Kitarat: soittaminen ›

Tuossa jokunen aika sitten kertoilin pintaraapaisua sointukäännöksistä:
 
Sointukäännökset ovat todella laaja otsikko, ja kun näitä alkaa perinpohjin opettelemaan niin se on vuosien ja vuosien työ. Käytännössä sointukäännöksiä voi kehitellä lähes "loputtomasti" erilaisia, koska kitaralla pystymme soittamaan samoja säveliä monesta eri asemasta otelaudalta ja kaikista eri asemista samat sävelet soundaavat erilaisilta.

Sointukäännöksiä voi tehdä mistä tahansa soinnusta, mutta tällä kertaa ihan selvyydenkin vuoksi aion kertoa vain sointukäännösten perusteista ja en ota esimerkkeihin septimi-sointuja laajempia muotoja. Eli liikumme perus duuri-molli kolmisointujen parissa suurimmaksi osaksi tämän kirjoituksen aikana, ja otetaan myös pintaraapaisu septimikäännöksiin.

Nos jos nyt kuitenkin mennään asiaan. Eli mitä ovat sointukäännökset? Sointukäännökset ovat sointuja, joissa pohjasävel ei soikkaan soinnun perussävelenä (toonikana). Soinnun perussävelen vaihto toiseen säveleen saa soinnun luonteen muuttumaan täysin, koska ihmiskorva kuulee soinnut ja melodiat aina suhteessa soivaan pohjasäveleen.

Aloitetaan sointukäännösten opettelu aivan perussoinnuista. Eli otamme käyttöön perus duuri- ja molli-kolmisointumme. Ja otetaan nyt käsittelyyn vaikkapa C-duuri. C-duuri on varmasti jokaiselle kitaristille tuttu sointu. C-duuri -sointuhan muodostuu kolmesta sävelestä: perussävelestä ( C ), suuresta terssistä ( E ) sekä kvintistä ( G). Normaalisti C-duuri soinnussa C-sävel soi aina soinnun alimpana sävelenä. Perus kolmisoinnusta voimme luoda aina kaksi peruskäännöstä:

Ensimmäinen käännös on Terssikäännös. Terssikäännös C-duuri soinnusta lähdetään muodostamaan siten, että tavoitteena on saada C:n terssisävel (E) soimaan soinnun alimpana sävelenä. Käytännössä helpoiten ajateltuna C-duuri terssikäännös voidaan soittaa ottamalla perus C-duuri kolmisointu avosointuasemasta ja soittamalla mukaan myös matala E-kieli.

Toinen käännös on Kvinttikäännös. Kvinttikäännöksessä soinnun perussävelen kvintti-sävel soi soinnun alimpana sävelenä. Eli esimerkiksi otetaan jälleen soinnuksi C-duuri. C-duurissa kvintti-sävel on G. Ja luodaksemme kvinttikäännös, meidän täytyy saada G-sävel soimaan matalimpana C-duuri sointua soitettaessa. Yksinkertaisimmin tämä onnistuu ottamalla C-duuri sointu avoasemasta. Sen jälkeen soitamme mukaan vielä G-sävelen, jonka löydämme matalan E-kielen kolmannelta nauhalta.

Kolmisointujen peruskäännökset ovat siis terssikäännös ja kvinttikäännös. Kannattaa myös muistaa se, että käännöksen nimeen vaikuttaa vain soinnun alinsävel ja se antaa käännökselle nimen. Esimerkiksi terssikäännöksessä C-duurista alimpana sävelenä soi E ja tämä on ainut edellytys mitä terssikäännöksessä vaaditaan. Soinnun perussävel ja kvinttisävel voidaan sijoittaa kummin päin tahansa ja se ei tule muuttamaan terssikäännöksen nimeä. Mutta tottakai kannattaa huomioida, että soinnun luonne voi vaihdella sen mukaan, soiko terssisävelen jälkeen kvintti vai perussävel. Tämä sama sääntö pätee myös kvinttikäännökseen, ainut erotus tässä on se, että alimpana sävelenä tulee soida soinnun kvinttisävel.

Näillä säännöillä voimme luoda mistä tahansa kolmisoinnusta terssi- ja kvinttikäännöksiä.

Seuraava vaihe onkin sitten septimisoinnut. Eli kyseessähän on sointuja jotka ovat perus kolmisointuja, mutta mukaan on lisätty perusäänen seitsemäs sävel (septimi). Septimisoinnuista voimme muodostaa samoilla periaatteilla terssi- ja kvinttikäännöksiä aivan, kuten yllä käytiin läpi. Septimisoinnuista voimme muodostaa myös yhden täysin uuden käännöksen. Ja tämähän on Septimikäännös.
Septimikäännöksessä soinnun septimisävel tulee soida alimpana sävelenä. Otetaan esimerkki. Otetaan osinnuksi C7, eli kyseessä on perus C-duuri kolmisointu johon on lisätty pieni septimi (Bb). Saadaksemme septimikäännöksen meidän täytyy soittaa C7 sointu siten, että H-sävel soi kaikkein alimpana sävelenä soinnussa.

Tässäpä tuli näin pintaraapaisuna käytyä läpi joitain sointukäännösten perusteita. Toivottavasti edes hivenen selvensi.