Puhaltimet ›

Ota fonin kaula käteen kahdella sormella pitäen kiinni korkista. Napauta sormella metallia ja kuulet että se soi. Onnistuu paremmin tenorilla. Ja mieluiten oktaaviläppä irti.
 
Entisellä soitto-opettajallani kävi niin että kaulaan tuli pieni kolhu, jonka jälkeen jos kaulalle teki kyseisen jutun. Se ei soinut lainkaan.. se kumisi. Silloin hän ainakin sanoi, että kyse on rungon jännitteestä.
 
Eikä hän ole ainoa joka tästä asiasta on minulle puhunut, myös soitinkorjaajat ja muitakin fonisteja. Olen puhunut samaisesta asiasta myös Ranskalaisten soittajien kanssa.
 
Olet oikeassa, että en pysty sitä varsinaisesti todistamaan, mutta itse ainakin uskon vahvasti asiaa. En voi muuta antaa kuin esimerkkejä.. Joten on vaikeaa todistaa sen olemassa oloa.

Eihän metallin rakenteen muuttaminen tarvi tapahtua hetkessä, onhan ruostuminenkin rakenteenmuutos. :P Miksi myös karaistuminen voisi tapahtua hitaasti?

 
Jeps, korroosiosta voisi hyvinkin olla kyse tai esim. siitä että putkimuoto tehty niin, että jännitteitä jäänyt ja sitten hidas plastinen muodonmuutos muuttaa kiderakennetta, jolloin jännitys muuttuu ja ominaisuusresonanssitaajuus muuttuu -> eri harmoniset korostuvat -> ääni kuullaan erilaisena. Tämä siis mikäli tuolla soittimen resonanssilla on merkitystä. Itse en osaa ottaa siihen kantaa.
 
Vanhat guruthan tuntevat soittimensa tosi hyvin ja huomaavat jos ääni muuttuu, mutta heidän käyttämät termit siitä miksi näin on tapahtunut, saattavat olla hyvinkin harhaanjohtavia. Voisin kuvitella että karaisu on joku sellainen sana millä gurut kuvaavat muutosta, mutta se voi johtua jostain ihan muusta karaisusta/karkaisusta ja selittyä vaikka korroosiolla tms. Mielenkiintoinen aihe sinänsä ja hyviä mietteitä ZaGaalilta ja NeliX4:ltä tulee, vaikka ei ihan samaa säveltä olla vielä löydettykään :) Ehkä puhutaan samasta asiasta eri sanoin.

Ota fonin kaula käteen kahdella sormella pitäen kiinni korkista. Napauta sormella metallia ja kuulet että se soi. Onnistuu paremmin tenorilla. Ja mieluiten oktaaviläppä irti.
 
Entisellä soitto-opettajallani kävi niin että kaulaan tuli pieni kolhu, jonka jälkeen jos kaulalle teki kyseisen jutun. Se ei soinut lainkaan.. se kumisi. Silloin hän ainakin sanoi, että kyse on rungon jännitteestä.
 
Eikä hän ole ainoa joka tästä asiasta on minulle puhunut, myös soitinkorjaajat ja muitakin fonisteja. Olen puhunut samaisesta asiasta myös Ranskalaisten soittajien kanssa.
 
Olet oikeassa, että en pysty sitä varsinaisesti todistamaan, mutta itse ainakin uskon vahvasti asiaa. En voi muuta antaa kuin esimerkkejä.. Joten on vaikeaa todistaa sen olemassa oloa.
 
Tämä ei tainnut olla mulle suunnattu, mutta pistän taas omia aatoksiani soppaan sekaan:
->Kolhun jälkeen ominaisuusresonanssitaajuus muuttui niin että kopautuksen energia ei riittänyt synnyttämään resonanssia tai vaadittavan taajuuden aallonpituus on niin suuri ettei se mahdu kaulaan :) Lommo kuitenkin kuolettaa resonanssin. Onko tuollaisella pistemäisellä napautuksella sitten merkitystä, kun torveen puhalletaan... en tiedä. Ja toisaalta kuinka paljon ääneen vaikuttaa sitten tuo kolhusta tullut ilmavirtauksen muutos? Kehossa ainakin olemattoman pienet virtauksen muutokset vaikuttavat ääneen huimasti.
 
Olisi todella mielenkiintoista kuulaa jonkun siviilipuolen materiaaliopin fonistin mietteitä!!

Todella mielenkiintoista keskustelua. On saanut plussia antaa paljon kirjoittajille. Oman pillini kaulassa on ollut pieni lommo jo pitkän aikaa mutta soi aivan hyvin kun kopautti siihen ZaGaalin neyvomalla tavalla.
 
Eipä tässä muuta, jatkakaa...

Eikä hän ole ainoa joka tästä asiasta on minulle puhunut, myös soitinkorjaajat ja muitakin fonisteja. Olen puhunut samaisesta asiasta myös Ranskalaisten soittajien kanssa.
Itsekin tunnen monta, joka hehkuttaa asian puolesta. Koskaan en ole täysin ymmärtänyt mistä on kyse. Tähän myös uskon olevan syynä popoingin mainitsema ammattisoittajien vähänlaiset tiedot fysiikasta. Saksofoniahan ei soiteta kolistelemalla ja suukappale on kiinni muussa rungossa, joka varmasti demppaa resonointia. Tässä olisi oiva gradu aine jollekin saksofonistifyysikolle todistaa vääräksi/oikeaksi.
 
Varmasti foni tuntuu isojen klommojen tai lakkauksen vaihdon jälkeen erilaiselta soittaa, mutta on eri asia onko sillä vaikutusta soundiin.
 
Kuten aiemmin sanoin fonin soundiin liittyy myös muitakin ikuisuusaiheita - varsinkin puritanistisaksofonistien kohdalla. En väitä että he ovat täysin väärässä, mutta en mitään usko ennen kuin itse pystyn toteamaan asian. Kiistattomia vasta-argumenttejakin kun on. ... en itsekään tän parempia perusteluja keksi, joten kiitän Zagaalia ja poingpoingia keskustelusta.

Linkkejä: (lisää saa kun laittaa Kuukkeliin "how does saxophones sound")
 
The sound of sax
http://whyfiles.org/shorties/253sax/
 
Does The Material Used Make Any Difference In How Mouthpieces Play?
http://www.dornpub.com/SaxjPDF/Material.pdf
Does Saxophone Mouthpiece Material Matter? Introduction
http://hal9000.ps.uci.edu/Does%20Sa … thpiece%20Material%20Matter.doc.pdf
Does the color of a saxophone make it sound any different?
http://answers.yahoo.com/question/index?qid=20080320184013AAsLDiy
Saxophone Materials
http://www.saxophone.org/buyersguide/2.html
What makes a saxophone sound like that? (hän siis kannattaa tätä kokonaisresonointiteemaa)
http://www.cobwebaudio.co.uk/articl … /saxophone/saxophone-sound-617.html
 
Tuli mieleen, että tätä voisi demota kaljapullolla. Soundaako kaljapullo erilaiselta kun siihen puhaltaa, jos siitä pitää kiinni tai ei. Tässä on kyse kuitenkin avoimesta pillistä (huilu) eikä saksofonin kaltaisesta suljetusta pillistä.

Niin mutta lyöppä kaljapullosta pohja pois.. Ja kokeile puhaltaa siihen.. Et saa ääntä, mutta paineilman kanssa tulee.. kokeiltu on..
 
Kysymys? Miksi sitten fonin runko tehdä vaikka kierrätysmetallista jos se olisi halvinta? Kullattaisiin vain ja antaisiin mennä asiakkaille..
 
Kokemus kertoo ettei firmat tee mitään jos ei saa halvalla tai siitä olisi isoa hyötyä..
Esim, Oras Oy missä olen töissä ei tee määrän takia töitä vain laadun, koska muuten suomi ei pärjäisi..
 
Anteeksi humalaisuuteni.. ;D

Eipäs muuten saa selvää tuosta yhtään.. :D

Niin mutta lyöppä kaljapullosta pohja pois.. Ja kokeile puhaltaa siihen.. Et saa ääntä, mutta paineilman kanssa tulee.. kokeiltu on..
 
Kysymys? Miksi sitten fonin runko tehdä vaikka kierrätysmetallista jos se olisi halvinta? Kullattaisiin vain ja antaisiin mennä asiakkaille..
 
Kokemus kertoo ettei firmat tee mitään jos ei saa halvalla tai siitä olisi isoa hyötyä..
Esim, Oras Oy missä olen töissä ei tee määrän takia töitä vain laadun, koska muuten suomi ei pärjäisi..
 
Anteeksi humalaisuuteni.. ;D
 
Hih :) Pyrin lukemaan ja vastaamaan joskus sitten vastaavassa tilanteessa. Nyt on liian selvä :D

Esim, Oras Oy missä olen töissä ei tee määrän takia töitä vain laadun, koska muuten suomi ei pärjäisi..
 

 
Pakko puuttua:) Sanot siis että Oras on tarkoituksella pieni valmistaja? Eiköhän Oraskin yritä myydä niin paljon kuin on mahdollista. Millä tavalla Oraksen laatu on korkeampi kuin Euroopan suurimpien valmistajien Grohen ja Hansgrohen?
 
Ihan niukasti off topic...entschuldigung.

Ei vitsi.
 
Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Tietysti. Toiset asiat vähemmän, toiset enemmän.
 
Käyrätorvessa, pasuunassa ja trumpetitissa soundi muuttuu olennaisesti metallin väsymisen myötä. Joitain tiettyjä pasuunoita on joista olen kuullut äänen paranevan iän myötä - muuten kaikki brassi soittimet kuluvat ajan myötä. Soittimet myös kuluvat jonkin verran vaikka niitä ei soitettaisi. Fonin ääni ei synny siitä, että foni resonoi vaan että ääni resonoi fonin sisällä.
 
Hyvä soittaja saa mistä vaan pillistä jees soundin, mut parhaaseen tulokseen pääsee silti parhaalla pillillä/torvella.
 
Ja siis, TOTTAKAI materiaalilla on merkitystä. Vaikka itse ääni syntyykin suukappaleessa, kaikki materiaalit jotka ovat kuulijan ja äänilähteen välillä vaikuttavat soundiin.
Kokeilkaapa soittaa jossain kaikueristetyssä studiotilassa ja suuressa kivisalissa. Fonin (tai minkä vaan muun soittimen) soundi on aivan erilainen.
En teknisiä termejä hallitse, mut ei se ääni ikinä tule suoraan suukappaleesta korvaan ilman mitään esteitä/häiriötekijöiä. Soittotilan seinämateriaali(tai ulkona materiaalittomuus) vaikuttaa kuultavaan ääneen. Ja oli tila mikä oli, suukapulan ja kuulijan välissä on AINA yksi resonoija(este/häiriötekijä), itse torvi.
 
Mummielestä jokanen teknopiisi kuulostaa samalta. Alasta jotain tietävät sanovat toisin. Asiasta paljon tietävät kumoavat mielipiteeni täysin. Olen silti yhtä oikeassa.
 
Toiset eivät erota soundillisia eroja fonimateriaalien välillä. Toiset erottavat.
En ymmärrä miksi asiasta edes viitsitään vääntää?

Ja oli tila mikä oli, suukapulan ja kuulijan välissä on AINA yksi resonoija(este/häiriötekijä), itse torvi.
 
Niinpä. En ole viitsinyt tähän keskusteluun juurikaan kirjoittaa, koska mutuksi menee mutta niinhän se on mennyt muillakin.
 
Ymmärsin että jonkun mielestä vain ilma resonoi torven sisällä, toisen mielestä myös torvi resonoi. Joku taisi tehdä vielä eron vaskien ja fonin välillä, että vaskissa torvikin resonoi, fonissa ei.
 
Seuraa pohdiskelua:
 
Ilmahan se tietysti värähtelee ja ilman värähtelyinä se ääni kuuluu korvaan. Suukappale laittaa ilman liikkeelle, mutta lehdykän värähtely siellä on kytköksissä ilman resonointiin soittimen sisällä. Reikien kohdalla karkeasti ottaen korkeat äänet tulevat ulos ja matalat heijastuvat takaisin, päätyen sinne lehdykkään takaisin.
 
Kyllähän sillä, onko putki kovaa vai pehmeätä ainetta, luulisi olevan vaikutusta ilman värähtelyyn putken sisällä. Ei se värähtely ole pelkästään putken suuntaista (eikä varsinkaan fonissa voikaan olla kun putki on kartiomainen). Jotkut ovat väittäneet että aloittelijan soitin on helpposoittoisempi koska siinä on ohuempi runko, helpompi saada resonoimaan. En tiedä resonoiko runko ja paljonko, kaipa se olisi mitattavissa. Jos resonoi, ääntä tulee todennäköisesti muualtakin kuin rei'istä.
 
Fonia enemmän olen klarinettia miettinyt, ja se paistaa läpi tästäkin kirjoituksesta (mm. tuo äänireikien suodatinvaikutus -fonissahan on älyttömän isot rei'ät). Klarinetteja tehdään muovista ja puusta, joskus myös metallista. Puisessa katsotaan olevan paras ääni. On kuitenkin vaikea sanoa mikä vaikutus on materiaalilla ja mikä sillä että kalliimmassa soittimessa on erilainen poraus ja ääniaukkojen muotoilu.

Ja siis, TOTTAKAI materiaalilla on merkitystä. Vaikka itse ääni syntyykin suukappaleessa, kaikki materiaalit jotka ovat kuulijan ja äänilähteen välillä vaikuttavat soundiin.

 
Yritän itselleni selvittää että onko sillä merkitystä, jos materiaalit ovat kuitenkin niin lähellä toisiaan. Miten voi erottaa sen mitä tulee materiaalista ja mitä sitten tulee muodosta tai materiaalin paksuudesta? Ilmeisesti kahta, materiaalia lukuunottamatta, täysin samaa pilliä ei ole tehty? Voisiko olla valmistajan kikka muotoilla pilli hieman pehmeämmältä kuulostavaksi ja lisätä sinne hitunen pehmeää ja kallista metallia ja näin saada hinta taas taivaisiin? (Nämä ovat ihan yleisiä mietteitä, ettei noihin tarvitse vastata :)
 
Jos suukappaletta miettii, niin aika isot erot tulee juuri pienissä eroissa muotoilussa, joten itse uskon että pienet erot torven muodossa tekevät paljon isomman eron kuin materiaali. Toistaiseksi näin ja kun joku esittää muuta, olen valmis kyseenalaistamaan uskomukseni.
 

Mummielestä jokanen teknopiisi kuulostaa samalta. Alasta jotain tietävät sanovat toisin. Asiasta paljon tietävät kumoavat mielipiteeni täysin. Olen silti yhtä oikeassa.

Tästä ollaan samaa mieltä :)
 

Toiset eivät erota soundillisia eroja fonimateriaalien välillä. Toiset erottavat.
En ymmärrä miksi asiasta edes viitsitään vääntää?
 
Ajattelisi että niiden erojen pitäis olla kaikkien kohtuu pätevien fonistien kuultavissa, jos niitä oikeasti olisi. Jos niitä kuitenkin on, mutta ne ovat vain harvojen kuultavissa, voin itse olla ostamatta kallista fonia, koska sellaisen eron kurominen kiinni laadukkaammalla harjoittelulla on varmasti mielekäämpää. Laadukkaan harjoittelun tuloksen kuulevat kaikki.
 
Eipä silti ettenkö itsekin uskoisi että niissä jotain eroja voi olla, mutta sitä en tiedä onko mitään merkityksellisiä, mitä ei esimerkiksi kokenut soittaja pystyisi omalla kehollaan kompensoimaan.

Suukappale on se paikka jossa värähtely syntyy kun etenevä ja heijastunut aaltorintama kohtaavat lehdykässä. Itse torven muotoilulla ei voi vaikuttaa kuin enintään muotoilukohtaa ylempänä syntyviin ääniin.

Sinänsä jos miettii käyriä ja suoria sopraanofoneja, niin kuulostaa uskottavalta. Mutta toisaalta, sehän riitää että torvella vaikutetaan suukappaleessa syntyvään ääneen. Lopputulos muuttuu ja tällöin taas materiaalin vaikutukset olisi helppo kumota torven muulla suunnittelulla. Toisaalta, mihin perustuu materiaalien erojen vaikutus jos loppupää ei vaikuta... (no sen resonanssin kautta, mutta muotoilulla voi siihenkin vaikuttaa)
 

Muuten kirjoituksesi selvensi minulle yhden jutun -tajusin että kyseenalaistat nimenomaan materiaalin koostumuksen vaikutuksen, kun tunnut hyväksyvät sen paksuuden vaikutuksen. Olin itse niputtanut nuo yhdeksi asiaksi mielessäni.

 
Kyllähän ne tavallaan yhteen kuuluu, mutta on ne myös eroteltavissa. Lähinnä massan, paksuuden ja jäykkyyden suhtautuminen toisiinta tuossa itseäni kiinnostaa. Saman suhteen voi saavuttaa monella tavalla. Eli jos paksummalla soittimella saavutetaan tietty suhde jollain materiaalilla, voidaan sama suhde saavuttaa myös eri paksuudella eri materiaalilla. Oikeastaan puhun oppilas- ja ammattilaissoittimen välisen kokoluokan eroista.
 

Miksi klarinetit tehdään grenadillapuusta, eikö mikä tahansa puu kävisi. Miksi kitaroiden teossa puulajilla on niin iso merkitys. Otelaudan materiaalilla ja pintakäsittelylläkin katsotaan olevan vaikutus.
 
Klarineteista en oikeastaan tiedä mitään ja siinä voisi olla paikallaan samanlainen keskustelu. Onkohan puuta ainoastaan sen äänen takia valittu, vai voisiko siinä olla muut syyt. Grenadilla on ainakin tiivis ja kova puu, mikä pystyy paremmin vastustamaan kosteudenvaihtelua, kuin moni muu puu. En ole varma onko siinä öljyä, kuten muistaakseni kiinanpuussa, joten se selittäisi ainakin miksi se soveltuu hyvin. Toki jos klarinetti tehdään vaikka metallista tai muovista, on ero luultavasti ihan selkeä, mutta tämä onkin jo aivan eri luokan muutos mitä metallin ja melkein saman metallin välillä. Hopean ja messingin tiheys ja ominaispainokin ovat melkolailla samat. Pronssi ja messinki ovat vielä lähempänä toisiaan.
 
Kitarassa kotelon resonointi on kiistämättömässä asemassa ja eri puulajien erot ominaismassan, resonoinnin, jännityksen, kosteusominaisuuksien yms. suhteen on selkeä ja merkittävä. Lisäksi puun massan/paksuuden/jäykkyyden suhde on huomattavasti erilainen, kuin metallilla. Kitarassa kieli viritetään tiukalle ja se on mekaanisessa yhteydessä resonoivaan koteloon. Voidaankin miettiä onko fonin lehdykän värähtelyssä lähelläkään yhtä suuri energia mitä kitaran kielessä. Eihän löysä kielikään saa koteloa soimaan. (no eihän se lehti löysä ole, kun se soi, mutta kumminkin. Ja se liittyy suukappaleeseen enemmänkin. Ei fonin mutkaa saa korkkiin napauttamalla soimaan)
 
Tuosta otelaudan pintakäsittelystä olen sitä mieltä, että se menee hifistelyksi ja jos olisi kaksi täysin samanlaista kitaraa (mahdotonta), niin ei tuota pintakäsittelyä kuulisi. Jos siis puhutaan edes saman tyyppisistä käsitteyistä. Ei niistä otelaudan kaiverruksistakaan "kukaan" huonontavasti ole puhunut, joten en usko siihenkään.

Sinänsä jos miettii käyriä ja suoria sopraanofoneja, niin kuulostaa uskottavalta. Mutta toisaalta, sehän riitää että torvella vaikutetaan suukappaleessa syntyvään ääneen. Lopputulos muuttuu ja tällöin taas materiaalin vaikutukset olisi helppo kumota torven muulla suunnittelulla. Toisaalta, mihin perustuu materiaalien erojen vaikutus jos loppupää ei vaikuta... (no sen resonanssin kautta, mutta muotoilulla voi siihenkin vaikuttaa)
 
Niin, loppupäällä tarkoitin sitä joka jää avattujen reikien jälkeen.
 
Pari auki olevaa reikää muodostaa sellaisen suodattimen josta ilman värähtelyt heijastuvat takaisin. Näin ollen aktiivisesti värähtelevä ilmapatsas on siinä välissä.
 
Toisaalta, kyllähän se loppupäässäkin oleva ilma värähtelee, sillä alkupään määräämällä taajudella. Täytyypä klarinetin kanssa kokeilla miltä tuntuu sormenpäissä ennen ja jälkeen avoimen reiän.
 
Toki jos klarinetti tehdään vaikka metallista tai muovista, on ero luultavasti ihan selkeä, mutta tämä onkin jo aivan eri luokan muutos mitä metallin ja melkein saman metallin välillä. Hopean ja messingin tiheys ja ominaispainokin ovat melkolailla samat. Pronssi ja messinki ovat vielä lähempänä toisiaan.
 
Täytyy myöntää että tuota puolta en tunne. Tulee vain mieleen että nythän puhutaan kohtalaisen ohuen metallipinnan värähtelystä.
 
Kitarassa kieli viritetään tiukalle ja se on mekaanisessa yhteydessä resonoivaan koteloon. Voidaankin miettiä onko fonin lehdykän värähtelyssä lähelläkään yhtä suuri energia mitä kitaran kielessä. Eihän löysä kielikään saa koteloa soimaan. (no eihän se lehti löysä ole, kun se soi, mutta kumminkin. Ja se liittyy suukappaleeseen enemmänkin. Ei fonin mutkaa saa korkkiin napauttamalla soimaan)
 
Lehdykkähän soi siten, että suusta päin tulee ilmanpaine, ja sitten putken päästä (sieltä missä reiät ovat auki) tulee heijastunut paine, nämä kohtaavat lehdykässä ja se alkaa värähtelemään, saaden samalla ilmapatsaan fonin sisällä värähtelemään. Värähtelevä ilmapatsas on suorassa yhteydessä fonin runkoon.
 
Tuosta otelaudan pintakäsittelystä olen sitä mieltä, että se menee hifistelyksi ja jos olisi kaksi täysin samanlaista kitaraa (mahdotonta), niin ei tuota pintakäsittelyä kuulisi. Jos siis puhutaan edes saman tyyppisistä käsitteyistä. Ei niistä otelaudan kaiverruksistakaan "kukaan" huonontavasti ole puhunut, joten en usko siihenkään.
 
No, lähinnä ajattelin eroa ruusupuun ja lakatun vaahteran välillä. Voisin uskoakin, ellei siinä olisi sitä nauhaa välissä ennen kielen värähtelevää osaa.

Täytyy myöntää että tuota puolta en tunne. Tulee vain mieleen että nythän puhutaan kohtalaisen ohuen metallipinnan värähtelystä.

Nyt pitäisi olla pari erilaista fonia, että voisi punnita ne ja mittailla vähän paksuuksia. :)
 

Värähtelevä ilmapatsas on suorassa yhteydessä fonin runkoon.

Tuossa olisi kiinnostavaa tietää se, vaimentaako runko värähtelyä vai voimistaako se sitä. Ja mille harmoonisille niin tapahtuu... Itse asiassa näin pikaisesti ajateltuna, runko taitaa vaimentaa värähtelyä ja siksi oppilassoitin on helmpompi soittaa. Tulikohan ajatusvirhe? :) Tämän teorian mukaan hopeiset soittimet pitäisi olla äänekkäämpiä. Nyt tarvittaisiin spirometri ja dB-mittari :) Olisko kenelläkään?

Täytyy tässä vielä mainita sivustaseuraajille tai myöhemmin threadin lukeville, että ei kai tässä mistä maailmanlopusta ole kyse. (Kivaa pohdiskelua silti)
 
Tässä keskustelun tuoksinan jälkeen tulee onneksi muistaneeksi, että ehkä sen soittimen voi ostaa ihan vaan sen mukaan mikä tuntuu hyvältä ja omasta mielestä soi hyvin. Johtui ne erot/eroamattomuudet mistä tahansa. Soittelun iloa!

Ajattelisi että niiden erojen pitäis olla kaikkien kohtuu pätevien fonistien kuultavissa, jos niitä oikeasti olisi. Jos niitä kuitenkin on, mutta ne ovat vain harvojen kuultavissa, voin itse olla ostamatta kallista fonia, koska sellaisen eron kurominen kiinni laadukkaammalla harjoittelulla on varmasti mielekäämpää. Laadukkaan harjoittelun tuloksen kuulevat kaikki.
 
Niimpä niin. Jokainen määrittää tarpeensa omien kokemusten, soundimieltymysten ja kukkaron mukaan. Eli TIETYSTI ostat sen fonin mikä omaan korvaan soi parhaiten.
 
Eipä silti ettenkö itsekin uskoisi että niissä jotain eroja voi olla, mutta sitä en tiedä onko mitään merkityksellisiä, mitä ei esimerkiksi kokenut soittaja pystyisi omalla kehollaan kompensoimaan.
 
Kysymys: Miksi per*****ssä edes kyselet ja kinaat soitinten eroita kun kaikki on reenillä kompensoitavissa?

Kysymys: Miksi per*****ssä edes kyselet ja kinaat soitinten eroita kun kaikki on reenillä kompensoitavissa?
 
On ihmisiä joita soitinten toiminta sattuu vain kiinnostamaan. En voi kiistää etteikö itseänikin kiinnostaisi vaikka aika pitkään jaksoin pysyä pois tästä ketjusta.