Tanssimusiikki ›

Tästä päästäänkin kehittämään varsinaista aihetta mielenkiintoiseen suuntaan: Mikä on kenenkin tavoite keikkamäärien suhteen ja mitä sen eteen aiotte tehdä?
 
Pari-kolme keikkaa kuukaudessa on mun tavoite ja se mulla onkin keskimäärin, ainoa ongelma että ne ei tuu tasaisesti, välillä voi olla kuukausi ilman keikkaa ja välillä sitten "ruuhkaa".
Sillä frekvenssillä keikat pysyy "ainutlaatuisina" ja on intoa päästä keikalle.

Teikäläisiä yli 20-vuotta keikkailemalla elantonsa saavia en halveksi. Pikemminkin heille nostan hattua. Sinun lisäksi Johnlord, WW, Kuhilas ja Uruttaja jne.
 
Ok. Välillä vaan näitä juttuja lukee liian tiukkaotsaisesti. Mutta aina kun puhutaan , kenen tahansa ammatista, niin sellainen tietty sävy iskee ainakin mun otsaan pahasti.Täytyisi aina muistaa että jokainen tekee sen minkä pystyy ja niillä pelimerkeillä mennään mitkä on annettu. Joillekin annetaan enemmän kuin toisille ja kaikille täällä pitäisi olla tilaa.

Tavoitteet lienee kaikilla ammatikseen vetävillä samat, eli että sais soittamisesta toimeentulon...mulla se on 12-15 keikkaa/kk, perheen takia ei oikeen ole halua enempään.Toisaalta ongelma on se että lähes AINA, joka vuosi, on joku huonompi kuukausi, mulla se oli maaliskuu, 6 keikkaa...ens kuussa 14...eli se tasasuus puuttuu, siis se että saisit joka kuukausi sen tietyn tulon...toisaalta, vois aatella että tää ei ole perheellisen hommaa, mutta mikäpä reissuhomma sitä olis?
 
Ei tässä iässä (50v) voi asiaan vaikuttaa oikeen mitenkään itse, ne keikat tehdään mitä tarjotaan ja mitkä pystyy tekeen ja mitkä on järjellisen matkan päässä.Ja alle minimibruton ei tietenkään tehä yhtään mitään!
 
Toukokuussa on tällä hetkellä tiedossa 3(!)keikkaa, kesäkuussa pitäs olla laivavetoja, tosin oon kuullut huhuja että laivavetoja on joiltain bändeiltä peruttu, eikä meitäkään ole vielä kesäkuun listoissa Viikkarin sivuilla...saas nähä!
 
En mä keksi mitä normi kapakka/laivabändi vois tehä saadakseen esim lisää keikkaa tai erottuakseen massasta...vaihtaa wanhat wetäjät nuorempiin on yks ratkasu, siinä on vaan se mutta että moni (kapakka)bändi koostuu pelkästään yli nelivitosista soittajista...
 
Toisaalta...olen ymmärtänyt että triovetoja juurikin laivoilla olisi pilvin pimein LUOTETTAVILLE bändeille, eli se että hoitaa hommansa kunnolla eikä aiheuta turhaa päänvaivaa laivayhtiölle/toimistolle, se riittää.Toki soiton/laulun pitää sujua ainakin kohtuullisesti..
Mutta vaikka laivahommat ovat juurikin sitä "siistiä sisätyötä"en mä pystyis tekeen sitä jatkuvasti 14-20 keikkaa/kk...
 
Olen kylläkin vakavasti harkinnut myös soittamisen lopettamista, tai ainakin jonkinmoista "missä mennään"-mietintää tauon merkeissä, kaikki on mahdollista.

Tavoitteet lienee kaikilla ammatikseen vetävillä samat, eli että sais soittamisesta toimeentulon...
 
Siitähän se on enspelissä lähettävä.
 
mulla se on 12-15 keikkaa/kk, perheen takia ei oikeen ole halua enempään.
 
Ymmärrän - sama ajatus on mulla ollu. Meinasin missata perikunnan lapsuuden olemalla sekä päivätöissä että keikalla. Ja kun perse on tuloista riippumatta aina auki kumminkin, niin mitä itteensä työllä tappamaan. Ei sekään kaukana ollu. Burn outin partaalla tuli jo käytyä.
 
Toisaalta ongelma on se että lähes AINA, joka vuosi, on joku huonompi kuukausi, mulla se oli maaliskuu, 6 keikkaa...ens kuussa 14...eli se tasasuus puuttuu, siis se että saisit joka kuukausi sen tietyn tulon...
 
Kuukausipalkka on pelkureita varten... (kohta saan taas jonkun vihat niskaani...)
 
Kirjanpito on about läpilukua vaille valmis ja kattelin, että 2007 parhaat kuukaudet oli heinä- ja marraskuu (suprise!!!) kummankin myynti sentilleen sama 131% keskiarvosta, jota kokolailla edustivat maalis- ja syyskuu.
 
Helmikuu oli huonoin, vain 24% keskiarvosta, mutta sen lisäks vaan huhtikuu oli "pois linjasta" - 80% keskiarvosta.
 
Mutta se, missä se monta vuotta tehty työ (mä palaan tähän myöhemmin) näkyy on, että kun myynnin kasvu oli 35% parani tulos 236%. Ja siihen ei pääse, kun hintaa nostamalla. Eikä nostamisesta oo mitään hyötyä, jos ei kukaan sitä maksa - ja siihe se duuni on tehtävä.
 
toisaalta, vois aatella että tää ei ole perheellisen hommaa, mutta mikäpä reissuhomma sitä olis?
 
Joo - mut onhan se kiva olla sopivassa määrin kotoo pois. Mutta ei koko ajan toki. Mulla on kottorimittari edelleen aivan tapissa.
 
Ei tässä iässä (50v) voi asiaan vaikuttaa oikeen mitenkään itse, ne keikat tehdään mitä tarjotaan ja mitkä pystyy tekeen ja mitkä on järjellisen matkan päässä.Ja alle minimibruton ei tietenkään tehä yhtään mitään!
 
Toukokuussa on tällä hetkellä tiedossa 3(!)keikkaa, kesäkuussa pitäs olla laivavetoja, tosin oon kuullut huhuja että laivavetoja on joiltain bändeiltä peruttu, eikä meitäkään ole vielä kesäkuun listoissa Viikkarin sivuilla...saas nähä!
 
En mä keksi mitä normi kapakka/laivabändi vois tehä saadakseen esim lisää keikkaa tai erottuakseen massasta...vaihtaa wanhat wetäjät nuorempiin on yks ratkasu, siinä on vaan se mutta että moni (kapakka)bändi koostuu pelkästään yli nelivitosista soittajista...
 
Niin kun mä aiemmin totesin, niin noista kapakkavedoista ei normibändillä voikaa saada parempaa liksaa - mut onko normibändi ja kapakkavedot ainoo vaihtoehto? Edelleen sitä työtä millään lailla väheksymättä.
 
Mä nään edelleen firma-/privapuolen valtavana madollisuutena. Keikat yleensä erittäin kivoja ja hinnalla ei oo ylärajaa.
 
Mutta se kans sit vaatii muutakin, kun soittotaitoo. Helvetisti keikkojen ulkopuolista duunia, rohkeutta luovaa hulluutta, nöyryyttä oman työnsä suhteen ja ennen kaikkea uskoa itseensä.
 
Eii oo liimistä valmiine kontakteineen hoitamassa keikkoja tupiin. Ne pitää itse myydä ja se on pitkä tie, kun se merkittävin markkinointikanava on kuitenkin puskaradio, vaikka miten muihin satsaisit.
 
Mutta joku "se juttu" on oltava. Harmaata massaa saa näillä markkinoilla tod halvalla.
 
Toisaalta...olen ymmärtänyt että triovetoja juurikin laivoilla olisi pilvin pimein LUOTETTAVILLE bändeille, eli se että hoitaa hommansa kunnolla eikä aiheuta turhaa päänvaivaa laivayhtiölle/toimistolle, se riittää.Toki soiton/laulun pitää sujua ainakin kohtuullisesti..
Mutta vaikka laivahommat ovat juurikin sitä "siistiä sisätyötä"en mä pystyis tekeen sitä jatkuvasti 14-20 keikkaa/kk...
 
Niin - aika tympeetä esaa perheelliselle toikin. Vasitenkin kun sulla on sama juttu kun mullakin, että emännyys tarvii normia enemmän jeesiä just erityislapsen kanssa.
 
Olen kylläkin vakavasti harkinnut myös soittamisen lopettamista, tai ainakin jonkinmoista "missä mennään"-mietintää tauon merkeissä, kaikki on mahdollista.
 
Voihan sitä muutenkin musalla leipänsä tehdä. Opetus, teatterit tuuraukset jne jne

Koetan hoitaa nämä jäljellä olevat keikat niin hyvin kuin mahdollista.
 
Tavoitteena just WW:n mainitsema määrä kuukaudessa. Hyvin pysytty kirivauhdissa.

Mua on aina siepannut ajatus siitä, että musiikki on PELKÄSTÄÄN fiilistelyä ja se, että puhuessaan siitä työnä, menettäisi taiteellisen uskottavuutensa. Sehän on ihan täyttä kakkaa se.
 
Musa on työtä, ja sillä hyvä. Helkkarin mukavaa se kylläkin on - joskaan ei ihan aina. Liiton minimillä tekijöitä en lähtisi moittimaan, ja itse myöskin arvostan pitkään alalla olleita. Kulttuuri on muuttunut aivan valtavasti parina viime vuosikymmenenä, eikä se tarkoita sitä, että vanhan liiton äijien tulisi suksia v*****n. Kyllä täällä kaikille on tilaa.
 
Olen tehnyt monenlaista keikkaa myös tanssimusiikin puolella ja liksat ovat vaihdelleet laidasta laitaan. Olen huomannut, että alan käytännöt ovat moudostaneet paskakeikkojen kokonaisuuden, joissa liksat maksetaan käytännössä kulukorvauksina sitä liiton minimiä noudattaen. Ja kun tähän lähdetään mukaan, ei muilla perustyötä halajavilla ole mitään saumaa tehdä töitä puhtain paperein. Parasta on vieläpä, että sitten eräätkin tätä harjoittavat tapaukset menevät ja nostelevat työttömyyskorvauksia, kun ei niitä tulojakaan ole...
 
Pointti: Rehellisesti työtä tekeviä, perheensä elättäviä vetäjiä tulee arvostaa. Oli sitten virtuoosi tai ei. Siinä on suoraselkäistä työntekemisen meininkiä. Ne, jotka vievät alan harmaan talouden piiriin, ja tekevät keskiluokan muusikontyön "verottomaksi" harrastustyöksi ilman huolta huomisesta, saisivat häipyä alalta. Nämä kun erottaa toisistaan, päästään jo uudelle alueelle tässä keskustelussa.

Ne, jotka vievät alan harmaan talouden piiriin, ja tekevät keskiluokan muusikontyön "verottomaksi" harrastustyöksi ilman huolta huomisesta, saisivat häipyä alalta
 
Mä laskutan Suomen Palkkiopalvelun kautta. Ne maksaa
1. Vähintään minimitaksan verran palkkana (olettaen että riittää:-)
2. Jos jää, lopusta voi saada verottomia kilometrikorvauksia
3. Jos vieläkin jää, sitten vielä päivärahoja.
 
Eli vaikkakin harrastustoimintaa, ei verotonta.
Eli kun mä keikkailen pääasiassa pääkaupunkiseudulla, käytännössä koko liksasta menee vero.
300 mun liksaosuus, vajaa 100 tulee tilille.

Niin kun mä aiemmin totesin, niin noista kapakkavedoista ei normibändillä voikaa saada parempaa liksaa - mut onko normibändi ja kapakkavedot ainoo vaihtoehto? Edelleen sitä työtä millään lailla väheksymättä.
 
Mä nään edelleen firma-/privapuolen valtavana madollisuutena. Keikat yleensä erittäin kivoja ja hinnalla ei oo ylärajaa.
 
Mutta se kans sit vaatii muutakin, kun soittotaitoo. Helvetisti keikkojen ulkopuolista duunia, rohkeutta luovaa hulluutta, nöyryyttä oman työnsä suhteen ja ennen kaikkea uskoa itseensä.
 
Eii oo liimistä valmiine kontakteineen hoitamassa keikkoja tupiin. Ne pitää itse myydä ja se on pitkä tie, kun se merkittävin markkinointikanava on kuitenkin puskaradio, vaikka miten muihin satsaisit.
 
Mutta joku "se juttu" on oltava. Harmaata massaa saa näillä markkinoilla tod halvalla.
 
Hyvin sanottu. Erityisen hyvin.
Palkkiosta sen verran että vaikka aina olen tehnyt jotain muuta "päivätyönä" kunnioitan suunnattomasti vaivaa, aikaa ja harjoittelua nähneitä leipätyönään muusikon ammattia harjoittavia etten liiton minimipalkoilla lähde keikoille ellei kyssärissä ole selvästi hyvää tarkoittava hyväntekeväisyys hyvän asian puolesta.
Kun laskee yhden keikan ajankäytön ja kaikki kustannukset mennään paljon yli minimikorvauksen. Leipätyönään elävää musiikkia tarjoavat hemmot ja gimmat ovat ansainneet kaiken tuen mitä voi antaa. Nykyään näyttää siltä että verotusteknisin keinoin halutaan tappaa elävä musiikki kokonaan. En näe mitään järkisyytä tuohon, elävän musiikin tarkoituksenahan on tuottaa iloa ja tunne-elämyksiä kuulijoille.

Ja hyvä näin. Harrastaminen = jees, rahan saaminen harrastamisesta = erittäin jees, keikkatyön tekeminen pelkillä kulukorvauksilla valtakunnallisten ohjelmatoimistojen listoilta = einiinjees
 
Jos ilmaisin itseni epäselvästi, niin täsmennän vielä hieman. Tietyt toimistot pitävät keskihintaisia (ja siitä alaspäin) tanssiorkestereita työvoimana, joille voi maksaa kaiken kulukorvauksina. Palkkatyä ei tule ensimmäisenä edes kysymykseen, vaan vasta pienehkön väännön jälkeen. Miksikö näin? Kyllähän se on toimistolle edullisempaa jättää työnantajamaksut suorittamatta, lisäksi tuote on helmpompaa myydä halvemmalla ja toimistot pystyvät pitämään reipasta kassavirtaa yllä.
 
Nuorempana tehdessäni lähes pelkästään tanssikeikkaa, bändini meni juurikin sen mukaan, miten sanottiin, muuten ei ollut keikkaa. Suurin syy tähän oli se, että bändin "liideri" oli antanut suostumuksensa kyseiselle toiminnalle, eikä paluuta ollut. Itselleni asia valkeni vasta ensimmäisen palkkakuitin kolahdettua postilaatikkoon... Samat toimistot tosin ovat maksaneet palkat asianmukaisesti tehdessäni töitä "tärkeämmille" artisteille. Tämä on ongelma, jota ei voi perustella työntekemisellä/yrittämisellä. Saman tien voisi alkaa pitämään varastamista vaihtoehtona työttömyydelle. Olen tavannut myös tapauksia, jotka ovat hoitaneet hommansa "rehdisti" 70-80 -luvuilla, mutta alan muututtua ovat jo osansa tehneet ja hypänneet nykymaailman kelkkaan. Tämäkin on mielestäni moraalitonta, koska silloin poljetaan koko alaa ja viedään sama mahdollisuus toimiviin työmarkkinoihin niiltä muusikoilta, jotka lähtevät hommaan mukaan tänä päivänä.
 
Että näin.
 
EDIT: Enkä ala tässä myrkyttämään mitään tiettyjä toimistoja, kaikissa on hyvät ja huonot puolensa. Perään ainoastaan omaa ammattiylpeyttämme ja edes pientä kunnioitusta sitä tosiasiaa kohtaan, että omilla teoillamme on valtavasti merkitystä näin pienen maan pienessä keikkamyyntibisneksessä...
 
Puhut täysin asiaa ja noin se menee erityisesti tanssimusa-alalla ja jos eväät riittävät ammattilaiseksi niin mielummin jonkun kuulun pystön taustalla kuin täysin tuntemattoman trion jonka keikat myydään kulukorvauksina. Jälkimmäistä maksupolitiikkaa voitaisiin kutsua Liimistoimistojen toiminnaksi.

Kuukausipalkka on pelkureita varten... (kohta saan taas jonkun vihat niskaani...)
 
Onhan se näkökohta tuokin.
 
Mulle säännöllinen kuukausipalkka takaa sen, että asioita voi suunnitella hiukan pitemmälläkin tähtäimellä.
Pystyy pitämään perheen leivässä, maksamaan talon, auton ja muut kulut miettimättä ja huolehtimatta etukäteen.
 
Palkallinen vuosiloma lomakorvauksineen takaa sen, että voi irrottautua arjesta ja reissata. Sairaslomaltakin saa palkan. (Yllättävää!!!)
 
Työni koen mielekkääksi, pääsääntöisesti 8-16, viikoloput vapaat. Jää aikaa perheellekkin.
 
Jos tuo pelkuruutta, niin So What.
 
Soittokeikkaa tehdään harrastepohjalta sen mukaan miten saadaan aikataulut soviteltua bändin jäsenten kesken. Tällä hetkellä näyttää hyvältä tilanne keikkamäärien suhteen ja porukan kanssa sopiminen toimii.
 
Niin kauan teen, kun on mukavaa, sitten kun rupee maistumaan puulta niin lopetan.
 
EDIT: Ja mua saa vapaasti haukkua "Lottobasistiksi" tai ihan miksi vaan, teot puhukoot puolestaan. Mukava tunne se kyllä on, kun paikat pyytävät keikan jälkeen kohta uudelleen samaan paikkaan.

Musa on työtä, ja sillä hyvä. Helkkarin mukavaa se kylläkin on - joskaan ei ihan aina. Liiton minimillä tekijöitä en lähtisi moittimaan, ja itse myöskin arvostan pitkään alalla olleita. Kulttuuri on muuttunut aivan valtavasti parina viime vuosikymmenenä, eikä se tarkoita sitä, että vanhan liiton äijien tulisi suksia v*****n. Kyllä täällä kaikille on tilaa.
 
Olen huomannut, että alan käytännöt ovat moudostaneet paskakeikkojen kokonaisuuden, joissa liksat maksetaan käytännössä kulukorvauksina sitä liiton minimiä noudattaen. Ja kun tähän lähdetään mukaan, ei muilla perustyötä halajavilla ole mitään saumaa tehdä töitä puhtain paperein. Parasta on vieläpä, että sitten eräätkin tätä harjoittavat tapaukset menevät ja nostelevat työttömyyskorvauksia, kun ei niitä tulojakaan ole...
 
Pointti: Rehellisesti työtä tekeviä, perheensä elättäviä vetäjiä tulee arvostaa. Oli sitten virtuoosi tai ei. Siinä on suoraselkäistä työntekemisen meininkiä. Ne, jotka vievät alan harmaan talouden piiriin, ja tekevät keskiluokan muusikontyön "verottomaksi" harrastustyöksi ilman huolta huomisesta, saisivat häipyä alalta. Nämä kun erottaa toisistaan, päästään jo uudelle alueelle tässä keskustelussa.
 
Hyvin sanottu. Meidän bändin liideri on soittanut 35 vuotta eikä koskaan ole tehnyt mitään pelkästään kulukorvauksilla niinkuin en minäkään. Jos minimin päälle jää jotain maksettavaa niin silloin voi käyttää esim puolipäivärahoja tms.

...Mulle säännöllinen kuukausipalkka takaa sen, että asioita voi suunnitella hiukan pitemmälläkin tähtäimellä....
 
Tohon iso HOHO!
 
No hyvä, että uskot työpaikkasi vakauteen. Mun ei ainakaan tarvii pelätä yt-neuvotteluja...
 
Muutenkin kuulostaa mahtavalta työpaikalta, jos voit päättää työstäsi vapaammin, kuin freelanceri.

Lavoja tasaan 0%
Häät ja synttärit 10 %
Festarit 20 %
Firmat ja yhteisöt 30 %
Kuppilat 40 %
 
P.S. Yritin päästä yli 100% mutta ei onnistunut.

Kylläpä DJ Mambo kirjoitti hyvin. Kiitos.

Kylläpä DJ Mambo kirjoitti hyvin. Kiitos.
 
Kyllä...
 
Toki nuo asiat on olleet ainakin mun tiedossa aina, mutta hyvä että joku muukin tuo epäkohtia esiin, tulee tarvittavaa uskottavuutta...
 
DJ Mambolle siis ansaitut plussat!

Jos jollain alalla meinaa pärjätä, on ensimmäinen asia bisneksen realiteettien tiedostaminen ja tunnustaminen. Itelleen ei parane valehdella.
 
Tosin tää on monelta osin niin korni ala, ettei turhassa joka asiasta valittamisessakaan oo mitään pointtia. Mikä duuni se ny sin aina niin kivaa olis - häh?
 
Mampo iski tiskiin tosiaan yhden omman tärkeimmistä pointeista: Kyllähän työmies on perkele ansainnu käypäsen korvauksen työpanoksestaan - PALKKANA - ja siitä pitää kertyä ELÄKETTÄ. Ja jos alalle on kattojärjestön toimesta sovittu muitakin minimitariffeja, pitäis niitä totta vie noudattaa.
 
No, jos MÄ olisin sanonut näin:
 
Perään ainoastaan omaa ammattiylpeyttämme ja edes pientä kunnioitusta sitä tosiasiaa kohtaan, että omilla teoillamme on valtavasti merkitystä näin pienen maan pienessä keikkamyyntibisneksessä...
 
Olisin todennäköisesti saanut edelliset kehujat silmilleni - enhän mä näistä hommista mitään tiä.... amatöörit ne kulkorvauksilla keikkaile.... jne jne
 
Totahan täällä mäkin oon peränny.
 
Mutta toi on vielä pelkkää kaunista sanahelinää, jos sillä ei ole keinoja.
 
Nyt kuulisinkin toimistojen kautta keikkaa tekeviltä ammattiveljiltä, mitä heidän mielestään Dj Mambon ansiokkaasti kuvaamassa epäkohtatilanteessa muusikon tulisi tehdä? Haen siis konkreettisia keinoja.
 
Ei kai voi olla niin, että jos ammattilainen vaatii työstään vähintään alan minimitariffien mukaisen korvauksen, sillä loppuu keikat?
 
Toisaalta - so what? Ottamisen arvoinen riski. Parastahan noissa keikkojen kulukorvauksilla maksamisissahan, on, että itse asiassa työtekijä ei olekaan vastuussa palkastaan suorittamatta jääneistä velvoitteista. Vero toimistoon vaan ihmettelemään, että "kun oltiin ravintolassa X keikalla, niin toimisto Y maksoikin osan palkasta kulukorvauksina???". Kuppilaparka joutuu maksamaan toimistolle pulittamansa summan lisäksi verokarhulle vielä aika potin työnantajamaksuja. Ja eikun uutta liimistä kehiin.

Jos jollain alalla meinaa pärjätä, on ensimmäinen asia bisneksen realiteettien tiedostaminen ja tunnustaminen. Itelleen ei parane valehdella.
 
Mampo iski tiskiin tosiaan yhden omman tärkeimmistä pointeista: Kyllähän työmies on perkele ansainnu käypäsen korvauksen työpanoksestaan - PALKKANA - ja siitä pitää kertyä ELÄKETTÄ. Ja jos alalle on kattojärjestön toimesta sovittu muitakin minimitariffeja, pitäis niitä totta vie noudattaa.
 
Nyt kuulisinkin toimistojen kautta keikkaa tekeviltä ammattiveljiltä, mitä heidän mielestään Dj Mambon ansiokkaasti kuvaamassa epäkohtatilanteessa muusikon tulisi tehdä? Haen siis konkreettisia keinoja.
 
Ei kai voi olla niin, että jos ammattilainen vaatii työstään vähintään alan minimitariffien mukaisen korvauksen, sillä loppuu keikat?
 
Näin ollaan tehty aina eikä ainakaan vielä ole keikat loppuneet. Eläkettäkin on kertynyt ihan mukavasti viimeisen laskelman mukaan, mutta vielä on humppia soittamatta.

Näin ollaan tehty aina eikä ainakaan vielä ole keikat loppuneet. Eläkettäkin on kertynyt ihan mukavasti viimeisen laskelman mukaan, mutta vielä on humppia soittamatta.
 
Uskon sun kohdalla kyllä.
 
Mutta onko se Mampoksen kuvaama ongelma olemassa ja jos on niin mitä sun mielestä sille pitäis tehdä?
 
Voivotteluketjuja on muutenkin tarpeeks.

DJ Mambo kartutti plussasaalista täältäkin. :)