Media ja viihde ›

Roxy Music??
 
Se oli back-in-the-seventies kovinkin suosittu bändi.

Se oli back-in-the-seventies kovinkin suosittu bändi.
 
Noin esim. briteissä, mutta Roxy Music ei Suomessa 70-luvulla menestynyt mitenkään kummoisesti. Täkäläiset rock-lehtitoimittajakriitikot olivat siihen aikaan joko hippejä tai juntteja, joille kummallekaan ryhmälle RM:n tyyli ja tausta ei auenneet. Flesh+Blood ja Avalon sitten olivat jo siistiä poppia, että soitettiin radiossa, mutta sitä ei voikaan laittaa rock-kategoriaan.
 
Meitsi ensin myös ihmetteli bändin outoa ulkoasua, mutta kun näin 70-luvulla telkusta sattumalta livepätkän niin olin aivan myyty. Ja kun Viva tuli myyntiin niin sehän oli pakko-ostos, joka pyöri paljon levylautasella - ja kestää kuuntelua edelleen. ...kylläpä kyllä, kaikki tolkulla hankittavat Roxy levyt ja Furyn soolot on tullut hankittua & ovat edelleen kuuntelulistan kärjessä.
 
Hienoa on myös Bron Faronin pitkä kaari uusien Dylan-tulkintojen tekijänä - myönnän kyllä, että aloitteleva RM harrastaja ei sitä "hienoutta" ehkä helpolla havaitse.

Noin esim. briteissä, mutta Roxy Music ei Suomessa 70-luvulla menestynyt mitenkään kummoisesti. Täkäläiset rock-lehtitoimittajakriitikot olivat siihen aikaan joko hippejä tai juntteja, joille kummallekaan ryhmälle RM:n tyyli ja tausta ei auenneet. Flesh+Blood ja Avalon sitten olivat jo siistiä poppia, että soitettiin radiossa, mutta sitä ei voikaan laittaa rock-kategoriaan.
 
Mulla tuli Roxy Music tietoon Sueden kautta (aiemmin oli vain nimi rock-kirjoissa), lienee Bowien ohella toinen bändin innoittajista. Live DVD:tä enempää en ole musaansa tutustunut, mutta hyvinkin RM kuului tuon jakson aihepiiriin.

Kyllä Let's Stick Together soi radiossa kovastikkin, ja näkyi TV:ssäkin.
 
yleisempää suosiota RM:llä bändinä ei kuitenkaan ollut - etenkin kun tuokin biisi on Brew Ferrarin soololevyltä.
 
mitä itse bändin diggailuun vielä tulee, niin itse en ole niitä puristeja, joille kelpaa vain Enon aikainen RM, joskin on myönnettävä että kun Bram Farrera sai "vapaat kädet" niin bändin tyyli muuttui totaalisesti ja on vaikea sanoa, missä menee bändin ja soolotuotannon raja...

Missasin toka jakson, tuleeko se vielä uusintana? Vai menikö uusinta jo ohitse?

Noin esim. briteissä, mutta Roxy Music ei Suomessa 70-luvulla menestynyt mitenkään kummoisesti. Täkäläiset rock-lehtitoimittajakriitikot olivat siihen aikaan joko hippejä tai juntteja, joille kummallekaan ryhmälle RM:n tyyli ja tausta ei auenneet. Flesh+Blood ja Avalon sitten olivat jo siistiä poppia, että soitettiin radiossa, mutta sitä ei voikaan laittaa rock-kategoriaan.
 
Meitsi ensin myös ihmetteli bändin outoa ulkoasua, mutta kun näin 70-luvulla telkusta sattumalta livepätkän niin olin aivan myyty. Ja kun Viva tuli myyntiin niin sehän oli pakko-ostos, joka pyöri paljon levylautasella - ja kestää kuuntelua edelleen. ...kylläpä kyllä, kaikki tolkulla hankittavat Roxy levyt ja Furyn soolot on tullut hankittua & ovat edelleen kuuntelulistan kärjessä.
 
Hienoa on myös Bron Faronin pitkä kaari uusien Dylan-tulkintojen tekijänä - myönnän kyllä, että aloitteleva RM harrastaja ei sitä "hienoutta" ehkä helpolla havaitse.
 
Näin ohvitopikkina karautettakoon bitti-ilmoille, että Roxy Musicin Avalon on taatusti tyylikkäimpiä (ja paino sanalla tyylikkyys) levyjä kautta aikojen. Siinä ei hiki haise eikä tuulipuku kahise.

Tämä sarja on ollut viihdyttävää katseltavaa, olkookin että artistit on pakko valikoida rajatun ajan vuoksi.

Näinkö väärin vai oliko KK:lla saksalaiset viikset Rock Foreverissä? Huh. Tämä hevimetallijakso oli aika mielenkiintoinen. Ulrich muisteli hauskasti mötiköiden isoa soundia: "fuuuck?"

Eikös ollutkin muuten Twisted Sisterin tyypit Judas Priestin kanssa siellä oikeudessa? Olen muistaakseni nähnyt jossain dokkarissa samaa materiaalia. Eivät voineet edes vahingossa mainita bändin nimeä, vaikka Dee Snideria kuvattiin aika paljonkin.

Jotenki helvetin sekavasti tehty koko dokumentti. Edellisessä jaksossakaan ei ollu juuri mitään mainintaa NWOBHM:stä vaikka kerto 70-90 -luvun bändeistä.

Jotenki helvetin sekavasti tehty koko dokumentti. Edellisessä jaksossakaan ei ollu juuri mitään mainintaa NWOBHM:stä vaikka kerto 70-90 -luvun bändeistä.
 
Eiköhän Iron Maiden riittänyt edustamaan sitä osastoa...

Jotenki helvetin sekavasti tehty koko dokumentti. Edellisessä jaksossakaan ei ollu juuri mitään mainintaa NWOBHM:stä vaikka kerto 70-90 -luvun bändeistä.
 
Kyllä siinä mainittiin jollain tavalla - juurikin Maidenin yhteydessä.Sarjahan ei artistikattaukseltaan ole kovinkaan kattava ja aiheitakin käsitellään melko suppeasti (esim.Sergeant Pepperin vaikutus ns.psykedeliaan jätettiin ilmeisesti kokonaan huomiotta ja keskityttiin Pink Floydiin).Toki aihekin on laaja.

Olisi saanut koko sarja jäädä tekemättä, kun ei pysty kun pikkasen pinnalta raapaisemaan sieltä täältä. Tunti lisää joka jaksoon olisi jo varmasti vaikuttanut paljon sarjan tasoon.

(esim.Sergeant Pepperin vaikutus ns.psykedeliaan jätettiin ilmeisesti kokonaan huomiotta ja keskityttiin Pink Floydiin).
 
Itseasiassa koko The Beatles on sivuutettu ko. sarjasta tähän mennessä aika huolella. Lienee myös rajatun ajan syytä että joitain yhtyeitä on vain pakko valikoida pois.
 
Offtopikkina, kilpailevan kanavan musiikkiohjelma American Idol sen sijaan on pitänyt kyseistä pop-yhtyettä hyvinkin merkittävänä. Mutta ehkä mennyt vähän yli siinäkin.
 
Näin ohvitopikkina karautettakoon bitti-ilmoille, että Roxy Musicin Avalon on taatusti tyylikkäimpiä (ja paino sanalla tyylikkyys) levyjä kautta aikojen. Siinä ei hiki haise eikä tuulipuku kahise.
 
Jep. Ja moni, joka RM:n kohdalla toteaa "Never heard" on kuitenkin kuullut More Than Thisin.

Oli tuo eilinen stadionrock jakso varmaan paras tähänastisista, vaikka taas tietysti oli aika suppea artistikattaus... Springsteen faneille tarjoiltiin monia välähdyksiä vuosien varrelta.

Viime jakso tuntui säntäilevän vielä edellisiäkin nopeammin paikasta toiseen, mutta eniten nostalgiapointteja tuli itselleni kyllä tästä jaksosta. Tajusin samalla, että Queenin We Will Rock You ja We Are the Champions ovat olleet läsnä elämääni niin kauan kuin muistan, juurikin urheilutapahtumien kautta. Nyt vasta tajuaa että hei, ne on ihan oikean bändin oikeita biisejä. Voisi alkaa syventymään koko bändiin vähän tarkemmin...

The Policen rahasäkkiepisodi samalla nauratti ja harmitti. Ihan älyvapaata. Miksi jotkut muusikonrentut kylpevät rahassa ja naisissa ja minä en!

Vaikuttaa siltä, että joitakin näistä jaksoista on leikelty kovalla kädellä. Esim. ekassa jaksossa piti olla kolme Beatles-biisiä mukana, eipä ollut. Ensimmäisestä jaksosta on olemassa kaksi versiota, BBC:n, jossa keskitytään Hendrixiin ja VH1:n, jossa pääpaino on Rollareissa (tämä jakso nähtiin YLEllä). Ja tätä viimeistä jaksoa oli karsittu urakalla, pois oli jätetty aika paljon Bluria ja Oasista, sekä Stereophonics, Kaiser Chiefs ja Happy Mondays kokonaan.