Kitarat: kitarakamat ›

Hommasin kakkos kepiksi Ibanez VBT700 jossa mahonki runko ja kaula läpi rungon. Alkuperäiset mikit ovat Dimarzion D-activatorit
 
Treeneissä huomasin että kun vaihdoin RGeestä (jossa evo tallassa) VBTeehen niin samoilla asetuksilla soundi tummui huomattavasti, kotona en edes asiaa huomannut mutta treeneissä asia korostui.
 
Aijon kokeilla erilaisia asetuksia, mutta olisi mielenkiintoista vähän kartoittaa että mikä mikki soisi mahonkirungossa suunnilleen yhtä kirkkaasti kuin RG 1570 evolla varustettuna.
 
Duncanin JB kuulostaa leppärunkoisessa SL-3 hyvälle omaan korvaan mutta miten mahonkirunko muokka soundia?

Hommasin kakkos kepiksi Ibanez VBT700 jossa mahonki runko ja kaula läpi rungon. Alkuperäiset mikit ovat Dimarzion D-activatorit
 
Treeneissä huomasin että kun vaihdoin RGeestä (jossa evo tallassa) VBTeehen niin samoilla asetuksilla soundi tummui huomattavasti, kotona en edes asiaa huomannut mutta treeneissä asia korostui.
 
Aijon kokeilla erilaisia asetuksia, mutta olisi mielenkiintoista vähän kartoittaa että mikä mikki soisi mahonkirungossa suunnilleen yhtä kirkkaasti kuin RG 1570 evolla varustettuna.
 
Duncanin JB kuulostaa leppärunkoisessa SL-3 hyvälle omaan korvaan mutta miten mahonkirunko muokka soundia?
 
http://www.seymourduncan.com/support/tone-wizard/

http://www.seymourduncan.com/support/tone-wizard/
 
Kiitos, mutta kuulisin ennemmin käyttäjien mielipiteitä kuin tuon tone wizardin arvauksia suppeiden vaihtoehtojen pohjalta.

Kiitos, mutta kuulisin ennemmin käyttäjien mielipiteitä kuin tuon tone wizardin arvauksia suppeiden vaihtoehtojen pohjalta.
 
Miulla on evolution tallassa, mahonkinen ibanez kyseessä. Mahtavalta kuulostaapi verrattuna iban mukana tulleisiin mikkeihin.

Ja mä laitoin Evo2:n mahonkirunkoisen Ibanez SZ:n tallaan. Evo2 on kai middlekkäämpi kuin Evolution. Tosi hyvältä se kuulostaa, mutta mahonkirunko on joka tapauksessa tummempisoundisempi kuin leppä (eikös RG ole leppärunkoinen tai lehmusko?).
 
Puilla on luonnollinen ominaissoundinsa ja ei mahongista voi oikein tehdä leppää mikkejä vaihtamalla. Joka tapauksessa soundi selkeytyi ja kirkastuikin mikin vaihdolla.

Duncanin JB/'59 on perinteinen lääke turhan tunkkaiseen soundiin, vaikka ei sekään kaikkien suosikki ole. JB:ssä on varsin hyvin bändisoitossa erottuva, hiukan ylä-middleä korostava soundi. Jazz on myös kaulamikiksi yllättävän kirkas, joka on esim raskaamman musan soolohommissa aika passeli ominaisuus. Itellä on nuo mikit mahonkirunkoisessa Yamahassa, hyvin pelittää.
 
Noita saa settinä reilulla satasella uutena, käytettynä vielä halvemmalla.

Itselläni oli vähän vastaava ongelma mahonkirunkoisen ja -kaulaisen AXXIONin kanssa, jossa tallassa oli defaulttina JB. Vaihdoin sen SH-6 distortioniin ja saundi parani merkittävästi. Distortionin alapää on hieman heikompi kuin JB:ssä ja näin ollen se toimii oikein hyvin omasta mielestäni tollaisessa mahonkipalikassa.

DiMarzio PAF Pro... jos haluat oikein hyvän "miedomman" all-around mikin suht edukkaasti. Se tuo mahongin parhaat puolet mukavasti esille. Korostaa ylä-ääniä ja antaa alakerran olla neutraalisti ennallaan.

Henkilökohtaisesti valitsisin Duncan Customin JB:n sijaan. Ei ole sitä rasittavaa honotusta ja muutenkin tiukempi soundinen.

JB on kyllä hemmetin kirkas, ja yleensä kai suositeltu mahonkiin. Evolution olisi toinen. Varmaan aika perussuositukset nuo kaksi.

JB on kyllä hemmetin kirkas, ja yleensä kai suositeltu mahonkiin. Evolution olisi toinen. Varmaan aika perussuositukset nuo kaksi.
 
Evoa mietin itsekkin, mutta häiritsee vähän kun dimarzion sivuilla d actvatorin ja evon "tone eroa" ei ole juuri yhtään.
 
Mutta pitää nyt ensin kokeilla vähän säätää ja katsoa sitten jos kokeilisi muita mikkejä, mielenkiintoista olisi kyllä kuulla jos joku muu on tuohon VBThen mikit vaihtanut.

JB on kyllä mahdottoman hyvä mikki, ei ihme että se on SD:n myydyimpiä malleja. Monet eivät sen middlepiikistä pidä mutta meikäläinen lienee sitten jonkinsortin middlefriikki kun löytyy kamoista muutenkin ne kaikki vihatut middlekoneet: On Marshallit, Vintage 30:t, JB:t, nenäkkäät overdrivet jne...

Mun mielestä JB ois just parempi "ison leveen" runkosoundin kitarassa, niinkuin vaikka mahonkiset lespat tuntuu usein olevan. Ei häviä botnet ihan kokonaan - toisin kuin vaikka mun leppäbodysessä PRS:ssä. Vaan eipä ne mikit siinä kauaa saaneet olla kiinni.
 
Se ylä-keskialuun piikki on puhtailla kyllä ärsyttävä. Rokkisäröillä tiukentaa kyllä chunkka-chunkkaa mukavasti.
 
Jazz on kosolti liian kirkas ja middletön mun makuun.

Seymour Duncanilta: Custom 5, George Lynch Screamin' Demon, tai Jazz tallaan, ja Jazz kaula- tai tallamalli kaulaan. Se tallamallikin on aika matala ulostuloltaan, joten sopii hyvin metallisooloihin, ja muuhunkin.
Mutta toisaalta keraaminen magneetti voisi olla paikallaan, kun mahonki on kuitenkin tummempi saundiltaan. Eli Duncan Distortion tai Custom voisivat myöskin soveltua hyvin, DD on noista kahdesta huomattavasti kirkkaampi, Custom taasen aika tasapainoinen, tiukalla ja isolla alapäällä, vahvalla keskialueella, ja diskanttiakin on ainakin tarpeeksi.
JB:n sanoisin olevan ehkäpä parhaimmillaan vaahterassa tai muussa kirkkaassa puussa, 250 K tai 300 K -arvoisilla potikoilla, Se JB:n löysyys ei ole niin häiritsevää ja ylämiddle on vähiten häiritsevää, ja laulavat liidit lähtee. Mutta mahonkirunkoiseen en sitä laittaisi itse.
Customissa on keraaminen, "riipivä" diskantti, vaikkei se olekaan mitenkään käsittämättömän kirkas, aika PAF-henkinen säröillä, mitä nyt tiukempi ja kirkkaampi. Custom 5 taas on vähemmän PAF-henkinen, mutta omaa tiukan ja tukevan alapää, hieman vaimennetun (vain hieman, ei mitenkään voimakkaasti) keskialueen ja kirkkaat, mutta luonnollisemmat, vähemmän riipivät diskantit kuin Custom, johtuen Alnico 5 -magneetista.
Demon toisaalta on ehkä porukan kirkkain, mutta omaa myös tukevan basson ja hyvät keskiäänet, pärjää hyvin liideissä ja riffeissä, ulostuloa on myös vähemmän kuin Customeissa, joten jos haluat saman verran säröä ja kompressiota eri kitaroilta, niin Custom 5:n laittaisin.
Jazz taasen ei todellakaan ole jazz-mikki, vaan mediumluokan Sveitsin armeijan linkkari mikrofonissa, pärjää niin bluesissa, rokissa, puhtailla, säröillä, kuin tilussa ja ankarassa metallissa. Tiukka ja tasapainoinen saundi, sopii hyvin käyttöön modernin särökoneen kanssa.
Eli Custom/Custom5/Screamin' Demon/Jazz tallaan, ja Jazz kaulaan.

JB:ssä on kyllä harvinaisen tunnistettava luonne. Jotenkin se on ihan kuningas laulaviin sooloihin, mutta rytmipuolella aika armottoman erotteleva ja kirkas
 
Minusta se taas oli hirveän mutainen ja epäselvä Customiin verrattuna?

Minusta se taas oli hirveän mutainen ja epäselvä Customiin verrattuna?
 
Mystistä, lieneekö ollut rikkonainen mikki? Itse koin nimenomaan Customin mutaisena ja epäselvänä middlescoop-mikkinä silloin kun sen omistin. Tuo JB on ehanan selkeä siihen verrattuna.

Enpä tiedä, mulla ainakin oli eroa kuin yöllä ja päivällä. Tosin kyseessä 7-kielinen versio. Eikä tuo Custom kyllä ole scoopattua nähnytkään, middle-korostus on vain tuolla 700 hz tienoilla kun JB:ssä se on jossain 1Khz yläpuolella.

Jep, Customissa ei ole todellakaan sccopattuja middlejä, vaan ne middlet ovat "oikeampia", eli ei niin ylämiddleä kuin JB:ssä.

JB:ssä on kyllä harvinaisen tunnistettava luonne. Jotenkin se on ihan kuningas laulaviin sooloihin, mutta rytmipuolella aika armottoman erotteleva ja kirkas, ja pakottaa soittamaan tarkasti. Tuntuu jopa, että tietynlaiset riffit toimivat parhaiten juuri JB:llä varustetussa kitarassa, niin outoa kuin se onkin. Kuitenkin yleensä sanottu, että JB sopii parhaiten nimenomaan tummasoundiseen, tukevan rungon omaavaan mahonkikitaraan.
 
JB toimii laulavissa sooloissa, mutta se ei todellakaan ole kovin kirkas tai erityisen erotteleva, eikä myöskään tiukka. Oman ESP Custom Shop Eclipsen(neck-thru)tallassa JB on aivan liian pyöreäsoundinen makuuni ja toivoisin vielä lisää erottelevuutta kielten välille soinnuissa, sekä esim ala-E kielelle, jossa se ei erottele riittävästi. Lisäksi ylämiddle toistuu häiritsevänä useiden vahvistimien läpi. Kitarassa on kuitenkin mahonkirunko, mutta vaahterakaula ja vaahterakansi, eli se ei ole varsinaisesti tummasoundinen. Sama ilmiö liiallisesta pyöreudestä(joka siis ilmenee ärsyttävimmillään ala-E:tä nopeasti soitettaessa)toistui ESP Custom Shop M-II:ssa ja LTD GL-600 FB baritonissa jne. Se toimii usein ihan hyvin(jos se middlepiikki ei haittaa), mutta se ei tunnu koskaan olevan paras vaihtoehto. Itseäni sen ominaisuudet haittaavat nimenomaan mahonkobodyisissä kitaroissa. Mikki on suht erotteleva, mutta mun mielestä se on päin vastoin aika anteeksi antava ja erittäin helpposoittoinen. Nää on tietysti suhteellisia asioita ja riippuu vertailukohdista.
 
Hyviä vaihtoehtoja sulle voisivat olla esim. budjettipuolelta SD Custom ja arvokkaammista BKP Warpig keraamisella magneetilla, Gibsonin 57 Classic ja 57 Classic Plus, Fralinin kuuma Paf ja High Output Humbucker... DiMarziot ei ole mua oikein vakuuttaneet ja niistä parhaaksi olen havainnut D-Sonicin.