| Aihe: Don Huonot | |
|---|
|
Tällä palstalla en ole pahemmin keskustelua kyseisestä bändistä nähnyt (en käytä hakua) ainakaan lähiaikoina. Mitä ihmiset siis ajattelevat tästä Suomen vaihtoehtorockin sanansaattajasta?
Itse olen pitänyt Donkkareita oikeastaan aina Suomen parhaana bändinä. Bändillä on uskomaton iskuvoima niin altsummassa menossa, kuin myös häpeilemättömissä poppisbiiseissä. Soittajatkin ovat aivan Suomen kärkipäästä. Jos joku sana kuvaa bändin musiikkia niin se on karisma.
Itse omistan ainoastaan "Olemme kuin veljet"-kokoelmalevyn, joka on ollut kovassa käytössä. Olen joskus omistanut useammankin donkkarilevyn, mutta en oikeastaan muista niistä mitään levykokonaisuuksina. Ainut poikkeus on Tähti, joka on minusta on puhdas klassikko. Sen kuitenkin muistan ja tiedän että bändin diskografia on täynnä hienoja biisejä kuten Hannu ja Kerttu, Mustat Linnut, Kannibaali, Tuulee, Merirosvoradio, Suojelusenkeli, Pois valoista..
Ja livenä bändi on aivan vitun kova. Vaikka vaan kerran olen nähnyt osittain, sekä useampia tv-esiintymisiä.
Keskustelu jatkukoon, alkuhehkutus on hoidettu.
Maailmassa on paljon hyviä syitä käyttää vahvoja huumeita itsetuhoisesti. |  jannu
20.03.2008 04:15:24 (muokattu 20.03.2008 04:16:23) | |
|
Mitä ihmiset siis ajattelevat tästä Suomen vaihtoehtorockin sanansaattajasta?
Ihmisistä en tiedä, mutta minä inhoan about kautta linjan. Vanhemmassa matskussa on pari hienoa biisiä, kuten Metsänelävien puolustusliitto ja Hyrrä, uudemmasta lähinnä Suojelusenkeli sekä Hyvää yötä ja huomenta ovat mainitsemisen arvoisia. Eritoten bändissä on etonut Kalle Aholan ääni. Myöskin bändi on onnistunut kuulostamaan levyllä aivan käsittämättömän munattomalta ja sliipatulta. Rummut alkoivat potkia vasta kun Letku astui kuvaan, mutta siinä vaiheessa oli kyllä kaikki muu jo pitkällä viemärissä. Kien kitarasekoilusta diggailen kyllä.
Näin kaksi kertaa livenä, ei lähtenyt.
Semmosta. Anteeksi.
"Enkä halunnut muuta kuin suudella sinua niin että huulet rohtuu..." |  Cimble
20.03.2008 07:37:00 (muokattu 20.03.2008 07:41:57) | |
|
Mitä ihmiset siis ajattelevat tästä Suomen vaihtoehtorockin sanansaattajasta?
Pakko tulla kommentoimaan kun pyydetään. :)
"Vaihtoehtorockin sanansaattajasta?!" Wtf? Minun mielestä kyseessä oli Suomen oloissa hyvin kaupallinen, yllätyksetön ja hyvin tasapaksu valtavirran edustaja. Tuntuu että osa kuunteli bändiä siksi, kun se oli monissa piireissä "muotia". Ja mitä etelämpänä Suomessa oltiin, sitä yleisempää oli tämän bändin esilläolo.
En ole ikinä tykännyt Kalle Aholan laulusta, minusta se kuulostaa teeskentelevälle, tekotaiteelliselle ja muka herkälle. Lisäksi myös eräänläinen "näppäryys" sanoissa ei toimi. Jos nyt verrataan jonkun muun 90-2000-luvun sanoittajan näppäryyttä tähän, niin Samuli Putro pesee Aholan 10-0 vaikka Putro ei edes yritä laulaa. Se osaakin oman tyylinsä ja tulkitsee sanat todella paljon paremmin.
Bändillä on uskomaton iskuvoima niin altsummassa menossa, kuin myös häpeilemättömissä poppisbiiseissä.
Liekö tämä makuasia vai mikä. En ole yhtään samaa mieltä tuosta bändin biisien iskuvoimasta. Ehkä kauhein kuulemani biisi on hyvää yötä ja huomenta. Donkkareilla oli ilmeisesti omituinen huumorintaju soiton ja laulun suhteen, tai sitten tästäkin biisistä on tarkoituksella tehty radiosoittoon idioottivarma ja puuduttavuudellaan ärsyttävä rällätys, joka petaa jatkuvuutta tällaiselle bändille ja sen jatkuvalle radiosoitolle.
Soittajatkin ovat aivan Suomen kärkipäästä.
Tämä voi pitää monella tavalla paikkansa.
Jos joku sana kuvaa bändin musiikkia niin se on karisma.
Silkkaa puppupuhetta, pajunköyttä parhaasta päästä... : )
Ja livenä bändi on aivan vitun kova.
Ei varmaan huonoimmasta päästä.
Syyttäjä on puhunut, taas olis vaikka puolustuksen vuoro... :)
Ei Venäjältä selviä hengissä... | |
vaikka kalle aholan soolomatsku ei ole kyllä yhtään tipahdellut, niin kyllähän tä on itselle yhä yksi tärkeimmistä suomalaisista bändeistä, tai oli sitä ainakin nuorempana. edelleen kova arvostus, vaikka vähän enää tulee kuunneltua. Tosiaan soittajisto oli kyllä maamme kärkipäästä. jarmo saari kiertuekitarassa oli nannaa. Kovimpana levyinä itselle ehkäpä kaksoisolento sekä hyvää yötä ja huomenta.
koskaan ei voi olla liian gay | |
Tykkäsin ja tykkään edelleenkin paljon. Hyllystä löytyy kaikki pitkäsoitot paitsi ensimmäinen. Parhaina puolina hyvät biisit ja sovitukset sekä mageat stemmalaulut, jotka toimivat hienosti livenäkin. Soittotaitoa myöskin tosiaan löytyi. Albumeista esimerkiksi Tähti on kunnon hittipaketti. Myös Verta, pornoa ja propagandaa on tosi hyvä, vaikka soundimaailmaltaan vähän yksipuolinen.
Aika vähänlaisesti olen Kalle Aholan soolotuotantoon tutustunut, mutta niissä biiseissä tuntuu korostuvan lähinnä kaikki miehen huonot maneerit sekä säveltäjänä että sanoittajana.
Niin, Popeda on vähän sellainen Suomen Tool. Jos ei diggaa, nii ei vaan ymmärrä. -dixi19 | |
Onpa saanut huonon vastaanoton:)
En tiedä, minä pidän Kalle Aholan laulusta. Se on jotenkin "siinä rajalla" että kuulostaako tekotaiteelliselta tai liian....siirapilta. Mutta vain rajalla. Rokimpi matsku lähtee minusta aivan sairaan hyvin. Äänessä on sitä jotain.
Maailmassa on paljon hyviä syitä käyttää vahvoja huumeita itsetuhoisesti. | |
Onpa saanut huonon vastaanoton:)
Noh... joskus Hyvää yötä ja huomenta -levyn aikoihin bändi kolahti täysillä meikäläiseen, Riidankylväjä oli kova juttu. Nyttemmin en bändistä enää oikein välitä, ehkei se sitten niin hyvä ollutkaan. Vissiin Donkkarit oli mulle sellainen tietyn aikakauden juttu ja "siirtymävaihe", josta diggailin muutaman vuoden ajan mutta sitten se jotenkin jäi. Kyllästyin tjtn. Suojelusenkeli, Hyrrä, Sydänpuu ja Kauas pois ovat kylläkin sellaisia kappaleita joita on toisinaan ihan mukava kuunnella. Hyviä biisejä, ei siinä mitään.
Aholan soololevyistä en ole kuullut kuin sen ensimmäisen, jostain syystä pidin ainakin "Klo 7" -kappaleesta. Huomiotaherättävän cmx:mäisesti nimetty ja sanoitettu "Ruosteiset jumalan koneet" jäi myös kummittelemaan mieleen. Joitain satunnaisia radiohittejä on tullut sen jälkeen bongattua Aholalta, mutta mielestäni ne olivat melko kammottavaa ja geneeristä radiopakkopullaa.
"Silpomisia, saatanismia, fundamentalismia, moninaista kanibalismia, mielisaiden heiteelle jättöä. Sekoavaa höyrypäistä kapitalismin mätänevää loppua." | |
En tiedä, minä pidän Kalle Aholan laulusta. Se on jotenkin "siinä rajalla" että kuulostaako tekotaiteelliselta tai liian....siirapilta. Mutta vain rajalla. Rokimpi matsku lähtee minusta aivan sairaan hyvin. Äänessä on sitä jotain.
Liveäänitteistä tosiaankin kuulee, että rokki lähtee, Kasbah-kukkulat sun muut. Jopa paremmin kuin perusmeininki.
Niin, Popeda on vähän sellainen Suomen Tool. Jos ei diggaa, nii ei vaan ymmärrä. -dixi19 | |
KÄrpänen on hieno tarina, muutoin ei ole ainakaan vielä kolahtanut. Ehkäpä joku päivä kunhan tämä sisäinen rokkikriitikko vähän hellittää iän myötä | |
kyllä Don Huonot oli mainio rock-orkesteri, ja varsinkin livenä rokkasi. Sanokaa mitä sanotte. En laske itseäni kovin vannoutuneeksi faniksi, useamman kerran bändin näin lauteilla milloin milläkin festarilla ja kyllä poijjaat aina homman himaan klaarasivat, toisenlaisiakin keikkoja varmaan ollut - mutta ne onnistuin onnekkaasti välttämään.
Kitaristina Kie on suomen kärkikaartia innovatiivisella soittotatsillaan, vaikka onhan heebon soitossa hyvin kuultavissa paikoitellen The Edge-mäisiä juttuja, mutta onhan siellä paljon muutakin sattumaa sopassa.
Aholan laulutapa toisinaan nyppii, mutta tekstin tekijänä rankkaan kyllä todella korkealle. turha lähteä vertailemaan muihin suomalaisiin rock-lyyrikoihin, kun kuitenkin tyylejä on monia. lähes kaikki albumit löytyvät hyllystä (vaimo tykkää enemmän) ja kyllä ne paikkaansa puolustavat suomalaisen rockmusiikin kaanonissa. loppua kohden taisi pojilta vähän inspiraatio kadota, vaikka kyllä viimeisimmälläkin levyllä muutama helmibiisi on. (tosin ärsyttää TÄSSÄKIN levyssä tämä nykytrendi masteroida musa liian kovalle dynamiikan ja nyanssien kustannuksella perkele!)
meikäläiselle Donkkareiden tuotannosta koviten tajuntaan on potkinut biisi nimeltä Kupla, Kaksoisolento-levyltä (1995). muutenkin tuo vanhempi matsku maistuu makoisammalle, liekö sitten nostalgiaa.
mut...
hieno bändi. en tosin ikävöi uutta tulemista, Von Hertzen Brothers on kuitenkin asteen parin verran enemmän "minun teekuppini" :D
viina. hanuri. ja naiset. | |
No hei, Don Huonot! Kyllä, uppos tosi kovasti aikoinaan jo ennen menestyslevyä "Hyvää Huomenta ja Hyvää Yötä". Just otin lainaan kirjastosta sen kokoelma levyn että voi verestellä jotain biisejä. Kyllähän se on sanottava että on Don Huonojen ajat jo menneet ja hyvä että lopettivatkin ajoissa.
Kallen laulusaundi vielä mielyttää ja Kien kitarat riffit on hunajaa. Enemmän kyllä Kien vedoista diggaan vielä VHB:ssa.
Kulttuuritalo on valloitettu
Kalamies #15 >-)))> |  MrQ
21.03.2008 09:43:06 | |
|
Don Huonoissa viehättää moni asia. Ei vähiten se että olen artisti aholan pariin otteeseen tavannutkin ja aivan uskomattoman miellyttävä persoona on, jopa tuhannen kännissä.
Itse pidän suomalaisen vaihtoethorokin must-nimenä jonka olen kerran pari onnekseni nähnyt livenäkin.
Etenkin Lehtisen tultua kuvioihin, huhhuh mikä dynamiikka ja uran parhaimpiin kuuluvat piisit kuten musiikkia lehmille, herää jne.
Kova porukka jota arvostan enemmän kuin ehkä mitään Kingston Wallin ohella suomesta.
Toisaalta, nämä mainittuna ei suomessa oikein maininnan arvoisia muita olekaan. | |
KÄrpänen on hieno tarina, muutoin ei ole ainakaan vielä kolahtanut. Ehkäpä joku päivä kunhan tämä sisäinen rokkikriitikko vähän hellittää iän myötä
Minusta Kärpäsessä on ainesta hyväksi tarinaksi jotenkin se jää tönköksi. En oo kyllä aikoihin kuunnellu. | |
Vuosituhannen vaihteen tienoilla heittivät aivan uskomattoman kovia livevetoja. Siis se kiertue ennen tähti-levyn ilmestymistä. Parilla kolmella nuorisoseurakeikalla tuli oltua ja ehkäpä hienoimmat keikanavaukset, mitä muistan. Pimeällä lavalla näkyi liikettä, jännitys tiivistyi ja sitten lähti Suojelusenkelin intro kitaralla. Tulee vähän kylmiä väreitä vieläkin... :) Vetivät myös aika tolkuttoman pitkiä keikkoja silloin.
K: Suden sukulaisia?
V: Supikoira, konootti ja pingo.
K: Kukan osat?
V: Verhiö, teriö, hetiö, emiö, kukio ja sikiö. |  kk80
21.03.2008 13:31:46 | |
|
Kyllähän se on sanottava että on Don Huonojen ajat jo menneet ja hyvä että lopettivatkin ajoissa.
Mitä tarkoitat tällä? Siis toki jos motivaatio & kunnianhimo on kateissa niin hyvä että lopettivat, mutta musiikillisesti Donkkarien tuotanto ei mielestäni ole mitenkään menneen talven lumia. Toimii edelleen.
Hyvää yötä ja huomenta oli oma ensikosketus yhtyeen materiaaliin, paremmin kun on materiaaliin tutustunut niin tätä levyä edeltävät kiekot edustavat ehkä kuitenkin Donkkarien kulta-aikaa. Seireeni, Verta Pornoa ja Propagandaa, Hannu ja Kerttu yms. Toki kolmelta viimeisimmältä radio-ystävällisen rokin genreä edustavalta levyltäkin löytyy hienoja kappaleita. Itselläni oli ilo nähdä donkkarit viimeisellä kiertueella ja varsin vakuuttavan setin vetivät.
En ole löytänyt kipinää VHB:n materiaaliin tutustumiseen. Sinkut vaikuttavat ihan kivoilta ja hyvinsoitetuilta mutta vokaaleissa jotenkin "suomalaiset laulavat lontooksi" -tyylinen efekti häiritsee ja pahasti. Tai sitten vain kuvittelen. Anyway, Don Huonoja on kyllä ikävä.
Pro Helminen. Raipe Vancouveriin 2010! | |
Mitä tarkoitat tällä? Siis toki jos motivaatio & kunnianhimo on kateissa niin hyvä että lopettivat, mutta musiikillisesti Donkkarien tuotanto ei mielestäni ole mitenkään menneen talven lumia. Toimii edelleen.
Tarkoitin sillä juurikin sitä että kokivat ite että olivat tulleet aikansa päähän ja silloin on minusta useasti oikea aika lopettaa. Musiikillisesti mulla ei oo mitään valitettavaa. En usko että pojilta motivaatiokaan loppui, se vaan siirtyi muualle - samoin varmasti kävi kunnianhimollekin. Kaikki hyväkin loppuu aikanaan... :)
Kulttuuritalo on valloitettu
Kalamies #15 >-)))> | |
Ihmetyttää tämä konsensus Lehtisen ylistämisen ja Chydeniuksen vähättelyn kanssa. Molemmat hienoja rumpaleita, mutta että Lehtisen tulo bändiin olisi avannut jotain aivan mielettömän hienoja uusia uria, on minusta omituista. Chydenius oli loistokannuttaja. | |
Ihmetyttää tämä konsensus Lehtisen ylistämisen ja Chydeniuksen vähättelyn kanssa. Molemmat hienoja rumpaleita, mutta että Lehtisen tulo bändiin olisi avannut jotain aivan mielettömän hienoja uusia uria, on minusta omituista. Chydenius oli loistokannuttaja.
kyllä vaan. Kuujärven Jää-biisissä on aivan järjettömän hienoa rumputyöskentelyä.
viina. hanuri. ja naiset. | |
Bändiltä löytyy muutama yksittäinen hyvä biisi, mutta siihen se sitten jää. Olivat kyllä tosi lahjakkaita soittajina ja laulajina, mutta taisi ollakin niin, että olivat laittaneet sen kaikkein vähiten lahjakkaan nokkamieheksi. | |
Don Huonot on mulle kovin suomalainen bändi ikinä ja varmaan tulee semmoisena pysymäänkin. Kie von Hertzen on mielestäni kaikkien aikojen kovin kitaristi ja varmaan omaan soittoon eniten vaikuttanut kitaristi. Kameleontin, VPP:n ja Kaksoisolennon kitaraitoja on tullut kuunneltua nyt miltei 15 vuoden ajan huuli pyöreänä ja ihmeteltyä, että miten äijä on keksinyt soittaa juurikin niitä nuotteja niihin paikkoihin. Ja miten ihmeessä ne kaikki soundit on luotu.
Kun Hyvää yötä ja huomenta tuli, se oli melkoinen pettymys koska Kien kitaraosuudet, sekä Aholan sanoitukset olivat muuttuneet paljon tavanomaisimmiksi. Kun CMX:ltä kysyttiin vuonna -98 mielipidettä Don Huonoista, niin vastaus aika lailla tiivisti asian: "Onko se se pänti joka teki ennen hyviä progelevyjä, mutta laittoi sitten kitaraan lisää säröä ja alkoi teinisuosikiksi?" Noh, olen kyllä myöhemmin oppinut pitämään HYHistäkin, mutta ei siinä ja sen jälkeisissä levyissä ole enää samaa mojoa, joka teki Don Huonoista aikaisemmin niin maagisen.
Ja miksi Don Huonoja pidettiin 90-luvun lopussa suomen parhaana livebändinä? Ehkä tämä vastaa asiaan: http://www.youtube.com/watch?v=7LQwlvwx-oA | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
