Aloittelijat ›

Kolmeen menevä musiikki, esimerkiksi valssi, voidaan ajatella myös kahteen menevänä. Tällöin yhdessä tahdissa soitetaan kaksi kahdeksasosatriolia.
 
No aika vähän siinä balkanosastossa on tota kolmeenkin menemistä. seiskaa, ysiä ja sensellasta on sitten enempi.

No aika vähän siinä balkanosastossa on tota kolmeenkin menemistä. seiskaa, ysiä ja sensellasta on sitten enempi.
 
Tää nyt menee vähän off-topiciksi (kuten mulla aina!) mutta balkanilainen 12/8 rytmi saattaa olla korostettu niin, että tahti jakautuu 5/8 ja 7/8 osaan.

No kerro sitten miten ja miksi valssi on keksitty ja miten balkanilainen kansanmusiikki on kaikkea muuta paitsi kahdella jaollisia rytmejä?
 
Varmaan ihan huvin vuoksi:)
 
Onhan noita rytmejä jokalähtöön samoin tansseja, mutta kirjoitukseni tarkoitus ei ollut ihmetellä niitä sen kummemmin. Kunhan totesin että luonnostaan kaksijakoiset rytmit ihmisille on luonnollisempia.

Onhan noita rytmejä jokalähtöön samoin tansseja, mutta kirjoitukseni tarkoitus ei ollut ihmetellä niitä sen kummemmin. Kunhan totesin että luonnostaan kaksijakoiset rytmit ihmisille on luonnollisempia.
 
No mulle toi "TAT tat taa" rytmi on ollut aina myös ihan luonnolisen tuntuinen, helppo käsitellä kun ei ole montaa iskua per tahti.
 
Ehkä nuo kolme iskua pysyy hyvin päässä kasassa kun on kaksi "tat" iskua ja sitten yksi "taa" isku, jonka jälkeen taas uusi tahti.
 
Eli tavallaan kaksi + yksi.
 
Viisarimetronomille se ei ole niin luonnollinen, tai sen kanssa soittaminen, kun ykkönen vaihtuu laidasta laitaan.
 
Ei nyt iso ropleema silti sekään.
 
Varmaan on olemassa monia tapoja "laskea" tahtien iskuja mielessään?
 
Vai pitääkö ne vaan oppia kaaliinsa, että aina tulee oikea määrä per tahti.
 
Kun ite huomasin sekoilevani jo tuossa kun oli uusi komppaustyyli (se ehkä eniten kun ei ole vielä ytimessä), sekä noita 3/4 nuotin +1/4 nuotin tahteja, sekä tahteja jossa vokaalia venytetään yhdellä nuotilla koko tahti.
 
No kyllä se koko ajan paremmin lutviutuu, mutta kun tuo onkin ihan aloittelijan juttuja.
Eli sitten kun mennään oikeasti vaikeampiin, niin käyttääkö soittajat päässään jotain "apulaskuria".

Itselleni tuo metronomi paholainen on aina ollut kirosana. Näin aloittelijana tuntuu, että se sotkee vaan entistä enemmän. Ota ihan alkuun helppo tuttu riffi ja rämpyttele sitä erilaisilla temmoilla niin kauan, että käsi tuntuu vispaavan luonnollisesti. Sitten sitä p*rkeleen metronomia mukaan, kun ei tavitse aivokapasiteettia tuhlata perusasioihin.
 
Tämä oli siis ihan oma huomio, ei mitään faktapohjaa.

Itselleni tuo metronomi paholainen on aina ollut kirosana. Näin aloittelijana tuntuu, että se sotkee vaan entistä enemmän.
 
Et ikinä suunnittele meneväsi bändiin?
Siellä kaikki joutuvat soittamaan samassa tahdissa. Parempi opetella se alusta alkaen.

Et ikinä suunnittele meneväsi bändiin?
Siellä kaikki joutuvat soittamaan samassa tahdissa. Parempi opetella se alusta alkaen.
 
Ota ihan alkuun helppo tuttu riffi ja rämpyttele sitä erilaisilla temmoilla niin kauan, että käsi tuntuu vispaavan luonnollisesti. Sitten sitä p*rkeleen metronomia mukaan, kun ei tavitse aivokapasiteettia tuhlata perusasioihin.
 
Siis tarkoitin, että näin pääsee alkuun. Eli alussa metronomi saa viiltämään ranteet, mutta kun soittoon tulee varmuutta, on se jo huomattavasti helpompaa pimputella sen tahtiin.

Siis tarkoitin, että näin pääsee alkuun. Eli alussa metronomi saa viiltämään ranteet, mutta kun soittoon tulee varmuutta, on se jo huomattavasti helpompaa pimputella sen tahtiin.
 
Tapellaaks:-)
 
Ei se oo mitään soittamista, joka ei mee oikeen rytmiin/tahtiin. Heti alusta alkaen!

Tapellaaks:-)
 
Ei se oo mitään soittamista, joka ei mee oikeen rytmiin/tahtiin. Heti alusta alkaen!
 
Mä olen kyllä nyt eri mieltä sun kanssa. Kyllä sen timen ehtii saada kuntoon. Jos kokoajan harjoittelee pelkästään metronomin kanssa, ei pysty ikinä hinkkaamaan niitä vaikeita kohtia tarpeeksi rauhassa. Aina on se nakutus ahdistamassa. Musta on ihan hyvä välillä hidastaa vauhtia varsinkin alkuvaiheessa ja vaikka jäädä jankkaamaan niitä vaikeita kohtia pitemmäksikin aikaa sitä mukaa kun niitä tulee vastaan. Sitten kun soitto alkaa olla sellaista vähän luontevampaa niin voi jo kaivaa metronomin esille.
 
Mähän taisin ekan metronomini ostaa vasta pari vuotta bassoa soitettuani. Ja bändiin menin jo ennen kuin ostin ekan oman basson.

Tapellaaks:-)
 
Ei se oo mitään soittamista, joka ei mee oikeen rytmiin/tahtiin. Heti alusta alkaen!
 
Kuis iso ukko sä oot? Mä painan 125 kiloo....
Oon kyllä jo liian vanha tappelemaan, eli kai soitetaan suuta sitten vaan.
 
Eihän sellasen ihmisen soittaminen mitään musiikkia olekkaan, joka eka kerran ottaa soittimen käteensä.
 
Alkuun ei ole kohallaan mikään, ei sävel, ei rytmi eikä mikään muukaan.
 
Kauan saa hangata ennenkuin voi sanoa musiikiksi.
 
Vasta sitten kun sen osaa, se kuulostaa musiikilta.
 
Aika monta tuntia olin käynyt laulutunneilla, kun erään kerran opettaja ilostuneena sanoi: "nyt tämä kuulostaa musiikilta".
 
Olinpas otettu. Ja se oli nyt yks laulu vaan, paljon on lauluja jotka ei kuulosta musiikilta minun naamarustinkista käsin kuultuna.
 
Jos soittamisessakin koko ajan lähtee siitä että kaikki elementit, oikea sävel, oikea tempo ja joka pimpaus on kohallaan, niin ei tuu mitään.
 
Parempi opetella osissa, ensin vaikka se sävelmä, komppaus jne., toki siinä välillä voi sitä metronomia kokeilla, mutta ei koko aikaa.
 
Jos lauluakin opettelee, mennään fraasi kerrallaan, toki se on hyvä heti alkuun istuttaa metronomiin, kun laulaminen on helpompi sovittaa rytmiin kuin joku vaikea tahtilaji. Silti on helpompi oppia lauluakin ilman rytmiä hankalampia kohtia, sitten sovittaa se rytmiin.
 
Se taas jos soittaa vuosia ilman mitään rytmiä, onkin jo vaikeampaa saada rytmit kohalleen.

Kuis iso ukko sä oot? Mä painan 125 kiloo....
Oon kyllä jo liian vanha tappelemaan, eli kai soitetaan suuta sitten vaan.
 
No ei sitten tapella:-)
 
Mun mielestä vaan rytmi ihan yhtä tärkeä elementti musiikissa kuin melodia mutta jos tykkäätte soittaa rytmitöntä musiikkia niin siitä vaan.

No täältä tulee bäkkiä baronille. Parempi alkaa vaan alusta asti soittaan myös rytmisesti oikein. Ja siis niin, että se menee oikeasti oikein. Jos luontainen rytmitaju epäilyttää ni metronomia tai rumpukonetta kehiin. Mä olin alottaessa niin onnellisessa asemassa, että oli heti bändintapaista pydessä, joten sitä automaagisesti oppi kuulemaan rytmin rummuista ja myös soittamaan rytmiin. Eräs kaveri, jonka kans soitellaan aina silloin tällöin keskenään ku innostutaan, ei ole ollut samassa onnellisessa asemassa eikä soittanut bändissä, eikä tod.näk. harjoitellut metronominkaan kera. Välillä tympeää ku joutuu hinaamaan omaa komppia eestaas ku lead-vuorossa oleva keihäs laahaa ja kiilaa hankalammissa kohdissa.

Tähän voisin sanoa, että oikea rytmi on paljon tärkeämpää, kuin oikeat sävelet. Ainakin jos puhutaan soittamisesta.

Tähän voisin sanoa, että oikea rytmi on paljon tärkeämpää, kuin oikeat sävelet. Ainakin jos puhutaan soittamisesta.
 
Samaa mieltä. Mutta! Jos nakit eivät muutenkaan tiedä yhtään mitä kaulalla tekevät, mitä teet rytmillä? Eli jankutan omaa kantaani uudestaan :p. Ensin täytyy tietää miten se soitetaan ja nakkien pitää käsittää se. Sitten kun biisi kulkee, sovita se rytmiin.
 
Jos yrität samaan aikaan harjoitella biisiä ja sovittaa sitä taustalla nakuttavaan metronomiin, tuloksena ei ole muuta kuin katkennut verisuoni pääkopassa ja peräsuolessa. Tosin en nyt tiedä teistä, jotka olette soitelleet pidempään...

Kaikki paitsi purjehdus on turhaa.
 
Meniköhän tää nyt näin.
 
Kaikki on opittava, jos haluaa olla hyvä.
 
Kukin päättäköön että kaikki heti kerralla tai ei ollenkaan.
 
Tai ensin yksi asia ja sitten toinen.
 
Sitten eka ja toka asia yhessä.... etc.
 
Myönnä jo Baron että olit humalassa kun aloit tuosta väitteleen.
Määkin myönnän että oon nyt kännissä kun tulin siskopoijaan synttäreiltä ja meen kohta laulaan karaokeen väärällä rytmillä.

Eli ensiksi opetellaan piisi päin p:tä ja sitten kun se osataan, aloitetaan harjoittella miten se oikeín menee?
 
Näin minä tein. Ja uskon että aika moni. Jahka kokemusta karttuu voi ruveta treenaamaan ykösellä oikein.

Eli ensiksi opetellaan piisi päin p:tä ja sitten kun se osataan, aloitetaan harjoittella miten se oikeín menee?
 
Ensin opetellaan soittamaan biisi muuten oikein, mutta ei oikealla rytmillä, koska kahta asiaa on vaikea tehdä, saatika oppia yhtä aikaa.
 
Kun biisi osataan väärällä rytmillä, sen rytmi muutetaan oikeaan "formaattiin", ja kas, musiikkia perkules.
 
Kappaleita voi muutella rytmisesti muutenkin monella tapaa, joka biisistä on monta sovitusta eri rytmeillä.
 
Sama suttu jos soittaa vaikka kitaraa ja laulaa samalla, ei tahdo onnistua heti, jos ei kumpaakaan osaa.
 
Ite aloin laulutunnit sen takia kun kurkku meni solmuun kun piti keskittyä soittamiseen ja laulu oli toisarvoista.
 
Lauluinstrumentin kehittäminen onkin ajanut ohi soittamisen. Kiitos hyvän opettajankin paljolti.
 
Nyt jos soitan kitaraa ja laulan, pitää kitara olla täysin ytimessä jotta voi keskittyä laulamiseen, se on kuitenkin se ensiarvoinen juttu johon pitää keskittyä.

Ensin ei opetella biisejä vaan opetellaan, mistä löytyy mikäkin sävel soittimesta.
 
Sen jälkeen pitää olla rytmitajua, että ymmärtää minkä pituisina tarvittavat sävelet soitetaan. Tai jos soittaa nuoteista, pitää tietää nuottien aika-arvot. Myös tuolloin sitä rytmitajua tarvitaan.
 
Tiesittekö, että samat sävelet peräkkäin soittamalla, ja samaan aikaan käytettäessä eri aika-arvoja tulee kokonaan eri biisejä.
 
Noin karrikoidusti voisi sanoa, että mahtaa olla kivaa jos piti opetella stairway to heaven ja huomaatkin soittavasi Satumaa-tangoa:)
 
Edit. Taisi mennä vähän pätemisen puolelle, mutta menköön.

Kovin moni aloittelija viitsii ottaa teoria tunteja musiikista, jotta pääsisi sitten soittamaan kitaraa? Ja moni varmasti aloittaa sieltä vaikeimmasta kappaleesta, eikö vaan?