Rock, pop, alternative ›

Dm, Am, G, F ja siitä sit.
 
Jep. Sointufraseerauksilla vaan se tunnistettava näppäily ja Am ja Dm soinnut sieltä 10 nauhalta.
 
Am---
e-0---
b-13--
g-9---
d-10--
a-0---
e-----

Dm, Am, G, F ja siitä sit.
***
Jep. Sointufraseerauksilla vaan se tunnistettava näppäily ja Am ja Dm soinnut sieltä 10 nauhalta.
 
Am---
e-0---
b-13--
g-9---
d-10--
a-0---
e-----
 
Ja kierrossahan tuloo F:n jälkeen vielä D5 ja G5/D (liekö merkintä oikein, mut ollen niinkin yksinkertainen ku...)
 

G5/D
 
e-3-
B-3-
G-0-
D-0-
A---
E---

 
Kyllä se siitä.

Kiitos! nuo kuulostavat kyllä siltä. sattuisiko joku vielä tietämään että miten ne sointufreesit menee? :)

Kiitos! nuo kuulostavat kyllä siltä. sattuisiko joku vielä tietämään että miten ne sointufreesit menee? :)
 
koitappa itse eka. D:sointua hiplailet siletä 10 nauhalta... sitten se pieni näppäily on e kieleltä muistaakseni 13 nauhalta alkaen...vaikee selittää, mut se on tosi helppo.

Huom! Olet kirjoittamassa yli 176 päivää vanhaan ketjuun!
 
On muuten suomen kovin bändi kun tossa levyt kuuntelin läpi. Ei mulla muuta.

Oonko mä ainoa, jonka mielestä III on KW:n paras levy?

Oonko mä ainoa, jonka mielestä kaikki kingston wallin levyt on yhtä täydellisiä?

Oonko mä ainoa, jonka mielestä III on KW:n paras levy?
 
Minusta Kingston wall vain parani loppua kohden. Toki kaikki levyt ovat timattisia, mutta niitä on ehkäpä opittu hiomaan paremmin loppua kohden..

Hieman epäilyttää kysyä täällä, mutta taidan kysäistä kuitenkin.. Mitenkähän Two of a kindin alku soitetaan kitaralla?
Yksi Kingston Wallin paras biisi ja varsinkin se intron sointukulku olisi kiva tietää.

Hieman epäilyttää kysyä täällä, mutta taidan kysäistä kuitenkin.. Mitenkähän Two of a kindin alku soitetaan kitaralla?
Yksi Kingston Wallin paras biisi ja varsinkin se intron sointukulku olisi kiva tietää.
 
H-molli, mut se A-kielen H-ääni tulee vaan riffin ekalle iskulle (jos sillekään). Loppumelodia tapahtuukin sit H ja E-kieliltä, eli jos paat nakit H-mollin tokan nauhan barre-asentoon ni alkaa hahmottumaan. Ja vire tietty puolikkaan alas.
 
Sama meininki on With My Mindin säkeistön skebassa, ja VHB:n Kiss A Wishin väliosan kalevala-osassa, tosin se on capotettu johonkin ylemmäs.
 
edit: G:stä H

Hieman epäilyttää kysyä täällä, mutta taidan kysäistä kuitenkin.. Mitenkähän Two of a kindin alku soitetaan kitaralla?
Yksi Kingston Wallin paras biisi ja varsinkin se intron sointukulku olisi kiva tietää.
*
H-molli, mut se A-kielen H-ääni tulee vaan riffin ekalle iskulle (jos sillekään).
 

|-2---2--3p(0)~0--2-------0-|
|-0---0--0-----0--0---3---0-|
|-4---4--4-----4--4---4---4-|
|-4---------------4---4---4-|
|---------------------------|
|---------------------------|

 
Jotensakin noin, kai.
 
Eli bassosävelenä H-ääni tulee kait vasta basso-/synapulputusriffissä.

KW:n biisit on sen verran hankalia (ainakin minulle) että soittovinkkejä mihin tahansa kappaleisiin otetaan kyllä ilolla vastaan!

KW:n biisit on sen verran hankalia (ainakin minulle) että soittovinkkejä mihin tahansa kappaleisiin otetaan kyllä ilolla vastaan!
 
Tää kappale ihan yleisesti vaan: Suoraan sanoen, en oo oikeen koskaan ymmärtänyt, kuinka joku viitsii tai edes jaksaa plokata kokonaisia soolojakin biiseistä, varsinkin jos/kun ne on alunperinkin vedetty ainakin periaatteessa ns. fiilispohjalta, eli improvisoiden, eli parhaan osaamisensa mukaan. Silti kaikki kunnia niille, jotka jaksaa, itsehän en useinkaan jaksa edes soitella niistä.
 
Eli kyllähän mullekin vinkit kelpaa. Sellaset, joilla saa "junan liikkeelle", niinkuin Petri-vainaakin tais joskus bändinsä touhusta tokaista jossain haastiksessa.
 
Soittajien, biisien ja soolojen evoluutioissa on tietysti eroja, siksipä itsekin tuskailen välillä KW:n biisien kanssa sohvan laidalla, kun taas hra Walli veteli samaa (mutta omaa) kamaa silmät kiinni ja rööki huulessa stagella heiluen.
 
PS. Vinkkejä taitaa olla hiukkasen helpompi antaa, jos edes vähän rajaa jumi-kohtiaan :)

KW:n biisit kuulostaa vaikeammilta kuin ne oikeasti ovat. Ja turha niitä ihan 100% kopioida, fiiliksellähän ne on vedettykin.
 
Monista biiseistä on tullut plokattua osia mutta vain muutaman osaan kokonaan, joten kaikki pienet vinkit on tottakai tervetulleita.

Hienoa että tämä keskustelu on herännyt henkiin loistava yhtye kertakaikkiaan.

Oonko mä ainoa, jonka mielestä III on KW:n paras levy?
 
Et, minun mielestäni KW:n osaaminen tiivistyi parhaiten juuri siihen viimeiseen levyyn. Eikä vähiten huikean The Real Thing biisin ansiosta, vaikka sekin 18 minuuttia kestää.

Et, minun mielestäni KW:n osaaminen tiivistyi parhaiten juuri siihen viimeiseen levyyn. Eikä vähiten huikean The Real Thing biisin ansiosta, vaikka sekin 18 minuuttia kestää.
 
Taidan minäkin yhtye kerhoon. Tri-Logy vaati eniten kuuntelua avautuakseen, mutta sen tehtyään vei mennessään. Kolme ensimmäistä biisiä on selvästi erillisiä. Sen jälkeen The Key: Willistä Stüldt Håjtiin on enempi kokonaisuus. Ainakin minä olen sen niin aina ymmärtänyt. Tuon kokonaisuuden kohokohta minulle on viides raita Take You To Sweet Harmony. Sitten tulee loistavat For All Mankind ja Time jotka minulle ovat jonkinlaiset jäähyväisbiisit. Levy sitten huipentuu tuohon The Real Thing:iin jonka olen valmis rankkaamaan omalla henkilökohtaisella "kaikkien aikojojen biisit" listalla erittäin korkealle.
 
tulipas paljon puhetta minusta. No omia näkemyksiähän ne olivatkin.

Taidan minäkin yhtye kerhoon. Tri-Logy vaati eniten kuuntelua avautuakseen, mutta sen tehtyään vei mennessään. Kolme ensimmäistä biisiä on selvästi erillisiä. Sen jälkeen The Key: Willistä Stüldt Håjtiin on enempi kokonaisuus. Ainakin minä olen sen niin aina ymmärtänyt. Tuon kokonaisuuden kohokohta minulle on viides raita Take You To Sweet Harmony. Sitten tulee loistavat For All Mankind ja Time jotka minulle ovat jonkinlaiset jäähyväisbiisit. Levy sitten huipentuu tuohon The Real Thing:iin jonka olen valmis rankkaamaan omalla henkilökohtaisella "kaikkien aikojojen biisit" listalla erittäin korkealle.
 
tulipas paljon puhetta minusta. No omia näkemyksiähän ne olivatkin.
 
Liityn myös III-levy kerhoon. Omassa mielessäni levy jakautuu eri osiin juuri tuolla tapaa. Mielestäni Stüldt Håjt on nimenomaan se jakajabiisi. Ja nimenomaan se kohta missä sähkörummut vaihtuvat Kuoppiksen rummutteluksi. Sen jälkeen "pysytään ylhäällä", tai miten sen nyt tahtoo sanoa.
 
Siitä lähtee kolme "lopetusbiisiä", tavallaan lopputrilogia.
 
For all mankind on juuri sitä mitä biisin nimikin kertoo.
 
Time summaa kaiken lopulta kun itse levyn sanoma on sanottu, "now you've heard about it...".
 
Ja The Real Thing on se lopullinen "totuus", upein koskaan tehty laulu Äiti Maalle.
 
Ehkäpä kovin levy koskaan. Kaksi ensimmäistä KW:tä ovat toki loistavia levyjä, mutta Tri-Logy on aivan jotain muuta kuin kaikki tähän mennessä kuulemani levyt.

Mun mielestä I-levy on paras, vaikka kolmosella on paras biisi (eli tietysi Time..). Ykkösellä bändimäisyys tulee parhaiten esille, kakkosella myös, mutta kolmosessa koneet jauhavat bändin groovea pois. Ja Kingston Wall eli nimenomaan bändin yhteissoitosta.
 
Kolmoslevy edustaa mun mielestä pikemminkin Pete Wallia sooloartistina kuin Kingswon Wallia bändinä, vaikka siellä on myös selkeitä bändibiisejä. Ykköslevy oli lähimpänä bändimeininkiä, jota tuli diggailtua keikoilla ja siksi siitä tulee tykättyä eniten näin jälkeenpäin.