Yleistä keskustelua musiikista ›

Puhutaanhan siitä, mutta kysypä tarkempia yksityiskohtia. Puhe loppuu heti, ja ainoastaan se ympäripyörein tilanteen 'toteaminen' jää.
 
Niin siis pohjalta "käteni ja kainalokuoppani hikoilivat, olin kuumien ja kylmien aaltojen vallassa, vapisin kauttaaltani ja suuri ilo, ymmärrys ja rakkaus täytti syntisen sydämeni". Kyllä noita tarkempiakin raportteja on saanut lukea, Virpi Miettinen nyt tulee hakematta mieleen. Aika usein jostain syystä sammuvat tähdet näitä uskoontulemisiaan tilittävät. Viktor Klimenko esimerkkinä.

Toinen asia on se, että en edelleenkään tajua miksi jonkun täytyy pitää suhteita jeesukseen/jumalaan/tms. korkeampaan olentoon välikäden kautta.
 
Onhan muutkin ihmiset kaltaistensa parissa, miksei uskovat sitten seurakuntayhteydessä? Kyse ei ole välikädestä vaankristittyjen yhteydestä ja Sanan oppimisesta.
 
EDIT: Ja älä jaksa käyttää tuota itkukorttia, siitä miten täällä muka tuomitaan ev.lut kirkko, kun ei sitä tehty. Ja vertaa siihe miten vapaa-ajattelijoita saatiin dumata alussa.
 
Pahoittelen jos sellainen kuva kerta on tullut.
 
Ihan oikeasti. Tällaiset pumpulivastaukset ei vie mihinkään. Tekisi mieli syyttä sinua tarkoituksellisesta tyhmäksi tekeytymisestä, mutta jätän väliin ja selitän uudestaan:
 
Kristillisyys on kotimaassamme normi, jota ev.lut. kirkko käyttää hyväksi ja vahvistaa, eikä suostu osallistumaan siitä käytävään keskusteluun oikeasti, vaan mieluummin ohjaa keskustelun muualle tai tahallaan vääristelee vastauksen tekeytämällä tyhmäksi. Ongelma tällaisissa piilonormeissa, jotka ohjaavat yhteiskuntaa loppujen lopuksi eniten, on se että niitä on vaikea saada muuttumaan, koska niiden edustajat kertovat vain siitä kuinka kaikki on "paperilla hyvin".
 
"Markkinointi" on vain sana, jonka tilalla voisi olla moraalisäätely tms. Mutta kuitenkin kyse on ihmisiin vaikuttamisesta enemmän kuin tietoisella tasolla. Kristillisyydellä on Suomessa monopoliasema, kirkkoon kuuluminen on normi, samalla tavalla kuin prinsessahäät, kummit, rippikoulu tms.
 
Kannattaa huomata että ns. normin haltijat eivät halua että asia otetaan puheeksi oikeasti kriittisessä keskustelussa. Ei koskaan. Oikeati kriittinen keskustelu ei tarkoita sitä että katsotaan paperilta "hei täällähän on uskonvapaus" ja todetaan että kaikki on ok. Asia on huomattavasti monimutkaisempi ja suurten normien, jotka eivät enää palvele mitään, purkamiseen tarvitaan ensinnäkin se, että ongelma tunnustetaan huomattavasti laajemmin, niin ihmisten, jotka sitä uusintavat, kuin siitä hyötyjän taholla.
 
Se, kuka väittää että Suomessa on täydellinen uskonvapaus on väärässä ja tietää sen itsekin, ellei sitten satu olemaan täysin järkeä vailla oleva persoona. Se, kuka väittää että intti ja sivari ovat tasavertaiset tänä päivänä, on myös väärässä. Sama pätee esim. heteronormatiivisuuteen.
 
Pumpulivastauksellani halusin vain irrottaa omat tarkoitusperäni esim. mainitsemasi ev.lut. kirkon tarkoitusperistä. En tekeydy tyhmäksi, ymmärsin jo aiemman viestisi mutta oma ulosantini taisi sitten jäädä liian vajaaksi.

Puhutaanhan siitä, mutta kysypä tarkempia yksityiskohtia. Puhe loppuu heti, ja ainoastaan se ympäripyörein tilanteen 'toteaminen' jää.
 
Hei, mutta samaa voi sanoa mistä tahansa muusta "uskomuksesta". Kerropa itse yksityiskohtia, miksi tykkäät siitä ja tästä bändistä, etkä niistä toisista lähes samanlaisista. Tai miksi joku kannattaa jotain toista fudis joukkuetta. Tai ehkä paras, miksi joku tykkää toisenlaisista naisista kuin toinen--> "oli miten oli, mutta näin on"-lause on jossain tilanteessa ihan kelpo vastaus=). Ja mitä sen on teille väliä, jos joku uskoo jumalaan ja toinen ei--> itse en, mutta ei mua kiinnosta vähempää jos joku haluaa uskoa.

Silläkin uhalla että seuraava suututtaa monia...
 
Mä olen miettinyt tässä, miksi uskoon tuleminen ja uskossa oleminen on sellainen tabu, ettei siitä saa puhua (paitsi tietenkin toisten uskovaisten kesken) eikä sitä saa selitellä. Tavallisin kuvaus on, että sitä vain "tietää Jumalan olemassaolon itsessä".
 
Mulla on kova kiusaus suomentaa edellämainittu niin, että uskoon tuleminen on oivallus siitä, että jokainen, ei vain kirkon edustajaksi vihitty uskon ammattilainen, vaan ihan jokainen voi julistautua Jumalan edustajaksi maan päällä ja sillä tavalla saada a) oikeutuksen kaikille teoilleen ja b) parhaan mahdollisen selustatuen. Parasta kaikesta on, että Raamattu tukee tällaista itsensä ylentämistä ottamalla lähtökohdaksi sen, että "Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen" - kyllä kelpaa kertoa olevansa vain pienimpiä hiekanjyväsiä Jumalan kämmenellä ja olla nöyrää, kun kuitenkin on asettanut itsensä Jumalan rinnalle, kauas muiden yläpuolelle.
 
Tällä tavalla tiivistettynä uskoon tulemisen houkuttelevuus on helposti käsitettävissä. Oivalluksena se tosin on samaa tasoa kuin: "Maailmassa on rajattomasti ihmisiä joiden kanssa voi harrastaa seksiä" ja "kun ei ole liian tarkka lääkityksen laillisuudesta voi varsin pitkälle välttää kaikki kivut ja huonon olon".
 
Kai tällaisin motiivein liikkeellä olevia löytyy jokaisesta kansanliikkeestä /uskonnosta / poliittisesta ryhmästä, mutta mie en uskaltaisi noin rajusti yleistää yhtään niistä jengeistä. Eiköhän joka porukasta löydy niitä vilpittömiä asiaan uskoviakin. Oli sitten vapaa-ajattelijat tai uskovaiset.
 
Silti, Napoleon oli kiistämättä Ranskan keisari, vaikka hän asettikin kruunun omaan päähänsä itse. Napoleonilla tosin oli muutakin näyttöä kyvykkyydestään, eikä kukaan voi kiistää etteikö hän täyttänyt mitä tahansa soveltuvuustestejä keisarin hommaan sitten vaaditaankaan.
 
Napoleon nousi poikkeusoloissa Keisariksi ja kaatui omiin harkitsemattomiin päätöksiinsä valtansa huipulta. Vähän hankala esimerkki kenties?
 
Semmonen tullut tässä mieleen kun on tullut filosofiaa harrastettua vahingossa tässä ja lueskeltua sitten erilaisia toinen toistaan tyhmempiä jumalan olemassaolon todistuksia mitä nää tyypit on tehneet, että eikös se usko tuhoa omat perustuksensa jos se yrittää todistaa sen jumalan olemassaolon tieteen metodein? Tämä siis kristinuksoon liittyen, jossa pelastus ymmärtääkseni vaatii nimenomaan sen uskomisen ja se tavallaan minimivaatimuksena riittääkin. Että jos usko muuttuu tiedoksi niin eikös se taivaspaikka mene sitten sivu suun niinsanotusti ja sitten harmittaa? Tämä nyt tällaisena sivusta seuraavan kommenttina.

eikös se usko tuhoa omat perustuksensa jos se yrittää todistaa sen jumalan olemassaolon tieteen metodein? Tämä siis kristinuksoon liittyen, jossa pelastus ymmärtääkseni vaatii nimenomaan sen uskomisen ja se tavallaan minimivaatimuksena riittääkin. Että jos usko muuttuu tiedoksi niin eikös se taivaspaikka mene sitten sivu suun niinsanotusti ja sitten harmittaa? Tämä nyt tällaisena sivusta seuraavan kommenttina.
 
jotkut kristityt samaistavat myös myös uskontoon liittyvän uskon tavanomaiseen tietämiseen (suomenkin kielessä voi sanoa "uskon että 1+1=2" vaikka tarkempi ilmaus olisi kai sanoa "tiedän" eli osittain terminologian epäselvyys antaa kai mahdollisuuksia esittää erilaisia näkemyksiä). ne taas, jotka tekevät eron uskonnollisen uskon ja tietämisen, saattavat tosiaan ajatella, että uskontoa ei edes pitäisi todistaa oikeaksi, koska se estäisi varsinaisen uskon.
 
fundamentalistit pitävät usein uskoa tietona muiden joukossa. luterilaiset taas usein korostavat uskonnollisen uskon eroa muusta ajattelusta. katoliset ovat jossain siinä välissä. käsittääkseni he edelleen pitäisivät jumalan olemassaoloa tiedon asiana (kun taas ylösnousemus on kai uskon asia).

Eli. Kun muslimi sanoo että Gabriel (Jibreel, Jibril tai Djibril) on tuonut tooran,
raamatun, psalmit ja koraanin kaikille profeetoille solomonista daavidin kautta moosekselle, jeesukselle ja mohammadille, ne ovat väärässä. Ei sen takia että raamatussa on eriäviä kantoja asiaan, vaan koska mainittua serafia ei ole/mainittu serafi ei ole Jumaasta lähtöisin, siis epäjumalasta eikä täten olisi kuunaan saanut audienssia profeetalta.
 
"Väärä profeetta", "susi lammasten vaatteissa" jne.
 
Ok. Kun muslimit pitävät jeesusta profeettana, he ovat väärässä.
 
He ovat siinä väärässä, että eivät pidä Jeesusta Jumalan poikana. Ok?
 
Ok, Kun muslimit sanovat Jeesuksen olevan tuomiopäivän sanansaattaja kuten raamatussakin... he ovat väärässä koska epäjumalallista tuomiopäivää ei ole sillä Jahve Jumala on kaiken alku ja loppu ja vain yksi tulkinta on oikea.
 
Tämä on selkeätä. Alan hahmottamaan. Mites ne ahmadimuslimit joita on kymmeniä miljoonia-200 miljoonaa jotka pitävät jeesusta ylimpänä profeettana ja joiden usko on eräänlainen fuusio kristinuskoa ja islamia?
 
Katso edellinen vastaus. (200 miljoonaa?)
 
Mitenkäs sitten, kun raamattuhan on totta, joka sana.
 
Niin mikä editio? Koptiraamattu? King James? Jehovien raamattu? Armenian ortodoksien? Luterilainen edikka? Katolilaisten? Kreikan Ortodoksien?
 
jne. Meinaa niitä kaikkia on editoitu eri tavalla. Jos kaikki ovat oikeita raamattuja oikeine teksteineen, miksei apokryfikirjat ole?
 
Sanamuodoilla ei ole väliä. Raamattuun on valittu luotettavimmat ja vanhimmat evankeliumit.

"Väärä profeetta", "susi lammasten vaatteissa" jne.
 
Juu, tämä selkeä. Siispä allah on empiirisesti todistettu epäjumalaksi ja islam pakanauskonnoksi.
 
He ovat siinä väärässä, että eivät pidä Jeesusta Jumalan poikana. Ok?
 
Kuten minäkin. Mutta sillä ei ole väliä koska olen väärässä.
 
Katso edellinen vastaus. (200 miljoonaa?)
 
Tarkkaa lukumäärää ei tiedetä. Arviot heittävät muutaman kymmenen miljoonan ja parin sadan miljoonan välillä mutta kun noista on vaikea tehdä laskelmia... esim. iranissa on viimeksi tehty väestölasku tai siis demografiakyselyätarkoitin seitkytluvulla.
 
Sanamuodoilla ei ole väliä. Raamattuun on valittu luotettavimmat ja vanhimmat evankeliumit.
 
Meinasin että mitkä kirjat raamatusta ovat totta kun jokaisella kirkolla on vähän eri kirjat siellä.

hetkinen. miten vanhin on automaattisesti luotettavin?

hetkinen. miten vanhin on automaattisesti luotettavin?
 
Uskovaisilla voi olla ihan eri selitykset, mutta noin historian puolella on ollut vanha sellainen lähdekriittinen ajatus että mitä lähempänä sitä tapahtumahetkeä/ ajankohtaa jokin dokumentti/kirjoitus on tuotettu niin sitä luotettavampi se olisi. Jos vaikka Antero olisi todistanut jonkun tapauksen, vaikka mellakan, ja heti kirjoittanut siitä seuraavana päivänä lehteen, esimerkin vuoksi vaikka että "poliisi pamputti hippejä täysii". Sitten 30 vuoden kuluttua politiikassa pääministerinä mukana ollut Antero kirjoittaa muistelmissaan että "poliisi ylläpiti järjestystä rauhanomaisesti" niin sitä ensimmäistä versiota pidettäisiin ainakin osittain luotettavampana. Toki tämä pitäisi tarkistaa muista lähteistä ja verrata niitä keskenään että saisimme luotettavamman kuvan siitä pamputtiko poliisi vai pitikö se yllä järjestystä, mutta intuition mukaan lähdettäisiin penkomaan sen varhaisemman lausunnon mukaisesti ensin.
 
Karkea yksinkertaistus, eikä se nyt ihan just noin mene mutta voisi sanoa vaikka että henki olisi tuohon suuntaan.

Tällöinhän roomalaisten kirjanpidolliset reunahuomautukset pitävät evankeliumia paremmin kutinsa. Historiallisesti ajateltuna.

Tällöinhän roomalaisten kirjanpidolliset reunahuomautukset pitävät evankeliumia paremmin kutinsa. Historiallisesti ajateltuna.
 
Näin minä sen näkisin, mutta kuten totesin, uskovaisilla on varmaan eri selitykset. Toki monet raamatun jutut löytyy myös esimerkiksi roomalaisten jättämistä lähteistä. Ehkä vähän eri muodossa, mutta siinä täytyy taas ottaa huomioon se näkökulmaero. Kristityt olivat tuolloin alimmasta alinta pohjasakkaa ja jonkun roomalaisen kirjurin mielestä halveksuttavia olentoja, liekö edes ihmisiä. Sellainen asenne ei todennäköisesti voi olla vaikuttamatta sitten siihen miten asioita kirjattiin jos niitä vaivauduttiin kirjaamaan yleensä ollenkaan.
 
Yleensä on niin, että jokainen aika pyrkii jättämään itsestään sellaista materiaalia minkä kokee itse tärkeäksi. Siksi on vaikea päästä historiantutkimuksen menetelmin yhteiskunnan alimpien kerrosten kimppuun, niinsanoakseni. Aineistoa on vähän ja se on voimakkaasti asenteellista. Mutta kyllähän raamattua monetkin ovat käyttäneet ihan lähteenä, ja sitä on päästy vertaamaan muihin hajanaisiin lähteisiin. Ja taitaa mennä jo vähän pitkälle tämäkin juttu.

Totuuden käsitteestä kiinnostuneille: http://plato.stanford.edu/entries/truth-correspondence/ Tuohon perustuu länsimaisesta ajattelusta leijonanosa. Kannattaa tsekata.
 
Aika pitkälle on keskustelu "kristillisestä metallista" vienyt... mikäs siinä.
 
Huvittavaa on se, miten jengi käsittelee asioita tiukasti pelkästään oman viitekehyksensä kautta. On aivan samantekevää, onko Raamatun versio x vai y oikea, jos/kun sen pohjalta kaikki ilmiöt tulkitaan kuitenkin vain uskovaisretoriikan ja käsitteistön kautta. Oleellista lienee se, että uskonnon funktio tuntuu käytännössä olevan merkitysten antaminen ilmiöille (enklanniksi sense making). Sense making johtaa ideologian muodostumiseen, jonka osat, joita ei kyseenalaisteta, lujittuvat ajattelun instituutioiksi, jotka toimivat "itsestäänselvyyksinä" ja joiden kautta argumentteja legitimoidaan oman yhteisön sisällä automaattisesti. Tähän tietenkin liittyy myös se, että ne, joilla on yhteisössä oikeus johtaa keskustelua (tai ylipäänäs avata suunsa), ohjaavat diskursiivista merkityksenantamisprosessia, ja siten myös ideologian ja instituutioiden muodostumista... tältä pohjalta kannattaa kelata kenties myös kirkkohistoriaa ja "nykyraamatun" pitkällistä kokoamis/toimittamissessiota.
 
Kaikki uskonnolliset tekstit, joihin olen elämäni aikana törmännyt, ovat moniselitteisiä. Tämä johtuu jo osittain kielen luonteesta: kieli ei määrittele mitään suoraan, vaan sen kautta mitä jonkin ei ole. Näin ollen merkitys muodostuu osaksi polariteettien kautta, ja osittain se on loppumaton ja todellisuutta fragmentoiva prosessi. Tsekatkaa esim. Saussuren keloja, tai vaikka Derridan "Differánce".
 
Se, mikä kuitenkin on hämmästyttävää ja hämmästyttävän yleistä, on uskonnollisen keskustelun ajautuminen norsunluutorneihin, jolloin keskustelu menee strösselikoristelluksi juupas-eipäs-kylläpäs-eihän -apinakuoroiluksi. Ketään ei kuitenkaan tunnu kiinnostavan uskonnon pragmaattinen puoli: mitä sillä pyritään saavuttamaan ja milloin? Näiden kysymysten äärellä päästään siihen, miten uskonnon harjoittaja loppujen lopuksi suhtautuu itseensä, elämäänsä ja aikaansa tällä kivenmurikalla, joka kiertää vinhasti suurta ja kuumaa tähteä ympäri.
 
Oma kritiikkini kristinuskon nykyversiota kohtaan on, että se ei juurikaan kannusta ihmistä kehittymään aktiiviseksi ja vastuulliseksi henkilöksi. Se pikemminkin antaa mandaatin "möllötellä armossa", ja olemaan "sellainen kuin on". Synti siellä, toinen täällä - voi voi, mutta muistetaanhan me Paavalin statement: ei onnaa, vaikka yrittää. Ja Paavali oli ykkösmiehiä, so why try harder. Jeesus käski repimään silmän päästä, jos se viettelee. Jopa Crowley kehottaa kurittamaan itseään rivakasti ajatusten kontrollia haettaessa. Mihin on kadonnut nykyuskovaisuudesta itsekuri ja selkäranka? Moniko läskiperseinen kaljamahapappi saarnaa ruumiista pyhän hengen temppelinä?
 
Ylilyöntinä on tietenkin tämä "sotahuutomentaliteetti", jossa jengi "hengen paloa" täynnä ja ajattelukyky jäässä mouhoaa mitä jihadia milloinkin, ja sitten ollaan olevinaan niin kovaa jätkää ja uskossa vahvoja... vaikka Paavalikin - paljolti Siddharta Gautaman tapaan - kehottaa punnitsemaan, mitä hän sanoo, kun hän kerran puhuu kuin järkeville ihmisille.
 
Mikä olikaan kysymys? En muista, mutta vastaan Kanada.

Meinasin että mitkä kirjat raamatusta ovat totta kun jokaisella kirkolla on vähän eri kirjat siellä.
 
En ole tietoinen näistä eroista.(Ei kovin hyvä vastaus.) Evankeliumeissa on pieniä eroja jotka liittyvät lähinnä joidenkin tapahtumien sijoittumiseen esim. tapahtuiko joku tapahtuma ennen kuin Jeesus meni kaupunkiin vai vasta hänen tullessaan sieltä.
 
hetkinen. miten vanhin on automaattisesti luotettavin?
 
Aikalaiskertomukset, mahdollisimman vähän välikäsiä. Nikeassahan näitä eroteltiin.
 
Tällöinhän roomalaisten kirjanpidolliset reunahuomautukset pitävät evankeliumia paremmin kutinsa. Historiallisesti ajateltuna.
 
En ymmärrä, kai roomalaiset tileistään huolehtivat.

En ole tietoinen näistä eroista.(Ei kovin hyvä vastaus.) Evankeleissa on pieniä eroja jotka liittyvät lähinnä joidenkin tapahtumien sijoittumiseen esim. tapahtuiko joku tapahtuma ennen kuin Jeesus meni kaupunkiin vai vasta hänen tullessaan sieltä.
 
siis liki jokaisella pääkirkolla on kokonaan eri edikka käytössä. Yhdestä on poistetu enokin kirjoja toiseen lisätty jesajaa, kolmannessa sitä neljännessä tätä. Aniharva jos yksikään kirkko tunnustaa samaa raamattua. Siis ollen.
 
Mikä raamatun versio on oikea?
 
Aikalaiskertomukset, mahdollisimman vähän välikäsiä. Nikeassahan näitä eroteltiin.
 
Nikeassa eroteltiin myös monia muita juttuja.
 
En ymmärrä, kai roomalaiset tileistään huolehtivat.
 
Roomalaiset kirjurit kirjasivat galilean, juudean jne tapahtumat suht tarkkaan. Nolla väilkättä.

Aikalaiskertomukset, mahdollisimman vähän välikäsiä. Nikeassahan näitä eroteltiin.
 
Aikalaiskertomukset? Eikös UT:a alettu kirjoittamaan muistiin tyyliin 200 vuotta jKr?

Aikalaiskertomukset? Eikös UT:a alettu kirjoittamaan muistiin tyyliin 200 vuotta jKr?
 
Käsittääkseni sitä alettiin kirjoittamaan erillisinä juttuina ainakin osittain jo aikalaiskertomuksina, mutta varsinaiseksi yhtenäiseksi kirjaksi kasaaminen tapahtui noin välillä 100-350 jaa.

siis liki jokaisella pääkirkolla on kokonaan eri edikka käytössä. Yhdestä on poistetu enokin kirjoja toiseen lisätty jesajaa, kolmannessa sitä neljännessä tätä. Aniharva jos yksikään kirkko tunnustaa samaa raamattua. Siis ollen.
 
Mikä raamatun versio on oikea?
 
Koska en tunne tapauksia, ei minulla ole mitään syytä alkaa niitä vertailemaan.
 
Nikeassa eroteltiin myös monia muita juttuja.
 
Ainakin joitain.
 
Roomalaiset kirjurit kirjasivat galilean, juudean jne tapahtumat suht tarkkaan. Nolla väilkättä.
 
Kaiketi.
 
Aikalaiskertomukset? Eikös UT:a alettu kirjoittamaan muistiin tyyliin 200 vuotta jKr?
 
UT:in ensimmäinen evankeliumi on eri arvioiden mukaan kirjoitettu 60-100 jKr.

Totuuden käsitteestä kiinnostuneille: http://plato.stanford.edu/entries/truth-correspondence/ Tuohon perustuu länsimaisesta ajattelusta leijonanosa. Kannattaa tsekata.
 
Aika pitkälle on keskustelu "kristillisestä metallista" vienyt... mikäs siinä.
 
Huvittavaa on se, miten jengi käsittelee asioita tiukasti pelkästään oman viitekehyksensä kautta. On aivan samantekevää, onko Raamatun versio x vai y oikea, jos/kun sen pohjalta kaikki ilmiöt tulkitaan kuitenkin vain uskovaisretoriikan ja käsitteistön kautta. Oleellista lienee se, että uskonnon funktio tuntuu käytännössä olevan merkitysten antaminen ilmiöille (enklanniksi sense making). Sense making johtaa ideologian muodostumiseen, jonka osat, joita ei kyseenalaisteta, lujittuvat ajattelun instituutioiksi, jotka toimivat "itsestäänselvyyksinä" ja joiden kautta argumentteja legitimoidaan oman yhteisön sisällä automaattisesti. Tähän tietenkin liittyy myös se, että ne, joilla on yhteisössä oikeus johtaa keskustelua (tai ylipäänäs avata suunsa), ohjaavat diskursiivista merkityksenantamisprosessia, ja siten myös ideologian ja instituutioiden muodostumista... tältä pohjalta kannattaa kelata kenties myös kirkkohistoriaa ja "nykyraamatun" pitkällistä kokoamis/toimittamissessiota.
 
Kaikki uskonnolliset tekstit, joihin olen elämäni aikana törmännyt, ovat moniselitteisiä. Tämä johtuu jo osittain kielen luonteesta: kieli ei määrittele mitään suoraan, vaan sen kautta mitä jonkin ei ole. Näin ollen merkitys muodostuu osaksi polariteettien kautta, ja osittain se on loppumaton ja todellisuutta fragmentoiva prosessi. Tsekatkaa esim. Saussuren keloja, tai vaikka Derridan "Differánce".
 
Se, mikä kuitenkin on hämmästyttävää ja hämmästyttävän yleistä, on uskonnollisen keskustelun ajautuminen norsunluutorneihin, jolloin keskustelu menee strösselikoristelluksi juupas-eipäs-kylläpäs-eihän -apinakuoroiluksi. Ketään ei kuitenkaan tunnu kiinnostavan uskonnon pragmaattinen puoli: mitä sillä pyritään saavuttamaan ja milloin? Näiden kysymysten äärellä päästään siihen, miten uskonnon harjoittaja loppujen lopuksi suhtautuu itseensä, elämäänsä ja aikaansa tällä kivenmurikalla, joka kiertää vinhasti suurta ja kuumaa tähteä ympäri.
 
Oma kritiikkini kristinuskon nykyversiota kohtaan on, että se ei juurikaan kannusta ihmistä kehittymään aktiiviseksi ja vastuulliseksi henkilöksi. Se pikemminkin antaa mandaatin "möllötellä armossa", ja olemaan "sellainen kuin on". Synti siellä, toinen täällä - voi voi, mutta muistetaanhan me Paavalin statement: ei onnaa, vaikka yrittää. Ja Paavali oli ykkösmiehiä, so why try harder. Jeesus käski repimään silmän päästä, jos se viettelee. Jopa Crowley kehottaa kurittamaan itseään rivakasti ajatusten kontrollia haettaessa. Mihin on kadonnut nykyuskovaisuudesta itsekuri ja selkäranka? Moniko läskiperseinen kaljamahapappi saarnaa ruumiista pyhän hengen temppelinä?
 
Ylilyöntinä on tietenkin tämä "sotahuutomentaliteetti", jossa jengi "hengen paloa" täynnä ja ajattelukyky jäässä mouhoaa mitä jihadia milloinkin, ja sitten ollaan olevinaan niin kovaa jätkää ja uskossa vahvoja... vaikka Paavalikin - paljolti Siddharta Gautaman tapaan - kehottaa punnitsemaan, mitä hän sanoo, kun hän kerran puhuu kuin järkeville ihmisille.
 
Mikä olikaan kysymys? En muista, mutta vastaan Kanada.
 
Ehdottomasti plussan arvoinen kirjoitus. Varmaan tiivistettynä minun 30 viestiä:) Juurikin uskonnon yhteiskunnallinen asema, siitä johtuvat funktiot ja ketkä siitä hyötyvät jne. , uskonnon "luonne" orjamoraalia vahvistavana seikkana ovat ne asiat, joita olen jatkuvasti ajanut takaa rautalangasta vääntäen. Niihin ei vain jostain syystä tartuta, ja keskustelu ohjautuu aina irrelevantteihin seikkoihin. Ei millään pahalla ketään kanssakeskustelijaa kohtaan. Minä palaan apajille, kun täällä alkaa taas ei-teologinen keskustelu:) plaplaplaaa

Ketään ei kuitenkaan tunnu kiinnostavan uskonnon pragmaattinen puoli: mitä sillä pyritään saavuttamaan ja milloin? Näiden kysymysten äärellä päästään siihen, miten uskonnon harjoittaja loppujen lopuksi suhtautuu itseensä, elämäänsä ja aikaansa tällä kivenmurikalla, joka kiertää vinhasti suurta ja kuumaa tähteä ympäri.
 
totuus on kiinnostavampaa
 
Mihin on kadonnut nykyuskovaisuudesta itsekuri ja selkäranka? Moniko läskiperseinen kaljamahapappi saarnaa ruumiista pyhän hengen temppelinä?
 
onko itsekurilla joku tarkoitus vai onko se itseisarvo?