Musiikkibisnes ›

Tarttui hiljattain mukaan Yoko Kannon Stand Alone Complexin OST 4, aika veikeät kannet: http://www.kemosabe.fi/Image000.jpg
Eli siis tuollainen pitkä pahvi joka on liimattu itseensä kiinni niin että muodostaa taskun joka on ylhäältä ja alhaalta avoin. Sisällä sitten vain muovitray jossa levy istuu.
 
Jäin sitten kelailemaan että mitenköhän sitä saisi edullisesti mutta tuolleen "pikkukekseliäästi" koteloitua omakustannesinkun tai muun pienjulkaisun. Slimmit on poissa laskuista koska ne näyttää niin totaalisen demolta olipa neliväri ja maalatut cd:t tai ei. Seuraava vaihtoehto omalle tuotokselle on tietysti sinkkukotelo, mutta oiskohan muita helppoja vaihtoehtoja paketoida omaa musiikkia esittelykelpoiseen muotoon jollain vaihtoehtoisella pakkaustyylillä?
 
Tietysti olis hienoa jos olis semmonen digipäkki jossa kansi taittuu pieneksi taloksi josta löytyy usb-tikku jolla on soittoääniversiot bändin biiseistä ja kansitekstit ovat pimeässähohtavat ja niitä iholle painamalla voi smurffipurkkatatuoida bändin logon itseensä ja sisäkannessa on pieni näyttö jossa pyörii orkesterin video..mutta tarkoitin siis enemmän about euron tai pari kappaleelta, sata tai parisataa levyä erässä? =)
 
Suomessa (ja varmaan muuallakin maailmassa) probleemana varmaan on se että ei ihan hirveästi löydy lafkoja joilla olisi tuollaisia vaihtoehtoja sinkkukotelon kanssa kilpailukykyisillä hinnoilla. Pahvitaskussa olen nähnyt joitain demoja/sinkkuja joskus (Suruvirne, onkohan orkkaa olemassa vielä?) ja Apulannalla oli joskus vuonna yksi tai kaksi (siis 2000-luvun alussa;-) joku "back to the roots"-esitys jonka takia ainakin yksi sinkku oli pahvissa. Nekin on vaan välillä halvan oloisia, jääkö sinkkukotelo siis ainoaksi järkeväksi vaihtoehdoksi?

Jäin sitten kelailemaan että mitenköhän sitä saisi edullisesti mutta tuolleen "pikkukekseliäästi" koteloitua omakustannesinkun tai muun
 
Tuossapa se juuri on, että kekseliäisyyttä tarvitaan.
 
Valmiina ei saa kuin jo koeteltua, tuttua ja turvallista. Jos haluaa jotain oudompaa, pitää keksiä itse. Persoonallinen ja omaperäinen cd-kotelo on varmasti ollut useinkin esillä Taideteollisen Korkeakoulun pääsykoetehtävissä, ja samaa lähestymistä suosittelen sulle: ei muuta kuin taittelemaan paperista malleja.
 
Parhaimmillaan omaperäinen levykotelo voi olla aivan ilmainen. Esimerkiksi origami-tyyliin taiteltu paperikotelo kirjapainon roskiksesta dyykatusta kartongista. Tai aaltopahvinen kansi jossa on liimattu kaksi aaltopahvia yhteen, ja toiseen stanssattu levyn kokoinen reikä johon levy laitetaan, kolmas pahvi kääntyy sitten päälle nurkan läpi ammutun saranatapin varassa.
 
Mielikuvitusta! Mä olen nähnyt esimerkiksi kinkkusiivun värisen levyn joka oli pakattu paikallisen lihatehtaan vakuumipakkaukseen.
 
EDIT: Pitää vielä huomauttaa, että nykyään aika harva tajuaa, että asioita voi myös teettää jos ei valikoima kelpaa, eikä se ole aina edes kallista. Kallista on suunnittelu, itse mekaaninen työ on vain mekaanista työtä. Tietysti pitää tietää tilatessaan sen verran toisten ammatista, että osaa tarkkaan ohjeistaa työn - ohjeistamaton ja kyselemällä koottu työ on aina ja yleensä todella paljon kalliimpaa, koska silloin vastaanottopäässä oleva ammattilainen joutuu osallistumaan "suunnitteluun".

Mielikuvitusta! Mä olen nähnyt esimerkiksi kinkkusiivun värisen levyn joka oli pakattu paikallisen lihatehtaan vakuumipakkaukseen.
Hah, on siinä ollu varmaan hymy herkässä kun tuollast levyä jakaa keikkajärkkäreille jne =)
 
...asioita voi myös teettää jos ei valikoima kelpaa, eikä se ole aina edes kallista. Kallista on suunnittelu
Tosin monesti bändeillä on aina joku tyttöystävän veljen vaimo joka on jonkin relevantin alan opiskelija ja "tietää" suunnittelusta/promoomisesta/tuntee jonkun alalta jne.
 
Tosiaan siis, perinteinen cd-hyllyyn mahtuva tuotos oli siis haussa. Entäs mini-cd:t, siis 8cm kiekot? Niihin menee 24 minuuttia ja/tai reilut 200 megaa tavaraa. 24 minuuttia riittää ihan hyvin sinkulle vaikka olis vähän progempikin orkesteri kyseessä ja hyvällä tsägällä kiekolle mahtuisi vielä data-osuuskin.. Mitään tietoa hinnoista? Vaikka levyt pakkauksineen olisivatkin muutaman centin kalliimpia (vähäisen kysynnän vuoksi) niin kansipinta-alaa tulee todella paljon vähemmän. En vain ole ikinä nähnyt mini-cd kansia, täytyypä käydä Googlettamassa hiukan. Eikä taida istua nätisti cd-hyllyssä...hmm. No minkäs teet, kauneuden eteen saa kärsiä..

Entäs mini-cd:t, siis 8cm kiekot? Niihin menee 24 minuuttia ja/tai reilut 200 megaa tavaraa...
 
Kenellä sitten on sovitin mini-cd:itten kuunteluun. Mun kokemus on, ettei kenelläkään.
:-(
 
CD-levyä voi myös painattaa pahvikorttimuotoon, eli levy voi olla fyysisestikin käyntikortti. Silloin mitat tehdään käsittääkseni jotenkin niin, että kortti sopii just normaaliin asemaan.
 
Pari vuotta sitten tuli markkinoille myös musta vinyylin näköinen cd, jossa oli kaiken lisäksi mahdollisuus yli 2000 kappaleen painoksiin kaiverruttaa aito vinyylilevarin ura päälle.
 
Noi edellä mainitut on kuitenkin kalliita tai hyvin kalliita, joten suosittelen oikeasti miettimään sitä pakkausta. Ja toivon sun myös ymmärtävän, että se tyttöystävä tai kaveri ei nyt auta, paitsi tietysti siinä tapauksessa että se on siellä painossa johtavassa asemassa töissä.
:-D

Eikös tuo tuollainen pieni syvennys lähes joka CD-kelkassa ole juurikin noita 8 cm lättyjä varten?
 
Jup. Tai se levy on silleen tiukka siitä keskireiästä, että se 'kiinnittyy' soittimeen.

Jup. Tai se levy on silleen tiukka siitä keskireiästä, että se 'kiinnittyy' soittimeen.
 
mut esim. maceissä nää ei skulaa... en siis suosittele

mut esim. maceissä nää ei skulaa... en siis suosittele
 
Tai missä tahansa kelkattomissa soittimissa (autosoittimet jne.).
 
Ovathan ne kyllä söpöjä ja kuriositeetinomaisena pienen joukon spesiaalipromona voisi mennäkin.

Me teimme syksyllä demon, johon halusimme normaalia persoonallisemmat kannet siten, että ne olisivat vielä käytännöllisetkin. Päädyimme digipak-kansiin, jotka on valmistettu paksusta paperista, kaksin kerroin taiteltuna. Eivät ole yhtä paksut kuin tavallinen digipak, mutta tarpeeksi jämäkät kuitenkin.
 
Itse levy on kiinni kansissa samaan tapaan kuin David Gilmourin uusimmassa (?). Hankimme huonekalujen jalkojen alle laitettavaa pehmustetta, joista leikkasimme sopivan kokoisia pylpyröitä. Paikoillaan ne pysyvät tarrapintansa ansiosta.
 
Hintaa ei tullut montaa kymppiä, mutta askartelua ne kyllä vaativat. Kaverini hoiti koulunsa kamoilla laadukkaan tulostusjäljen ja nuuttaukset. Itse toimin liimamestarina. Työn jälki on toki hieman rosoista, mutta sopii hyvin rähjärokkiin.

Itse levy on kiinni kansissa samaan tapaan kuin David Gilmourin uusimmassa
 
Tuo on muuten kohtalaisen ärsyttävä tuo kansi, mullahan se pylpyrä irtosi varmaan parin käyttökerran jälkeen ja kun en jaksa uskoa että se pysyy paremmin jatkossakaan niin levy majailee nykyään eri kotelossa ja alkuperäinen kotelo on koristamassa levyhyllyä.

Tuo on muuten kohtalaisen ärsyttävä tuo kansi, mullahan se pylpyrä irtosi varmaan parin käyttökerran jälkeen ja kun en jaksa uskoa että se pysyy paremmin jatkossakaan niin levy majailee nykyään eri kotelossa ja alkuperäinen kotelo on koristamassa levyhyllyä.
 
Mulla ei ole ollu mitään ongelmia sen kanssa. Ei myöskään omien demojen pylpyröiden kanssa. Sulle taisi sattua maanantaikappale.

Origameista kun oli maininta, tuli mieleen tällainen, johon joskus törmäsin: http://www.instructables.com/id/The … Tato----A-Curiously-Complex-Origam/
 
Vaatii kuitenkin vähän sorminäppäryyttä, eikä tuo uudelleensulkeminenkaan ole ihan vaivattomimmasta päästä :)