Kitarat: kitarakamat ›

Alla linkki testiin.

Olisin veikannut että yksi ja sama mikki joka pätkässä, mutta olihan noissa ainakin soitossa vähän eroavaisuuksia. Nro 8 oli siedettävin.

3, 8, 13. Oli mun lempparit näin pikasella kuuntelulla.

Eipäs noissa isoja eroja havaittavissa, jossakin samplessa, taisi olla 5, oli hieman voimakkaaman oloinen alapää, tai sitten kuunteluväsymys jo iski. Hyvin peitti valittu vahvistin/säröpurkki sävyt kitaran soinnista ja mahdolliset mikkien sävyerot, yksinuottista sanon minä ; - ) Äkikseltää ei edes spektreissä ollut merkittäviä poikkeamia.
 
Matti

http://www1.gitarrebass.de/magazine/0502/paf.htm
 
ja siinä sitten mikämikin ;)
 
enko olekkin ilkeä...
 
/sv

Voiko oikeesti joku sanoa tän testin perusteella että aito Paf olisi selkeästi parempi kuin esim. Duncanin Seth Lover? Näähän kaikki kuullostaa lähes samalta.

Testistä puuttuu Sheptonet, jotka pesisivät mitkä tahansa noista.

Voiko oikeesti joku sanoa tän testin perusteella että aito Paf olisi selkeästi parempi kuin esim. Duncanin Seth Lover? Näähän kaikki kuullostaa lähes samalta.
 
No eiköhän toi vaan todista sen, että mikään uusinkaan boutique kääminvääntäjä ei saa siitä mikistä yhtään sen enempää irti mitä orkkiskaan.
 
Eli aika turhaa hommaa koko mikeillä hifistely.

Testistä puuttuu Sheptonet, jotka pesisivät mitkä tahansa noista.
 
Et varmaan erottaisi niitä tuosta joukosta:)

Testistä puuttuu Sheptonet, jotka pesisivät mitkä tahansa noista.
 
Ehhehe, joo. Ihan varmaan.
 
En kyllä minäkään mitään eroa huomannut. Kuulosti siltä, että tonea olisi rullattu vähän kitarasta kiinni, jolloin niitä mahdollisia nyansseja katoaa pikkuisen. Ei sillä, jos saundi noin pienestä on kiinni, niin munsta on paree ruveta synistiksi.

Voiko oikeesti joku sanoa tän testin perusteella että aito Paf olisi selkeästi parempi kuin esim. Duncanin Seth Lover? Näähän kaikki kuullostaa lähes samalta.
 
Noh, Seth Lover mallin on suunnitellut Seth Lover - siis humpuukkerin keksijä :-) Mikit väsätään samoista materiaaleista kuin alkuperäiset PAFfit, samoilla työmenetelmillä ja vieläpä Gibsonin Kalamazoon tehtaalta hankituilla käämintäkoneilla. Ei liene yllätys että lopputulos on about sama. Antique malli on sitten "vanhennettu" heikentämällä magneettikenttää yms. Niin kuin testistä käy ilmi, ns. putiikit osaavat asiansa myös. Ei siinä tarvita Seth Loveria ja Giban käämintäkoneita, ammattitaito riittää.
 
Eräs putiikkimikkejä kasaileva mikkiexpertti sanoi tylysti että PAF-kloonit ovat parempia kuin alkuperäiset PAffit - laatu on tasaisempaa. Nykypäivän mikkifirmojen käsitys "siitä oikeasta" PAF-saundista vaikuttaisi olevan samanlainen. Luulen että suuri osa "pulju A valmistaa kymmenen kertaa parempia mikkejä kuin pulju B" (ensi viikolla pulju C on sata kertaa parempi kuin puljut A ja B) tapauksista selittyy sillä että on vaihdettu eri tyyppiseen mikkiin. Ei siis välttämättä hevimikki vs pluusmikki.
 
Esim. SD:n JB vs DiMarzion Tone Zone vs BKP:n Warpig, tms.
 
Jos kuulette dramaattisia eroja mikkien välillä, onnittelut. Minä en kuullut. Vielä kun säädetään vaffari kunkin mikin mukaan, niin ohops :-) Hyviä ovat kaikki, sanon mä.

Eräs putiikkimikkejä kasaileva mikkiexpertti sanoi tylysti että PAF-kloonit ovat parempia kuin alkuperäiset PAffit - laatu on tasaisempaa.
 
Alkuperäisissä PAFeissahan ei ollut mitään tiettyä kierrosmäärää johon pyrittiin, vaan kelat käämittiin yksinkertaisesti täyteen. Se johti tietysti siihen, että kierrosmäärät vaihtelivat aika reilustikin. Kelaparin balanssi saattoi olla vähän sitä sun tätä ja luonnollisesti impedanssierot mikkien välillä olivat parhaimmillaan jopa vajaan kahden kilon luokkaa.
 
Duncan on kuulemma asentanut tuohon Gibsonilta ostamaansa koneeseen kierroslaskurit.
 
DIT: niin ja sitten sekin voi olla hyvä mainita, että mainittussa Gibsonilta Duncanille päätyneessä koneessa, Leesona 102:ssa, on ohjurit lankaa varten. Käsiohjausta ei siis tarvita, eikä sitä ole PAFien valmistuksessa käytetty.

Tässäpä tarinaa Sheptonen PAF-mikkien teosta:
http://sheptone.com/hum.htm
 
Samoja pointteja siellä nousi esiin kuin täälläkin: ei ole olemassa "PAF-soundia", koska mikeissä oli 50-60-luvun taitteessa laatuheittelyä paljonkin: ostaessasi vanhat alkuperäiset PAF:it et voi tietää, mitä saat - ja hinnathan niissä on siitä huolimatta tähtitieteellisiä. Sen sijaan juuri esimerkiksi Sheptonet ostaessasi saat varmasti tasalaatuiset käsinkäämityt (ja kitarassa ennen lähetystä testatut!) mikit, joihin on valittu pelkästään legendaarisen PAF-mikin hyvät puolet - ja mikkiparista ei tarvitse maksaa tuhansia euroja. Tämä luultavasti pätee moniin muihinkin "putiikkivalmistajiin". Sheptonet nyt vain ovat parhaita mikkejä, joita minä olen tähän mennessä testannut: osoituksena siitä viidet PAF:it löytyy tällä hetkellä - kaikista Les Pauleistani.

Enpä kuullut eroja juurikaan, mutta kaiuttimia tahi koneen äänikorttia ei voi kaiketi olla liikaa syyttämättä siitä. Muuten, Bare Knucklen Mule ja Stormy Monday sekä Seymour Duncanin '59 ja Pearly Gates olisi ollet mukava ottaa myöskin mukaan. Ja sitten vielä Wolfetonen mikit. Mutta mun mielestä tämä pafien saundieroista hössöttäminen on mennyt aivan liian pitkälle, ei ole olemassa yhtä, kahta, tai edes kolmea ylivertaista PAF-mikkiä, vaan on useita loistavia ja hieman vähemmän loistavia vaihtoehtoja eri tyylisille soittajille, eri makuihin, eri kitaroihiin, ja eri vahvistimille. Ei sama mikki bluesmiehellä Les Paulissa Fender Bassmanin läpi toimi välttämättä rokkarilla Strratocasterin tallassa Eddie Van Halen -tyylisessä saundissa.
Tosin Eddien mikki oli 13 k, DiMarzio Super Distortion AlNiCo V -magneetilla.

osoituksena siitä viidet PAF:it löytyy tällä hetkellä - kaikista Les Pauleistani.
 
Taisit saada ne niitä telecaster -klippejä vastaan. Myönnä:)

Eli parhaat PAFit on ne mitä ei ole mukana tässä testissä. Kannattaa investoida porukalla niihin.

PAF-mikit kuulostavat PAFfeilta. Mnet haukkoo henkeään hämmästyneenä.

Taisit saada ne niitä telecaster -klippejä vastaan. Myönnä:)
 
Ei se kyllä ihan noin menny.

Noh, Seth Lover mallin on suunnitellut Seth Lover - siis humpuukkerin keksijä :-) Mikit väsätään samoista materiaaleista kuin alkuperäiset PAFfit, samoilla työmenetelmillä ja vieläpä Gibsonin Kalamazoon tehtaalta hankituilla käämintäkoneilla. Ei liene yllätys että lopputulos on about sama. Antique malli on sitten "vanhennettu" heikentämällä magneettikenttää yms. Niin kuin testistä käy ilmi, ns. putiikit osaavat asiansa myös. Ei siinä tarvita Seth Loveria ja Giban käämintäkoneita, ammattitaito riittää.
 
Eräs putiikkimikkejä kasaileva mikkiexpertti sanoi tylysti että PAF-kloonit ovat parempia kuin alkuperäiset PAffit - laatu on tasaisempaa. Nykypäivän mikkifirmojen käsitys "siitä oikeasta" PAF-saundista vaikuttaisi olevan samanlainen. Luulen että suuri osa "pulju A valmistaa kymmenen kertaa parempia mikkejä kuin pulju B" (ensi viikolla pulju C on sata kertaa parempi kuin puljut A ja B) tapauksista selittyy sillä että on vaihdettu eri tyyppiseen mikkiin. Ei siis välttämättä hevimikki vs pluusmikki.
 
Esim. SD:n JB vs DiMarzion Tone Zone vs BKP:n Warpig, tms.
 
Jos kuulette dramaattisia eroja mikkien välillä, onnittelut. Minä en kuullut. Vielä kun säädetään vaffari kunkin mikin mukaan, niin ohops :-) Hyviä ovat kaikki, sanon mä.
 
Porukka, joka on noista mikkien eroista aiemmin kirjoitellut, ei todellakaan ole niin daijua, että puhuisi niistä eroista vaihdettuaan vain Tone Zonesta Warpigiin. Tunnen heistä jokusen ja voin kertoa, että heillä on ollut lukemattomia mikkejä, joista on saatu sitä vertailupohjaa. Joukossa voi tietenkin aina olla myös joku IBZ:eistä M6:seen, mutta he ovat selkeä vähemmistö. Joku tuote on aina pinnalla, mutta esim. toi Warpig omalla kohdallani on ollut suosikki jo kauan ennenkuin niistä oli täällä mainittu ensimmäistäkään sanaa.
 
Tässä testissä oli 19 PAF-kloonia, joten erojen ei pitäisikään olla kuin päivä ja yö. Jokainen valmistaja on varmasti laittanut peliin parasta osaamistaan näitä mikkejä tehdessään. Tietokoneen kaiuttimien läpi eivät erot todellakaan olleet huikeita ja monet olivat hyviä variaatioita teemasta, mutta tuskin kukaan väittää, etteikö olisi kuullut mikkien välillä eroja?
 
Jos joku sanoo, että nykypäivän PAF-kloonit ovat parempia, kuin alkuperäiset, niin hän ei ole oivaltanut asiaa. Tottakai ne ovat tasalaatuisempia, mutta samalla ne legendaariset erittäin hyvät yksilöt karsiutuvat pois ja saadaan sitä perushyvää. Mulla tuli ainakin heti omat suosikit, mutta parasta noista on lähes mahdotonta valita. Monissa oli hyviä ominaisuuksia ja kaikissa myös jotain, joka ei niin miellyttänyt, myös PAF:ssa.
 
Käytännössä alkuperäiset PAF:it, joita olen kokeillut, ovat eronneet suuremmin esim. Burstbuckereista ja Seth Loverista, kuin mitä tästä testistä välittyi(ainakin mun kuunteluvermeillä).