Työ musiikkialalla ›

Joo elikkäs tämmönen tuli yhtäkkiä mieleen kun töissä alko vit.!@aaaa.
 
Musiikkiliikkeissä on aina se kaveri joka säätelee/huoltaa/korjailee kitaroita. Samalla tuo kaveri yleensä havaitaan myymässä niitä kitaroita ja muitakin laitteita.
 
Eli miten tuo kaveri on tuohon hommaan päässyt (vai puhutaanko joutumisesta?) ??
 
Minkälaista palkkaa mahdollisuus saada?
 
Alle tarvitaan vähintää varmaan soitinrakentajan koulutus?
 
Itseäni alkoi töissä kyllästyttää ja mietiskelin alan vaihdosta! asiakaspalvelu kykyä löytyis ja käden taidot on aikalailla hanskas. Materiaali on vaan lähempänä metallia kuin puuta, mutta opetellahan vois. Kitaraa oon noin 10 vuotta soittanu bändeissä jne. Ja on noita omia ja muiden kitaroita nyt tullu aina rempattua itse ihan hyvällä menestyksellä. Laitteisto tuntemusta vaatis varmasti ainaki paljon lisää tota alaa varten.

Mun tuntemista musaliikkeiden myyjistä monet ovat esim. Pop&Jazz-konsan käyneitä hahmoja, jotka eivät halua tai pysty tekemään täysipäiväisesti opetus- ja keikkahommia. Sen lisäksi löytyy yksi hahmo, joka opiskelee Pop&Jazzilla, mutta on alkanut tekemään musaliikkeille pelkkiä kitaroiden huoltoja. Ja sit on tietty näitä, jotka on vaan olleet iät ja ajat kiinnostuneita eri vempeleistä ja sitten tutun tutun kautta tai suoraan kauppiaalle saaneet itsensä markkinoitua. Varmasti soitinrakentajiakin löytyy, mutta näistä n. kymmenestä tuntemastani yksikään sitä ei koulutustaustaltaan ole.

No ton pelkän myyjän homma ei varmaan kyllä oo mitää kovinkaa rahakasta. Lähinnä tuon kitaran ruuvaajan homma tässä nyt kiinnostaa. Liekö samalla suunnalla palkkaus vai?
 
Olis kiva jos joku oikein noita hommia tekevä vähä kommentois aihetta.

Mun tuntemista musaliikkeiden myyjistä monet ovat esim. Pop&Jazz-konsan käyneitä hahmoja, jotka eivät halua tai pysty tekemään täysipäiväisesti opetus- ja keikkahommia. Sen lisäksi löytyy yksi hahmo, joka opiskelee Pop&Jazzilla, mutta on alkanut tekemään musaliikkeille pelkkiä kitaroiden huoltoja. Ja sit on tietty näitä, jotka on vaan olleet iät ja ajat kiinnostuneita eri vempeleistä ja sitten tutun tutun kautta tai suoraan kauppiaalle saaneet itsensä markkinoitua. Varmasti soitinrakentajiakin löytyy, mutta näistä n. kymmenestä tuntemastani yksikään sitä ei koulutustaustaltaan ole.
 
Ilmankos ne musakauppojen kitarat ja bassot on käytännössä aina ihan päin mäntyä säädelty. :)
 
Mut joo, aloittajalle, jos soittimien korjaaminen ja säätely yms. kiinnostaa niin ehkä kannattaisi soitinkaupan sijaan tutkia vaikka Ikaalisten soitinrakennuskoulun antia.

Ilmankos ne musakauppojen kitarat ja bassot on käytännössä aina ihan päin mäntyä säädelty. :)
 
Tai sit se vire löytyy myös sormista, kuten sun omakuvasi perusteella : )
 
En saletisti tiedä kitarapuolelta, mutta veikkaisin kauppojen keppien olevan kokolailla tehdasvireessä. Rumpupuolella homma on vielä masentavampaa, kun perttiperusjätkä on vaan akkukoneella nykässy kalvot kiinni. Ota siinä nyt sitten selvää, onko rummut hyvät vai huonot. Tosin tuskin kukaan asiasta ymmärtävä rumpuja edes valitsee jonkin musaliikkeen testihuone-setin perusteella.

En saletisti tiedä kitarapuolelta, mutta veikkaisin kauppojen keppien olevan kokolailla tehdasvireessä.
 
Kyllähän niitä joka kaupassa säädetään, mutta vain sen mukaan kuin aikaa on. Usein asiakkaat vievät ne soittimet heti kun ne on tehtaan paketista saatu ulos. Paha se on mennä sanomaan "joo, en mä myy tätä sulle nyt kun mä laitan siihen ensin uudet kielet".
 
Tässä ketjussa kysyjällä on selkeästi käsitys, että soitinkauppiaan työ on aika lunkia ja jotenkin "vähän työtä josta huonosti palkkaa", ja saattaahan se siltä näyttää. Mikäli siis ei ymmärrä asiakkaiden palvelemisen olevan vähän hemmetin kovaa työtä, jossa pitää olla koko ajan tarkkana.
 
Se kitaroiden säätäminen on myyjälle vapaa-aikaa, sellainen rauhallinen hetki päivässä, jolloin ei ole kiire. Myyjän muut "vapaahetket" kun kaupassa ei ole asiakkaita ovat kaupan siivoaminen, pakkauslaatikoiden hajottaminen ja vieminen pahvinkeräykseen, vanhojen tilausten läpikäyminen ja puhelinmyyntinä tapahtuva markkinointi ja erilaiset kirjanpidolliset hommat tavarantilauksineen. Ja mainoksiakin pitäisi tehdä, eivät ne itsestään lehtiin ilmesty.
 
Kuitenkin, kun asiakkaalle jutellaan, ei saa olla kiire. Asiakkaan on saatava tehdä ostoksensa rauhassa. Vasta kun asiakas astuu ovesta ulos, kauppias juoksee tekemään niitä tuhatta kesken jäänyttä hommaa. Asiakkaan kanssa keitellään kahvit ja jutellaan mukavia, sillä se saa asiakkaan tulemaan uudestaankin.
 
Mistään näistä töistä ei makseta ekstraa, vaan ne kuuluvat kaikki työhön. Ja moni muukin asia.

Taitaa siellä välissä olla muutama piinkova kauppamies....
 
...Palkka on mitä on ja työajat pitkiä. Ilman kaupan alan tutkintoa ylenemismahdollisuuksia ei juuri ole. Aika nappikauppaahan nuo Suomen musaliikkeet on jokatapauksessa.
 
Pikkulinnut lauloivat, että ainakin Turun Äffässä olisi työvoiman vaihdosta meneillään.
 
Hyvä myyjähän on arvokas firmassa kuin firmassa ja voisi kuvitella että (edes jossain) soitinliikkeessä saisivat myyntipalkkioita. Eli palkka on se minkä tienaat ja työ on yhtä rankkaa/helppoa kuin mikä tahansa muu työ tässä maailmassa. Hyvä myyntimies luonnollisesti myy itsensä sinne duuniin mihin haluaa eikä odottele himassa että joku tulisi hakemaan.

""Tässä ketjussa kysyjällä on selkeästi käsitys, että soitinkauppiaan työ on aika lunkia ja jotenkin "vähän työtä josta huonosti palkkaa", ja saattaahan se siltä näyttää. Mikäli siis ei ymmärrä asiakkaiden palvelemisen olevan vähän hemmetin kovaa työtä, jossa pitää olla koko ajan tarkkana."""
 

 
-----------------------------------------------------------------------------------------------
No en nyt siitä semmosta käsitystä kyllä ole saanut, en tiedä mistä semmosen kuvan selkeästi sait!??
Olen tehnyt itse asiakaspalveluhommia ja muita töitä siinä ohessa, tiedän että se on raskasta ja hermoa raastavaa kun välillä puhelimen soiminen ottaa oikein kunnolla aivoon, kun kädetkin on samalla vielä kiinni nii että et pysty vastaamaan ja asiakkaitakin on tiskin takana kysyvän ilmeen kanssa 6kpl. Lunkiudesta en muuten tiedä sanoa mitään. No kerran näytti lunkilta kun kieliä hain nii 4 myyjää palveli ja jutteli ja kyseli mukvia pitkän aikaa :) Mutta varmaan olivat kahvitauolla tai jotain......
 
Palkkauksen huonoudesta olen saanut kuvan melki puheiden ja tämän foorumin avulla, tosin kaikkihan aina valittaa palkasta. Oli se 1000 tai 5000 euroa. Kun vaan sais täältä vähä jotain osviittaa siihen!? Kiitos.
 
Mutta SIIS onko se kitaran nikkaroijan homma AINA/USEIMMITEN myymisen ohella hommaa? Eli siis ei erikseen töitä pelkälle kitaranhuoltomiehelle?
 
Yhdessä musiikkiliikkeessä meinaan oli semmonen tapa että jokainen tehtaaltakin tullut kitara kävi huollon kautta ja huollossa oli aika paljon kitaroita aina, että kitaran huoltajalla oli aika lailla sitä ruuvattavaa.
Se homma tässä nyt olis mielenkiinnon alla, siinä sivussa vois tietty joskus jotain myydäkkin jos osaa.

Palkkauksen huonoudesta olen saanut kuvan melki puheiden ja tämän foorumin avulla, tosin kaikkihan aina valittaa palkasta. Oli se 1000 tai 5000 euroa. Kun vaan sais täältä vähä jotain osviittaa siihen!? Kiitos. ... eri asia on sitten myös tuntipalkka. Esim. lääkärin kuukausipalkka on ISO, mutta tuntipalkka pieni kun työtunteja kertyy helposti yli 60h viikossa.
 
Aloittelevan soitinmyyjän palkan (normaaleilla työajoilla) luulisin olevan 1300€/kk luokkaa. Toisaalta kaikki myyjät tekee myös lauantaita ja iltatöitä. Mitään ilta- tai viikonloppulisiä on turha odottaa.

Tässä ketjussa kysyjällä on selkeästi käsitys, että soitinkauppiaan työ on aika lunkia ja jotenkin "vähän työtä josta huonosti palkkaa", ja saattaahan se siltä näyttää. Mikäli siis ei ymmärrä asiakkaiden palvelemisen olevan vähän hemmetin kovaa työtä, jossa pitää olla koko ajan tarkkana.
 
Se kitaroiden säätäminen on myyjälle vapaa-aikaa, sellainen rauhallinen hetki päivässä, jolloin ei ole kiire. Myyjän muut "vapaahetket" kun kaupassa ei ole asiakkaita ovat kaupan siivoaminen, pakkauslaatikoiden hajottaminen ja vieminen pahvinkeräykseen, vanhojen tilausten läpikäyminen ja puhelinmyyntinä tapahtuva markkinointi ja erilaiset kirjanpidolliset hommat tavarantilauksineen. Ja mainoksiakin pitäisi tehdä, eivät ne itsestään lehtiin ilmesty.
 
Kuitenkin, kun asiakkaalle jutellaan, ei saa olla kiire. Asiakkaan on saatava tehdä ostoksensa rauhassa. Vasta kun asiakas astuu ovesta ulos, kauppias juoksee tekemään niitä tuhatta kesken jäänyttä hommaa. Asiakkaan kanssa keitellään kahvit ja jutellaan mukavia, sillä se saa asiakkaan tulemaan uudestaankin.
 
Mistään näistä töistä ei makseta ekstraa, vaan ne kuuluvat kaikki työhön. Ja moni muukin asia.
 
Komppaan täysin. Homma on siis kovaa työtä, josta ei makseta kovaa palkkaa. Monessa kaupassa huomaa hyvin, kun itse yrittäjä on myymässä. Tulee sellainen olo, että nyt sain hyvää henkilökohtaista palvelua. Juuri hänen pussissaan tuntuu yksikin lisäasiakas ja varsinkin menetetty asiakas.
 
Toisaalta harvassa työpaikassa saa olla tekemisissä niin positiivisten tuotteiden ja asian kanssa kuin ihmisten musiikin harrastusten ja hyvinvoinnin tukeminen. Koko homman ilmapiiri on aivan ainutlaatuisen mukava.

Kyllähän niitä joka kaupassa säädetään, mutta vain sen mukaan kuin aikaa on.
 
Mä pahoin pelkään, että toi on aika ruusuinen kuva tehdyistä töistä. Ei sillä, etteikö liikkeessä riittäisi muita töitä, mutta monessa puljussa on kyllä törmätty siihen, ettei niitä kitaroita säädetä ollenkaan. Tai jos säädetään, niin siitä hommasta ei kyllä tiedetä yhtään mitään. On ihan käytännön esimerkkejä kitaroista, mistä on sanottu, että voisiko tuolle tehdä jotain, ja muutaman kuukauden päästä se roikkuu täysin samassa paikassa, eikä sille ole tehty yhtään mitään. Eikä kyse ole vain yksittäisestä soittimesta vaan ihan jokaista soitinta koskeva juttu. Ei tietenkään päde jokaiseen puljuun, mutta perstuntuma -ikävä kyllä- sanoisi että trendi on jatkuvasti yleistymässä.

Jaa. Laitanpa korteni kekoon. ei nyt ehkä ole sitä, mitä kysyjä halusi tietää, mutta jotain kumminkin.
 
Eli miten pääsee soitinliikkeeseen töihin? Itsellä se oli niinkin helppo juttu, että soitin. Oliko se nyt puhelinta vai ovikelloa, mutta soitin ja kysyin, että onko töitä.
Oli. Tukun puolelta löytyi duuni oitis ja aloitin seuraavana päivänä.
Tämä nyt oli 80- luvun puolivälissä, mutta ei tuo maailma tuosta juuri ole muuttunut. Duunit, joihin ei kovasti koulutusta vaadita, niin siellä on jokseenkin nopea vaihtuvuus henkilökunnassa. Palkka ei ole hyvä, kuten arvata saattaa.
 
Työhönottaja muistaakseni sanoi jokseenkin siten, että työnhakijan oma musaharrastus on toisaalta hyvä asia, toisaalta huono asia. Vähän sama juttu, jos haet töitä pankista tai setelipainosta. Kiinnostus rahaan on hyvä asia, mutta liiallinen kiinnostus rahaan voi olla myös huono asia.
 
Niinko Kivi sanoi, niin myyjän homma on myydä. Myymälässä saattaapi olla tuhatmäärin artikkeleita ja useimmat niistä on tehtaan pakkauksessa. Avatut laatikot ja demokappaleet ko pitää myydä alennettuun hintaan, niin se tekee bisnekselle hallaa, jos jokainen vimpain pitää avata, säätää ja myydä sitten alennuksella.
 
Jos soitinkorjaus sitten kiinnostaa, niin se on sitten oma taiteenlajinsa. Vaatii melko pitkän tien, ennenkuin siinä on niin hyvä, että jonkun siitä kannattaa maksaa palkkaa. Ko siinä ei riitä, että osaa virittää ja säätää sähkiksen. Sen ny melkein osaan minäkin.

Lisäänpä korteni kekoon....parinkymmenen vuoden kokemuksella eri soitinliikkeissä myyjänä olleena. Toi on täysin totta, että epäkiitollista touhua tää on. Palkka ei ole hyvä, mutta se ei ole kauppiaasta kii, vaan liitoista ja taulukoista. Ja toi, että soittimien säätäminen on mahdollista vain kuin vapaa-aikaa löytyy. Ja kenelläkään soitinliikkeellä ei ole varaa palkata henkilöä, joka ainoastaan säätelisi soittimia...tukuilla voi olla.
 
Se, mihin haluaisin ottaa kantaa, on se että musiikkikaupat tuntuu nykyään olevan tietyille henkilöille puuhamaa. Sinne tullaan sisään ja aletaan soittelemaan kitaraa/bassoa/rumpuja, ilman minkäänlaista ostotarkoitustakaan. On vaan niin kiva soitella. Miksi? Miksi kaupan pitää sietää tuollaista käytöstä? Sit jos menet sanomaan tai kieltämään, olet paska myyjä tai kaupassa on huono palvelu. Tyypillisin puuhamaa-tyyppi on koululaisporukka, joka rävähtää ovesta ja 2-3 ottaa kitarat (luonnollisesti lupaa myyjältä kysymättä, niinkuin nykyään on tapana) ja alkaa veivaamaan sitä iänikuista Metallicaa (kuten 99% kitaranrämpyttäjistä tekee).
Sitten kun kitaraa yrität myyjä rämpyttäjien jäljiltä, on se käytetyn näköinen ja joudut antamaan alennusta sen vuoksi.
Mikä tekee tämän alan sellaiseksi, että tänne saa tulla vain kuluttamaan aikaa?
Saako autoliikkeeseen mennä vain ajelemaan? Voitko mennä alkoon maistelemaan? Voitko mennä urheiluvälinekauppaan, ottaa esim rullalaudan ja skeittailla vaan ajankuluksi? Kameraliikkeeseen vain ottamaan kuvia kameralla?
Tottakai soittimia pitää kokeilla ennen ostamista, mutta nuo selkeästi vain puuhamaa-tyypit...

Kiitos vastauksista!
 
Tuosta kaikesta sai aika hyvin kursittua kasaan sen mitä halusin tietää.
Eniten kiinnosti että onko harvinaista että liikkeeseen on palkattu yksi kaveri pitämään huolta pelkästään esim. kitaroista. Jos oikein käsitin niin ON. Se nyt on joku myyjistä joka osaa ne nauhatkin vaihtaa tarpeen tullen. Ymmärsin kenties suunnilleen oikein?
 
Ja aika kova sälli saa olla että osaa huoltaa kamoja, myydä, osaa olla(jaksaa) asiakaspalvelijana, ja tuntee myynnissä olevat tuotteet asiakkaan kysyessä.
Nostan hattua!

Kyllä tuli Kiveltä ja soitinmyyjältä niin asiallista tekstiä että plusaa molemmille.

Se nyt on joku myyjistä joka osaa ne nauhatkin vaihtaa tarpeen tullen. Ymmärsin kenties suunnilleen oikein?
 
Muuten kyllä, mutta todella harvassa on ne musakaupat jotka itse nauharemppoja tekee.

Joo, jokapaikan höylä saa olla...eli pitää tietää kaikki vempaimet ulkoa (niiden hinnat, ominaisuudet ja tietty hinnat)....huollot tehdään, säädöt (paitsi nauhojen vaihto, viilaukset kyllä), intonoinnit, kolvaukset...tavaraa viedään asiakkaalle kotiin....pölyjä pyyhitään laitteista, puretaan paketeista, viedään roskia....ja hymyillen palvellaan asiakkaita.
Monet luulee, että musakaupan myyjä on tosi cool olla...se kun vain soittelee kitaraa päivät pitkät, rock'n'roll.... Se on osasyynä myyjien vaihtuvuuteen. Kun huomataan, ettei tää ookkaan pelkkää rokkenrollia vaan pitää tehdä töitäkin, lähdetään pois.
Ja nyt kun saatiin tää purnaus käyntiin...tinkiminen. Huhhuh...ennen asiakas kysyi vaivihkaa, et voisko hintaa vähän pyöristää. Nykyään ladataan vaan, et Thomannilta saan sen siihen hintaan, jos myyt samaan otan sen....ai ei raha kelpaa vai? Että sellasta tinkimistä....
 
Toivoisin kannanottoja tuohon aikaisemmin valittamaani asiaan, puuhamaa-käytös.

Toivoisin kannanottoja tuohon aikaisemmin valittamaani asiaan, puuhamaa-käytös.
 
Olen samaa mieltä siitä, että itsestäänselvyytenä sitä ei saa pitää, ja kysymättä ei laitteisiin kosketa. Toisaalta mä olen itse hankkinut laajan tietoni laitteista ratsaamalla viikoittain kaikki Helsingin soitinkaupat vuosien ja vuosien ajan, ja moni kitara ja vahvistin olisi jäänyt tutustumatta ja tutkimatta jos ei olisi kehdannut kysyä - tai jos olisi pitänyt vaivata myyjää joka asialla.
 
Mutta mä olinkin luottoasiakas, josta tuli ensin kaupan "mannekiini" eli soittaja joka hengaa omin päin kaupassa antamassa käyttökokemusneuvontaa, vahtimassa muita asiakkaita ja tarvittaessa demoaa kaupan kamoja, ja sitten siitä tuli ammatti (tai kolme). Sekä neuvomisesta, testaamisesta että musakamojen myymisestä. Siitä vain alkoi saada palkkaa joka kuukausi.
 
Ja palkan suuruuteen sellainen juttu, että jokaisella on samasta työstä eri palkka. Niin se maailma vaan menee. Musiikkikaupan homma, varsinkin jos olet työssäsi hyvä, on sellaista keskipalkkaista tai vähän alle, mutta isommissa liikkeissä on ehkä mahdollista ottaa vapaata soittokeikkojen takia ja muutenkin ymmärretään soittajan kiireet, eli usemmat tekee jotain ihan muuta kuin täyttä viikkoa.
 
Pienissä musakaupoissa pitää tietysti olla koko ajan paikalla, kuten yksityisyrittäjän elämään kuuluu.
 
PS. Thomann on nostanut hintojaan. Usein voi myydä siihen Thomannin hintaan ihan reilusti, vaikka Suomen ovh onkin jotain muuta. Eli kyllähän se kysyminen kannattaa..

PS. Thomann on nostanut hintojaan. Usein voi myydä siihen Thomannin hintaan ihan reilusti, vaikka Suomen ovh onkin jotain muuta. Eli kyllähän se kysyminen kannattaa..
 
Mun mielestä Thomann on jäänyt hintakilpailussa jo kunnolla jälkeen suomalaisista soitinkaupoista. Ainakaan toistaiseksi en ole törmännyt tuotteeseen, jota en olisi saanut eräästä tamperelaisesta musaliikkeestä edullisemmin kuin Tompalta.