Studiotyöskentely ›

Tänään varasin studion Lahden Kujalandiasta. Sinne on tulossa myösen takaisin vanha kunnon Studer-laitteisto, joskin myös digivalmiudet on. Hyvät, isot soittotilat ja mukava meininki muutenkin, http://www.kujalandia.com/
 
Ehkä yksi eniten seiskarisoundeissa, rumpusoundien ja nykymittapuulla yllättävän "pienten" kitarasoundien rinnalla korvaanpistävimpiä ja miellyttävimpiä asioita on laulusoundi. Siinä on, tyyliin juurikin näillä vanhoilla Bowien levyillä ja aikalaisilla, jotain sellaista, mitä ei nykyään tavoiteta. Sellainen tietty tunkkaisuus, eihän se hifistisen kirkas ole.
Myöskin tämä viittaamani Bowien kausi tosissaan rajoittuu sinne aikaan ennen Lowia ja Heroesia ja näitä. Ziggy Stardust, Space Oddity, Hunky Dory. Sitten taas soundeista yleistä referenssiä mm. King Crimsonin ensimmäinen. Varhaiset Jethro Tullit. Jostain kuulin, että tuohon aikaan oli tapana laulaa SM57:aan myös studiossa.
 
Ja tietyllä tavallahan tämä analogisuuden kaipuu on silkkaa erikoisuudentavoittelua, jolla pyritään virittäytymään siihen oikeaan tunnelmaan. Placeboa. Ja loppujen lopuksi, kyllähän se jonkin verran vaikuttaa myös soundiin.
Ja saapahan laittaa A:ta takakanteen ;)
 
-Jemo

Livesoitto on kyllä rakkautta. Livenä soittaen olen toteuttanut muutamia aika yllättäviäkin musiikkityylejä, kuten stoner-metallia. Tähän aion luottaa jatkossakin. Minun estetiikkaani luomu vain toimii.
 
Ihan näin yleistä soundeilla leikkimisestä ja luomusta, jonkin verran (ehkä jopa aika reilustikin) aiheen vierestä, oletko koskaan pohtinut mikä juju on soittimien lähimikittämisellä? Esim. kitaravahvistin. Sehän kuulostaa aivan erilaiselta mikkiin 5cm kartiosta kuin korvaan metrin päässä mööpelistä. Ja korvallahan se soundi ruuvataan. Tuo lähimikitys toki lisää alapäätä ja sellaista nykyhärpäkettä, mutta, noh. Soundihan on aivan eri asia, kuin mikä lähteestä yleensä käsketään irti.
Toinen asia, jonka mikitystä usein mietin, on rumpusetti. Lähimikitetyn rumpusetin soundihan on äärimmäisen kaukana siitä, miltä setti kuulostaa soittotilassa suoraan. Tuohan se soundiin, etenkin tomeihin rutkasti lisää juttua. Seitsemänkymmentäluvulla tehtiin tämäkin asia jotenkin aika maukkaasti. Tomisoundeissa oli parhaimmillaan jotain Aivan Muuta. Sellainen lämmin, nahkainen tumahdus. Huh.
Makuasioitahan kaikki tällainen on, eikä itseisarvoinen autenttisuudentavoittelu ole millään muotoa lähtökohtaisesti hienoa ja oikein. Mutta pohdittavaa kuitenkin itse kullekin säädylle!
Vielä yksi asia, joka minua oikeasti häiritsee kuulokuvassa (eikä tätä ole mielestäni tehty oikein oikein koskaan) on stemmakuorot. Lähimikitetty laulusoundi tuplattuna vaikkapa 20 kertaa ei vain enää kuulosta kovin ihmismäiseltä. Enemmän se tuo mieleen jonkun setä Benin lentävistä syntetisaattoreista. Kuorolaulua harrastavana ensimmäinen korvaan pistävä asia tässä on luonnoton alapää. Oikeassa kuorotilassa juurikin alataajuudet hukkuvat ensimmäisinä. Kun jokainen ääni on erikseen laulettu mikkiin läheltä ja kovaa, syntyvä soundi on pakostakin hyvin erilainen kuin se fiilis siitä, että läsnä on paljon ihmisiä, joilla on sanottavaa. Toki, aivan mitä tässäkin hakee.
 
-Jemo

Ihan näin yleistä soundeilla leikkimisestä ja luomusta, jonkin verran (ehkä jopa aika reilustikin) aiheen vierestä, oletko koskaan pohtinut mikä juju on soittimien lähimikittämisellä? Esim. kitaravahvistin. Sehän kuulostaa aivan erilaiselta mikkiin 5cm kartiosta kuin korvaan metrin päässä mööpelistä. Ja korvallahan se soundi ruuvataan.
 
toi lähimikitys on syntynyt tarpeesta. lähimikitettynä vahvistimen taltiotavaan signaaliin tarttuu huomattavasti vähemmän häiriöitä (esim. parin metrin päässä soitettava rumpusetti) kuin metrin päästä mikitettynä. tässä yksi (ehkä tärkein) syy...
 
toinen on se, että "tarkkuutta" häviää matkalla. pitkän matkan päähän kulkenut (ja ehkä vielä puutteellisen akustiikan vääristämä) signaali sisältää äänen "tarkkuuden" kannalta tärkeää yläpäätä rutosti vähemmän kuin lähempää mikitetty.
 
mikrofoni ei toimi kuin korva. korva (eli tässä tapauksessa aivot) osaa keskittyä signaaleihin jopa hälyn seasta. ja psykoakustiikka korjaa vieläpä puutteet. mikillä ei näitä ominaisuuksia ole. siksi on päädytty eräänlaiseen kompromissiin mikityksessä. voihan sitä välimatkaa kartioon halutessaan ottaa, jos tiedostaa haitat, mutta ylempänä siis syy miksi sitä harvemmin näkee...

Tottahan tuo, eikä esim. livetilanteessa tulisi oikein mistään mitään ilman.

Aihetta sivuten, osaako kukaan kertoa mitään Soundcraft Magnetics scm-762 kelanauhurista? Sellainen siirtyi haltuuni puolivahingossa. 16-raitaa, 2-tuuman nauhalla, päällisin puolin tuntuu olevan kunnossa, mutta kuka näitä huoltaa suomessa? Pahoittelut Offtopicista.

Aihetta sivuten, osaako kukaan kertoa mitään Soundcraft Magnetics scm-762 kelanauhurista? Sellainen siirtyi haltuuni puolivahingossa. 16-raitaa, 2-tuuman nauhalla, päällisin puolin tuntuu olevan kunnossa, mutta kuka näitä huoltaa suomessa? Pahoittelut Offtopicista.
 
Maahantuojan huollosta on aina hyvä aloittaa:
 
Studiotec Ky
Kuusiniemi 2
SF 02710 Espoo
tel: +358 (9) 5123 530
fax: +358 (9) 5123 5355
web: http://www.studiotec.fi

Kantsii tosiaan aloittaa studiotecistä. Huoltivat mun Otarin nauhurin nopeasti ja edullisesti. Suosittelen.

puhutaanko sadoista vaiko tuhansista euroista?:P
 
Sadoista (oisko ollu 150e????). Mutta hinta riippuu tietysti täysin nauhurisi kunnosta, ja siitä löytyykö varaosat (tuurilla) varastosta, vai tilataanko ne Japanista.

Me Cloneworkissa tarjoamme täysin analogista äänitystä. Nauhurina Studer A80 mk3 moniraituri ja toinen samanmallinen masternauhuri. Tästä voitte tsekata mitä meillä saadaan aikaan täysin analogisena:
 
http://www.myspace.com/httpwwwmyspacecomvinyljam
 
Tsekatkaa lisää www.clonework.com tai tulkaa käymään tutustumismielessä. Helsingistä meille hurauttaa 40 minuutissa...
 
t. Stefan
Clonework

Läheltä liipaten.
Löysin 2kpl 16-raita kakkuja jotka sisältävät 80-luvulla nauhoitettuja ´viimeisen
päälle hittibiisejä` kröhöm, silloiselta bändiltämme.
 
Toinen on 1"-kakku ja toinen 1/2"-kakku.Muistaakseni molemmat nauhoittavat koneet oli silloin aikoinaan Tascamin vermeitä ja olikohan 1/2" koneessa DBX-
kohinanvaimennus..
 
No jokatapauksessa,onkohan millään studiolla/yksityisellä immeisellä ko.nauhureita, että voisi siirtää materiaalit kovalevylle niin voisi kotona sitten tehdä uusia miksauksia ja muutenkin SNIFF...herkistellä.
 
Tuonne Magnusborgiin täytyykin soitella, mutta tuo 1/2" voi olla ongelma??
 
Artsi

Kemissä sijaitsee Audipaja -niminen paja. vintage analogivermeitä löytyy enemmän kuin tarpeeksi mikrofoneista etuasteisiin kompressoreihin equihin jne. 16-raitaa 2 tuuman nauhalle. Kamppeiden paljous johtunee myös omistajan pitkälle menneestä harrastuneisuudesta vintagevermeiden saralla. Uskomatonta että tuommoisia paikkoja löytyy, jossa suurin osa laitteista on kuin 60-70 luvulla.

MSL-studio Kihniössä lienee analogimeiningissä kans?

Kemissä sijaitsee Audipaja -niminen paja. vintage analogivermeitä löytyy enemmän kuin tarpeeksi mikrofoneista etuasteisiin kompressoreihin equihin jne. 16-raitaa 2 tuuman nauhalle. Kamppeiden paljous johtunee myös omistajan pitkälle menneestä harrastuneisuudesta vintagevermeiden saralla. Uskomatonta että tuommoisia paikkoja löytyy, jossa suurin osa laitteista on kuin 60-70 luvulla.
 
90-luvun lopulla siellä oli tuore Mackien tiski ja Alesiksen pikku efektipurnukka!:) Muuten olikin sitten vintakea...

Nordic audio labs vaasa (ex midas studios, ex martin kantola audio), MCI 24- raitanen 2" kakku ja 2 kpl harrsonin tistiä (yht 72 kanavaa vissiin), neveä etusina ja varmasti suomen laajin vintage putkimikkikokoelma, on monet telefunkenin 47, 67,54,56 jne...ja kaikkia muutama kipale vähintään. niin ja löytyy Rca 77 kans pari.

Ostin juuri realisointikeskuksesta vanhan DUX 9197 -neliraiturin, josta en tiedä yhtään mitään. Väittivät juuri huolletuksi, ja antoivat toimintatakuun. Hintaa laitteelle ja laatikolliselle magneettinauhoja tuli 120e, minkä ajattelin olevan ihan hukattavissa oleva omaisuus, vaikka tuo olisi ihan puhdasta silkkoakin.
Kertokaapa joku viisaampi, mitä minä ostin, ja mitä siitä pitäisi tietää? :)