Rummut: rumpukamat ›

Äh, turhan kielteisessä valossa on tullut Phonic -asia
 
Ei suinkaan. Vilipittömyys, avoimuus ja rehellisyys saa täällä aikaan jonkinlaisen infantiilin vaikutelman.
Tuollainen pähkäily antanee kuitenkin enemmän kuin oman setin vain hyvien puolien luetteleminen, hehkuttelemisesta puhumattakaan.

Ei suinkaan. Vilipittömyys, avoimuus ja rehellisyys saa täällä aikaan jonkinlaisen infantiilin vaikutelman.
Tuollainen pähkäily antanee kuitenkin enemmän kuin oman setin vain hyvien puolien luetteleminen, hehkuttelemisesta puhumattakaan.
 
No hyvä, että joku tulkitsi asian oikein, eikä ottanut sitä itkuisena kitinänä. Kriittisyys on puoli ruokaa vai miten se meni...

Ja se, kuka sillä soittaa vaikuttaa valtavasti sekin. John Bonhamin bassorumpu oli jonkun kokeilijan mukaan kuulostanut aivan surkealta peltiämpäriltä, kun oli sitä polkaissut. Kireä ja soiva vire, jota puunuija vielä korosti. Johnin soittamana jytisi miehekkäästi. Kumma juttu
 
Jostain muistan lukeneeni että jossain yhteydessä Bonham olisi istahtanut jonkun moposetin taakse, siis 18" basari jne. Hetken virittelyä ja kummasti oli kuulemma kuullostanut ihan siltä isolta itseltään eli Bonhamilta.
Samoin kun herra vaihtoi niihin rosterikannuihin, aika pian soundi oli taas sitä tuttua Bonzoa...
 
Näin se vaan menee, pelimiehet vetää vaikka sinkkiämpärillä ja aina toimii. Me kuolevaiset kikkaillaan kalliilla kamoilla ja toivotaan että joskus soundaisi edes kelvolliselta :D Ja groove (tai sen puute) vielä lisäksi....

Ei suinkaan. Vilipittömyys, avoimuus ja rehellisyys saa täällä aikaan jonkinlaisen infantiilin vaikutelman.
Tuollainen pähkäily antanee kuitenkin enemmän kuin oman setin vain hyvien puolien luetteleminen, hehkuttelemisesta puhumattakaan.
 
Infantiili = lapsellinen, lapsuusikään kuuluva; lapsenomainen, kehittymätön
 
Mitä näistä ajoit takaa?

Infantiili = lapsellinen, lapsuusikään kuuluva; lapsenomainen, kehittymätön
 
Mitä näistä ajoit takaa?
 
Mä luulen että tuota lapsellista.

Mä luulen että tuota lapsellista.
 
Niin mäkin.
 
Lapsellisen lyhyt kirjoitus.

Mulle on tulossa Saksan luvatusta maasta akryylinen Kirchhoffin setti, jossa 24" basari 20" syväyksellä... Soundi on todennäköisesti aikas iso...
Soittamisen lisäksi sitä voi käyttää perhelomilla mökkinä!

Soittamisen lisäksi sitä voi käyttää perhelomilla mökkinä!
 
Yksityisyys voi olla uhattuna kun seinät on läpinäkyvät.

Mulle on tulossa Saksan luvatusta maasta akryylinen Kirchhoffin setti
 
Itsekkin olen hankkimassa 10, 14, 20 settiä. Mutta sain paremman tarjouksen Soundstoresta kuin Thomannilta. Laitas heti tuomio tänne kun olet ottanut niistä savut!

Soundstoresta minäkin settini tilasin. Myös minä sain todella hyvän tarjouksen sieltä. Muutenkin koitan välttää näitä nettikauppoja. Suosin suomalaista, arvostan palvelua ja tästä maasta tuntuu löytyvän kilpailukykyisiä liikkeitä, vaikka verrattaisiin nettikauppoihin. Ainoa asia mikä näissä akryyleissä tällä hetkellä nyppii on se, että niitä joutuu odottamaan toukokuuhun asti.
Siihen läpinäkyvyyteen vielä... ei akryylirummut ole ujoja rumpaleita/mökkeilijöitä varten. Soittaako joku teistä housut jalassa ? Ei perkele...

Yksityisyys voi olla uhattuna kun seinät on läpinäkyvät.
 
Tai sitten pistät kiljua, näkyy kivasti kun valmistuu. Tarkista että on elintarvikeakryyliä.

mulla on tuollanen 20"x20" sidehole rumpsu ja se on kyllä aivan saakelin hyvä rock/beat- jyystö pasuuna. Studiossa ja livenä se jaksaa aina ihmetyttää! Ehkä ei kaikkein monipuolisin? Enpä oo toisaalta hirvittävästi testaillut kun ei oo tarvinnut. Soundi on muhkea ja terhakka!
 
Joku tuolla kehaisikin genistan 24"/18" Voin kyllä kans mainostaa että mahtava on tuo rumpu!
 
Oma 24"/18" tuli just joten siitä eí vielä oo tarpeeksi kokemusta. Kävin kyllä heti studiolla. Pitäis kuulla nauhat. Kovasti äänittäjä tykäs siitäkin. Itse tykkää läskistä soundista ja siitä että se soi aika kovaa myös itselle..'
 
sitten löytyy tällähetkellä 22"/15" joku on hyvä allround peli, mutta ei kovin persoonallinen?
 
28"/15" on taasen aivan loistava! vaikka kokoa on paljon niin soundi on silti tosi tiukka ja "nykyaikainen"
 
ja ps3 on kaikissa lyöntikalvona.
 
Oiskohan ihan vähän myös sitä että heebo osaa soittaa ja virittää hyvin. Siis ihan hatusta heitin...

Oiskohan ihan vähän myös sitä että heebo osaa soittaa ja virittää hyvin. Siis ihan hatusta heitin...
 
Ei vaan siitä, että Welho on pohjalainen ja kova kehumaan itteensä ja kamojansa!
 
Hoho.

Ei vaan siitä, että Welho on pohjalainen ja kova kehumaan itteensä ja kamojansa!
 
Hoho.
 
Näyttää olevan pohjalaisten osuus muutenkin nousussa -kamablastauksen osalta, siis!

Näyttää olevan pohjalaisten osuus muutenkin nousussa -kamablastauksen osalta, siis!
 
Kehitetään joku vastaveto, pohjalaiset takaisin pohjalle?

Kehitetään joku vastaveto, pohjalaiset takaisin pohjalle?
 
Onks ne ollu sieltä joskus poissa vai?

Sillä vähäisellä kokemuksella, mitä mulla on, sanoisin että...
 
- syvyys todellakin vaikuttaa sointiin, ja erityisen syväkin voi joskus olla erittäin toimiva.
- muita, jopa merkittävämpiä tekijöitä, joita on kuitenkaan mahdoton sulkea pois vertailusta, on mm. vire, kalvovalinnat, reikä resonointikalvossa, akustiikka, mikki, mikitystapa, tilanne (studio / live)
- valtaosa tiedosta rumpujen soinnin suhteen on mutua ("oli kyl **tun hyvä soundi, se on pakko olla se bassarin syvyys")
- loput on kuvitelmaa ("kyl nää tummanruskeet rummut saundaa paljon paremmalta ku noi samanmerkkiset keltaset")
 
Kokemuksia niistä bassareista, mitä omistan (ekat kolme) tai paljon soittanut:
- Yamahan HipGigin 16"x20" minibassari on jykevän kuulonen kokoonsa nähden juuri syvyytensä takia, mutta myös siksi, että molemmat kalvot on ehjät ja nuija lyö _keskelle_ kalvoa raiserin takia. Mikitettynä lähes "oikean" basarin kuulonen
- Ludarin 20"x14" vintage-basari, syvyys ei riitä tuhtiin akustiseen saundiin, oli reikäkalvo tai ei. Mikitettynä livenä ok, studiossa priima (kalvona toimi ainoastaan pinstripe, ei jostain syystä evansin se kirkas demppirenkaalla varustettu, eikä mikään muukaan).
- Gretschin Catalina Club 22"x20" iso soundi jopa tehdaskalvoilla (molemmat ilman reikää) perustuu nimenomaan syvyyteen, vertailukohtana esim. PDP:n 22"x18", Premierin joku uus setti (22"x18") -> Gretsch paljon botnempi. Livenä joissain tilanteissa voi olla hankala, koska sointia on paljon, mutta demppaamalla haitat saa hyvin pois. Alakertaa saa aina leikattua miksauspöydästä, mut sointia on vaikeempi poistaa nätisti (gate on kompromissi).
- Pdp:n 22"x18" kirkkaalla powerstroke-kalvolla ja reikä edessä -> ei kunnollista alakertaa, ehkä vähän virityskysymys, mutta reiän kanssa soi paljon tukevammin ja mukavan kontrolloidusti.
- Yamahan vanhempi 22"x14", isolla reiällä etukalvossa -> koliseva soundi, alakerta täysin ontto, huonompi ku esim. HipGigissä.
- Taman Maple Starclassic 24"x16" (syvyydestä en ihan varma) vähäisellä dempillä, reikä etukalvossa ja isolla PA:lla Pirkkahallissa -> akustisesti ontto sointi, PA:ssa ihan mainio.
 
Eli pari johtopäätöstä:
- Jos haluaa hyvän luonnollisen soinnin akustisesti, on paras pitää molemmat kalvot ehjinä, ja näin voi pienempi / lyhempikin basari olla tukeva ja selkeä, mut demppausta on syytä aina harkita.
- Jos haluaa hyvän PA-soundin (tai ehkä studiokin) on oltava valmis demppaamaan reilusti, ja ehkä rikkomaan etukalvo.
 
Oon itse rakentamassa muutaman keikan positiivisten kokemusten perusteella Gretschin 22"x20" bassariin sisälle kelluvaa ripustusta Beta52-mikille ja kylkeen xlr-liitintä kiinteäksi. Ja jätän siis kalvot ehjiksi, demppausta laitan luultavasti niin, että on hyvä kompromissi alakerran tukevuuden ja PA-kelpoisen kontrolloidun soinnin välillä. Uskoisin, että tulee tähän saakka paras basarisoundi, mitä omista jaloista on irronnut. Äänimiehemme ainakin suolsi hunajaa ekan keikan jälkeen, kun alustavasti tällaista kokeilin.

Sillä vähäisellä kokemuksella, mitä mulla on, sanoisin että...
 
- syvyys todellakin vaikuttaa sointiin, ja erityisen syväkin voi joskus olla erittäin toimiva.
- muita, jopa merkittävämpiä tekijöitä, joita on kuitenkaan mahdoton sulkea pois vertailusta, on mm. vire, kalvovalinnat, reikä resonointikalvossa, akustiikka, mikki, mikitystapa, tilanne (studio / live)
- valtaosa tiedosta rumpujen soinnin suhteen on mutua ("oli kyl **tun hyvä soundi, se on pakko olla se bassarin syvyys")
- loput on kuvitelmaa ("kyl nää tummanruskeet rummut saundaa paljon paremmalta ku noi samanmerkkiset keltaset")
 
Kokemuksia niistä bassareista, mitä omistan (ekat kolme) tai paljon soittanut:
- Yamahan HipGigin 16"x20" minibassari on jykevän kuulonen kokoonsa nähden juuri syvyytensä takia, mutta myös siksi, että molemmat kalvot on ehjät ja nuija lyö _keskelle_ kalvoa raiserin takia. Mikitettynä lähes "oikean" basarin kuulonen
- Ludarin 20"x14" vintage-basari, syvyys ei riitä tuhtiin akustiseen saundiin, oli reikäkalvo tai ei. Mikitettynä livenä ok, studiossa priima (kalvona toimi ainoastaan pinstripe, ei jostain syystä evansin se kirkas demppirenkaalla varustettu, eikä mikään muukaan).
- Gretschin Catalina Club 22"x20" iso soundi jopa tehdaskalvoilla (molemmat ilman reikää) perustuu nimenomaan syvyyteen, vertailukohtana esim. PDP:n 22"x18", Premierin joku uus setti (22"x18") -> Gretsch paljon botnempi. Livenä joissain tilanteissa voi olla hankala, koska sointia on paljon, mutta demppaamalla haitat saa hyvin pois. Alakertaa saa aina leikattua miksauspöydästä, mut sointia on vaikeempi poistaa nätisti (gate on kompromissi).
- Pdp:n 22"x18" kirkkaalla powerstroke-kalvolla ja reikä edessä -> ei kunnollista alakertaa, ehkä vähän virityskysymys, mutta reiän kanssa soi paljon tukevammin ja mukavan kontrolloidusti.
- Yamahan vanhempi 22"x14", isolla reiällä etukalvossa -> koliseva soundi, alakerta täysin ontto, huonompi ku esim. HipGigissä.
- Taman Maple Starclassic 24"x16" (syvyydestä en ihan varma) vähäisellä dempillä, reikä etukalvossa ja isolla PA:lla Pirkkahallissa -> akustisesti ontto sointi, PA:ssa ihan mainio.
 
Eli pari johtopäätöstä:
- Jos haluaa hyvän luonnollisen soinnin akustisesti, on paras pitää molemmat kalvot ehjinä, ja näin voi pienempi / lyhempikin basari olla tukeva ja selkeä, mut demppausta on syytä aina harkita.
- Jos haluaa hyvän PA-soundin (tai ehkä studiokin) on oltava valmis demppaamaan reilusti, ja ehkä rikkomaan etukalvo.
 
Oon itse rakentamassa muutaman keikan positiivisten kokemusten perusteella Gretschin 22"x20" bassariin sisälle kelluvaa ripustusta Beta52-mikille ja kylkeen xlr-liitintä kiinteäksi. Ja jätän siis kalvot ehjiksi, demppausta laitan luultavasti niin, että on hyvä kompromissi alakerran tukevuuden ja PA-kelpoisen kontrolloidun soinnin välillä. Uskoisin, että tulee tähän saakka paras basarisoundi, mitä omista jaloista on irronnut. Äänimiehemme ainakin suolsi hunajaa ekan keikan jälkeen, kun alustavasti tällaista kokeilin.
 
Eikö kannun materiaalilla ole merkitystä? koivu,vaahtera,akryyli...?

Kehitetään joku vastaveto, pohjalaiset takaisin pohjalle?
 
no jos on pohjanmaalta ja asuu helsingissa niin voiko tasta enaa alemmas vajota?;)