Media ja viihde ›

Mun mielestä etenkin Eric Idle yltyy välillä ihan uskomattomaan puheripuliin.
 
Minusta taas Michael Palin on aivan käsittämätön pälättäjä juuri juontamissaan talk show -sketseissä. "Hello. So... where do we stand? Where do we stand? Where do we sit? Where do we come? Where do we go? What do we do? What do we say? What do we eat? What do we drink? What do we think? What do we do?" Kuvitelkaapa vetävänne niitä pätkiä perässä ja samalla näyttelevänne uskottavasti.
 
Lemon curry?
 
Monty Python on tosiaan minulle yhä edelleen länsimaisen huumorin huipentuma. Äijillä oli taito sekä kirjoittaa hulvattomia ja absurdeja juttuja kuin liukuhihnalta että saada ne toimimaan ja nivottua toisiinsa. Kaikilla kuudella jäsenellä oli myös selkeästi omat vahvuutensa ja persoonansa: Graham Chapman homoseksuaalina esitti itseironisesti eniten gay-rooleja, John Cleesella oli liikkeeseen perustuvia sketsejä (kuten Department of Funny Walks) ja niin edelleen.
 
And now for something completely different.
 
Kaikki olivat älyttömän taitavia näyttelijöitä (no, Gilliamista on tietysti vähän vaikea sanoa). Terry Jones ja Eric Idle minusta ehkä hieman yksiulotteisempia ja vähemmän ällistyttäviä kuin muut kolme (Graham Chapman on edelleen suosikkini -- rauha hänen muistolleen), mutta loistavia yhtä kaikki.
 
Albatross!
 
Ehkä se kaikkein tärkein juttu Pythonin komiikassa minulle on se absurdismi, jota melkein jokainen sketsi pursuaa. Asioita, jotka ovat liian mahdottomia tapahtuakseen oikeasti tai muuten vain aivan naivismin ja älyttömyyden rajoille vietyjä. Tietysti kaiken kruunaavat Terry Gilliamin täysin päättömät ja samalla tolkuttoman hauskat animaatiot, joissa tapahtuu ihan mitä tahansa, yleensä kaikkea sellaista mitä ei odottaisi.
 
Hello, sailor!
 
Parasta tuotosta en osaa päättää. Life of Brian ja Holy Grail ovat ikisuosikkeja, Meaning of Lifen olen nähnyt vain kerran eikä se auennut yhdellä katsomisella täysin. Kaikkia Flying Circuksen jaksojakaan en ole nähnyt, mutta tähän asti näkemissäni taso on aivan häkellyttävän korkeaa. Live at the Hollywood Bowl on myös aivan mieletön, todiste äijien kyvystä vetää huikeaa show'ta virheettömästi jättiyleisön edessä.

Muistui mieleeni hauska MP sketsi. Näin se suunnilleen meni:
 
*Ovikello soi ja mummo menee avaamaan*
-Kuka siellä?
-Päivää, täällä on ryöstäjä.
-Mitä? Ei kai siellä ole tietokirjakaupustelija?
-Ei, rouva. Täällä on ryöstäjä.
-Häh? Mitä te haluatte?
-Tulisin vain sisään ja varastaisin teiltä tavaraa.
-Et kai vain myy tietosanakirjoja?
-Vakuutan, että haluan vain rosvota ja raiskata.
-No hyvä on sitten, tulkaa sisälle. *Avaa oven*
-Hyvä rouva, oletteko ajatelleet hankkia talouteenne modernin tietosanakirjasarjan!!? Nyt teitä onnistikin, sillä minulla on täällä blah blah blah...

Aika fiksua porukkaa on nuo phytonit. Näytti 3 kappaletta opiskelleen Cambridgessa ja 2 Oxfordissa.
 
Voisin veikata, että rouva oli Terry Jones ja kauppias Eric Idle.
 
Puoleksi oikein. Rouva oli John Cleese.
Täällä on muuten kaikki MP sketsit:
 
http://orangecow.org/pythonet/sketches/index.htm

Ehkä se kaikkein tärkein juttu Pythonin komiikassa minulle on se absurdismi, jota melkein jokainen sketsi pursuaa. Asioita, jotka ovat liian mahdottomia tapahtuakseen oikeasti tai muuten vain aivan naivismin ja älyttömyyden rajoille vietyjä.
 
Niin, toisaaltahan ne on järjettömän loogisia ja siksi asiat menee niinkuin menee. Toisaalta sen loogisuuden käynnistää aina joku mielipuolinen assosiaatio. Ja niinhän ihminen oikeastikin toimii, assosioiden.

Kelle uppoaa?
 
Pieninä annoksina menee jotenkuten. Aika puuduttavaa, sellaista "hullun hauskaa" joka pitemmän päälle tuottaa vaivautuneen olon ja alkaa ärsyttämään.

Minä olen jo vuosia palvonut huumorin huipentumana.
 
Kyllä kiitos!

Minä olen jo vuosia palvonut huumorin huipentumana.
 
Kyllä kiitos!
 
Samat sanat. Ei niitä mikään voita. Absurdius, sellainen jatkuva happoisuus on mannaa. Nyt tulee mieleen se Dinsdale-juttu, kuka muistaa? Siinä oli nämä rikolliset, joista toinen pelkäsi jättiläissiiliä. Sitten aina animaatioissa se jumalaton siili kurkistaa jostain talon yli ja möreällä äänellä tiedustelee: "Dinsdale?". Hervoton!

Samat sanat. Ei niitä mikään voita. Absurdius, sellainen jatkuva happoisuus on mannaa. Nyt tulee mieleen se Dinsdale-juttu, kuka muistaa? Siinä oli nämä rikolliset, joista toinen pelkäsi jättiläissiiliä. Sitten aina animaatioissa se jumalaton siili kurkistaa jostain talon yli ja möreällä äänellä tiedustelee: "Dinsdale?". Hervoton!
 
Jep! Ehdoton suosikkisketsi! Uskomaton määrä loistavia oivalluksia ympätty yhteen sketsiin.

Ja räjähtävä Tonava kaunoinen oli kans messevä!

Samat sanat. Ei niitä mikään voita. Absurdius, sellainen jatkuva happoisuus on mannaa. Nyt tulee mieleen se Dinsdale-juttu, kuka muistaa? Siinä oli nämä rikolliset, joista toinen pelkäsi jättiläissiiliä. Sitten aina animaatioissa se jumalaton siili kurkistaa jostain talon yli ja möreällä äänellä tiedustelee: "Dinsdale?". Hervoton!
 
Tuo oli kyllä loistava! Myös piirretty, jossa metsästettiin muistaakseni taloja oli hyvä. :)

Ja räjähtävä Tonava kaunoinen oli kans messevä!
 
Ja se jakso, missä näytettiin tasaisin väliajoin eläimiä, jotka aina räjähtivät. Esim. mies kävelee metsässä, kamera seuraa miestä, pysähtyy peuran kohdalle ja peura räjähtää. Samassa jaksossa Dejavu-ilmiö ja maitomies/psykiatri ja.....
Ei helvetti, pitääkin katsoa se jakso!

Tänään muuten tulee ykköseltä 18.55 Michael Palinin juontama neliosainen matkailusarja, joka käsittelee Saharaa. Viimeinen osa ainakin kannattaa katsoa, Palin vierailee siinä Life Of Brianin kuvauspaikoilla.

Huippuhauska oli myös se itsepuolustuskurssi, jossa opetettiin mm. torjumaan porkkana aseenaan kimppuun hyökkäävä vastustaja. Eli torjuntahan tapahtuu niin että kaivetaan pistooli taskusta ja ammutaan se kaveri.

Oma suosikkisketsini saattaa olla Silly Disturbances: mies ilmestyy ravintolassa pariskunnan ulkopöytään, tiedustelee saako liittyä heidän seuraansa eikä varmasti häiritse, ja alkaa tekemään mitä kummallisimpia ja takuulla häiritseviä asioita. Muistan kierineeni nauraen naama punaisena lattialla vedet silmissä, kun äijä leikkii partavaahdolla, pingismailasta roikkuvalla pehmoravulla ja sorminukella samaan aikaan vuoroin ulisten ja puhuen.

Loistavaa! Suosikki leffa olkoon Holy Grail, myös Life of Brian on erittäin loistavaa huumoria.
 
Lentävää sirkusta en ole niin nähnytkään.

Osaako kukaan muuten selittää minulle yhtä toistuvaa sketsiä Lentävässä Sirkuksessa?
Esim. mies menee apteekkiin, kysyy apteekkarilta partavettä:
 
-Could I have some after shave?
-Yes, certainly. Walk this way, please.
-If I could walk that way, I wouldn't need after shave.
 
Tällöin apteekkari suuttuu ja vartija kantaa asiakkaan pois. Useasti ollut samanlainen tilanne, jossa mies on alkanut sanomaan If I could walk that way...ja hänet on keskeytetty tuima ilme kasvoilla. Mikä minulta menee ohi?

Varo, tuo voi olla se maailman hauskin vitsi. Jos tajuat sen, niin kuolet nauruun.

Brianin elämä se vasta hauska leffa olikin, kun Jappervokki oli aika pannukakku, jonka huumori ei paljon naurattanut.

se on semmoinen klassinen sketsi...
 
Walk this way = Kävele tänne päin
Walk this way = Kävele tällä tavalla
 
maailman vanhin vitsi