Bassot ›

Onko kellään kokemusta kyseisestä bassosta ja nimenomaan Tribute versiosta. On yksi vaihtoehto itelle, aika vähän vain juttua löytyy kyseisestä mallista. Hinta ei olis kovin paha saksan maalla, ei tosin Suomessakaan. Voi myös kehua muita merkkejä noin samassa hintahaarukassa.
 
Itte olen kokenut ton SB-2 Tributen kovaksi vehkeeksi. Sama kaulahan niissä on jiipeen kanssa ja molemmissa on sama hinta. Nyt olen jo unohtanut, mutta taisi olla niin, että JB:tä myytiin vaahteraotelaudalla, kun taas SB:ssä on ruusupuu. Kaupassa tein pitkään vertailua niiden välillä ja lopulta SB vei voiton PJ-mikityksen ansiosta, joka ainakin niissä olosuhteissa aiheutti paremman mielihyvän korvalle.
 
Oon sanonu ennenkin, mutta työn jälki on Tribute-sarjassa hyvää hintaluokkaansa nähden. En havainnut kaulalta deadspotteja omassa soittimessani. Virityskoneisto tuntuu vahvarakenteiselta ja vire pysyy hyvin siinä missä pitää. Nauhat ja ruusupuuotelauta on jollain tapaa sellaiset, että bassosta lähtee ainakin mun mielestä varsin kovat släpsläpsläp -soundit. Säädöt saa tehtyä melko pienellä vaivalla sellaiseksi, että kielet on kohtuu matalalla, mutta niitä saa soittaa todellisella voimalla periaatteessa koko skaalan alalta ilman, että ne alkavat rämisemään kummemmin.. Vrt. samassa hintaluokassa Warwick Fortress Rockbass kävi jopa soitinrakentajalla sen takia, kun jatkuvista säädöistä huolimatta kielet ja muutkin osat särisivät ja rämisivät, vaikka talla oli vedetty kohtuu korkealle.. Eikä auttaneet soitinrakentajankaan niksit. -> Myin koko paskan pois. Lisäksi ylärekisteristä soitettuna soundi pysyy mukavan tummana ja tasalaatuisena. Melko tyypillinen precision - tyyppisten bassojen ominaisuus.
 
Kautta rantain G&L:n mikit on melko kuumia, aktiivisena ja passiivisena. Niin myös näissä vehkeissä, vaikkakin niiden luonne on muilta osin "old school". Kaverilla on joku Schecterin custom shop jazzari, ja sen kanssa oon vertaillu mikkien lähtötasoa, ja todettu, että SB:ssä on melkoisesti kovempi lähtötaso. Schecterissä lienee melko lailla keskiverto lähtötaso.
 
SB:ssä ei ole tunnetusti tone-säätöä, joka löytyy JB-mallista. Tonelle ei tullut käyttöä. Oli jopa vapauttavan tuntuista soitella ilman, että tarvitsi koko ajan säädellä ja hypistellä basson namiskoita, ikäänkuin sillä olisi bändikontekstissa vaikutusta kuulijaan, joka tuijottaa vain nännit pystyssä ja p***u märkänä ihanaa laulajaa :D Pahimmat klangit/tumput säädettiin kohdilleen nupista.
 
Eräs häiritsevä seikka on tämmöinen, että kun molempien mikkien ollessa ensin täysillä laskee hieman volaa tallamikistä, nousee kokonaisvolyymi arviolta noin 15%. Tätä ei voi enää laittaa pelkän äänen tummumisen piikkiin. Mikä lie impedanssijuttu. Esim. keikalla oli aina syytä mennä hamuilemaan vahvistimesta volaa ylösalas, jos oli tarvetta soittaa eri biiseissä eri mikityksillä..