Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Itse tykkään harrastaa telkkarista näitä konsertteja, idolseja ym. musavisailuja katellessani kitaransoittoa ja yritän aina blokkailla biisien sointuja ja kehitellä jotai sooloja lennosta.
 
Viimeeks katoin Tartu Mikkiin -visailua ja siinähän tuli tämä vanha "suomihittiklassikko" Kuusamo. Teoriatietämykseni on luokkaa..ihan perusteet, mutta tota blokkaillessa piti ruveta ihan miettimään aihetta.
 
Soinnut meni..jotakuinki(?) Dm A7 D7 Gm Eb Dm Hb7 A7. Oon joskus lukenu secondary dominants aiheesta jostain oppaasta ja tohon esim. ton D7-soinnun kohdalla se käy hyvin. Entäs Hb7-sointu? Ebm, jonka dominantti tuo Hb7 sointu on, ei kuulu D-molliin. Mites tällasessa tilanteessa toimitaan?
 
Voisko joku valottaa. Otetaan vastaan myös parempia..ajatusmalleja, jos ja kun niitä löytyy;D

Soinnut meni..jotakuinki(?) Dm A7 D7 Gm Eb Dm Hb7 A7. Oon joskus lukenu secondary dominants aiheesta jostain oppaasta ja tohon esim. ton D7-soinnun kohdalla se käy hyvin. Entäs Hb7-sointu? Ebm, jonka dominantti tuo Hb7 sointu on, ei kuulu D-molliin. Mites tällasessa tilanteessa toimitaan?
 
1. Sellaista säveltä kuin Hb ei ole olemassa, se on saksalaisen tavan mukaan B ja jenkkitavan mukaan Bb, parempi käyttää Bb, niin ei sotkeennu jenkkien B (H) säveleen.
 
2. Tuntematta sen kummemmin piisiä ja sen sointukiertoa, tuo Bb7 on E7 soinnun sijaisdominantti eli tritonuskorvaus ja se on välidominantti A7:lle.

Mites tällasessa tilanteessa toimitaan?
 
Baron on oikeassa.
 
Bb-overtone toimii tuollaisessa tapauksessa mainiosti. Jos tapaus ei ole tuttu, niin soinnun ääniä soittamalla on aika pieni mahdollisuus mennä pahasti metsään (tosin sekin on mahdollista, jos ei yhtään kuuntele mitä soittaa). Myös perinteinen blues-skaala D:stä toimii varsin hyvin, kun painottaa nimenomaan sitä #4/b5 :sta, se kun sattuu olemaan Bb:n pieni septimi, joka on juuri se ääni, joka poikkeaa esimerkkitapauksen perussävellajista.
 
Nimenomaan tuollaisissa tilanteissa joissa poiketaan sävellajista, se, että soittaja reagoi harmoniaan jotenkin tuo todella paljon eloa soittoon. Eikä se tietenkään tarkoita sitä, että pitäisi soittaa joku "oikea" skaala läpi, vaan sitä, että soitto kuulostaa siltä että soittaja tajuaa mitä harmoniassa suurinpiirtein tapahtuu. Yritä vaikka laulaa Ab siihen Bb7 -soinnun päälle. Tuollainen esimerkkitapauksen dominantti ei ole kovin harvinainen varsinkaan jazzmusassa, ja sen soundi jää kyllä nopeasti päähän.

Bb-overtone toimii tuollaisessa tapauksessa mainiosti.
 
Hitto vie...siinähän se on! Tollaha mä just vetelinki, enneku edes kysyin koko kysymykseni?! En vaa tienny asteikolle nimeä. Sen kyllä tajusin, ettei se ainakaa mikään moodi ole.
 
Kai sitä voi sitt vielä omiin korviinsakin uskoa?!;D No joo, mutta oishan tuo kiva tietää myös vähän taustoista.
 
tuo Bb7 on E7 soinnun sijaisdominantti eli tritonuskorvaus ja se on välidominantti A7:lle.
 
...eli mitä tästä voimme päätellä noinniiku sooloa silmällä pitäen?;D

Hitto vie...siinähän se on! Tollaha mä just vetelinki, enneku edes kysyin koko kysymykseni?! En vaa tienny asteikolle nimeä. Sen kyllä tajusin, ettei se ainakaa mikään moodi ole.
 
Kai sitä voi sitt vielä omiin korviinsakin uskoa?!;D No joo, mutta oishan tuo kiva tietää myös vähän taustoista.
 

 
...eli mitä tästä voimme päätellä noinniiku sooloa silmällä pitäen?;D
 
Kyllä se on moodi. Melodisen jazz mollin 4. moodi Lydian Dominant eli Overtone.
 
P.S Milloin näihin saadaan suomenkieliset nimet. Tabellin kirjassakin tarjolla on vain nämä 2 vaihtoehtoa.

P.S Milloin näihin saadaan suomenkieliset nimet. Tabellin kirjassakin tarjolla on vain nämä 2 vaihtoehtoa.
 
Nyt! Julistan overtonen suomenkieliseksi nimeksi "yliääninen" asteikko. Alkakaapas käyttää!

Kyllä se on moodi. Melodisen jazz mollin 4. moodi Lydian Dominant eli Overtone.
 
P.S Milloin näihin saadaan suomenkieliset nimet. Tabellin kirjassakin tarjolla on vain nämä 2 vaihtoehtoa.
 
Sitten kun pääset opinnoissasi niin pitkälle että ope antaa teille harjoitusvihkojen asemesta oikeita kirjoja niinkuin esim Backlund: Improvisointi pop/jazzmusiikissa, tulet oppimaan, että overtone on "yläsävelasteikko" ja esim alt on "muunneasteikko":-)

Nyt! Julistan overtonen suomenkieliseksi nimeksi "yliääninen" asteikko. Alkakaapas käyttää!
 
Aha, heti teilattiin Backlund!

Hitto vie...siinähän se on! Tollaha mä just vetelinki, enneku edes kysyin koko kysymykseni?! En vaa tienny asteikolle nimeä. Sen kyllä tajusin, ettei se ainakaa mikään moodi ole.
 
Kannattaisi luottaa omiin korviinsa...

Kannattaisi luottaa omiin korviinsa...
 
Täähän on se pysyvä vastaus teoriakysymyksiin.
Soittakaa niin että kuulostaa hyvältä, teoriasta viis.

Kimuranttihan antoi sulle kaksi hyvää asteikkoa sille Bb7:lle: D-molliblues tai Bb-overtone.
 
Juu...niin antoikin ja kiitos siitä hänelle, mutta ajatteli, että jos sinulla olisi ollut jotain hyvää vinkkiä siitä, mitä minä teen sillä tiedolla, että Bb7 on E7 soinnun sijaisdominantti eli tritonuskorvaus ja se on välidominantti A7:lle
 
Siis voiko tätä tietoa jotenkin hyödyntää esim. sooloja soitellessa?

Ihan pikku juttu... Siinä "Kuusamo" -biisissä ei oikeasti A7-sointua (tai oikeastaan A7sus4-sointua) edellä Bb7, vaan G#dim7, joka muuttuu basson liikkeellä E7b9:ksi. Mut voishan siinä tietysti olla se Bb7.
 
EDIT: Ja jos siinä ois se Bb7, niin sithän se ois vanha tuttu "italialainen sekstisointu" eli Bb-D-(D)-G#, eiks niin?

Siis voiko tätä tietoa jotenkin hyödyntää esim. sooloja soitellessa?
 
Mä yritin vain kuvata sen soinnun funktiota tuossa sointukierrossa. Ei se sen kummemmin vaikuta niihin asteikkoihin, jotka sulle on kerrottu ja joita sen aikana voi käyttää soolon pohjana. Eli ei se "tavallaan" ole sävellajin ulkopuolinen sointu.

Ja jos siinä ois se Bb7, niin sithän se ois vanha tuttu "italialainen sekstisointu" eli Bb-D-(D)-G#, eiks niin?
 
Mutta ei kai se silloin olisi enää B7?

Äh, älkää nyt tehkö asioista liian monimutkaisia. :-) G#-dimin (tai Ab-dimin) tilalle voi aivan hyvin laittaa Bb7:n. Vaikka soundi eroaa hieman, sointujen funktio on sama - dominantti A7:lle.
 
Mitä tulee terminologiaan overtonesta, niin mä tykkäisin itse käyttää termiä "lydian dominant", koska se itsessään jo kertoo, että millainen sointu on kyseessä. "Lydian" viittaa suureen terssiin sekä ylinousevaan kvarttiin ja "dominant" kertoo, että soinnussa on pieni septimi. Yleensä tulee kuitenkin käytettyä termiä "overtone", koska se on lyhyempi ja helpompi lausua näin suomalaisittain. Mun mielestä ei ole tässä tapauksessa mitään järkeä alkaa kehitellä suomenkielisiä nimiä. Todennäköisesti niistä ei tulisi yhtään sen suomalaisemman kuuloisia, ja jos haluaa tutustua muuhun alan kirjallisuuteen, niin joutuu joka tapauksessa opettelemaan englanninkieliset termit. Mä olen noin muutenkin terminologian ykseistämisen kannalla. Jos on olemassa yksi järkevä ja ymmärrettävä termi, niin miksei mentäisi sillä. Tämä tulee esille etenkin puhuttaessa skaaloista, ja H:sta voitaisiin aina käyttää mielummin termiä Bb, tasan sen takia, että jälkimmäinen nyt vain sattuu olemaan yleisempi.
 
Muistan hyvin, kun törmäsin 80-luvulla julkaistuun suomalaiseen kitaralehteen, jossa puhuttiin akordeista ja näppäilylehdykästä...