Kitarat: kitarakamat ›

Mulla on nyt ollut muutamakin ketju koskien kitaran, nupin, kaapin ja multiefektien soundeja.
 
Millään ei saa mistään ulos ääntä joka miellyttäisi omaa korvaa. Joko on liian muovista, kuulostaa pahviseinän takaa tulevalta, yläpäätä liikaa tai ei tarpeeksi erotteleva ja rouhea särö. Kaikkia nappuloita saa väännellä vaikka illasta aamuun, mutta millään ei löydy kivaa soundia.
 
Olen määritellyt kyseisen puuhan ja sitä seuraavan turhautumisen soundistressiksi, joka aiheuttaa tilapäistä verenpaineen nousua ja motivaation laskua.
 
Tarkkailen lähinnä muiden kitarasoundeja ja yritän saada mahdollisuuksien mukaan omista vehkeistä ulos mahdollisimman samankaltaista räminää. Kannattaako?
 
Tai sitten mulla on vaan paska soundinmuodostus, eli:
 
-Gibsonin lentovee tehdasmikeillä
-Yamaha pacifica 120S tehdasmikeillä
-H&K Switchblade 100W nuppi
-Peaveyn 4x12 kaappi alkup. elementeillä
-Pod XT Live
-Digitech Hot Head
 
Switchbladesta ei saa irti ihan tiukinta metallirunttausta, enkä osaa kompurallakaan tiivistää soundia. Lähinnä kaikkea tulee liikaa kun kytken sen päälle, ja nappuloita säätämällä joko liian vähän tai vielä lisää.
 
Kaapin elementit olisi vissiin järkevää uusia, samoin kuin kitaroiden mikitkin. Joissain biiseissä vielä punottuja kieliä alhaalta läheltä bodya soittaessa säilyy särö ja terävyys, mutta itse soittaessa sieltä kuuluu vain ponnetonta kumisemista. Joka kitaralla sama, joten epäilen joko kaappia tai nuppia syypääksi.
 
Olisikohan sittenkin pitänyt ostaa joku Marshallin tai ENGL:n rokkikone? Alkaa pikkuhiljaa niinsanotusti vituttaa tulokseton nuppien vääntely.

Mikäs kaappi toi tarkalleen ottaen on? Suosittelen testaamaan eri kaappeja, moni ei tajua/suostu uskomaan kuinka valtava vaikutus kaapilla on kokonaissoundiin.

Tulisipa alkuun mieleen kokeilla yhdistelmää Gibson suoraan vahvaimeen, tallamikki päällä, vahvistimesta maltilla ala- ja yläpäätä, middleä sopivasti.
Ja sitten varmistus että gainia ei ole turhan paljon ja oikean käden attack on riittävän voimakas, eli unohdetaan se hiplailu, sillä ei tulosta synny rokkihommissa. Vahvistimen reverb pienelle ja muut efektit voi jättää kanssa pois.
Jos sulla on peaveyssä jenkkityyliset elementit, ne voivat olla aika scoopatut, mikä syynä sellaiseen ohueen soundiin.
Pacifican mikit ovat epäilemättä perseestä ja yksi syy erottelemattomuuteen.
 
Olethan varmistunut vahvistimen biasista ja että putket ovat muutenkin suht tuoreet?
 
DIT: niin ja millä volalla sä soittelet? Aika äänekkäät kamathan nuo ovat.

Mulla on ollut tota samaa joskus.. se oli vaan sitä tyyppiä että kamppeet kuulosti eilen hyvältä ja tänään ihan karmeelta, vaikka kukaan ei ollut vääntänyt nappeja välillä..
 
Parani iän myötä.

Joo tosta ei kannata stressata, kysäseppäs joltain kaveriltas miltä nämä soundit nyt kuulostaa, yleensä yleisö tai kaveri joka ei harrasta musiikkia, ei huomaa eroja sun soundissa ja jonkun muun, jos ne on edes aika lähelle saatu..

Voi olla että mulla ei ole paljon annettavaa tähän ketjuun kun en mättömusaa soita liiemmälti mutta sanompa kuitenkin.
 
Mun mielestä kandee lähteä siitä että vahvistin ja kaappi (ja tietty kitara) antaa hyvin lähelle sen mistä diggaa. Sanoit että vahvistin ei ole ehkä just se, kokeile siis ehkäpä jotain muuta. Toinen asia on kaapin elementit, varmista (tavalla tahi toisella) että niiden soundi on just sitä mitä haet sillä ne vaikuttaa paljon. Tässä tulee mieleen aina Celestion Vintage 30 elementit joita jotkut ei voi sietää ja jotkut taas diggaa. Sitten kun peruspaletti on kasassa niin multihäpäkkeet ym. efektit mukaan jos tarvetta on.

Yksin soitellessa sitä aina kuuntelee vähän tarkemmin tuota soundipuolta, ja sitten pändin kanssa pikkujutut hukkuu sinne mökään ja alkaa olla tärkeämpää että mitä soittaa ja kuinka.
 
Mä olen huomannut että pändin seassa esim menee semmoinen riipivä ja leikkaava soundi ihan täydestä, mitä taas kotona yksin soitellessa ei pysty kuuntelemaan sekuntiakaan, ja niin poispäin. Ehkä on parasta vaan väännellä ne nappulat niin että kamat kuulostaa edes jotakuinkin siedettävältä ja sitten keskittyä muihin osa-alueisiin.
 
Tosin, vahvareiden osteluhan on kyllä mukavaa puuhaa että eipä siinäkäään tietty mitään pahaa ole että kokeilee jotain muuta nuppia. Varmaan muuttuu ainakin ääni kellossa.

Se on valitettava tosiasia, että vaikka ois kuinka täydelliset pelit ja vehkeet, tulee niitä päiviä jolloin soundit eivät miellytäkään. Itse olen pikkuhiljaa oppinut hyväksymään tämän asian, enkä enää viitsi asialla päätäni vaivata.
Jos soundit miellyttävät korvaa USEIMMITEN, ei oo mun mielestä mitään syytä pistää kamoja kiertoon. Sen sijaan jos soundit rupeaa vakiona kuulostamaan paskalta, kannattaa ruveta miettimään keinoja asian korjaamiseksi.

Mites, onko ongelma nimenomaan tuossa HooKoossa vai etkö saa PODXT:stä saundeja ulos? Ja minkälaista metallisaundia pitäis saada? Tuo Gibson V on ihana hardrockissa mutta raskaammassa metallissa se ei oikein toimi.

Tuo Gibson V on ihana hardrockissa mutta raskaammassa metallissa se ei oikein toimi.
 
Ai ei vai?

Switchbladen omistan itsekkin ja väitän että jos siitä ei kunnollisia tai edes kohtuullisia metallirutinoita saa, niin mättää joko muussa kalustossa, tai itsessä, tai molemmissa.
 
Sanoisinkin että eniten ongelmana on se peaveyn kaappi. Yleensä laatu on hyvää, mutta tämän kyseisen HooKoon sinimustan kanssa ei sovi yhteen ei sitten ollenkaan. Parin peavey kaapin kanssa testailin ja probleemasi oireet ovat aika saman kuuloiset.
 
Ne gibsonin tehdas mikitkään ei vältämäti mene yksiin vaihtoterän kanssa. Nupin saundihan yleispyöreästi on aika terävä ja jollain tapaa "moderni", niin mikkien päivitys saattaisi kirkastaa äänimaailmaa.

Ai ei vai?
 
Ei ainakaan tehdasmikeillä, kokeiltu on.

Ei ainakaan tehdasmikeillä, kokeiltu on.
 
No hyvin on kokeiltu, ei voi muuta sanoa.

Itse Trilogyn omistajana ihmettelen tuota Switchbladen (Noihan on siis melko samat vehkeet) kyvyttömyyttä tiukimpaan metallisoundiin. Ite saan Trilogysta kyllä niin törkeän metallisoundin, että aika HC saa olla jos vaatii överimpää jorinaa.
 
Mut ehkä mä oon vaan liian bluesrock kuitenkin.

Itse Trilogyn omistajana ihmettelen tuota Switchbladen (Noihan on siis melko samat vehkeet) kyvyttömyyttä tiukimpaan metallisoundiin. Ite saan Trilogysta kyllä niin törkeän metallisoundin, että aika HC saa olla jos vaatii överimpää jorinaa.
 
Mut ehkä mä oon vaan liian bluesrock kuitenkin.
 
Tai ehkä se on ne Gibsonin V:n mikit.

Mikäs kaappi toi tarkalleen ottaen on? Suosittelen testaamaan eri kaappeja, moni ei tajua/suostu uskomaan kuinka valtava vaikutus kaapilla on kokonaissoundiin.
 
Näin. Itse koin tämän asian keskiviikkona, kun hommasin ton marsukaapin tilalle Framuksen med V30 elementit. Muuttu soundi ihan toden teolla, sopii Trilogyn kanssa naurettavan hyvin yhteen.

Tai ehkä se on ne Gibsonin V:n mikit.
 
Kenellä? Tä.

Tässä samassa threadissa voisin kysäistä ihan lyhykäisen kysymyksen. Onko mitenkään mahdollista saada kovalla soitettaessa pehmeyttä hi-gain demppaukseen? Minulla ainakin on omien vahvistimien kanssa ollut sitä ongelmaa, että aina kuuluu päällimmäisenä se kova "täk täk", eikä niinkään semmoista pehmeää ja mukavan kuuloista saundia.
 
Onko siis vahvistin aina jossain määrin riipivä kovalla volumella ja suurella määrällä säröä? Voisiko tähän mahdollisesti hakea ratkaisua EQ:lla esimerkiksi?

Tässä samassa threadissa voisin kysäistä ihan lyhykäisen kysymyksen. Onko mitenkään mahdollista saada kovalla soitettaessa pehmeyttä hi-gain demppaukseen? Minulla ainakin on omien vahvistimien kanssa ollut sitä ongelmaa, että aina kuuluu päällimmäisenä se kova "täk täk", eikä niinkään semmoista pehmeää ja mukavan kuuloista saundia.
 
Onko siis vahvistin aina jossain määrin riipivä kovalla volumella ja suurella määrällä säröä? Voisiko tähän mahdollisesti hakea ratkaisua EQ:lla esimerkiksi?
 
Miten olisi ihan kevyt kääntö tone-potikasta? Ei siis tarkoita on-off-vaihtoehtoja.