arvo on yleensä luokkaa isompi kuin standardissa tehdaskitarassa. Valtaosa noista kyläsepistä ei tule saamaan suurta mainetta elinaikanaan, koska vain harva on oikeasti poikkeuksellisen hyvä ja silloinkin osa maineesta on varmaan pseudo-psykologista nostatusta, joten kitaroiden hinnat eivät tule iän mukana nousemaan hurjasti. Jos ottaa vielä mukaan inflaation, joka vähentää rahanarvoa jokavuosi, niin kitara voi menettää arvoaan. Silti laadukas kitara on soittajalle ihan hyvä sijoitus, vaikka menettäisi rahaa sen myydessään, koska saat soitella hyvällä kitaralla periaattessa sen hinnalla mitä joku itämaista tuotu laminaattihirvitys maksaisi. Niin ja vielä (ainakin minusta) huonoin sijoituskohde on laadukas klassinen kitara. Niitä ei ole helppo saada kaupaksi, vaikka yrittäisi myydä halvalla ja vaikka olisi brasilian ruusupuuta. Jonkun huippuluthierin tekemä teräskielinen brasilian ruusupuusta on aina yli viisitonnia, mutta klassisia löytää parilla tonnilla. Niille ei ole niin suuria markkinoita ja valtaosa kitaraharrastajista jotka keräilevät soittimia soittamisen lisäksi ostavat pääosin teräskielisiä.