Lyriikka ›

Yritin naisena pureutua kepästi miehen maailmaan,,, ehkä heikko esitys??
Mutta kokeelliset sarjani sanoituksia jatkuvat..
 
TUUBA JA MÄ
 

 
mä heräsin loivaan aamun
join nektaria suoraan purkista
yön katselin unien kaaosta
 
jos mä rehellinen oon
se tuli suoraan tuubasta
sä nojasit vasten tuolia
 
hei tuuba, herää jo
mä keitän kahvia
 
sä näytät mieheltä
joka nousi säilykepurkista
me puhutiin näin toisillemme
 
hei tuuba, herää jo
mä keitän kahvia
 
sun paita oli ryppyinen
ja housun jakaukset menneet
 
tulleet oli murheet
mä nauroin
 
hei tuuba, herää jo
mä keitän kahvia

( Kuuntelin Bluesia sunnuntaina: Eddie Boyd, ja improvisoin kuunnellessa sanat.
Kuuntelin vain ja kirjoittelin. Voisko näihin säveltää hitaan bluesin?)
 
KAUNEUSPILKUN TÄHDEN
 

 
Mä oon miettinyt
et aurinko on pudonnut
se lämmittää mun papereita
pölyjen sekaan
juoksee pieniä kultahippuja
 
mä katson kattoon
etsin vastausta kattojen parruista
onks ylhäällä ketään?
 
tuntuu olevan hiljaista
mä vaan lähestyn sua
pienin kysymyksin
 
lumi on sulanut ikkunaan
siinä rientää kolme viirua
 
Hän ja mä
ja mun kitara
 
yhtyy hiekkaan puroiksi
 
Aurinko on pudonnut mun pöydälle
se leviää huoneeseen
kun mä muistan
 
naisen hymyilevän mulle
ja hän itki harvoin
kauneuspilkku otsassa
hän hymyili, ja hän itki
 
hän ja mä
ja mun kitara
 
yhtyy hiekkaan puroiksi

Aika hyvä. Alusta asti vähän arvoituksellisuutta (ajatus auringon putoamisesta yhdistyneenä arkiseen paikkaan, jossa ollaan), ja kertsin lopussakin ollaan selittämättä liikaa runollisen vähäsanaisesti (hän ja mä ja kitara, puroiksi yhtyminen).
 
Jumalan tms. pohdiskelu toisessa ja kolmannessa säkeistössä on minun mielestäni kulunut juttu (varsinkin "onks ylhäällä ketään?). Se tuo tähän temaattisesti jotenkin turhaa lisää. Mieluummin tiivistäisin tunnelmaa kuin hajottaisin sitä uskonasioihin päin.
 
Hmm, voisiko biisin nimi olla parempi? Tulee mieleen, että tuo on jotenkin yliselittävä ja siten latistava verrattuna em. parhaimpiin osioihin.
 
Mutta yleisesti ottaen siis aika hyvä, jos minulta kysytään. Rakenteellisesti se on em. elementtejä lukuunottamatta varsin ehyen oloinen. Kyllä tässä olisi varmaan ainesta vaikka bluesiksi tai miksei hennoksi pop-iskelmäksikin.

Kiitos pitkästä ja hyvästä kommentista. Ainut kohta, mitä muutin oli juuri tuo. Onks ylhäällä ketään? ensimmäisessä versiossa se oli näin:
 
mä katson kattoon
etsin vastausta kattojen parruista
onks siellä yläpuolelle ketään?
 
siis laulussa olisi näin kaksi merkitystä. Onko ihan oikeasti naapurissa ketään...
tai sitten tuo hengellinen ajatus. Mutta ajattelin, että yläpuolella sana on liian vaikea
säveltämisen kannalta. Kun en hallitse sitä puolta.
 
Pitää miettiä ja korjailla, kiitos!

sitten ajatelin tähän myös jotain blues-pohjaa??? Kirjoitin viimeviikolla
 

 
CATWALK
 

 
mä kävelin catwalkia eilisen naisen kanssa
hän maistui, hän maistui kuumalta
asfaltilta, siltä hän maistui, asfaltilta
 
jaa, sä luulet, et puhun tervasta
jota keitetään suurin liekein
 
mä puhun mun naisesta
joka kävelee, kävelee mäen alas
ja ylös mun rinnalla
 
no tuu jo mun eilinen
naiseni joka kävelet niin kauniisti
 
ai sä lähdetkin taxin kyytiin
oisit vielä jatkanut
mun kanssa catwalkia
 
sä vilkutat mulle ikkunasta
mut miks siinä on mustat lasit?
 
naiseni kävelit niin kaunisti
pitkin Bulevardia
mä puhun mun naisesta,
joka kävelee mäen alas
ja ylös mun rinnalla

naiseni
 
catwalkia

Aivan helvetin hyvä. Jos säveltäisin tommosta kamaa, niin varaisin heti. Älä muuta mitään.

Kiitos palutteestasi.
Tätä tarjosin yhdelle pitkän linjan blues-miehelle. Hän piti siitä, mutta
harkinnan jälkeen halusi itse tehdä sävelen ja myös sanat. Joten palautti minulle
tämän. Ymmärrän häntä, jos molemmat onnistuu. Minä opettelen vain sanoitusta. En osaa säveltää, en tule koskaan osaamaankaan.
 
Yritän opetella nyt blues-pohjasia sävellyksiä, tai tietysti muutakin. Mutta eiköhän se siitä, kun kymmeniä ja satoja kirjoittaa, niin eiköhän jotain opikin..

jaa,,jääköhän tää sanotus runon ja laulun välimaahan??
 
'''PUOLIKAS SINISTÄ
 

 
Kädet koskettimeen
ja mä saan liikkumaan
päivän unet ja kohtaan yön
 
se yö ontuu vaaroihin
oot vain puolikas sinistä
sun lanteillas leijuu peitto
sä kaipaat lämpöä
 
mut mä oon jo jäässä
mun sormet vain liikkuu
sä seuraat vaistoa
mä sinistä,
 
vihjaan sulle, tee säkin niin
valan varmuutta
 
päätöksiin jossa kohtaa
värit ja hiljaisuus
 
se yö ontuu vaaroihin
oot vain puolikas sinistä
musta seuraa mustaa
 
valo kulkeutuu verhon läpi
se houkuttelee mua
 
mut mä tyydyn siniseen

Millaisen sävelen voisit kuulla tässä, vai voitko mitään, kirjoittelin
nämä viimeviikolla?
 

 
TIIKERIOPAS JAMES DEANIN KUVIN
 

 
mä kompastuin sun varjoon
mä nautin ja katson yhä
sun kaarta pehmeää
joka nojaa viikunaan
 
puiden lehtiin ehtii valo
sun kasvoissa on jotain
jota haluan, haluan muistaa
 
mä valtaan talon
tyhjät vallataan
sä olet talo, mun huone viereinen
 
tyhjät huoneet täytetään
James Deanin kuvin
 
tyhjät huoneet täytetään
loputtomin uniin
 
sä oot nainen, joka nojaa viikunaan
mä luin tikeerioppaan unohdin sinut
nojaa sä vaan viikunaan

mä valtaan talon
tyhjät vallataan
sä olet talo, mun huone viereinen


tyhjät huoneet täytetään
James Deanin kuvin

Olen lukenut jo monia sun biisejä salaa, kommentoimatta. Tykkään sun maailmastasi, siinä on jotain erilaista, jotain ihan omaa katsantokantaa. Sanat myös soljuvat luontevasti, mutta niiden sävellettävyydestä en osaa sanoa kun en sävellä. Toivottavasti pääsen joskus korvillani kuulemaan näitä.

Kiitos Himpi. Osaan sanoistani, on tehty sävellys. Mutta sepä siinä onkin,
että tiedän ei helposti sävellettävää. Mutta en haekaan helppoa musiikkia.
 
Mutta olen ajatellut välillä kokeilla ihan perinteistä iskelmää. En vähättele ei sekään helpooa tehdä hyvin. Ei todellakaan.

Iskelmä on yllättävän vaikea laji. Jo virheetön tekniikka on haastavaa, mutta vielä vaikeempaa on saada iskelmään sisältö ja/tai kielellinen ilmaisu, joka ei toistaisi niitä satoja kertoja kuultuja kliseitä rakkaudesta tai erosta tms.
 
Ainaskin mun on ollut tosi vaikeaa saada iskelmään sitä tuoreutta, jota mun muista teksteistäni parhaimmillaan löytyy. Syynä ilmiöön saattaa olla se, että olen kautta aikain halveksunut iskelmää genrenä. Kuinka siis voisin vakavamielisesti tehdä iskelmätekstejä?
 
Mutta pikkuhiljaa on myönnettävä, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä hanakammin käännän namikat rokkikanavalta iskelmäkanavalle. Siis vanhuus ei tule yksin, se tulee iskelmän kanssa.

Näin kirjoitin tekstistä liito-orava yli vuosi sitten:
Liito-orava, ei proosaa, ei runoa, ei laulunsanoiksi, siis olkoon liito-orava.näin kuvasin tätä raakiletekstiä.
Mutta korjailin, sitä tänä aamuna laulutekstin suuntaan, ehkä tästä syntyisi vielä
lisää muokkaamalla laulunsanat? Pidän sinällään tästä tekstistä. Vaikea on varmaan
säveltää?? Voiko laulussa olla useampia kertosäkeitä? kysyy tietämätön? Jos niin, tässä on..
 

 
_LIITO-ORAVA
 
_
Hän oli kummallinen mies
niin outo matkaaja,
hän toisti vieraita lauseita,
puhui hiljaa mumisten.
 
Hän kulki metsiin
ja maalasi puihin naisen kuvia.
Joku nimeää tähdet,
hän kastoi puut ja lauloi metsille.
 
kertosäe:
Hän oli outo mies.
Liito-oravaa hän piti taskussaan,
Hän toisti hiljaa puhettaan
 
hän toisti hiljaa puhettaan.
 
Kauniin naisen
puun kyljestä herätän,
hänet peitän puun lehtiin
syliin otan ja kotiin vien.
 
Mä hänet hirsien päälle lasken
hiukset käsilleni kerään,
ja maalaan eloon
nainen värin saa.
 
kertosäe:
Valo hänen ihoaan vaatettaa
ja surunauhan upotan veitsen terään.
 
Valo hänen ihoaan vaatettaa
ja surunauhan upotan veitsen terään
 
kertosäe:
Hän oli outo mies.
Liito-oravaa hän piti taskussaan,
Hän toisti hiljaa puhettaan
 
hän toisti hiljaa puhettaan

Voiko laulussa olla useampia kertosäkeitä? kysyy tietämätön? Jos niin, tässä on..
2-versio voi olla parempi
 

 
_LIITO-ORAVA
 
_
Hän oli kummallinen mies
niin outo matkaaja,
hän toisti vieraita lauseita,
puhui hiljaa mumisten.
 
Hän kulki metsiin
ja maalasi puihin naisen kuvia.
Joku nimeää tähdet,
hän kastoi puut ja lauloi metsille.
 
1)kertosäe:
Hän oli outo mies.
Liito-oravaa hän piti taskussaan,
Hän toisti hiljaa puhettaan
 
hän toisti hiljaa puhettaan.
 
Kauniin naisen
puun kyljestä herätän,
hänet peitän puun lehtiin
syliin otan ja kotiin vien.
 
2)kertosäe:
Valo hänen ihoaan vaatettaa
ja surunauhan upotan veitsen terään.
 
Mä hänet hirsien päälle lasken
hiukset käsilleni kerään,
ja maalaan eloon
nainen värin saa.
 
2)kertosäe:
Valo hänen ihoaan vaatettaa
ja surunauhan upotan veitsen terään.
 
!)kertosäe:
Hän oli outo mies.
Liito-oravaa hän piti taskussaan,
Hän toisti hiljaa puhettaan
 
hän toisti hiljaa puhettaan

MINNE KATOAA NANUKIT?
 

 
Nanukia kutsutaan
minne hänet halutaan?
jää sulaa napamantereella
mihin se joutuu,
mihin valuu vesi
 
mun kädet kesi kun itkin
sen vuoksi juoksin pakoon
maan rakoon meni pieni elämä
 
pala jäätä, pala jäätä
ihminen päätä mitä tahdot
Nanukia kutsutaan,
ääneen huudetaan
 
jää sulaa napamantereella
mihin joutuu
mihin valuu vesi
 
mun kädet kesi kun itkin
sen vuoksi juoksin pakoon
maan rakoon meni pieni elämä
 
mihin joutuu vesi
mihin valuu vesi?

Jos joku vaikka sattuisi arvioimaan sanoja Liito-orava. Vedän itse ruksit niiden yli.
Teen kyllä vielä niistä sanat, mutta nyt ne ovat liian vaikeat...raakile, mikä raakile..
ei pitäis laittaa liian keskeneräistä...

Jos joku vaikka sattuisi arvioimaan sanoja Liito-orava. Vedän itse ruksit niiden yli.
Teen kyllä vielä niistä sanat, mutta nyt ne ovat liian vaikeat...raakile, mikä raakile..
ei pitäis laittaa liian keskeneräistä...

No en mä sinuna rukseja liito-oravan yli laittais. Mulla tulee mieleen siitä sellainen jipputyylinen laulu. Vaatis vaan sopivan säveltäjän ja esittäjän.

kiiti jälleen Himpi, olet oikeassa, jotain sen tyylistä musiikkia Liito-oravaan haen. En ole kuullut Jipun lauluvan kuin kerran.
 
Vaikka en osaa lainkaan säveltää. Tunnistan, että sävellys vaatisi monia eri tasoja muusikillisesti. Alku erilainen kuin loppupuoli...no en tiedä, miksi aloin selittämään.
 
Mutta sen tietää kyllä jo siitä kun lukee säkeistöt ääneen, huomaa rytmin muutoksen. Äänenluku on tärkeeä. Luen aina runotkin ääneen, silloin selviää helposti, missä kohti teksti tökkii...