Studiotyöskentely ›

Selkeän miksauksen ydin onkin juuri se että eri soittimet soi omilla taajuuskaistoillaan. Toisia keinoja erotella soittimia toisistaan on panorointi ja syvyys suuntaan tapahtuva soitinten asettelu. Syvyyssuunnassa soittimia sijoitellaan kaiuilla ja myös eq:lla
 
Toisaalta tässä ei pidä mennä äärimmäisyyksiin sillä soitinten yhtenäisyys voi kärsiä. Onhan tarkoitus että biisi kuullostaa siltä kuin hyvin yhteen soittava bändi sen soittaisi. Ei ole tarkoitus että soittimet tuuttaa kaikki selkeästi erillään.
 
Eri soitinten taajuus vaste pitää pitää mielessä jo äänitysvaiheessa koska soundit kärsii jos joutuu vääntämään eq:ta liian rankasti miksauksessa. Paras on jos eq:ta ei tarvitsisi paljon vääntään. Yli 6 db puoleen tai toiseen on aika rankka korjaus jo.
 
Taajuusmiksauksessa tärkeä työkalu on parametrinen eq. Hyllykorjaimilla (high ja low) ei paljon voi tehdä.
 
Kyllä kaikista noista (skitta+rummut+bassot) lähtee myös keskitaajuuksia. Bassokin voi puhua keskialueella hyvin. Kitarahan on perinteisesti ollut keskialueen soitin vaikka onkin laajentanut taajuussisältöään hieman alaspäin. Katso kuitenkin että basso on alempana ja leikkaa kitarasta matalia rohkeasti sillä näin saat kitaran basson täydentämään toisiaan. Rummut kokonaisuutena on tietenkin lähes koko taajuuskaistan soitin (ainakin hifi-meiningissä).
 
Täältä löytyy ohjeita miksaukseen:
 
Mr. "Rule #1. There are no rules."
http://www.johnvestman.com/
 
ja vastikään täällä vilahtanut toinen hyvä linkki
 
http://www.avaruusankat.com/nightbook/Recording/mix.htm