Etno, proge, latin ›

Ystäväni äiti toi hänelle Tiibetistä tuollaisen metallisen kulhon joka soi kun sen reunoja pyörittää puukapulalla. http://en.wikipedia.org/wiki/Singing_bowl
Aivan mahtava ja huumaava ääni.
Onko suomessa mitään etnisten soittimien kauppaa tai jotain idänkauppaa joista tuollaisia kannattaisi hakea.
Tiedättekö onko tuolla suomenkielistä nimeä?
Thomannilta näköjään löytyy ainakin.

Noita näkee erilaisissa itämaishenkistä sisustusroipetta myyvissä liikkeissä. Esmes Indiska ja Moko. Eri asia sitten onko noissa puljuissa myytävissä soivissa kulhoissa mitään yhteyttä aidon asian kanssa...

Tuonhan suomalainen nimitys on ihan tuo tiibettiläinen soiva kulho. Entisellä rumpalillamme oli tuollainen ja siten tulimme käyttäneeksi soitinta edellisellä levyllämme.
 
Nuita aitojahan vissiin saa metästää oikein kissojen ja koirien kanssa; kuulin sellaista tarinaa, jotta niiden valmistustaitoa ei enää tunneta. En tiedä, kuinka totta se sitten on - joku viisaampi valistakoon tarkemma, jos on tietoa.
 
Itseäkin kiinnostaa, kusta noita saada voisi, sillä sellainen pitäisi kyllä omaksikin hommata.

Thomannilta niitä saa muutamia eri kokosiaki
http://www.thomann.de/fi/rituaali_rummut.html

Nepalissa otin hiukan selvää singin bowleista, kun rumpalikaverille sellainen piti tuoda.
 
Näitähän näkee näin löysästi lajitellen kahdenlaisia eli koneella tehtyjä ja käsintehtyjä. Mitä nepalilaisten ja tibetiläisten kanssa aiheesta keskustelin, he eivät edes pidä koneella tehtyjä oikeina bowleina ja kutsuvat niitä "tourist bowleiksi". Koneella tehdyissä on usein korkea ja ilmeetön ääni, ja käsitehtyjen maaginen "syvä" tunnelma jää täysin saavuttamatta. Nämä erottaa ulkonäkönsä puolesta erittäin helposti.
 
Käsi: http://oxitown.com/files/u1/TibetBowl5in-F.jpg
Kone: http://www.bvconline.com.au/images/bowl-silver.jpg
 
Käsintehtyjen kuppien laatua on helpoin selvittää (tietenkin korva on ainoa mikä lopulta tietää) sillä kuinka montaa eri metallia seokseen on käytetty. Yksimetalliset kuulostivat poikkeuksetta karmeilta. Tibetiläisillä on käsittääkseni tietty 7 metallin seos josta he laulukuppinsa tekevät.
 
Toinen ratkaiseva tekijä on tietenkin koko. Olisin kovasti halunnut tuoda sellaisen 1,5m läpimittaisen mukanani, jos vain olisin jaksanut kantaa. Huh, mikä ääni.
 
Mielenkiintoinen tieto on se, että hyvä singing bowl tulee hyväksi vasta monen kymmenen vuoden ikäisenä. Sen täytyy hapettua ja kerätä pintaansa ruosteentapaista kerrosta, tai jotain muuta vastaavaa. Kunnon kauppiaiden bowlit näyttivätkin ihan pirun vanhoilta.
 
Parasta olisi hommata useampi eri taajuudella värähtelevä. Meinasin irtautua ruumiistani kun eräs perhe soitti useammalla kulholla pienen näytteen. Siinä kuluu ilta jos toinenkin kun hyvää singing bowlia pyörittää. Suorastaan puhdistava ja meditatiivinen kokemus.
 
Parhaiten tuollaisen hankkii sieltä missä ne tehdään. Sähköpostia vain jollekin paikalliselle (tibet, nepal, intia) myyjälle, ja rahat postiin. Helvetin laadukkaan voi saada jo 50 eurolla. Euroopassa saisi varmasti pulittaa useita satoja euroja. Postikulutkaan eivät maksa mitään. Olen lähetellyt tuolta suunnalta Suomeen toistakymmentä kiloa painavia paketteja 10-15 eurolla. Onhan tuossa toki oma säätönsä.
 
(edit. kappas wikipediastahan löytyy meikäläisen mutuiluun kovasti tarkennusta)

Thomannilta tilasin sellaisen minikokoisen (d = 10 cm). Todella nätti ääni, eteerinen ja heleä. Tai sitten en vaan tiedä paremmasta. Tätä kyllä vinguttaa mieluusti ihan ajan kanssa.
 
Odotin, että sieltä olisi tullut joku cnc-koneella sorvattu tinakulho, mutta kyllä tämä käsintehdyltä ainakin vaikuttaa kaikkine epäsymmetrisyyksineen. Liekö peräti jotakin antiikkia, kun ei ihan uuden kiiltävä metallipinta ole.

Helsingissä noita kulhoja on ainakin näytillä Mariankadun Tiibet-puodin ikkunassa.