Keskustelua raskaammasta musiikista ›

...mutta semmonen nahkaniittihousut päällä metsissä pomppiminen on ihan persiistä...
 
Tässä pisti taas silmään luetun ymmärtämisestä, asioiden ymmärtämisestä ylipäätään, tyhmyydestä jne. kertova lause. Tässä kun pitäisi vissiinkin puhua BLACK METALLISTA (rautalanka=että BM on todellakin muutakin kuin se musiikkilaji tai itseilmaisun muoto) eikä mistään popista jossa millään ei ole mitään oikeaa sanottavaa.

Juu, jätkät jutteli ihan fiksusti omista ajatuksistaan. Mutta jokin kommunikaatiokatkos meillä nyt on, kun tuonkin artikkelin kuvituksissa oli juurikin sitä kyseenalaistamaani nahkaa, piikkejä, mustia kynttilöitä & irvistelyä!
 
Show-meininki ja symboliikka ovat kaksi eri asiaa. Ja oli sillä show-meiningilläkin tietenkin Venom aikoihin erittäin iso osansa, nykyään vaan sitä ei tarvita, mutta esim. Watain perustelee live aktinsa nimenomaan kokemuksena monella tasolla, ei pelkästään musiikillisena. Jos juuri sinusta tuntuu, että veren päällensä saaminen ei ole ns. kivaa tai tarpeellista kesken konsertin, niin älä sitten mene Watainin keikalle.. noin niinkun esimerkkinä.
 
Kannattaa myös muistaa, että Black Metalissa puolet sanoista on METAL.

Kannattaa myös muistaa, että Black Metalissa puolet sanoista on METAL.
 
Loistava pointti.
 
Watainista puheenollen; siinäpä vasta mainio bändi. Todella omistautunut porukka, joka on tehnyt paljon hienoa musiikkia. Sworn to the Dark on vakiintunut yhdeksi suosikeistani koko genrestä puhuttaessa.

Taas kerran on ainakin se osoitettu, että kyllä black metal herättää aina tunteita, oli siitä sitten mitä mieltä tahansa. Väittäisin, että harvasta musiikkisuuntauksesta saadaan yhtä kovat väännöt aikaiseksi. Eli kallistui mielipide mihin suuntaan tahansa, yhdentekevää tällainen musiikki ei missään nimessä voi olla.
 
Kun musiikki on yhtä äärimmäistä kuin sen ideologinen sisältökin, se herättää luonnollisesti voimakkaita mielipiteitä eri ääripäiden edustajissa, ja usein myös siinä välissämajailijoissakin. Ymmärrän sinänsä, mikä lajissa ärsyttää sen arvostelijoita, mutta itsekin enemmän kallistuisin sille kannalle, että loppujen lopuksi "truuiivilkvlt-pelleilly on naurettavaa"-tyyliset kommentit eivät oikeastaan ole mielipiteitä MUSIIKISTA, mistä tässä kuitenkin kaiketi on tarkoitus keskustella? No, huumoria saa toki olla, kunhan se ei johda olettamukseen "black metal=naurettavaa pelleilyä jossain metikössä", joka ainakin vaikuttaa olevan valitettavan monen mielipide. Vaikka tällaisia Tohtori Tonuksen linkin tyylisiä esityksiä tulisikin vastaan, pitäkäämme mielessä, että niistä ei näy koko black metallin laajaa kirjoa.
 
Laaja-alainen kysymyshän tämä on sinänsä, sillä mielestäni black metallissa on aika hyvinkin liikkumavaraa, sillä toisin kuin jotkut ehkä luulevat, bläkkishän ei rajoitu ainoastaan suhinapörinä-osastoon. Kun pöytään lyödään lisäksi genren melodiset, sinfoniset, angstiset, tunnelmalliset, thrashaavat ja groovaavat nimet, niin melkein jokainen varmaan tajuaa kyseessä olevan yllättävän monipuolisen suuntauksen.
 
Mutta siis, jos kysymys esitetään tällaisena, kaikessa laajuudessaan, voinen vastata, että kyllä, pidän monesta mustan metallin yhtyeestä :)
 
On kyllä sen verran asiapitoinen ja hyvä kirjoitus, että lätkäisen plussan +
Taidat sen lisäksi olla yksi ainoista, jotka osaa kirjoittaa oikein "black metal", eikä esimerkiksi "Black Metal". Tyylilajien nimet pienellä. Mutta tämä nyt on turhaa perseilyä, tärkeintä on, että viesti menee perille.
 
Pidän monesta black metal -yhtyeestä. Kaikki ne on mainittu tässä ketjussa jo moneen kertaan enkä katso tarpeelliseksi toistaa. Hyvä bläkkis on loistavaa musiikkia, jossa on tunnetta enemmän kuin missään. Myös tämä täysin ulkomusiikillinen ja paljon mielipiteitä herättävä aatteellinen puoli viehattää; huomaan usein olevani samaa mieltä black metal -artistien mielipiteitten kanssa, kun jostain haastattelusta niitä lukee/kuulee.
 
Yksi pikkuseikka mikä bläkkiksessä ottaa pannuun, on bändien kokoonpanojen vaihtuvuus. Jollain Gorgorothillakin on ollut varmaan kolmekymmentä eri jäsentä ja vokalistit ovat menneet ja tulleet. Mielestäni Hat olisi saanut pysyä paikallaan. Sama ongelma Mayhemillä. Ihan perseestähän se on, jos melkein joka levyllä joku bändin jäsen on vaihtunut.
 
Mutta pääasiassa hyvinkin tymäkkää paskaa.

Loistava pointti.
 
Watainista puheenollen; siinäpä vasta mainio bändi. Todella omistautunut porukka, joka on tehnyt paljon hienoa musiikkia. Sworn to the Dark on vakiintunut yhdeksi suosikeistani koko genrestä puhuttaessa.
 
Kannattaa varmaan jossain vaiheessa tarkistaa tuo Casus Luciferi, jos kerran Sworn to the Dark kelpaa. Itse pidin ko. levystä melkein enempi kun tästä uudesta.

Ostakaa lapset Absun Tara.

Ostakaa lapset Absun Tara.
 
Ostettu ja hyväksi todettu! Itseasiassa taisit olla juurikin kunnianarvoisa Sinä, joka vertasit Keep of Kalessinin Armadaa* tähän levyyn, ja sen perusteella piti hankkia Tara omaankin hyllyyn.
 
E: *joka muuten kannattaa lapset myös ostaa, jos ultranopea, eeppinen ja thrashaava blackmetal kuulostaa kiinnostavalta.

Btw. Mulla on Absun tara joka ei toimi millään soittimella. Ei siis ollenkaan, no disciä vääntää miljoonalla eri vehkeellä. Mitään jälkiä ei näy. Täysi mysteeri. Joku saa ostaa vaikka hhhm.. postikulujen hinnalla.

Aina silloin tällöin on tullut diggailtua Absun Mythological Occult Metallia. Varsinkin Never Blow Out The Eastern Candle-biisiä pitää aina pyörittää moneen otteeseen.

Bathoryn eka alkanu koliseen aika rymäkästi viime aikoina, Venomia tullu luukutettua vähä kauemmi sitte. Darkthronen vois kans ottaa Wolves In The Throneroomin kera vakavempaan tarkisteluun, Transsilvanian Hungerin ohella 'Thronelta pudonnu aika hyvin tämä uusi räiskäle FOAD, varsinkin hittiviisu These Shores Are Damned.

Tässä ketjussa joku mainitsi että Ulver olisi tunnelmallista tavaraa niin päätinpä sitten tunnelmallisen metallin ystävänä tsekata bändin (vaikka en kyllä kovin paljoa muuten black metallista tykkää). Kuuntelin niiden Bergtatt levyltä 2 biisiä niin voi näkkileipä sentään että osaa mahtavaa musiikkia! Varsinkin ne rauhallisemmat kohdat puhtaiden laulujen kanssa on aivan älyttömän mahtavan kuuloisia! Ei teillä olisi mielessä jotain muitakin saman tyyppisiä black metal bändejä?

Bergtatin tyylisiä albumeja tulee mieleen aika vähän, lähinnä suomalaisen Wyrdin jotkut levyt. Vargtimmen pt.1 ainakin on vähän samantyylistä sanotaanko sammaleista metsäbläkkiä, Vargtimmen kakkosta en ole kuullut mutta varmaan sekin menee jos on yhtään samanlainen kuin eka osa. Huldrafolk albumi on kanssa tunnelmallista folkmenoa, mutta se on vähän omituisempi levy(nimibiisi on käytännössä sekotus blackmetallia ja tanhua ja muissakin on aika veikeitä melodioita).
 
Noita nyt ainakin suositelisin kokeilemaan, mutta myös vaikka Wolves in the Throne Roomin Two Hunters voisi käydä vaikka siinä suht erilainen tunnelma onkin.

Piti sitten viimeinkin katsoa, että mikä tässä viestiketjussa on niin mielenkiintoista että aihetta jauhetaan jo 15:ta sivua, mutta ainut silmiin tarttunut mielenkiintoinen kommentti oli seuraava:
 
Ihan perseestähän se on, jos melkein joka levyllä joku bändin jäsen on vaihtunut.
 
Ihan silkasta mielenkiinnosta, miksi? Miten se vaikuttaa kuuntelukokemukseesi, veikkaan että kovinkaan monella nyt vaikkapa juuri Gorgorothin entisellä jäsenellä ei ole niiiiin tunnistettavaa tyyliä, että heidän puuttumisensa kuuluisi juuri millään tavalla levyllä. Yleensäkin sellaiset soittajat keillä on todella tunnistettava tyyli ovat todella harvassa verrattuna erinäisten instrumenttien soittajien määrään nähden.
 
Mitä aiheen otsikon kysymykseen tulee niin 80-luvun black metal kolisee kyllä. Ko. orkesterit ovat luultavasti tulleet esille aikaisemmilla sivuilla jo kyllästymiseen asti.

Yksi pikkuseikka mikä bläkkiksessä ottaa pannuun, on bändien kokoonpanojen vaihtuvuus.
 
Darkthrone? Emperor? Satyricon?
 
Okei, on noissa edellämainituissakin akteissa jäsenistö muuttunut vuosien varrella, mutta tajuatte kyllä mitä tällä hain.
 
Gorgoroth joutui aikanaan muuttamaan kokoonpanoaan radikaalimmin lähinnä ideologisten eroavaisuuksien tai yksinkertaisesti sen tosiseikan vuoksi, ettei Black Metallin liekki enää raivonnut sisällä samalla tavalla. Lisätään tähän soppaan vielä Infernus vs. Gaahl/King-nimikiista lakiteitse, Frostin poistuminen liittyen Satyriconin kanssa touhuiluun (tuostakin about 12 vuotta aikaa) sekä Frostin seuraajan Grimin itsemurha, niin onnistutaan kattamaan oleellisimmat muutokset G:n kokoonpanossa.
 
Monelle Gorgoroth on silti onnistunut pitämään oman saundinsa ja tyylinsä, vaikka melkoisena perintökaluna yhtye onkin käsistä käsiin taivaltanut, eikä vähiten tänä päivänä perustajajäsenen ollessa pois pelistä. Tosin itselleni Gorgoroth olisi saanut vähintään vaihtaa nimeään Under The Sign...-levyn jälkeen. Grieghallenissa vain oli sitä jotain.

Ei satu kukaan tietämään mistä Drudkhin levyjä saisi?

Ei satu kukaan tietämään mistä Drudkhin levyjä saisi?
 
http://www.cfprod.com/nh/

Ei satu kukaan tietämään mistä Drudkhin levyjä saisi?
 
http://ariman.fi/

Piti sitten viimeinkin katsoa, että mikä tässä viestiketjussa on niin mielenkiintoista että aihetta jauhetaan jo 15:ta sivua, mutta ainut silmiin tarttunut mielenkiintoinen kommentti oli seuraava:
 

 
Ihan silkasta mielenkiinnosta, miksi? Miten se vaikuttaa kuuntelukokemukseesi, veikkaan että kovinkaan monella nyt vaikkapa juuri Gorgorothin entisellä jäsenellä ei ole niiiiin tunnistettavaa tyyliä, että heidän puuttumisensa kuuluisi juuri millään tavalla levyllä. Yleensäkin sellaiset soittajat keillä on todella tunnistettava tyyli ovat todella harvassa verrattuna erinäisten instrumenttien soittajien määrään nähden.
 
Mitä aiheen otsikon kysymykseen tulee niin 80-luvun black metal kolisee kyllä. Ko. orkesterit ovat luultavasti tulleet esille aikaisemmilla sivuilla jo kyllästymiseen asti.
 
No eikös siinä jäsenten ja soittajien mennessä mene myös biisintekijöitä? Joko se voi mennä niin päin, että jos on koko ajan uudet soittajat ja pitää koko ajan "aloittaa alusta", se tietyn porukan saavuttama yhteisfiilis pitää rakentaa kerta toisensa jälkeen uudelleen. Eikä näin mainittavaa "edistystä" tai "kehittymistä" saundissa tapahdu. Tämä voi mennä toisinkin päin: bändin originaalijäsenet eivät keksi enää uusia ideoita, eikä saundi siksi kehity (mutta toisaalta miksi pitäisikään kehityä?)
 
Tietysti myös päinvastoin: jos bändiin tulee kokoajan uusia jäseniä, jotka eivät välttämättä ole perillä siitä, miltä bändin olisi tarkoitus kuulostaa, niin musiikki saattaa lähteä kehittymään toiseen suuntaan, ehkä huonompaan, ehkä parempaan, sitä en osaa sanoa. Esimerkkinä vaikka Mayhem. (Toisaalta, miksi mihinkään bändiin menisi soittamaan artisti, joka ei ole selvillä bändin saundista ja siitä maailmasta, jossa bändin saundi ja fiilis elää?)
 
Nojoo, en oikeastaan itsekään tiedä, mitä yritän sanoa. Vanhassa vara parempi? En tiedä. Omia mielipiteitäni ja näkemyksiäni kaikki, ei niitä kannata ottaa liian vakavasti.

http://www.cfprod.com/nh/
http://ariman.fi/
 
Tack!
 
Vasta pari viikkoa sitten aloin kuuntelemaan black metallia, ennen pidin sitä roskana mutta n. viikon ennakkoluulottoman kuuntelun jälkeen olen alkanut tykätä.
Kovimmat on Ulver, Drudkh, Noktural Mortum, Kvist, Alcest ja Agolloch (jos se nyt edes on black metallia). Tunnelmat on juuri ne minkä takia tätä genreä kuuntelen. Tosin en vieläkään löydä mitään maailmaa mullistavaa mistään surkeilla soundeilla soitetusta suhinapöhinärääkynä musiikista.