Kitarat: soittaminen ›

Tollanen on hyvä treeni kans, että lainaa vaikka kirjastosta jonkun rumpuopetuskirjan ja soittelee niitä komppeja kitaralla. Joskus voi tehdä hyvää heittää vaikka rätti kaulan päälle ja keskittyä vain rytmiin.

Nyt olis kyllä kiva nähdä niitä hyviä komppausvideoita.

En nimittäin kauheesti vaan arvosta "kitaristeja", jotka taitavat vaan yhen genren, vaikka sit kuinka hyvin sen taitaisivat.
 
Eikö tärkeintä ole, että osaa hyvin sen mitä tekee. BB King ei ole maailman monipuolisin soittaja, mutta osaa varmasti oman hommansa riitävän hyvin. Usein kaikki genret taitavat kitaristit eivät kuitenkaan ole millään tontilla niitä kovimpia tekijöitä. Kun keskittyy suppeampaan alueeseen jää, voi siihen keskittyä syvemmin ja jos taas haluaa olla monitaituri, niin jää vähemmän aikaa syventyä kaikkeen. Näiden väliltä voi sitten hakea tasapainoa oman makunsa mukaan. Itsekin suosin enemmän laajaa osaamista, mutta kyllä yhden alueen hallitsevat mestarit saavat multa arvostusta.

Onko Malcolm Young riffi- vai komppikitaristi?
 
AC/DC:
 
Rock- tai hard rock -perinteessä on tämä omanlaisensa rhythm guitar -käsite, mikä tarkoittanee suunnilleen samaa kuin "kitaristi joka ei soita sooloja". AC/DC:ssä Malcolm on komppikitaristi siinä mielessä, että hän ei soita sooloja. Mutta ne kompit on kuitenkin ennalta suunniteltuja riffejä. Joten, AC/DC -tyylisessä musiikissa komppaus = säestävien riffien soittamista.
 
Sitten on myös ns. twin lead guitar -tyyli, jota nähtiin erityisesti 80-luvulla - esimerkkeinä Iron Maiden ja Skid Row. Tällöin molemmat kitaristit soittavat sooloja, jolloin kumpikaan ei ole rooliltaan "komppikitaristi". Eli eiköhän se rhythm/lead viittaa enemmänkin siihen että kuuluuko kitaristin rooliin soolojen soitto vai ei.

Eikö tärkeintä ole, että osaa hyvin sen mitä tekee. BB King ei ole maailman monipuolisin soittaja, mutta osaa varmasti oman hommansa riitävän hyvin. Usein kaikki genret taitavat kitaristit eivät kuitenkaan ole millään tontilla niitä kovimpia tekijöitä. Kun keskittyy suppeampaan alueeseen jää, voi siihen keskittyä syvemmin ja jos taas haluaa olla monitaituri, niin jää vähemmän aikaa syventyä kaikkeen. Näiden väliltä voi sitten hakea tasapainoa oman makunsa mukaan. Itsekin suosin enemmän laajaa osaamista, mutta kyllä yhden alueen hallitsevat mestarit saavat multa arvostusta.
 
Tämän takia olenkin tuntenut itseni aina poikkeavaksi, kun olen aina diggaillut kotimaisia allround-kepittäjiä, kuten Jarmo Nikku, Juha Björninen, Juha Lanu (bumtsibumista tuttu) ja Jari Nieminen. Sekä oman ikäisestä kaartista Lasse Sakaraa, Varre Vartiaista ja Marzi Nymania. Kaverit soittavat mielestäni tyylikkäästi mitä musaa tahansa. Ja väitänkin, että muutaman viikon treenauksella menisi vaikka se ö-vire deathmetallikin...
 
Kyse eri genrejen soittajien vertailussa ei ole siitä, etteikö pelkästään omantyylin soittamisella tulisi toimeen. Vaan enemmänkin siitä, että tollaiset jokapaikanhöylät ovat ehkä opetelleet sen oppimisen tekniikan. Ja tämä kysyy IMO sitä teoria tietoutta.

Eikö tärkeintä ole, että osaa hyvin sen mitä tekee.
 
Tietysti ja jos haluaa osata soittaa kitaraa, pitää osata myös muutakin kuin tilutus ja metalliriffit. Tai yhtälailla muutakin kuin blueskomppi ja blues lickit.
 
Ei tietenkään voi olla joka saralla paras eikä kuulukaan, mutta perus taidot ois hyvä hallita muustakin kuin vaa siitä omasta suosikki genrestä.
 
Vastaava juttu ku verrataan suomalaista ja jenkkiläistä opiskelua. Suomessa opiskellaan aika monipuolisesti kaikkea. Jenkit taas osaavat omasta erikoisalastaan esim biohybridoidi-ionisysteemistä kaiken, mutta kun kysytään kelloa, sormi menee suuhun ja ovat aivan pihalla. Kärjistettyä toki =)

Mä oon aina luullut että komppaus ja riffittely on yksi ja sama asia, mut aina oppii uutta :) Esimerkiksi Toni Wirtanen vetelee biisissä "poistuisitko mun elämästäni" ni alussa riffiä ja sitte laulun alkaessa komppia. Meneekö se siis noin? :D

Kyse eri genrejen soittajien vertailussa ei ole siitä, etteikö pelkästään omantyylin soittamisella tulisi toimeen. Vaan enemmänkin siitä, että tollaiset jokapaikanhöylät ovat ehkä opetelleet sen oppimisen tekniikan. Ja tämä kysyy IMO sitä teoria tietoutta.
 
Oppimisen tekniikka on nimenomaan oikea termi. Voidaan ottaa esimerkki vaikka ihan toisesta aiheesta, koulusta. Ne, jotka ovat oppineet oppimaan, pystyvät sisäistämään uusia asioita huomattavasti nopeammin, sillä heillä on pohja kunnossa, he osaavat laittaa lukemansa päässä järjestykseen, sitomaan sitä vanhoihin opittuihin asioihin ja arvioimaan sitä tuttujen konstruktioiden pohjalta. Eli se on ihan sama, onko tällainen hyvä oppija koskaan lukenut kosmologiaa, mutta jos hänelle siitä kirja annetaan ja pyydetään se opiskelemaan, niin se luonnistuu suhteellisen nopeasti.
 
Tämä esimerkki mielestäni on ihan pätevä puhuttaessa musiikistakin ja sen rakenteista. Tässä on vaan yksi pikku mutta. Joskus tällainen lahjakkuus kyllä oppii, mutta se improvisaatio voi jäädä sitten vähän heitteille, kun kaikki on opeteltu tiukkana koodistona, järjestelmänä ja säntillisinä skeemoina. Ei tietenkään aina, ei todellakaan, mutta kuitenkin.
 
Ja sillee tai jotai.

Väärä mielipide. Biisi jonka soolot mahtuvat helposti maailman parhaat kitarasoolot top 3:seen, tuskin lienen ainut joka näin rohkenee väittää...?
 
Et todellakaan ole ainoa, mun mielestä ehdottomasti top-3 tavaraa. Eipä taida olla kenenkään muun kitaristin biisit ja soolot merkinny mulle yhtä paljoo kuin Rhoadsin.

Minusta tuolla puolella taas on usein hyvin yksinkertaista yhden kielen sahaamista kerrallaan, ainut missä monilla voi tulla ongelmia on pikkauskäden nopeus. Eikä sieltä ö-vireiden runttauksen seasta ne riffit oikein edes erotu, että sama se periaatteessa on mitä siellä vetää, kunhan nyt edes samasta sävellajista.
 
Mie vähän komppaan (ho-ho) tätä tuon ö-vire -runttauksen suhteen.En nimittäin itse diggaa ollenkaan kun kitaran vireet viedään aivan helvetin matalalle ja riffeistä ei tosiaan ainakaan meitsi saa mitään selvää.Toki kuuluu kai tyylin ,mutta en vain ymmärrä.
 
nimim.normivire kunniaan

Laittakaa jotain "komppikitaristin" must-levyjä. =)

Mie vähän komppaan (ho-ho) tätä tuon ö-vire -runttauksen suhteen.En nimittäin itse diggaa ollenkaan kun kitaran vireet viedään aivan helvetin matalalle ja riffeistä ei tosiaan ainakaan meitsi saa mitään selvää.Toki kuuluu kai tyylin ,mutta en vain ymmärrä.
 
nimim.normivire kunniaan
 
Saatko selvää normaalivireessä bassokuvioista?

Saatko selvää normaalivireessä bassokuvioista?
 
Onko kitarassa basson kielet?

Sehän riippuu kuinka näkymättömiin bassoriffi on miksattu.

Jos mennään death- ja black metal-puolelle niin kitarasoolojen määrä vähenee radikaalisti ja riffit vaikeutuvat huimasti. Siltä puolelta löytyy sellaista komppausta mihin ei valssin soittajien rahkeet riitä.
 
Hyvänä esimerkkinä vaikkapa tämä: http://www.youtube.com/watch?v=QOb6JSQd-Qw

Hmm. Listassasi on kuitenkin Black Sabbath?
 
On sitä Sabbathiakin monella eri vireellä soitettu. Ja Sabbathista ei voi puhua näiden nykyhevi/metallibändien kanssa edes samana päivänä. Iommilla sentään on ollut (yleensä) aina saundi ja tatsi kohdallaan joka vaikuttaa siihen että vaikka kitarat möyrisivät suht. matalaltakin niin niistä saa hyvin selvää. Näin siis ainakin Sabbathin vanhemmilla levyillä, uudemmista en niin ole perillä.

Hyvänä esimerkkinä vaikkapa tämä: http://www.youtube.com/watch?v=QOb6JSQd-Qw
 
Helpolta näyttää, mutta ei todellakaan sitä ole. Toisaalta tuo homma tuntuu energian haaskaukselta, kun ei tuosta janoisesta määkimisestä ota pirukaan selvää. Vähän kuin semmoinen markkinoilta ostettu bäääüüüü-keppi olisi laitettu pesukoneen linkoon.

En viitsi uutta ketjua avata tämän takia, mutta kun tämäkin ketju on mennyt sellaiseksi genrejen taisteluksi, niin mieleeni pompsahti seuraavaa:
 
Ovatko ihmiset täällä panneet merkille, että jos joku kitarakamapuolella etsii itelleen uutta "keppiä" hevanderin vääntämiseen, niin sen tulisi myös soveltua sattunnaiseen jazzin ja bluesin soittamiseen:) Jotenkin vaan tuntuu, että tarkoitus on ilmeisesti jotenkin selitellä omaa soittamistaan tyylin, kyllä mä muutakin vedän kuin metallia:) Tätä ei nyt pidä mennä yleistämään kaikkiin soittajiin, mutta tuli vaan mieleen.
Eli kokeeko siis osa metallimiehistä kuitenkin, että itsensä edustama genre ei ole kuitenkaan tapeeksi katu-uskottava, jos ei samalla kerro, että kyllämä aina sillon tällön veivaan jaskaakin...

Hmm. Listassasi on kuitenkin Black Sabbath?
 
Niinkuin joku tuossa jo ehti kertomaankin niin Sabbathissa niistä riffeistä saa selvää.Ei mulla ainakaan ole ongelmia erottaa Sabbathin kohdalla bassoa ja kitaraa.Iommihan laski virettä vammautuneiden sormiensa takia.Oli helpompi soittaa.
 
Anyway pointti oli se ,että Iommin soitosta saa selvää.Nykyhevin kohdalla näin ei aina ole.