Yleistä keskustelua musiikista ›

Sellaista vielä lisäisin, että ei sitä kahden tonnin ferrari-kitaraa heti ensimmäiseksi kannata ostaa senkään takia, että harvoin aloittelija tietää mikä omiin käsiin tuntuu hyvältä tai millaista soundia haluaa.
 
Mutta jos aloittelija tuntuu olevan vakavissaan, kannattaa pistää ainakin semmoinen 500 ekua, että saa kohtuukitaran. On niissä halpiksissa kuitenkin tietty ero tatsissa, mikä vaikuttaa tietenkin motivaatioon mennä eteenpäin.

Mutta jos aloittelija tuntuu olevan vakavissaan, kannattaa pistää ainakin semmoinen 500 ekua, että saa kohtuukitaran. On niissä halpiksissa kuitenkin tietty ero tatsissa, mikä vaikuttaa tietenkin motivaatioon mennä eteenpäin.
 
No jos laitat Yamaha Pacifica 112:een 220€ niin ei voi paljon vikaan mennä. Pesee squierit ym. sekä monet 400-500€ euron kitarat 6-0 kaikinpuolin.
Edistyneempikin soittaja viihtyy tämä kädessä, on muuten yleisesti hyvää laatua nämä yamaha pacifica sarjat, ja sisältää hintaansa nähden loistavat mikit...

En ylipäätään ymmärrä, miksi kitarasta pitää maksaa järkyttäviä summia, ellei se ole käsin tehty (esim. Ruokangas tms.) tai muuten speciaali (Jimi Hendrixin eka oikeakätinen Les Paul umpikultaisella tallalla ;)
 
Itse en ole maksanut yhdestäkään kitarasta yli 300€ ja vielä olen hengissä... Tietysti hinta vaikutta myös laatuun, mutta joka hintaluokassa on hyviää ja huonoja soittimia. Tiedän eräänkin 1800€ Lepan, jonka kaula on kumia ja vire sen mukainen...
 
Laadusta kannattaa maksaa, ei merkistä

Laadusta kannattaa maksaa, ei merkistä
 
Aivan, mutta toisaalta kun ostat Harley Davidsonin tai Fenderin niin saat kaupan päälle sen "imagon" tms. , vaikka futabashi electricsin valmistama moottoripyörä tai kitara olisikin ehkä hieman parempi...

Mutta jos aloittelija tuntuu olevan vakavissaan, kannattaa pistää ainakin semmoinen 500 ekua, että saa kohtuukitaran. On niissä halpiksissa kuitenkin tietty ero tatsissa, mikä vaikuttaa tietenkin motivaatioon mennä eteenpäin.
 
Tästä tuli mieleen, että kun siitä liikkeestä pääsin, missä ei osattu myydä, kiersin kaikki kaupungin liikkeet. Toisessa näytettiin seinältä ja myyjän kädessä, että "tää on meidän ainoo sulle sopiva malli." Sitten tuo herkkä instrumentti laitettiin takaisin seinälle ja katse alkoi haroa, että missä taskussa se asiakas pitää sitä lompsaa.
 
Kolmannessa mut istutettiin pallille ja setä alko juoksuttaan mulle kitaroita syliin kokeiltavaksi. Yks niistä istu käteen ja sylkkyyn niinku "oman kullan" kuuluukin ja käsi juoksi pitkin kaulaa kuin kesäiset unelmat. Senkin jälkeen sai vielä ihan omassa kädessä testata kalliimpia ja halvempia ja jokalaisia, että tuli varmaan paras mahrollinen keppi.
 
Sanomattaki selvää, että musta tuli kanta-asiakas.

http://www.huuto.net/fi/showitem.php3?itemid=6807751
 
Tuosta voi hieman hupia irrota.

oli joku kauppias myynyt huonon Mitsubishi EVO 7:n äijälle jossa oli sitten ollut vikaa.
 
Vai, että äijässä vikaa...
 
"Nainen lauloi heviä, jolla oli hyvä perse."

"Nainen lauloi heviä, jolla oli hyvä perse."
 
"Hyvä perse lauloi naista, jolla oli hyvä hevi."

500 eurollahan saa jo hemmetin hyvän kitaran. 300 euroon irtoaa kaikenlaisia Tele-kopioita yms., joilla soittaa kymmenen vuotta ja ylikin ihan tyytyväisenä, kunhan joku etsii kunnon yksilön.

500 eurollahan saa jo hemmetin hyvän kitaran. 300 euroon irtoaa kaikenlaisia Tele-kopioita yms., joilla soittaa kymmenen vuotta ja ylikin ihan tyytyväisenä, kunhan joku etsii kunnon yksilön.
 
Näin, tässä tuli ne taikasanat. Hyvä yksilö. Juuri tuossa käytiin katselemassa Fendereitä kaverille, ja yli 800€ kitarassa oli kaula ropelilla. Eli 300€ voi saada soittokelpoisemman pelin kuin 800€ jos vain malttaa hakea sen oikean yksilön. Aivan turha tuijottaa siihen nimikylttiin, tai "Made in America" tarraan. Ne ei ole mitään laadun takeita nekään. Mikä tuli huomattua.
 
Oikeastaan voisi kiteyttää niin, että jos ihan aloittelija ei sitten vain millään saa kokeneempaa kaveria kauppaan mukaan, on melkein parempi ostaa postimyynnistä se kitara. Postimyyntikitara on arpapeliä, mutta aloittelija ostamassa ensimmäistä kitaraa tuollaisilta huijareilta, on arpapeliä painotetuilla nopilla.

500 eurollahan saa jo hemmetin hyvän kitaran. 300 euroon irtoaa kaikenlaisia Tele-kopioita yms., joilla soittaa kymmenen vuotta ja ylikin ihan tyytyväisenä, kunhan joku etsii kunnon yksilön.
 
Joo, nykyään on ekaa soitinta ostavalla mielestäni sangen hyvä tilanne. Yksilöeroja toki on, mutta täysin käyttökelvotonta pommia, joka onnistuu tappamaan soittoinnon alkaa olla jo vaikea löytää. Jos soitto ei maistu vaikkapa jokun Jammun Pacifican kanssa niin ei se syy kitarassa ole. Jos taas kipinä iskee, tulee sen mukana myös GAS, joten kitara menee piakkoin vaihtoon joka tapauksessa, maksoi se sitten alunperin 300 tai 600 euroa.
 
En ole muutenkaan oikein vakuuttunut näistä "huono soitin pilaa tekniikan ja motivaation"-puheista. Todellinen intohimo musiikkiin kyllä ylittää kaikki tekniikan asettamat rajoitukset. Nykyajan halpissoittimet ovat ihan luksusta verrattuna siihen millä entisajan starat ovat uransa aloittaneet (enkä nyt puhu mistään Fendereistä tai Gibsoneista vaan jostain Sears-postimyyntikatalogien vanerihirvityksistä). Jos kitara on saatava se on saatava, turha siinä on saarnata että säästä vielä vuosi niin saat miesten soittimen. Ihminen on nuori vain kerran ja sitä yhtä vuotta parhaassa oppimisiässä ei jälkeenpäin korvaa mikään raha. Parempi huonokin soitin kuin ei soitinta ollenkaan.

Jos taas kipinä iskee, tulee sen mukana myös GAS, joten kitara menee piakkoin vaihtoon joka tapauksessa, maksoi se sitten alunperin 300 tai 600 euroa.

 
Riippuu ihmisestä. Itselläni Gasin puhkeamiseen meni 11 vuotta.

Miksei kukaan viitsi sanoa noiden huonosti palvelevien liikkeiden nimiä? Tiedettäisiin sitten me muutkin kiertää nuo paikat kaukaa.
 
Eiköhän tuo olisi aika hedelmätöntä, tuskin löytyisi kauppaa, jossa joku ei olisi saanut / kokenut saaneensa huonoa palvelua.
Esimerkiksi eräässä helsinkiläisessä liikkeessä, jonka palvelua ja myyjiä on usein muissa ketjuissa moitittu, olen saanut aina asiallista ja ystävällistä kohtelua. Vaikka en ole julkkis enkä ole sieltä ostanut kuin pari piuhaa, hihnalukkoja ja tollaista.
Eräässä toisessa putiikissa sain toopen myyjän, joka möi minulle väärän tarvikkeen - molemmat olimme yhtä tietämättömiä kyseisen kitarakomponentin ulkomuodosta. Sähköpostien vaihto jälkeenpäin ei sopua tuonut. Silti en viitsi mainita, mistä puljusta on kyse, koska paha tuosta on yleisiä johtopäätöksia kaupan tasosta tehdä. Eipä tosin ole tuon episodin jälkeen huvittanut putiikissa käydä.
Varmaan on viisainta, että kukin tekee johtopäätöksensä itse omien kokemustensa pohjalta - ilmiselvät huijaukset ja muut kusetukset voisi silti ehkä antaa ilmi.

En ole muutenkaan oikein vakuuttunut näistä "huono soitin pilaa tekniikan ja motivaation"-puheista. Todellinen intohimo musiikkiin kyllä ylittää kaikki tekniikan asettamat rajoitukset.
 
Aivan!! Mun ekan kitara maksoi kai 200 markkaa kirppiksellä, se oli semmonen kiinalainen Musikids-"merkkinen" akustinen ruoska mitä ei yksikään kaverini saanu vireeseen ja kielet oli sentin päässä laudasta. Sain myöhemmin ruoskan Arian puoliakustisen jota olen vähä ruuvannu ja säätäny. Se on mulla on vieläkin, ja soitan sitä lähes päivittäin koska olen kiintynyt siihen. Vaikka ostaisinkin paremman akustisen en silti myis sitä, juuriaan ei sovi unohtaa =)
 
Siitä mikä sopii omaan käteen ei oo mitään hajua siinä vaiheessa kun ostaa sitä ekaa kitaraa ja niinku sanottu, uusi soitin on pakko saada jossain välissä joten vanha menee todnäk vaihtoon. En itse ainakaan paljon mitään 200e kalliimpaa ostais ekaks kitaraksi ellei nyt ihan rahoissaan kieriskele.

Varokaa heikk... Varokaa kuopion flangeria, ei hyvä. Kus Kus.
 
Minusta Flanger on ihan asiallinen kauppa. Toisin kuin se yksi...

Onkohan se asiallisesti myynti oikeasti niin vaikeata? Pitäisi päästä joskus kokeilemaan.

- - - Mietin vaan, että minkahanlainen ilme nuorella lyömäsoitintaiteilijalla oli löytäessään lahjapaketista bongorummut...
 
Hyvä etten juuri herättänyt perhettä ja naapureita röhänaurullani.

Minusta Flanger on ihan asiallinen kauppa. Toisin kuin se yksi...
 
Mää oon saanu sieltä vaan pahan mielen ja myyjä on aina yrittäny kusettaa. (Se Julgubbe)