Yleistä keskustelua musiikista ›

Juu, nyt pyörii tää englanninkieli päässä, et toista keskustelua kehiin:
 
Sehän on selvää, että omaa äidinkieltä ymmärtää (jos siis keskittyy ja ymmärtää sanojen vivahteita yms ) syvimmin.
 
Mutta ( typerää tällein ns, varmistella, miksen ota itse selvää ? no, kiinnostaa vain muiden kokomukset & mielipiteet, toimin silti oman pääni mukaisesti )
 
ONKO mielestäs mahdollista ymmärtää laulaesssaan samalla tavalla englantia kuin suomea ?
vai onko siinä aina välimatkaa ?
 
ps, olisin voinut kysyä tän kysymyksen siinä Engannin Hogaus- keskustelussakin ,tipputtakaa pois jos ärsyttää.

Mutu: Kyllä sitä melkein samalla tavalla voi oppia ymmärtään, näin uskoisin, jos muutenkin käyttää paljon englantia joka päivä, asuu vaikka englanninkielisessä maassa. Mutta ei siihen pelkällä kouluopetuksella pääse, jos kavereiden kanssa puhuu aina suomea, tai ruotsia, tai kiinaa.

Mutu: Kyllä sitä melkein samalla tavalla voi oppia ymmärtään, näin uskoisin, jos muutenkin käyttää paljon englantia joka päivä, asuu vaikka englanninkielisessä maassa. Mutta ei siihen pelkällä kouluopetuksella pääse, jos kavereiden kanssa puhuu aina suomea, tai ruotsia, tai kiinaa.
 
Hah, kiinAa :D pitäis varmaanki sitä vähä vähentää juu.
 
hyvä että ajattelet noin :>

ONKO mielestäs mahdollista ymmärtää laulaesssaan samalla tavalla englantia kuin suomea ?.
 
On, mikäli on hyvä kielipää ja asuu aikansa englantia puhuvassa maassa ja tekee siellä töitä paikallisten kanssa eikä vain puhu kotona suomea (jos siis ei asu yksin). Suomen koulu- ja ikävä kyllä myös yliopisto-opetuksen pohjalta ei mun kokemukseni mukaan tule kuin vääriä neuvoja ja kaikenlaista "paremmintietämistä".
 
Kuten siellä englannin hogaus -ketjussakin todettiin, niin kannattaa saman tien jättää kuuntelematta kaikki suomalaiset englanniksi laulavat bändit, ja alkaa lukea kaikki alunperinkin englanninkielinen kirjallisuus englanniksi. Ei se niin vaikeaa ole, ei mikään ole. Ne James Joycet on käsittämättömiä natiiveillekin, ei pidä kuvitella että jos ei heti tajua, vika on omassa osaamisessa
:-D

En nyt ole ihan varma mitä tällä tarkotettiin, mutta siis itse tajuan samantien mitä ne englanninkieliset asiat tarkoittaa, vaikken sitä täysin sanasta sanaan osaisi kirjoittaakaan. Edes tiedä onko tuo ihan normisetti vai ei, mutta kummiskin.
 
Ja mitä nyt on huomannut, että jos esim niitten englanninkielisten ihmisten kanssa on tekemisissä/puhuu paljon, nii alkaa sitä itse miettimäänkin englanniksi.
 
Vastasikohan edes koko kysymykseen. :/

Ei ole mahdollista ymmärtää kieltä ja sen vivahteita ellei ole täysin sen kielen ja kulttuuripiirin "kylvettämä". Ihan turhaa kuvitellakaan, että jossain perähikiällä pystyisi englantia oppimaan vain ajattelemalla sitä, kun seuraava vastaantulija sanoo: On se ilimoja pielly. It has been keeping some weather?
 
Olen itse ollut vuoden Saksassa ja 3 - 4 kuukautta meni siihen, että aloin todellakin ajattelemaan ensin saksaksi ja sitten suomeksi. Siitä palautuminen kesti vuoden. Siis siihen, että osasi heti sanoa, mikä tuo juttu on suomeksi eikä ensin tullut se saksalainen termi suusta.
 
Ei se vieraan kielen oppiminen oikein ole yhtään helpompaa kuin ennenkään vaikka tuota englantilaisilla sanoilla puhuttua ja laulettua suomea koko ajan kuuleekin. Mitä helpompaa biisien teko ja julkisuuteen saattaminen on sitä enemmän kuulee englanniksikin pelkkää roskaa. Valitettavasti. Määrä ei korvaa laatua.
 
Ja kyllä puolustan englannin opiskelua kunnolla jo koulussa. Missään ei Suomessa saa niin perusteellista ja perusteltua systeemiä opiskella englantia kuin koulussa. Vaikka se kuinka tuntuisi puulta. Siellä oppii asiat oikein. Ei mistään levykansista.

Ei ole mahdollista ymmärtää kieltä ja sen vivahteita ellei ole täysin sen kielen ja kulttuuripiirin "kylvettämä". . .
 
Mikä ei ole englanninkielisen kulttuurin ryvettämässä maailmassa ihan mahdotonta. Kirjoista oppii miten englantia kirjoitetaan, telkkarista miten sitä käytetään puheessa. Runoudesta ja lyriikasta ne englanninpuhujatkin etsivät merkityksiä, eivätkä aina niitä löydä. Englantiakin on aika monenlaista ja englanninpuhujat tulevat monesta kulttuurista, eivätkä kaikki heistäkään ymmärrä täysin toisiaan.

Tässä on sellainen potentiaalinen riski, että pelkästään kirjojen ja median kautta alkaa yhdistelemään eri maiden murteita ja slangi-ilmaisuja ihan ilman alaleukaa. Voi antaa vähän oudon kuvan jos hommassa ei ole mitään kielellistä yhtenäisyyttä.
 
Alkuperäinen kysyjä halusi tietää voiko englantia ymmärtää, jolloin on tietenkin hyvä olla tutustunut kaikkiin niihin kulttuureihin mistä tekstejä lukee. Tekstiä tuottaessaan se täytyy pitää tyyliltään yhtenäisenä, toki. Pätee kaikkiin kieliin. Taitavammat osaavat sitten käyttää eri tyylejä hyväkseen.

Alkuperäinen kysyjä halusi tietää voiko englantia ymmärtää, jolloin on tietenkin hyvä olla tutustunut kaikkiin niihin kulttuureihin mistä tekstejä lukee. Tekstiä tuottaessaan se täytyy pitää tyyliltään yhtenäisenä, toki. Pätee kaikkiin kieliin. Taitavammat osaavat sitten käyttää eri tyylejä hyväkseen.
 
Joo, totta. Ymmärtäminen on aina huomattavasti helpompaa kuin itse käyttäminen.

Englannin kieli on äärimmäisen tarkka siinä, millainen ilmaisu on sopiva ja millainen ei riippuen yhteyksistä. Niitä ei pelkästään seuraamalla mediaa, telkkaria, levyjä, kirjallisuutta, opi hoksaamaan vaan ne kertakaikkiaan täytyy opiskella, että menee oikein. Eikä sitä opi varsinkaan siten, että vain "alkaa ajattelemaan englanniksi". Kun se ei ole muuta kuin suomea englannin sanoilla. Jota ei englantilainen välttämättä ymmärrä ollenkaan.
 
Jos aikoo ihan oikeasti tehdä hyviä englanninkielisiä sanoituksia niin siinä kannattaa ja pitää nähdä vaivaa. Minä kerran pikkupoikana opettelin kyriiliset aakkoset ja kirjoitin suomea niillä. Luulin osaavani venäjää.
 
Tokihan täytyy seurata myös millaisia sanoituksia brittibändit itse tekevät jotta pysyy genressä. Mutta tehkää ihmeessä töitä englannin eteen. Mikään ei ole raivostuttavampaa kuin Suomeen 70-luvulla pesiytynyt grazy. Jotkut ihan vielä tosissaan luulevat, että niin se kirjoitetaan...

Englannin kieli on äärimmäisen tarkka siinä, millainen ilmaisu on sopiva ja millainen ei riippuen yhteyksistä. Niitä ei pelkästään seuraamalla mediaa, telkkaria, levyjä, kirjallisuutta, opi hoksaamaan vaan ne kertakaikkiaan täytyy opiskella, että menee oikein. Eikä sitä opi varsinkaan siten, että vain "alkaa ajattelemaan englanniksi". Kun se ei ole muuta kuin suomea englannin sanoilla. Jota ei englantilainen välttämättä ymmärrä ollenkaan.
 
Jos aikoo ihan oikeasti tehdä hyviä englanninkielisiä sanoituksia niin siinä kannattaa ja pitää nähdä vaivaa. Minä kerran pikkupoikana opettelin kyriiliset aakkoset ja kirjoitin suomea niillä. Luulin osaavani venäjää.
 
Tokihan täytyy seurata myös millaisia sanoituksia brittibändit itse tekevät jotta pysyy genressä. Mutta tehkää ihmeessä töitä englannin eteen. Mikään ei ole raivostuttavampaa kuin Suomeen 70-luvulla pesiytynyt grazy. Jotkut ihan vielä tosissaan luulevat, että niin se kirjoitetaan...
 
Njoo, tolleen mäkin tähän lähdin, mutta onko kysyjä nyt tekemässä sanoituksia vai onko tarkoitus vain tulkita olemassaolevia paremmin jäi kyllä vähän auki.

Njoo, tolleen mäkin tähän lähdin, mutta onko kysyjä nyt tekemässä sanoituksia vai onko tarkoitus vain tulkita olemassaolevia paremmin jäi kyllä vähän auki.
 
Olen vähän tiukkapipoinen tämän suhteen kun kuulee niin paljon todella huonoa englantia Suomessakin. Tietysti riippuu ihan siitä mitä hakee. Onko kyseessä oikea kielen osaaminen ja sillä oikeat ilmaisut vai vähän sinne päin, että vain tyhmemmät hämääntyvät. Jos mualimankarkkinoille mennään niin silloin pitäisi sanoitukset vähintään tarkistuttaa jollain oikeasti englantia osaavalla. Ei edes maikalla vaan jollain joka ymmärtää kaikki vivahteet täydellisesti, eli alkuperäinen puhuja.
 
Tosin Saksassa ollessani huomasin, että minulla oli usein kielioppi paremmin hallussa kuin paikallisilla, kun he puhuivat murretta. Että kaikesta kuivuudestaan ja puutteistaankin huolimatta kannattaa arvostaa suomalaista kieltenopetusta. Siellä oppii muutakin kuin "Juu tookin tu mii?" tai "Juu fak wit mii Ai fak with you" Eli jos kusetat mua saat sen omille kintuillesi". Tämä oli jostain Kummisedästä tai vastaavasta.

Tosin Saksassa ollessani huomasin, että minulla oli usein kielioppi paremmin hallussa kuin paikallisilla, kun he puhuivat murretta. Että kaikesta kuivuudestaan ja puutteistaankin huolimatta kannattaa arvostaa suomalaista kieltenopetusta. Siellä oppii muutakin kuin "Juu tookin tu mii?" tai "Juu fak wit mii Ai fak with you" Eli jos kusetat mua saat sen omille kintuillesi". Tämä oli jostain Kummisedästä tai vastaavasta.
 
Tämä on yleensä muuten aivan totta. Itselläni on kavereita englantia puhuvissa maissa ja erittäin usein mun kirjoitukseni ovat juuri niitä puhtaimmin kieliopin mukaan toimivia ja monesti monimutkaisempia rakenteeltaan kuin natiiveilla. Yleispätevänä sääntönä tuota ''vain opiskelemalla voi oppia'' -juttua ei kuitenkaan voi mielestäni pitää.
 
Ala-asteella opettajat luulivat, että olen asunut jossain englanninkielisessä maassa ääntämiseni ja melko poikkeuksellisen kielitajun perusteella (opin omin päin mm. jenkkityylisen/puhekielisen ''Doesn't have'' muodon sen koulun opettaman ''hasn't got'' muodon rinnalle ja höpisin muutenkin sen ikäisen mittapuulla sujuvaa englantia). Koko kouluajan englanti on ollut mun vahvin aineeni ja se on roikkunut siellä ysin ja kympin välillä.. Juurikaan en ole muuhun kuin sanojen opiskeluun tutustunut. Joskus sain myös yhden englanninkielisen henkilön lukemaan englanninkielistä ajatuksenvirtaani ja kovin selkeäksi sitä kehui.
 
Kyllä... Virtuaalipippelini kasvoi juuri.. Ainakin kolme senttimetriä.

Hullu ukko: Tokihan ihminen koko ajan imee itseensä vaikutteita kaikista tiedotusvälineistä, musiikista, kirjoista jne, ja niin pitää ollakin. Minäkin olin kouluaikana todella kiinnostunut varsinkin englannista. Sen suosio ei ollut 70-luvun alussa ollenkaan niin itsestään selvää kuin nykyisin. Ja kirjoitin kilpaa itseni kanssa ruotsin kokeessa kuinka nopeasti sen kympin sieltä nykäisen. Enkka taitaa olla 15 minuuttia. Ope ei meinannut uskoa, että olin kaikkeen vastannut, Sanoin, että opettaja katsoo vain... (En kehu, kielet ovat vain olleet minulle helppoja. Ei puhuta matematiikasta tässä yhteydessä mitään)
 
Enkun maikka keskikoulun jälkeen tunnusti kerran minulle kun halusin hänet preppaamaan pääsykokeisiin, että hän pelkäsi niitä tunteja missä minä olin. Ei siksi, että olisin ollut häirikkö vaan siksi, että kyselin biiseistä, kirjoista yms. sanoja joita en ollut löytänyt sanakirjoista, Hän useimmiten tiesi, muttei aina. Se kai otti luonnolle. Minun erikoisalani olivat moottoripyörien englanninkieliset esitteet. Niissä hän oli useimmiten ihan pihalla. Turha kertoa, että oli nainen.
 
En minä häntä tahallani halunnut nolata, Minä vain halusin tietää kaiken... Ja usein taisin kysyä sellaista minkä hän tiesi, muttei niin nuorelle jannulle halunnut sanoa. Esim. Keep on Chooglin´ on jotain mikä kuuluu aikuisille, muttei 13-vuotiaalle. Ainakaan vielä 70-luvun alussa.

Ja mitä nyt on huomannut, että jos esim niitten englanninkielisten ihmisten kanssa on tekemisissä/puhuu paljon, nii alkaa sitä itse miettimäänkin englanniksi.
 
tällä tavalla on jotkut parantuneet skitsofreniasta, kun ovat muuttaneet toiseen maahan ja alkaneet ajatella toisella kielellä. aika jännää
 
mielenkiintoinen juttu on kans, että suomalaiset osaa kirjoittaa usein englantia paremmin kuin englantilaiset. siis tekevät vähemmän varsinaisia oikeinkirjoitusvirheitä. tämä johtuu siitä, että suomi on niin helppo kieli kirjoittaa sanojen ääntämyksen pohjalta ja sitten suomalaiset ajattelevat englanninkieliset sanat, että miten ne kirjoitettaisiin jos ne äännettäisiin kuten suomessa, jolloin suomen helppous tarttuu englannin kirjoitukseenkin. kuudennella luokalla olimme kirjeenvaihdossa kalifornialaisten saman ikäisten lasten kanssa ja he tekivät opettajan mukaan meitä enemmän kirjoitusvirheitä.

Sääh, peruskoulun ja lukion kielitunnit tappaa kyllä sen viimeisenkin innon uusien kielien opiskeluun.

Sääh, peruskoulun ja lukion kielitunnit tappaa kyllä sen viimeisenkin innon uusien kielien opiskeluun.
 
sen voi löytää myöhemmin. lukion/amiksen jälkeen on erilaista opiskella kieliä, kun sitä tekee vapaaehtoisesti itseään varten. ja kurssitkin on semmoisia, ettei niissä ole silleen paineita mistään arvosanoista vaan riittää että pysyy mukana.

Mutta nyt alkaa sellainen aika, että laitan työpaikalla pillit pussiin ja: I´ve got a fuzz box and I´m going to use it. Loud.

sen voi löytää myöhemmin. lukion/amiksen jälkeen on erilaista opiskella kieliä, kun sitä tekee vapaaehtoisesti itseään varten. ja kurssitkin on semmoisia, ettei niissä ole silleen paineita mistään arvosanoista vaan riittää että pysyy mukana.
 
Yliopistossa ne parit pakolliset Professional English for Technology -kurssit oli lähinnä sitä, että puhuttiin natiiviopettajan kanssa tai ryhmissä paskaa ja pelattiin jotaki pelejä. Kotona kyllä joutu jotaki kirjottelemaan, mutta yleismeininki oli kyllä uber-rento. Ruotsinkurssi olikin sitten ihan just sitä samaa nysväystä ja nipottamista kuin yläasteella ja lukiossa. Mistähän se johtuu että juuri ruotsinopetuksen pitää aina lähtökohtaisesti olla muihin kieliin nähden kaikkein kuivinta ja tympeintä..?