Rock, pop, alternative ›

Kuten tässä ketjussa hetki sitten taisin mainita, mielestäni on turha odottaa bändien taantuvan edellisten vuosikymmeniensä saundiin. Eivät he edes itse pystyisi siihen, vaikka haluaisivat. Ihmiset kehittyvät soittajina ja biisintekijöinä, ja levyntekotavat vaihtuvat. Vaikutteita otetaan ja ne heijastuvat ilmaisuun.
 
Omasta mielestäni Kiila ja EVOEI olivat bändin toiseksi ja kolmanneksi parhaat levyt, vaikkei tosiaan AKKM:n ykkössijaa näillä otteilla ohitettukaan. Mielestäni samanhenkisissä tummissa sävyissä mentiin, mutta päivitetyllä otteella. Samaa odottelen tältä uudelta levyltäkin.

En minä toivokaan Aivan kuin kaikki muutkin-levyn kopiota, vaan jotain sellaista uutta otetta, joka tuli Apulantaan Kolme-levyn ja tuon välillä. Se oli uutta, erilaista, ehkä hiukan ahdistavaakin ja niin introverttia, että alkoi heikottaa. Ja se kuulosti ihan saatanan hyvältä.
 
Mutta ennen kaikkea, se oli hyvin rehellinen levy. Tai siltä se ainakin kuulosti. Nämä myöhemmät on jotenkin kovin seesteisiä, kliinisiä, hyvin tuotettuja ja etäisiä. Minun mielestäni, tottakai.
 
Ei taantumusta, vaan edistyksellisyyttä. Ei vanhaa, vaan yllätyksellisyyttä. Ei varman päälle, vaan vähän riekaleiksi.
 
Just niinku tuntuu.

Tämän ketjun innoittamana entinen Apis-fani 90-luvun alkuvuosilta imaisi Netanttilan taikamaailmasta Attack of the A.L. Peoplen. Ja huhhuh, mikä aikamatka! Näihin liittyy niin paljon juttuja ettei mitään järkeä, mopoiässä kato. AKKM:n jälkeen ei oo maistunut. Kyä nää ekat levyt vaan!

Tämän ketjun innoittamana entinen Apis-fani 90-luvun alkuvuosilta imaisi Netanttilan taikamaailmasta Attack of the A.L. Peoplen. Ja huhhuh, mikä aikamatka! Näihin liittyy niin paljon juttuja ettei mitään järkeä, mopoiässä kato. AKKM:n jälkeen ei oo maistunut. Kyä nää ekat levyt vaan!
 
Attack on kyllä kamalinta sontaa mitä levy-yhtiöltä on ikinä tullut. ..mutta ehjä, kolme, AKKM.. siinä kova trio. ..plastick vielä menetteli ja heinola 10. ..Hiekka oli kertakäyttöinen, mutta kiila oli jo suorastaan kehnohko. ..Itse pidän toista singlekokoelmaa ehkä yhtyeen parhaana julkaisuna. ..tuon aiemmin mainitsemani trion ohella. ..uudempi tuotanto on toki kiinnostavaa, mutta ei enää samalla tavalla kuin uhmaiässä.

Attack on kyllä kamalinta sontaa mitä levy-yhtiöltä on ikinä tullut.
 
Noh, onhan levyllä kyllä kovia sävellyksiä.

Noh, onhan levyllä kyllä kovia sävellyksiä.
 
Multa on varmaan mennyt jotain ohi.

Noh, onhan levyllä kyllä kovia sävellyksiä.
 
Nimenomaan, kyllä niistä muutamista kertseistä jo paistaa selkeästi läpi Wirtasen hyvä hittivaisto. Harmi vaan että toteutus on soundeja myöten aikamoista rämpimistä eikä niitä lyriikoitakaan voi oikein punastelematta lueskella. Olisipa kiva kuulla miltä esimerkiksi Päivästä toiseen olisi kuulostanut seuraavalla Ehjä-pitkäsoitolla.
 
Onhan levyllä silti nostalgiarvonsa, vaikka kyllähän meikäläinenkin hieman ihmeissäni tätä levyä ensimmäisiä kertoja pyöritteli kun hankin sen jälkijunassa joskus Kolme-levyn aikoihin. Ei ollut ihan sitä Apista mihin olin alunperin ihastunut. Muistan myös hirvittävät spekuloinnit Ilona?-kappaleen suhteen fanien keskuudessa. Vahvimpien huhujen mukaan kyseinen kappale kertoi Tonin entisestä tyttöystävästä, joka oli tehnyt itsemurhan. Myöhemminhän koko homma paljastui vain makeaksi vitsiksi ja onhan kappale itsessäänkin aika karmiva Scorpions-pastissi. Oli silti mahtavaa Apiksen 10-vuotiskiertueella katsella kun bändi veivasi kappaletta repeillen lavalla ja yleisössä mimmit porasivat.

Attackilla on kyl tarttuvia ralleja. Saundit ja lyriikat on kyllä mitä on, mutta mulle tulee kuunnellessa niistä lähinnä hyvä fiilis. Toki osasyynä tähän on nostalgia. Mutta vaikka tunnettu fakta onkin, että pop-musiikista puhuttaessa ekat levyt ovat parhaita ja ekat demot vielä parempia, on toka albumi Ehjä yllättäen paras AL-kiekko ja siis parempi kuin Attack.

mitäs mieltä immeiset ovat bändin englannin kielisestä tuotannosta, ja hiekan aikaisesta "ulkomaille suuntaamisesta"?

Englanninkieliset versiot epäonnistuivat ehkä siksi, että bändin silloinen tuotanto ei ollut aivan huipussaan, ja englannin ääntämys ei oikein toiminut timmisti. Nyt voisi yrittää uudestaan. Miten toimisivat vaikka hitit: "Lost into the Machine", "Wisdom Doesn't Live in Us", "Worse Than Each Other" tai "Grace".
 
ja tien avaamista muilla mailla varmaan vaikeutti tehokkaan markkinoinnin puute, vaikkei pojat varmaan tienneet itsekään kuinka tosissaan asian kanssa ovat. tosin lähtihän sen yhden snoukka-pelin messissä apulautaa moniin koteihin ympäri maailman. omaan korvaan apulannasta hävisi se "jokin", joka piti musiikin omaperäisenä. kaipa se sitten oli tuo rakas suomen kielen ääntämys.

Tämän ketjun innoittamana entinen Apis-fani 90-luvun alkuvuosilta imaisi Netanttilan taikamaailmasta Attack of the A.L. Peoplen. Ja huhhuh, mikä aikamatka! Näihin liittyy niin paljon juttuja ettei mitään järkeä, mopoiässä kato. AKKM:n jälkeen ei oo maistunut. Kyä nää ekat levyt vaan!
 
Tein itse myös aikamatkan tossa joku viikko sitten näihin ekoihin levyihin. Musta tää Attack on iha helvetin hyvä levy. Omassa kastissaan aivan loistava.
Nykyään nyt ei pääsis edes radioon, mutta silloin toimi ja toimii mulle edelleen :)

Noh, onhan levyllä kyllä kovia sävellyksiä.
 
Nojoo, on.
 
Mut lähinnä tossa pari päivää sitten se musa oli hienoa sen tarjoaman aikamatkan takia. Siis, paskaa musaahan se noin yleisesti on, mut vittu kun pamahti teinivuodet päälle, näitä biisejä luukutettiin silloin -95 ja -96 niin ettei mitään järkeä. Muistoja liittyy joka biisiin.
 
Mulla oli 90-luvun lopussa Apulannan koko tuotanto AKKM-levyyn asti, siis EPt, kokopitkät, singlet ja kokoelmaesiintymiset, kaikki. Jos joku tietää mihin ne katosivat seuraavien kymmenen vuoden aikana niin tarjoon päiväkahvit, rahanarvoista tavaraakin olisivat nuo. Katosivat kai erään muuton yhteydessä, pitkäkyntisten matkaan tai epähuomiossa roskikseen.

Mulla oli 90-luvun lopussa Apulannan koko tuotanto AKKM-levyyn asti, siis EPt, kokopitkät, singlet ja kokoelmaesiintymiset, kaikki. Jos joku tietää mihin ne katosivat seuraavien kymmenen vuoden aikana niin tarjoon päiväkahvit, rahanarvoista tavaraakin olisivat nuo. Katosivat kai erään muuton yhteydessä, pitkäkyntisten matkaan tai epähuomiossa roskikseen.
 
Eipä kyllä muakaan naurattaisi. Iteltä löytyy plastikkiin asti kaikki mahdollinen ostettavissa ollut. Sen jälkeen apulannalle tapahtui jotakin pahaa...toki Hiekalta löytyy vielä pari kohtuu hyvää rokkibiisiä.
 
Tai ei se nyt varmaan pahaa ollut, yhtye kehittyi ja breikkasi silloin isoilla koko kansan hiteillä. Metallista tuli tuohon aikaa soittolistakamaa ja rock-musiikki koki yleensäkin jonkinlaisen inflaation. Siitä katosi särmä, vaarallisuus ja uho. Särmää, vaarallisuutta ja uhoa voi rockissa tietysti olla monella tasolla. Mulle se edustaa sitä, että biisin sanoitusta tuetaan sävellyksellä ja musiikillisella ilmaisulla.
 
Esimerkkinä Liikaa ja Pahempi toistaan -biisit. Liikaa-biisissä koko kappaleen kantava voima on dynamiikka, mikä vaihtelee voimakkaasti säkeistöissä ja kertseissä. Sanat ovat sopiva sekoitus rakkauden tuskaa ja itsesääliä, laulu on angstista ja aggressiivista. Viimeinen kertsi on kaikessa yksinkertaisuudessa käsittämättömän voimakas, siinä biisissä esille tullut "tarina" saa kliimaksinsa. Tämä kuului yhteen aikaan myös livenä, Lavuaarista-livelläkin biisistä välittyy se raaka voima.
 
Pahempi toistaan biisi lienee "uuden" apulannan ensi hedelmiä. Biisissä on hyvä ja tarttuva melodia, tuotanto on kohdillaan, mutta... Biisi on kovin tasapaksu ja täyteen ajettu. Sanat ja biisin tarina jäävät jonnekin taustalle. Diskojytämäinen biisi ei tue sanoitusta ja ilmaisu on kliiniä. Laulu on kertsissä ns. ruvella, mutta se kuulostaa suorittamiselta. Ei siltä, että biisin asian puolesta huudetaan ja angstataan.
 
Hienoa on kuitenkin nähdä, että yhtye elää, kehittyy ja voi hyvin. Ei se haittaa vaikka oma musiikkimaku kulkee omia polkujaan... Bändi kukoistaa ja kaverit näyttävät nauttivan siitä, se on hyvä se...

Olen näkökantaani tuonut esille pariin otteeseen tässäkin viestiketjussa, mutta minusta tuntuu että Apulanta hukkasi punaisen langan touhustaan AKKM:n jälkeen. Mopo lähti käsistä kolmen seuraavan levyn mahtipontisuudentavoitteluissa, mutta nyt kahdella uusimmalla levyllä on ollut taas hyvä meininki. Siksipä uudelle tuotannolle onkin vielä odotuksia.

Olen näkökantaani tuonut esille pariin otteeseen tässäkin viestiketjussa, mutta minusta tuntuu että Apulanta hukkasi punaisen langan touhustaan AKKM:n jälkeen. Mopo lähti käsistä kolmen seuraavan levyn mahtipontisuudentavoitteluissa, mutta nyt kahdella uusimmalla levyllä on ollut taas hyvä meininki. Siksipä uudelle tuotannolle onkin vielä odotuksia.
 
Totta, paitsi että mun kohdalla tuo uusin levy oli todella hienon Kiilan jälkeen jälleen askel vähän taaksepäin. Kiilalla palattiin mielestäni simppeliin bändisoundiin parin edellisen levyn sinfonia/nytkyttely-räpiköintien jälkeen, mutta EVOEI tuntui jotenkin liian muovisen kylmältä ja ylituotetulta... köh, plastikilta? Kynnys levyyn tarttumiseen oli myös aika korkealla kun sitä edelsi bändin kehnoin singlejulkaisu miesmuistiin.
 
En tiedä sitten mitä AKKM:n ja Plastikin välillä tapahtui, mutta sen jälkeen homma on muutamia ilonpilkahduksia lukuunottamatta muuttunut aikamoiseksi yleisöskosiskeluksi. Onpahan Wirtanenkin sanonut haastatteluissa esimerkiksi että mitä järkeä on soittaa keikoilla b-puolia kun hitit ovat kuitenkin niitä mitä kansa haluaa. Ehkä enemmistön osalta on näin, mutta suuri osa Apulannan keikkakävijöistä on aktiivisia nuoria jotka ovat ne Piiskat ja Mitikset kuulleet jo kymmeniä kertoja. Tehosekoittimen Matti heitti aikoinaan (olikohan 2001) että Apulanta on 10 vuoden kuluttua täysin samassa tilanteessa kuin silloin, Yön ja Popedan kaltaisena establisoituneena instituutiona joka on takuuvarma yleisönviihdyttäjä. Ehkäpä se kovin nälkä itse musiikin suhteen on jo pitkän uran myötä täytetty ja bändi on hyväksynyt paikkansa meidän sukupolvemme Yönä ja Popedana.
 
Vähän hajanaisia ajatuksia, nälkä ja väsymys painaa mutta toivottavasti joku ymmärtää mitä tarkoitan. Ja kyllä, kyllä mää tästä bändistä silti tykkään vielä.

Mulla oli 90-luvun lopussa Apulannan koko tuotanto AKKM-levyyn asti, siis EPt, kokopitkät, singlet ja kokoelmaesiintymiset, kaikki. Jos joku tietää mihin ne katosivat seuraavien kymmenen vuoden aikana niin tarjoon päiväkahvit, rahanarvoista tavaraakin olisivat nuo. Katosivat kai erään muuton yhteydessä, pitkäkyntisten matkaan tai epähuomiossa roskikseen.
 
Mulla oli muinoin plastikkiin asti kaikki levyt. Enää ei ole yhtään. Harmittaa hieman kun apulanta on kuitenkin iso pala nuoruutta.

Totta, paitsi että mun kohdalla tuo uusin levy oli todella hienon Kiilan jälkeen jälleen askel vähän taaksepäin. Kiilalla palattiin mielestäni simppeliin bändisoundiin parin edellisen levyn sinfonia/nytkyttely-räpiköintien jälkeen
 
Sori, en tajua. Miusta Kiilalla on kuitenkin aika paljon tuota sinfoniatouhua. Ennemmin tuo EVOEI on miusta sitä bändisoundia.
 
Ja kantaakseni korteni kekoon taas uudestaan. Olen aika varma, et tykkään uudestakin Apulannasta. Kaksi edellistä on ollut hyviä, varsinkin tuo Kiila, joka on muuten ihan loistava. Ja oikeesti enimmäkseen kaikki muutkin, Hiekka on miusta se heikoin.
 
Kuulostaako kenenkään muun mielestä Kiilan kahdeksas biisi, oisko Routa, Irinan biisin (oisko Vastaukset, taitaapi olla Tonin kirjottama) ja Funeral Of Heartsin sekoitukselta?

Minä muistan Apulannalta 3 piisiä. "Hei Hei Mitä Kuuluu?", "Mato" ja sitten se kolmas pateettinen piisi jota ne on tehneet uusiksi noiden jälkeen.

Kuulostaako kenenkään muun mielestä Kiilan kahdeksas biisi, oisko Routa, Irinan biisin (oisko Vastaukset, taitaapi olla Tonin kirjottama) ja Funeral Of Heartsin sekoitukselta?
 
Kyllä mun mielestä Routa kipale kuulostaa vahvasti Irinan biisiltä, olikohan just tuo Vastaukset. Mainitsikohan Toni itse jossain että jotain yhtäläisyyksiä on.