Kitarat: soittaminen ›

Klassisen kitaran näppäystekniikoita on kaksi eli juuri tuo vetovoiman hyödyntäminen sekä vapaa näppäys jossa käytetään vain ja ainoastaan sormen lihaksia.
 
Tästä asiasta olen kyllä eri mieltä, jos käsitin kirjoituksesi oikein. Käden painon käyttö apoyandossa on helppoa ja sen oppii lapsikin, kun oikein sen opettaa, mutta juju nimenomaan piilee siinä, että osaa käyttää käden painoa kaikessa soitossa. Tirandolla pitäisi pystyä soittamaan lähes yhtä voimakkaasti, kuin apoyandollakin. Tässä sitten erottuukin jyvät akanoista. Jokaisen pitäisi lopettaa jossain vaiheessa ohjelmiston harjoittelu ja keskittyä pelkästään oikeanlaisen oikeankäden tekniikan harjoitteluun. Jos vaikka puoli vuotta tutkii tarkkaan esim. millä tavalla kynnet kasvavat kussakin sormessa. Etsii oikeanlaiset kulmat ja suunnan näppäykseen. Tekee kädenpainoharjoituksia. jne. jne. Uskoisin, että tällä työllä voittaa monia vuosia harjoittelussa.
 
Tässä vaikka kvaliteettiharjoitus:
 
1. Näppäile i-sormella peräkkäin kolmatta kieltä. Koita saada äänenlaadultaan mahdollisimman samansävyisiä ja tasaisen voimakkaita ääniä. Apoyandolla, tai tirandolla. Ääni mikä syntyy pitäisi kerta toisensa jälkeen olla identtinen edelliseen verrattuna. Minkäänlaista sävyeroa, tai muutakaan eroa äänen syntymisessä, tai ihan missä vaiheessa tahansa ei saa olla. Helppoa, eikö totta. No ei välttämättä. ;) !
 
2. No i-sormella soitto oli ehkä aika helppoa, mutta mitäs sitten tapahtuu, kun soitetaan i ja m sormella vuorotellen? No tottakai äänensävy on erilainen, koska molemmissa sormissa on erilainen tuntuma ja kynnet kasvaa hieman erilailla jne. Nyt pitäisi pyrkiä äänenlaadussa molemmilla sormilla mahdollisimman samaan. Tämä voi olla erittäinkin vaikeaa. Voit kokeilla sen niin, että soitat ensin sillä i-sormella peräkkäin sitä kolmatta kieltä ja sen jälkeen sitten vuoronäppäilyä. Selvä ero, eikö totta? Kyse nyt ei ole siitä, etteikö olisi kyse samasta nuotista vaan äänen soinnin kvaliteetista. :) ! Kaikista hauskinta tässä on se, että kvaliteetti pitäisi säilyttää hyvänä kaikilla voimakkuuksilla ja myöskin esim. crescendoissa ja diminuendoissa.
 
Olisi hyvä osata tasainen kvaliteetti, koska musiikissa on tiettyjä linjoja joita pitäisi toteuttaa mahdollisimman luonnollisesti ja jos esim. m-sormen kynsi kasvaa hieman kieroon ja aiheuttaa epätoivottuja aksentteja, niin ei hyvä. Näppäystekniikan voi oppia tutkimalla tarkasti näppäyskulmat yms. ja tekemällä paljon harjoituksia. Pujolin: A Theoretical Practical Method For The Guitar, joka perustuu Francisco Tarregan menetelmiin on oiva kirjasarja tekniikan harjoitteluun ja nimenomaan kirja nro.3. Ja tottakai sama pätee vasempaan käteen, eli eri sormilla painetut nuotit pitää hallita käden painon avulla.
 
Eli tulishan aiheesta paljonkin juttua, mutta ehkä tämä tällä kertaa riittää. Ja veikkaan, että on melkein mahdotonta yksin tiedostaa, mikä itsellä teknisesti on vialla ilman sellaista soittajaa joka tietää täsmälleen, mistä on kyse ja millä tavalla asiat saa korjattua jne. Opettaja ei kuitenkaan tee sitä työtä, minkä avulla saavutetaan kelvollinen soittotekniikka. Kyse on omistautumisesta ja halusta oppia. Koskaan ei kannata ajatella, etten opi koska olen aloittanut niin myöhään, tai on niin pienet sormet, tai ei mun vanhemmatkaan olleet musikaalisia, tai sitä tai tätä. Kaikki on mahdollista, jos on valmis tekemään töitä. Soittotaidon saavuttaminen on varmaan viimeisiä asioita maailmassa, minkä saavuttaa ilmaiseksi.