Lyriikka ›

Nimenomaan! Paljohan sie tiijät! Mutta onneksi jotkut vähemmän juntit osaa...
 
Aivan. Yhdyn tähän mielipiteeseen. ..ja jos tarvii, niin esimerkkejä kyllä löytyy.

Aivan. Yhdyn tähän mielipiteeseen. ..ja jos tarvii, niin esimerkkejä kyllä löytyy.
 
Toki nämä asiat taas on aivan henkilökohtaisia. Suomen kieli pyritään pitämään elossa. Mutta kuten jo aikaisemmin mainittiin englanti on universaali rock maailman kieli.
 
Ehkä joku päivä myös Suomalainen musiikki voi menestyä suuremmissa kuvioissa.

Hah, just. Pidä tunkkis.
 

 
Mun mielestä korni juttu on se, että suomalaiset juntit ei osaa tehdä hyvää musiikkia saatika hyviä sanoituksia.
 
Tuo ei kyllä vaikuta miltään muulta kuin asennevammalta:)

Suomalainen juntti olen! Teen biisit äidinkielelläni! Ja olen vieläpä ylpeä siitä, että olen suomalainen ja käytän suomenkieltä! :D

Universaalin rock-maailman äidinkieli on englanti ja jos on koko elämänsä kuunnellut englanninkielistä musiikkia, suomenkielinen musiikki kuulostaa todella kornilta laulettiinpa siinä sarvikuonoista tai suuresta rakkaudesta.
 
Niin, tästähän kaikki lähti...
 
Itse olisin sitä mieltä, että 90% ihmisistä on tottunut kuuntelemaan englanninkielistä musiikkia tajuamatta itse kielestä ihan hirveästi. Jos ei ymmärrä mitä lauletaan ja on tottunut siihen, että amöriiikassa kaikki on isompaa ja hienompaa, mikä tahansa idiotismi kuulostaa vakuuttavalta. Suomen kielessä sitten ymmärretään paremmin ja ollaan kriittisempiä. Englanniksi kaikki jee jee jeet on jotenkin hyväksyttävämpiä olevinaan ilman mitään perustelua. Ja toisaalta, tottumus toki vaikuttaa siihen, mikä kuulostaa hyvältä omaan korvaan. Sitten on vielä se toinen kysymys...
 
Siis alkuperäiseen kielikysymykseen: tästä olisin sitä mieltä, että mikä tahansa kieli toimii, jos se toimii. Sen vaan täytyy olla luontevaa. Kotimaan markkinoilla sillä ei ikinä sitä paitsi ole ihan samanlaista merkitystä. Mutta kansainvälisesti tämä nousee kysymykseksi. Meillä ollaan totuttu, että suomeksi ei kv. menestystä haeta, mutta esim. Rammstein on ylittänyt tehokkaasti kielimuurit - miksei sama onnistuisi suomeksikin? Osasyy voi olla siinä kulttuurisessa alemmuudentunnossa, jonka huomaa nimenomaan suomen kielellä laulamisen karsastamisessa. (Saman huomaa toki vielä paremmin, kun turhan lehden turha toimittaja menee kysymään turhalta ulkomaalaiselta sen kaikkein turhimman kysymyksen: mitä pidät Suomesta? No sehän varmaan vastaa että paska paikka. No ei tietenkään, ja sitten yritetään epätoivoisesti uskoa siihen, että se tykkää oikeesti, hei oikeesti! Niinkuin ei riittäisi, että tämä on oikeasti hieno paikka, siitä täytyy tehdä turhanpäiväinen "juttu".) Ainoa toinen vaihtoehto tämän karsastamisen lisäksi kv- viitekehyksessä tuntuu olevan se, että tehdään siitä suomesta sellainen "juttu". Sitä ei vaan voida tehdä "luonnollisesti" vaan täytyy ylikorostaa sitä juttua, tai sitten välttää koko kielijuttu ja laulaa lontooksi.

Suomen kieltä puolustan itsekin, koska niin ovat nyanssit äidinkielellä puhujan hallittavissa helpommin. Tämä ei tarkoita sitä etteikö joka kielellä voisi puhua kauniisti, tässäpä pari esimerkkiä jotka ovat itselleni kolahtaneet:
 
Ensimmäiseksi herra Leonard Cohen laulaa kappaleessaan Take This Waltz:
 
I'll dance with you in Vienna
I'll be wearing a river's disguise
The hyacinth wild on my shoulder,
My mouth on the dew of your thighs
And I'll bury my soul in a scrapbook,
With the photographs there, and the moss
And I'll yield to the flood of your beauty
My cheap violin and my cross
And you'll carry me down on your dancing
To the pools that you lift on your wrist
Oh my love, Oh my love
Take this waltz, take this waltz
It's yours now. It's all that there is
 
Leinon Lapin kesää diggailin jo ennen Kristian Meurmania :)
 
Miks meillä kaikki kaunis tahtoo kuolta
ja suuri surkastua alhaiseen?
Miks meillä niin on monta mielipuolta?
Miks vähän käyttäjiä kanteleen?

Miks miestä täällä kaikkialla kaatuu
kuin heinää, - miestä toiveen tosiaan,
miest' aatteen, tunteen miestä, kaikki maatuu
tai kesken toimiansa katkeaa?

Muualla tulta säihkyy harmaahapset,
vanhoissa hehkuu hengen aurinko.
Meill' ukkoina jo syntyy sylilapset
ja nuori mies on hautaan valmis jo.

Ja minä itse? Miksi näitä mietin?
Se merkki varhaisen on vanhuuden.
Miks seuraa käskyä en veren vietin,
vaan kansain kohtaloita huokailen?
 
Ja myöhemmin Jarkko Martikaisen Myrsky:
 
Kun masennus makaa pedin pohjalla
ja kaipaus kolkuttelee sen alla,
sinä pyörität mietteitä, joissa oot maannut,
toivoen, et oisit takaisin saanut
ees muutamat minuutit, tunnit tai päivät
ja sanoa sanat, jotka ilmaan jäivät
ja koskettaa elävää ihoa vielä
ja palata kotiin ja hän olis siellä
ja kertoa, kuinka on rakkain ja parhain
ja yhdessä surra, et lähti niin varhain
Minä kanssasi kiroan elämän lakia.
Tummimmat pilvetkin itkee sen takia
Ne pisaroi,
tihuuttaa,
salamoi,
myrskyn nostattaa
Myrsky huuhtoo jälkesi niin ettei
suru voi löytää sinua.
 
Kaiken kaikkiaan vaikuttavaa mielestäni. Eikä kyllä lainkaan kornia. Mut se oonkin vain mä.

Sanotan varmaan vielä haudastakin ja sulassa sovussa niin suomeksi kuin englanniksi.
 
Molempi parempi.
 
Silti herkemmin sisin virittää sanansa omalla äidinkilellään, ja joskus on vain asioita, joita ei voi sanoa kuin karulla suomenkielellä, ei ainakaan, että se, kuullostaisi falskilta.
 
Silti.
 
Toiseen piisiin käy vain englanninkieliset sanat.
Syytän siis melodioita, jos syytän.

Etippäs joku bändi mikä vetää vaikka unkariksi. Kuulostaa kornilta sun mielestä, aivan varmasti, mutta ei se bändin vika ole, sä et vaan ole tottunut. Mulla on sama suomen kohdalla.
 
Oli muuten ihan älyttömän typerä vertaus.
 
Ehkä sulla on vaan joku tunnelukko. :) Et kestä jos vaikka rakkaudesta lauletaan kovaan ääneen sun äidinkielellä. Ehkä SE on sun mielestä se korni juttu.
 
Tästä on mitä ilmeisimmin kysymys. Kyllähän se nyt tuntuu erilaiselta sanoo "I love you" kuin "rakastan sua". Tosin Suomihan on tunnettu siitä, ettei täällä helpolla tunteita näytetä, ainakaan rakkaustunteita.

Tästä on mitä ilmeisimmin kysymys. Kyllähän se nyt tuntuu erilaiselta sanoo "I love you" kuin "rakastan sua". Tosin Suomihan on tunnettu siitä, ettei täällä helpolla tunteita näytetä, ainakaan rakkaustunteita.
 
Mutta sepä siinä ainakin itsellä on, että se "I love you" onkin helpompaa sanoa, siksi "minä rakastan sinua" on paljon painoarvoisempi.
Jos joku suomeksi tärräyttää laulussa, että rakastaa, niin jotenkin sen vaan ottaa vakavammin kuin enkun lepertelyt.

Universaalin rock-maailman äidinkieli on englanti..
 
Eikä muuten ole =) Otan riskin ja sohaisen sormeni muurahaispesään.. Eli rockin äidinkieli ei englanti ole - siis, jos äidinkielenä ymmärretään se kieli, joka on alkuperäinen kieli jollekin asialle, kun se on saanut päivänvalon. Ei edes universaalin rockin. Toki nämäkin ovat asioita, joissa raja on vähän kuin veteen vedetty viiva eikä yksittäistä, oikeaa vastausta ole. Halusin kuitenkin tuoda tämänkin puolen esille:
 
Saivartelua: rockin historia tietysti lyhimmillään voidaan vetää Elviksiin ja Bill Haley´hin, jonnekin 1950-luvulle ja silloin pinnalle nousseeseen, varsinaiseen rock´n rolliin. Rock´n roll on kuitenkin suora johdos r&b:stä ja se taas juurineen tulee kaukaa Länsi-Afrikasta, jolloin voitaneen todeta, että se varsinainen "äidinkieli" oli se kieli, mitä tuolloin kyseisessä maanosassa puhuttiin. Emme voi kuitenkaan olettaa kansainvälisesti vakavasti otettaviksi haluavien muusikoiden rustaavan piisejään tuolla kielellä, vaikka miten "rockin äidinkielellä" tahtoisivatkin sitä tehdä?!
 
Ajan tässä takaa vain sitä, että varsinaista rockia ei syntynyt ihan tuosta vain, suoraan omaksi lajikkeekseen täysin tyhjästä ja siten heti englanniksi - vaan korostamalla r&b:tä tietyillä tavoilla. Silloin sen historia on hieman kauempana kuin viiskymmen -luvulla ja sen ajan pinnalle nousseissa muusikoissa. Mieluummin puhuisin siis rockin kansainvälisestä kielestä, kuin äidinkielestä. Tuo sana sohaisi silmääni ja pahoittelen siis, jos nyt joku angstia saivartelustani nostattaa, mutta näin on näreet =)
 
Asia; ei minusta ole väliä millä kielellä piisit sanoittaa, pääasia että sanoma on selvä. Ja onhan niinkin, että toisinaan piisin sanoma voi tulla selväksi ilmankin. Näin kävi Molitvalle, joka oli minusta äärimmäisen kaunis kappale. Ei ketään kiinnostanut se, millä kielellä se oli tehty vaikka niin moni tätä nykyä englantia sinnekin puskee. Sitä piisiä ostettiin ulkomaita myöten vaikkei sanoista ymmärretty pätkän vertaa. Väärinymmärryksiä tosin on vaikea välttää jos omalla kielellä, saati itselle vieraalla kielellä mutta se lienee ottamisen arvoinen riski?
 
Päinvastoin tuo on minusta rikkaus, että niitä kieliä on mistä valita - eikä yksi ole toista huonompi. Jos jollekin englanti tuntuu paremmalta niin olkoot niin. "Ou beibe" voi olla ähkypaska, mutta jossakin mandariinikiinan kielisessä humppatsibaleessa se voi olla täydellinen paikkaus ja kuulostaakin hyvältä, niille, ketkä mandariinikiinaa osaavat?!
 
Kuuntelen itse laidasta laitaan musaa ja tykkään niin latinosta kuin kreikkumusastakin - yhtä lailla englanninkielistä että suomenkielistä. Ei mistään noista voi sanoa, että on toista huonompi ja sitä paitsi, tämä Suomi on vielä pieni maa. Kun nyt vedän vielä jo kertaalleen mainitun Unkarin tähän, niin Keski-Euroopassahan musiikkia kuunnellaan huomattavasti laajemmin, kuin meillä. Ostin itsellekin pari kokoelmalevyä muistoksi Kreikasta, kun tietyt kappaleet soivat sikäläisillä soittolistoilla koko ajan. Siellä oli niin serbiä, kuin unkaria, saksaa, espanjaa kuin englantia.. eikä kukaan sanonut, että toinen olisi ollut toista kornimpi.
 
Meillä se on vähän jokotai; englanti tai suomi; muita ei mukamas ole - reippaasti yleistäen. Vaikka vaihtoehtoja on maailma täynnä: meillä pidetään erikoisena sitä, että kuuntelee vaikkapa kreikku-, japsi-, norjalaista- ja ties mitä muuta musiikkia.
 
Johtuneeko sitten maamme pienuudesta se, että oikein muita kieliä ei lähdetä edes mielellään julkaisemaan; miltäpä kuulostaisi vaikkapa suomalainen piisinikkari, joka tekee ranskaksi hitin ja se soisi listoilla? Melko mahdoton ajatus, eikä taida olla montaa levy-yhtiötä, joka tähän lähtisi - jos yhtäkään.
 
Se jos mikä, on sääli.
 
Edt: Vaikka vähän venähti, jatkan vielä, että itse tykkään kirjoittaa sillä kielellä, millä nyt fiilis sattuu olemaan - mutta niillä ei missään nimessä ole tärkeysjärjestyksiä. Kuten moneen kertaan todettu, luonnollisesti jos tahtoo "maineeseen ja mammonaan" - tai edes siihen että joku tuntisi, on varmin nakki englanti, mihinkäs siitä pääsee. Mutta ei se suomen kielestä kornia tee =)

...Englanniksi voi kirjoittaa vaikka mitä soopaa ja suomalaiset ajattelevat, että varmaan on hyvät sanat kun ne on englanninkieliset, mutta eivät paneudu sisältöön laisin.
 
Todellakin näin. Ottakaapa ihmiset melkein mikä tahansa englanninkielinen teksti ja kääntäkää se sanasta sanaan suomeksi. Voitte havaita, että melkoisen kökköä tarinaa sisällöltään. Jos tekisi samanlaista suomeksi, lopputulos olisi karmiva. Suomeksi sanoittaessa teksteihin siis joutuu panostamaan.
 
Ja toisaalta suomen kieli äidinkielenämme mahdollistaa totaalisen sanoituksilla leikkimisen. Moni on muuten sanonut tehneensä aluksi lyriikoita englanniksi. Sitten vasta kun sanoituskieli vaihtui suomeen, sanoittamisen vaikeuden huomasi.
 
Sanoittamisella tuskin nykyaikana elää, mutta tarvitseeko sillä? Voihan sitä aina tehdä mitä tahansa hanttihommia, joilla elättää itsensä. Allekirjoittanutkin tienaa rahansa diplomi-insinöörinä ja kirjoittelee tekstejä vapaa-aikanaan.

Mutta tottakai se kuullostaa idioottimaiselta jos suomennetaan sanasta sanaan enkusta mitä tahansa tekstiä.
Sanajärjestyskin voi olla tyystin eri, puhumattakaan sanonnoista tai ilmaisuista.
 
Ei erillainen ole välttämättä huonoa, tai hyvää, joskus se voi olla vain erilaista.

Todellakin näin. Ottakaapa ihmiset melkein mikä tahansa englanninkielinen teksti ja kääntäkää se sanasta sanaan suomeksi. Voitte havaita, että melkoisen kökköä tarinaa sisällöltään. Jos tekisi samanlaista suomeksi, lopputulos olisi karmiva. Suomeksi sanoittaessa teksteihin siis joutuu panostamaan.
 
Ei aivan mikä tahansa, mutta aika monet. Tosin tämä suoraan kääntäminen ei kyllä juuri palvele lyyristä puolta.
 
Ja kyllä suomenkielisissä teksteissäkin komeasti yli puolet on silkkaa paskaa ja hyvin menee kaupaksi. Mutta tottakai tekstejä tarkastellaan usein kriittisemmin kun ne ovat suomenkieliset. ja se on hyvä.
 
Vinkkinä vaan, kuunnelkaapa iskelmäradiota puoli tuntia. Herrajeesus.

Vinkkinä vaan, kuunnelkaapa iskelmäradiota puoli tuntia. Herrajeesus.
 
Kyllä sitä paskaa lyriikkaa löytyy millä kielellä tahansa.
 
Täällä nostettiin jo se näkökanta esille, että englanniksi on helppo jaaritella vaikka millaista paskaa, kun ei sitä muutenkaan kukaan kuuntele/ymmärrä.
Ikäväkseni olen huomannut, että juuri tästä syystä moni hieno englanninkielinen lyriikka menee täysin hukkaan ja jää epäoikeutetusti huomiotta.
Eli taitava englanniksi kirjoittava sanoittaja kärsii tästä "se on englantia niin kai se on ihan jees"-asenteesta. Kyseisen henkilön sanoma kaikuu valitettavasti kuuroille korville.

Englannin kieltä käytetään ainoastaan siksi, että päästään isommille markkinoille jos hyvin käy. Otetaanpa nyt vaikkapa HIM tai The Rasmus joita en pidä kovinkaan kaksisina, mutta synkät sävelet ja teinityttöjen sydämiä viiltävät sanoitukset ja vielä englannin kielellä saa tilipussin kummasti kasvamaan.
 
Verrataan vaikkapa Ismo Alangon ja Jarkko Martikaisen tilipusseja edellä mainittujen vastaaviin. Ja kuka vielä kehtaa väittää The Rasmuksen ja HIMin tekstien ja sävellyksien olevan samaa tasoa Martikaisen ja Alangon kanssa?
 
Ja mielestäni kaunis suomen kielemme sopii kyllä aivan kaikenlaiseen musiikkiin. Tietysti on paskasti tehtyäkin, mutta kyllä jokaisella kielellä voi tehdä paskoja sanoituksia.
 
Listaan nyt muutaman suomalaisen rocklyyrikon vailla vertaa. Tietenkin itse äidinkielemme maestro Juice Leskinen, joka nyt käytti suomea kaikenlaiseen rockiin ja iskelmämusiikkiin. Jo edellä mainitut Alanko ja Martikainen jotka kuuluvat suuriin suosikkeihini. Tuomari Nurmio, tuo stadin slangin taitaja. Progressiivisempaan rockiin suomea upeasti käyttävät Tommi Liimatta ja A.W. Yrjänä. Martti Syrjä, lähes Juicen veroinen riimittelijä(no ei aivan kuitenkaan).
 
Ja onhan nyt viimeaikoina todistettu sekin, että suomi on hieno kieli myös raskaampaan musiikkiin. Vai mitä itse olette mieltä Antti Hyyrysen ja Marko Annalan sanoituksista?
 
Ja räpin ystävä en nyt ole, mutta kyllähän suomeksi sitäkin tehdään, ja hyvin vieläpä kaiken lisäksi. Itse nyt olen joitan skandaalin, elastisen ja cheekin biisejä kuullu eikä voi valittaa siitä, etteikö suomen kieli sopisi siihenkin tyylilajiin.
 
Ja joitain biisejä suomalaista reggaetakin kuullut. Semmonen kun Jukkapoika ja Kompostikopla ja en voi sanoa ettäkö reggaekaan suomeksi olisi paskaa. Mukavan kuuloisesti niitä sanoja taivutellaan.
 
Ja sitten vielä semmoisia punkkareita kuin Pelle Miljoona, Vesa Jokinen ja Joey Luumäki.
 
On tietenkin mielipidekysymys, että kuka nyt tykkää mistäkin ja mikä kuulostaa kenenkin korvaan naurettavalta, mutta se nyt on jo järjen köyhyyttä väittää etteikö suomenkielellä leikkiviä mainioita lyyrikoita enää olisi. Niitä löytyy, ja niitä löytyy jokaisesta tyylilajista. Ja englanninkieli ei kuulosta sen uskottavammalta kuin suomenkaan. Suomalainen tekee homman vain itselleen vaikeammaksi lähtiessään sanoittamaan englanniksi, koska kuitenkin oman äidinkielensä taitaa paremmin. Mutta massamusiikki ei vaadikaan kovin kaksisia sanoituksia, ja näin ollen jos dollarit vilkkuu silmissä, kannattaa vääntää englanniksi paskaa.

Teen lyriikoita englanniksi ja runoja suomeksi.
Järjestys on tämä sen takia etten itse laula orkesterissa ja laulajan mielipiteellä kielen suhteen on enemmän merkitystä kuin sillä millä kielellä itse haluaisin jotain tehdä.
Tästä huolimatta odotan ja oletan itseni pystyvän tekemään lyriikoita suomeksi ja runoja englanniksi.
 
Suomenkielisen musiikin sanoitusten laadun heikkous johtunee eniten runokulttuurin ja kirjallisuuden harrastamisen vähenemisestä. Ne jotka näitä harrastavat, eivät sitten välttämättä harrasta musiikkia.
Lukekaa vaikkapa Lauri Viidan Moreeni ja ymmärrätte huomattavasti enemmän Juicen sanoitusten historiaa tietyiltä osin. Tietenkin herran lyriikoihin vaikuttivat suuresti yleinen nokkeluus ja valtava yleistieto. Tuo nokkeluus ja asioiden yhdistämisen taito ovatkin ainoat asiat mitä ei välttämättä opi kirjoista lukemalla.
 
Kuitenkin itse kirjoitus on vain 1/3 itse operaatiosta. Seuraavat 2/3 ovat hyvän idean keksiminen ja yhteensopivuus musiikin kanssa, eikä viimeisillä asioilla ole mitään tekemistä kielen kanssa.
Kielen sijasta olenkin enemmän huolissani ideoiden köyhyydestä.

miksi kaikki tekee tekstejään muilla ihmeellisillä kielillä, kuten enklannilla
 
Suomi on niin hyvä paikka, Suomessa ei ole mitään bluesia. ;)

Suomi on niin hyvä paikka, Suomessa ei ole mitään bluesia. ;)
Hoh. Mitä tuo tarkottaa?

Kiitoksia kaikille vastauksista. Mukavaa, että aiheesta syntyi keskustelua. Olen itse edelleen sitä mieltä, että miun kannattaa pysytellä suomenkielessä ton lyriikan tekemisen suhteen. Olen onnekseni tutustunut uusiin suomalaisiin sanoittajiin ja alkanut tekemään yhteistyötä. On hyvä itse säveltää, kun teksti onkin jo valmiina, eikä siihen siis tarvitse kiinnittää sen enempää huomiota, kun että saa sävellyksen palvelemaan sanoitusta ja saa syljettyä sanat oikeassa järjestyksessä ymmärrettävästi kaikkien kuultavaksi.
 
Tässä yksi esimerkki yhteistyöstä Teemu Forssin kanssa. Biisi "Terälehdet" sanat Teemu Forss, säv.&sov. mie eli Markus Petsalo
 
Kuunnelkaaha jos satutte tälle sivulle eksymään.
 
www.myspace.com/markuspetsalo
 
Kiitos