 Schnowotski20.03.2008 12:12:34 | |
|---|---|
Kun ei tajua niin ei sitten tajua! Pistän nyt Komppaajan ohjeen mukaan koko sointukierron enkä vain ongelmakohtaa. Miles Davisin "Tune-Up" | Em9 | A13 | D6/9 | D6/9 | | Dm9 | G13 | C6/9 | C6/9 | | Cm9 | F13 | Bb 6/9 | Eb6/9 | | Em9 | F13 | Bbmaj7 | Eb13 :|| Ensiksihän siinä II-V-I D, C ja Bb duurissa. Entäs sen jälkeen tahdista 12 alkaen? Onko tuossa varsinaisesti muuta outoa kuin tuo Em, sillä muut soinnuthan kuuluvat Bb-duuriin (Eb on IV aste ja F on V aste)? Laiska voisi siten ajatella sen kromaattiseksi soinnuksi, joka on menossa IV:ltä V:lle. Tuo Eb7 lopussa hämää, sillä jos sen tulkitsee dominantiksi D-sävellajiin, on se suhde kuitenkin niin hämärä, ettei sitä kuitenkaan kuule sellaisena kun tuossa on niin paljon sointuja välissä. Mnhnm. No, ihan mukava näitä on vajavaisten tietojensa puitteissa miettiä ennen kuin joku osaava ilmoittaa asian laidan, :-D. Jo nuorena Nepsu ajoi geneettisesti määräytyneen suoran hiusrajansa vanhemmiltaan salaa niin sanotuksi mikkihiirimalliksi. | |
 baron20.03.2008 13:00:59 (muokattu 20.03.2008 13:03:02) | |
Mnhnm. No, ihan mukava näitä on vajavaisten tietojensa puitteissa miettiä ennen kuin joku osaava ilmoittaa asian laidan, :-D. Joo oonhan mä miettinyt. Onhan siinä V-I Bb-duurissa ja jos se Eb7 olisi tritonuskorvaus A7:lle kun kappale menee uudestaan alkuun mutta tuo Em9 muakin eniten hämää. Onks sille joku nimi kun sijaidominantin kautta menee II-V-I kiertoon? Ei, en ole tanssimuusikko! | |
 irmeli21.03.2008 01:15:04 | |
Joo oonhan mä miettinyt. Onhan siinä V-I Bb-duurissa ja jos se Eb7 olisi tritonuskorvaus A7:lle kun kappale menee uudestaan alkuun mutta tuo Em9 muakin eniten hämää. Onks sille joku nimi kun sijaidominantin kautta menee II-V-I kiertoon? Oisko Em9 vaan siksi, että saadaan nouseva bassokulku...Eb, E, F? Ei kai sille sen kummempaa funktiota tarvi olla? Emmätiiä... | |
| baron 21.03.2008 01:46:01 | |
Oisko Em9 vaan siksi, että saadaan nouseva bassokulku...Eb, E, F? Ei kai sille sen kummempaa funktiota tarvi olla? Emmätiiä... Mä oon kuvitellut, että vaikka tietämättömältä näyttää siltä, että sointuja on vaan sattumanvaraisesti läiskitty peräkkäin niin viisaat osaavat kertoa sille logiikan. Ei, en ole tanssimuusikko! | |
| komppaaja 21.03.2008 02:30:57 (muokattu 21.03.2008 02:34:57) | |
Mä oon kuvitellut, että vaikka tietämättömältä näyttää siltä, että sointuja on vaan sattumanvaraisesti läiskitty peräkkäin niin viisaat osaavat kertoa sille logiikan. Ei siinä ole aina (koskaan) logiikkaa... | |
| baron 21.03.2008 09:33:45 (muokattu 21.03.2008 09:34:35) | |
Ei siinä ole aina (koskaan) logiikkaa... Lähinnä ongelma on asteikon löytäminen. Jos sävellaji siinä viimeisessä Em9 kohdassa on Bb-duuri niin pistämällä sen sävelet soinnun täytteeksi tulisi asteikko, joka olisi harmoninen molli, jossa on pieni sekunti? Mikä se sellainen on? Onko sellaista olemassa? Onko sillä joku nimi? Ei, en ole tanssimuusikko! | |
| levesinet 21.03.2008 11:20:11 | |
Viimeisenkin rivin alkaessa sävellaji vaihtuu. Tuo Eb6/9 | Em9 suorastaan hivelee korvia ja on erittäin luonteva, mikäli pyritään palauttamaan sävellaji D-duuriin. Suorempi tie olisi: Eb6/9 Em9 A13sus4 D6/9. Joten vain kolme viimeistä tahtia ihmetyttävät. Aluksi tuli mieleeni, että ehkä tuossa on ollut luontevampaa vaihtaa sointua joka tahdissa kuin täyttää viimeiset neljä tahtia vain kahdella soinnulla: Em9 | Em9 | A13sus4 | A13sus4. Ilmeisesti A13sus4 (= Em9/A) ei tarjoaisi harmonista tehoa loppuun, missä sitä tarvitaan, koska palattaessa alkuun seuraava sointu on Em9. Ratkaisuna on Eb13, tritonuskorvaus, joka purkautuu Em9:ään kromaattisesti ja tehokkaasti. Kaikki tämä siis tuntematta ja huomioimatta Tune-Upin melodiaa. | |
| irmeli 21.03.2008 11:26:51 | |
Mä oon kuvitellut, että vaikka tietämättömältä näyttää siltä, että sointuja on vaan sattumanvaraisesti läiskitty peräkkäin niin viisaat osaavat kertoa sille logiikan. Yksi sointujen "jakoperuste" on funktionaaliset ja ei-funktionaaliset soinnut. Joten kaikelle ei aina ole selkeää logiikkaa. Näin mulle on viisaammat kertoneet. :) Nää harmoniat on mielenkiintoisia juttuja. Mikä lienee sitten se "oikein" vastaus tässäkin tapauksessa.. | |
| baron 21.03.2008 11:44:56 (muokattu 21.03.2008 12:20:05) | |
Viimeisenkin rivin alkaessa sävellaji vaihtuu. Tuo Eb6/9 | Em9 suorastaan hivelee korvia ja on erittäin luonteva, mikäli pyritään palauttamaan sävellaji D-duuriin. Siis toiseksi viimeisen rivin lopusta ollaan menossa kohti D-duuria ja "vihollisen hämäämiseksi" lätkäistään yksi V-I Bb-duurissa väliin? Edit: Piisin codassa 4 viimeistä tahtia ovat | Em9 | A13 | D6/9 | D6/9 || Ei, en ole tanssimuusikko! | |
| levesinet 21.03.2008 11:57:24 | |
Siis toiseksi viimeisen rivin lopusta ollaan menossa kohti D-duuria ja "vihollisen hämäämiseksi" lätkäistään yksi V-I Bb-duurissa väliin? En minä tiedä, ja se tuossa onkin hienoa! :D | |
| baron 21.03.2008 13:11:56 | |
En minä tiedä, ja se tuossa onkin hienoa! :D Voisko siitä yrittää jotain säveltää, että sen viimeisen rivin sävellaji olisi E-molli ja F7 on H7:n tritonuskorvaus ja sitten hämäyksen vuoksi jatketaankin Bb:hen eikä takaisin E-molliin?? Ei, en ole tanssimuusikko! | |
| phren 21.03.2008 16:20:23 | |
Jos soinnun "nimi" sisältää useamman b- ja/tai #- merkin, niin onkos sillä väliä mihin järjestykseen ne kirjoittaa; onko joku vakiintunut käytäntö? Esim. G7#5#9 vai G7#9#5 ? | |
 Janus21.03.2008 18:11:07 | |
Jos soinnun "nimi" sisältää useamman b- ja/tai #- merkin, niin onkos sillä väliä mihin järjestykseen ne kirjoittaa; onko joku vakiintunut käytäntö? Esim. G7#5#9 vai G7#9#5 ? Jos muunne/lisäsävelet kirjoitetaan sointumerkin jälkeen peräkkäin, pienimmästä suurimpaan. Jos allekkain (ylä- ja alaindeksiin vars. sointumerkin perään), niin ylhäältä katsoen suurimmasta pienimpään. (muistaakseni) | |
| baron 21.03.2008 18:56:45 | |
Jos muunne/lisäsävelet kirjoitetaan sointumerkin jälkeen peräkkäin, pienimmästä suurimpaan. Jos allekkain (ylä- ja alaindeksiin vars. sointumerkin perään), niin ylhäältä katsoen suurimmasta pienimpään. (muistaakseni) Mun maikkani, joka mun huijaamisen lisäksi jakaa vääriä tietojaan eräässä arvostetussa alan oppilaitoksessa on eri mieltä. Eli alt sointu on G7b9#5 Ei, en ole tanssimuusikko! | |
 Dr Dominant22.03.2008 10:31:54 | |
Mun näkemykseni mukaan tää Em9 on vaan tuloksena siitä että edetään Eb6/9:stä F13:n. Kahden soinnun välissä voi olla äänenkuljetuksen tuloksena mikä tahansa sointu, eikä sille välttämättä tarvitse löytyä selitystä funktionaalisesta tonaalisesta systeemistä. Kromaattinen muunnesointu siis, äänestän minä. Ja hienon kuuloinen onkin! "Dr. Dominant, I presume?" | |
| baron 22.03.2008 11:33:15 (muokattu 22.03.2008 12:21:33) | |
Mun näkemykseni mukaan tää Em9 on vaan tuloksena siitä että edetään Eb6/9:stä F13:n. Kahden soinnun välissä voi olla äänenkuljetuksen tuloksena mikä tahansa sointu, eikä sille välttämättä tarvitse löytyä selitystä funktionaalisesta tonaalisesta systeemistä. Kromaattinen muunnesointu siis, äänestän minä. Ja hienon kuuloinen onkin! Uskotaan uskotaan. Anna sille vielä asteikko? Niinkuin jo aiemmin kirjotin, jos sävellaji on siinä kohdassa Bb-duuri, niin joudun ulalle. Edit: locrian nat7 scale? 1, b2, b3, 4, b5, b6, 7??? Ei, en ole tanssimuusikko! | |
 Sävis22.03.2008 11:50:24 | |
Mun näkemykseni mukaan tää Em9 on vaan tuloksena siitä että edetään Eb6/9:stä F13:n. Kahden soinnun välissä voi olla äänenkuljetuksen tuloksena mikä tahansa sointu, eikä sille välttämättä tarvitse löytyä selitystä funktionaalisesta tonaalisesta systeemistä. Kromaattinen muunnesointu siis, äänestän minä. Ja hienon kuuloinen onkin! Mä olisin ehdottanut samaa, mutta en uskaltanut sanoa mitään, kun en tunne jazz-teoriaa. Helmiä sioille. | |
| baron 22.03.2008 12:19:20 | |
Mä olisin ehdottanut samaa, mutta en uskaltanut sanoa mitään, kun en tunne jazz-teoriaa. Mä oon vähän vilkuillut Salmenhaaraa eikä mun mielestä niissä mitään oleellista eroa ole. Ei, en ole tanssimuusikko! | |
 Jorbagha22.03.2008 13:45:35 (muokattu 22.03.2008 13:54:16) | |
Baron kyselee jazzista, siispä vastataan jazzista. Ei, meillä jazzurpoilla ei ole yksinvaltaa tällä palstalla, tervetuloa muutkin mukaan! Anna sille vielä asteikko? Niinkuin jo aiemmin kirjotin, jos sävellaji on siinä kohdassa Bb-duuri, niin joudun ulalle. Edit: locrian nat7 scale? 1, b2, b3, 4, b5, b6, 7??? Itse äänestäisin ihan e-doorisen puolesta. Luontevinta olisi käsitellä sointua samalla tavoin kuin muitakin molliysisointuja tuossa piisissä ja duuriin menevissä kakkosvitosissa kakkonenhan on yleensä doorinen. Kannattaa toki kuunnella mitä Miles kamuineen tuohon soittaa, sieltä yleensä löytyy se vastaus valmiina. Itselläni ei ole tässä nyt käsillä levytystä kyseisestä rallista. Sivuraidehuomio: asteikkojen liittäminen käsitteenä bebop-tyyliseen improvisointiin tuo mukanaan aina hienoisia ongelmia koska tämä kyseinen jazzsolismin tyyli on kehittynyt sointujen poihjalta. Vasta myöhemmin ollaan jazzmusiikissa siirrytty asteikko/moodilähtöiseen ajatteluun, joka siis sinällään voi olla yksinkertaisempaa ymmärtää, mutta hivenen harhaanjohtavaa bebopissa. Nykyään tosiaan me kaikki tiedämme todeksi täälläkin toistellun faktan siitä että sointu ja asteikko ovat yksi ja sama asia, mutta aikana jolloin bebop on syntynyt ja kehittynyt on ajattelumalli ollut hieman eri. Bebop-tyylissä on ollut ensisijaisesti kyse sointujen sävelten sijoittelusta siten että ne ovat pääosin iskullisilla tahtien osilla ja niiden välejä on täytetty luontevalta kuulostavilla (kromaattisillakin) johtosävelillä. Tästä ajatuksesta juontaa myös juurensa aavistuksen keinotekoinen keksintö "bebop-asteikko", jossa asteikkoon on juurikin läntätty tuo kromaattinen kahdeksas sävel jotta nelisoinnun sointusävelet saadaan iskuille. Ehkä oleellisinta tässä tyylissä (bebop) on sointujen purkaussuhteiden alleviivaaminen, joita asteikkoja ylös ja alas sahaamalla on vaikeampi osoittaa. Eli jos kakkosvitosessa alleviivaa ensin kakkosen molliseiskan septimin liikettä puolikkaan alas vitosen terssiin ja sitten vitosen seiskasoinnun septimin liikettä ykkösen duurisoinnun terssiin, ollaan oikeilla jäljillä. Jos taas vetelee summassa doorista miksolyydisen kautta jooniseen, ei näitä tärkeitä harmonisia liikkeitä välttämättä vähänkään puisemmilla korvilla varustettu pelimanni (hands up! täällä ainakin yksi!) osaa välttämättä löytää - eikä siten kuulostaa järin bebopilta. Usein näiden improvisointitapojen eroista puhuttaessa mainitaan sanat vertikaalinen (sointulähtöinen/bebop) ja horisontaalinen (asteikkolähtöinen/modaalinen) jotka mielestäni kyllä kuvaavat asiaa hyvin. On hyvä oppia tunnistamaan tyylien ominaispiirteet ja erot mikäli jazzimprovisaation tutkiminen ja soveltaminen käytännössä kiinnostaa. Korostetaan nyt vielä että mielestäni kumpikaan tyyli ei ole lähtökohtaisesti toista vähempiarvoisempi tai typerämpi. Näiden asioiden tiedostaminen vain saattaa helpottaa kehittymistä haluamassaan tyylissä ja antaa musiikillisia työkaluja myös erilaisiin ympäristöihin. Ja näitä tapoja on myös yllättävän avartavaa joskus soveltaa "ristiin", niinkuin monet hienot improvisoijat juurikin tekevät. E: Pitkä teksti, hirveesti typoja, liirumlaarum hohhoijjaa ja pääsiäinenkin vielä... Oonpa aika körny. | |
| baron 22.03.2008 14:49:53 (muokattu 22.03.2008 14:50:52) | |
Itse äänestäisin ihan e-doorisen puolesta. Luontevinta olisi käsitellä sointua samalla tavoin kuin muitakin molliysisointuja tuossa piisissä ja duuriin menevissä kakkosvitosissa kakkonenhan on yleensä doorinen. Kannattaa toki kuunnella mitä Miles kamuineen tuohon soittaa, sieltä yleensä löytyy se vastaus valmiina. Itselläni ei ole tässä nyt käsillä levytystä kyseisestä rallista. Kiitti. Ei mullakaan ole äänitettä piisistä, täytynee hankkia. Mun maikka kaivoi sen Levinen "Jazz Piano Bookista" mulle sointujen voicingien takia mutta mä kiinnostuin ottamaan siitä oikean keikkapiisin. Ei, en ole tanssimuusikko! | |
› Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)