Kitarat: kitarakamat ›

No minähän sitten meilasin Skebapajaan vireongelmani kanssa ja sieltähän tuli pikaisesi ystävällinen vastaus, veikkasivat ahdasta satulaa sielläkin. "Säädöt kuuluu hintaan" -> ei muuta kuin keppi huoltoon.

Pahoittelen jos luin ketjua huolimattomasti, mutta mistä tämmöinen urbaanilegendalta kuulostava tieto kielten vasarointimenetelmästä on peräisin?
 
Tuo on kerrottu aikanaan kuvien kera Gibsonin sivustoilla, en tiedä onko enää uudistuneilla sivuilla ja mm. Dan Erlewinen mainiossa kitaran kotisäätäjän oppaassa:
 
http://www.stewmac.com/shop/Books,_ … ar_Play_Great/Pictures.html#details
 
eli ei tuo ole legendaa. Näin toimivat myös monet soitinsepätkin. Viimeistelyfriikit hiovat pienet urat kielenpitimen puolelle, mutta tuon merkitys on lähinnä kosmeettinen.
 
Tuosta tallapalojen pehmeydestä... En ymmärrä mikä siinä on ongelmana ja mitä ihmettä alkuperäinen kirjoittaja tarkoittaa tallapalan kulumisella. Tallapalat tehdään tarkoituksella pehmeähköstä metallista, koska urat todellakin napautetaan tuotantolinjan loppupäässä vasaralla. Tietenkin jos Jose Garcialla on takanaan Tequilanmakuinen ilta, niin voihan nuo olla pikkuisen pielessä (en ole itse vielä moista tavannut G-kitaroissa), niin senkun pistät sen kielen kohdalleen ja napautat kevyesti massa (ei kumi) -vasaralla ja se on siinä.
 
Jos kielet katkeilevat tai eivät pysy koloissaan niin taidat hakata kieliä tarpeettoman kovakouraisesti.

Mulla on tuossa kohta 16-vuotiaassa LP:ssä tallapalat myös ihan iskussansa. Sen sijaan nauhat eivät enää ole niin iskussa. R:stä pitäisi myös nauhat hiljalleen taas hiotuttaa.
Tekisi mieli joskus testata ruostumattomasta teräksestä tehtyjä nauhoja. Josko kestäisivät pidempään.
 
Mullon 46 vuotiaassa kipsanissa orkkisnauhatkin. Alkaa nuolla otelautaa, mut vielä rokkaa. Nytkin se on YUP:n levytyssessiossa lainassa. On niin kuumaa kamaa...

Vähän niin kuin Neil Youngin Blackie. Siihen kun laitettiin uudet nauhat, niin Mr. Young välittömästi hiotutti ne, koska ei tykännyt ehjien nauhojen tatsista :)

"Tietenkin jos Jose Garcialla on takanaan Tequilanmakuinen ilta, niin voihan nuo olla pikkuisen pielessä (en ole itse vielä moista tavannut G-kitaroissa),"
 
Kyllä se Jose silloin tällöin paukuttelee vähän miten sattuu. Mulla ainakin oli kolmesta kielestä ura noin 1,5 - 2 mm sivussa palan keskilinjalta, että vähän ihmetyttää. Mutta kuten sanottu, niin helppohan ne uudet urat on lyödä, kun tietää, että se on niin helppo tehdä.

Vähän niin kuin Neil Youngin Blackie. Siihen kun laitettiin uudet nauhat, niin Mr. Young välittömästi hiotutti ne, koska ei tykännyt ehjien nauhojen tatsista :)
 
OT: Tästä luin sellaisen version että kun Blackien nauhat oli täysin finito, niin kitarahuoltaja vaihtoi uudet. Niilo kimpaantui että "nyt ootte pilanneet mun kitaran, vanhat nauhat takaisin!". Tietenkään vanhoja nauhoja ei voinut enää käyttää, kun olivat olleet käytännössä poikki kuluneet ja irrottaessa viimeistään menneet muruiksi. Uudet nauhat teknikko sitten "salaa" hioi ankarasti kuopalle ja Niilo oli että "ok, taas on Blackie iskussa."
 
Tuosta tallapalojen pehmeydestä... En ymmärrä mikä siinä on ongelmana ja mitä ihmettä alkuperäinen kirjoittaja tarkoittaa tallapalan kulumisella.
 
Itse ainakin ymmärsin oikein hyvin, koska sama "ongelma" omassa. Eihän tuo tietystikään ole mikään iso probleema, mutta ihan hyvää infoa on tullut tässä ketjussa, joten ei mitenkään turha kysymys,
 
Tallapalat tehdään tarkoituksella pehmeähköstä metallista, koska urat todellakin napautetaan tuotantolinjan loppupäässä vasaralla.
 
Aika outo syy käyttää pehmeää metallia. Tietysti helpottaa tuota työvaihetta, mutta miten sitten jatkossa toimii ja onko varmasti soinnin kannalta paras ratkaisu?
 
Tietenkin jos Jose Garcialla on takanaan Tequilanmakuinen ilta, niin voihan nuo olla pikkuisen pielessä (en ole itse vielä moista tavannut G-kitaroissa), niin senkun pistät sen kielen kohdalleen ja napautat kevyesti massa (ei kumi) -vasaralla ja se on siinä.
 
Tässä ketjussakin on muutama joilla on tuollainen Gibson nokan alla. Kuten sanoin että iso ongelma tuo ei ole, mutta yhtä helppo olisi tehtaalla kopauttaa suoraan kuin jättää uudelleen viilaus ja "kopauttaminen" asiakkaan tehtäväksi.

Jos kielet katkeilevat tai eivät pysy koloissaan niin taidat hakata kieliä tarpeettoman kovakouraisesti.
 
Mulla ei ole yhtään kieltä tuon takia mennyt poikki, mutta nuo "kolot" ovat tosiaan vinossa ja todella matalat alunperin, ei siinä kovin ankaraa bendaamista ylänauhoilta tarvita että kieli lipsahtaa viereen kuluneeseen "koloon". Itse tulee hiplailtua kitaraa turhankin sisäsiististi, enemmän pitäisi saada tuulimyllyjä kehiin;)

Voip hyviinnii olla noin. Joskus vuonna miekka ja kilpi tuon tarinan luin, ja sama pää kun on kesät talvet, niin... :)

Mulla ainakin oli kolmesta kielestä ura noin 1,5 - 2 mm sivussa palan keskilinjalta
 
Täällä tuntuu nyt olevan hieman erilaisia käsityksiä siitä missä kohdassa kielen tulisi olla tallapalassa. Kielen paikalleen kohdistamisessahan tulee ottaa huomioon myös kielen etäisyys kaulan reunasta, kielten keskinäinen etäisyys toisistaan eikä pelkästään kielen kulku tallapalojen yli. Ja koska mikrofonien napapalat ovat yleensä sekä talla-, että kaulamikissä samoissa kohdissa, kieliä ei pysty saamaan kulkemaan kaikkien näidenkään palojen keskeltä, mikä olisi tietenkin suotavaa.
 
Kieliuran ei siis ole tarkoitus olla keskellä tallapalaa, vaan parhaassa mahdollisessa kompromissipaikassa. Muutenhan ne olisivat jo valussa mukana, kuten monissa Epiphoneissa olen nähnyt olevan.
 
...saikohan tuosta mitään selvää :-)

...saikohan tuosta mitään selvää :-)
 
Sai, eikä se kielten etäisyys otelaudan reunastakaan ole mikään vakio. Osa pelimanneista soittaa sellaisella tyylillä että E kieli tykkää luiskahtaa nauhan reunan yli jolloin etäisyyttä reunasta pitäisi olla enemmän. Osa haluaa E kielten olevan mahdollisimman lähellä reunaa, leviästi.

Tarkistin juuri Expoleristani ja kun ylä-E-kieli on tekemässäni urassa (joka on keskellä palaa) niin se menee keskemmältä mikkien napojen ylitse. Löysäsin kieltä ja asetin alkuperäiseen uraan. Nyt kieli seuraisi paremmin kaulan reunaa. Samoin kielten keskinäiset etäisyydet saattoivat olla alkuperäisisss urissa paremmin. Nyt Niisä on tosiaan eroavaisuuksia.
 
Ehkä se Jose tiesi sittenkin mihin lyödä? No ei tämä asia minua vaivaa muuta kuin teoreettisella tasolla.

Kieliuran ei siis ole tarkoitus olla keskellä tallapalaa, vaan parhaassa mahdollisessa kompromissipaikassa. Muutenhan ne olisivat jo valussa mukana, kuten monissa Epiphoneissa olen nähnyt olevan.
 
...saikohan tuosta mitään selvää :-)
 
Hyvin sai selvän. Mulla oli vain niin että lyödyt urat olivat kerta kaikkiaan väärässä kohdassa. Kielet eivät menneet kaulan suhteessa keskellä, eivät mikkien suhteen ja vielä tallapalan kohdallakin oli sivuttain kinkki. Kuitenkin kun kielen siirtää kaulan ja mikkien napapalojen suhteen keskelle, niin myös tallan yli kulkevat suoraan ja asettuvat melkein palojen keskelle, ei tietystikään aivan tarkkaan, mutta sehän tosiaan ei ole mikään tarkoituskaan.
 
Tämä on kohta tikusta asiaa, eikä varsinainen ogelma ole iso tai vaikeasti korjattava, mutta tallapalat ovat kokoonsa ja hintaansa nähden aika olennainen osa kitaraa.

Tämä on kohta tikusta asiaa, eikä varsinainen ogelma ole iso tai vaikeasti korjattava, mutta tallapalat ovat kokoonsa ja hintaansa nähden aika olennainen osa kitaraa.
 
Minusta tämä on huomattavasti hyödyllisempää keskustelua kuin "mikä näistä kitaroista olisi minulle paras" tai "hakkaako X pesiessään Y:n" threadit. Kuten totesit, talla, sen säädöt ja niiden merkitys on erittäin oleellinen kitaran soitetavuudelle ja soinnille.

Minusta tämä on huomattavasti hyödyllisempää keskustelua kuin "mikä näistä kitaroista olisi minulle paras" tai "hakkaako X pesiessään Y:n" threadit. Kuten totesit, talla, sen säädöt ja niiden merkitys on erittäin oleellinen kitaran soitetavuudelle ja soinnille.
 
Jep, ja siinäkin mielessä mielenkiintoista juttua ettei näiden kanssa kokeillessa pala isoa tukkua euroja, mutta silti vaikus voi olla kuten sanoit oleellinen.
 
Itse huomasin aikaisemmin tom:in kanssa värkkäillessä, että yllättävän iso vaikutus soittotatsiin on jopa sillä missä kulmassa kielet tallan jälkeen laskeutuvat stopbariin. Itsellä paras vaihtoehto oli ettei, vaikka tykkään aika jämäkästä tuntumasta, stopbar ole aivan kannessa kiinni. Silloin omassa kitarassa tallan ollessa optimikorkeudella kielet eivät kosketa tallan takareunaan. Stopbarin ja kannen väliin laitoin sopivat prikat joita vasten sen kiristin, ei ainakaan haitannut sointia.
 
Laitan tänne infoa, kun olen saanut siistittyä ja uritettua uudelleen Gibsonin tallapalat ja vähän soiteltua, onko kuluminen oikea ongelma.

Mun Gibsonissa ne onnettoman pienet urat ei pitänyt kieliä paikallaan, alkoi tulla lisää uria siihen alkuperäisen viereen. Ratkaisin asian viilaamalla uudet reippaasti syvemmät kolot. Toimii.
 
Ibanezin SZ:aan voisin Graphtechia harkita, kun se talla kuluneena katkoo kieliä, eikä viilaaminen auta kuin vähän aikaa. Harmi vaan, kun noin epästandardiin tallaan ei löydy Graphtechia, eikä Gibson-talla sovi. Jos jollakulla on tietoa sopivista vaihtotalloista, otan tiedon kiitollisena vastaan.
 
Talla on siis tämmöinen: http://koti.mbnet.fi/anjala/Kuvat/sz1220_talla.jpg
 
Mittaa ne ankkuriruuvien etäisyydet sekä koot ja sitten vaan vertailemaan Tunematicceja.
 
Millbrookilla ihan hyvät sivut , sieltä gotohin tallain itelle hain ,olikohan n.30€.

Pitääkin katsoa noita tallapaloja kun pääsen kotiin. En ole tuota kitaraa saanut laitettua vielä täysiin säätöihin kun näyttää soivan nytkin ihan hyvin.
 
Nyt on tallapalat katsottu ja noita ei ole kyllä lyöty millään nuijalla kielien kanssa. Tai sitten on ollut sileät kielet ja kaikki lyöty saman paksuisen kielen kanssa. Kaikissa tallapaloissa on siis saman kokoinen saman syvyinen pyöreä kuoppa keskellä tallapalaa. Eli tässä on kuusi identtistä tallapalaa. Urat eivät ole kovin syvät, mutta kuitenkin sellaiset ettei noista saa vireessä olevia kieliä pois ilman väkivaltaa ja kielen pois päin kiskomista.
 
Tokain Tune-O-Matic tallassa tallapalat ovat huomattavasti syvemmät ja enemmän V-malliset. Kummassakin näyttäisi kuitenkin olevan sellaiset tallapalat joissa urat on tehty jo tallatehtaalla eikä suinkaan kokoonpanovaiheessa pajavasaralla.

Vähän niin kuin Neil Youngin Blackie. Siihen kun laitettiin uudet nauhat, niin Mr. Young välittömästi hiotutti ne, koska ei tykännyt ehjien nauhojen tatsista :)
 
Eikös Neil Youngilla ole Old Black ja jollain pirun Claptonilla Blackie?

Sai, eikä se kielten etäisyys otelaudan reunastakaan ole mikään vakio. Osa pelimanneista soittaa sellaisella tyylillä että E kieli tykkää luiskahtaa nauhan reunan yli jolloin etäisyyttä reunasta pitäisi olla enemmän. Osa haluaa E kielten olevan mahdollisimman lähellä reunaa, leviästi.
 
Hyvä pointti. Jos aikoo tuolla vasaramenetelmällä tehdä urat niin kannattaa tosiaan mallailla kaikki kielet ensin kohdalleen.

Älkää hyvät ihmiset menkö lyömään kitaraa vasaralla!!
 
mielummin mallaa kieli kohdalleen ja laita kielen molemmille puolille teippiä, ota pala irti, aseta se ruuvipenkkiin. Ja käytä neulaviilaa. Tai sit laita vanha kielen pätkä päälle, ja paukuta lekalla, viimeistele. Pysyy ruuvit ja ankkurit ehjinä. Laita pala paikoilleen ja Hard Rock Hallelu'uya!
 
Mun mielestä on tärkeempää oikea jako kuin se, että kieli kulkee mikin yli optimaalisesti. Oon muutaman satulan viilannu ja joku niist onnistu, ei kaikki.
 
Ja pahus, mun SGssä taitaa satula olla MUOVIA ja se vaikuttaa saundiin aika paljon.
Tosin soi kyllä aika mahtasti kuivana, ilman sähköö.
 
Ja kun mahogi rungon jätää lakkaamatta, jää puun syyt auki, se parantaa soivuutta.
Väitti joku, joka ties vaikka mitä :D

Älkää hyvät ihmiset menkö lyömään kitaraa vasaralla!!
 
Ja höpöhöpö! Ensinnäkin, kyseessä on pieni napautus: massan hitaus hoitaa homman eikä lyönnin pituus. Järkeä tässäkin on tietenkin käytettävä. Ja jos katsot miten TOM on rakennettu niin ymmärrät varmasti ettei sille tapahdu mitään vaikka operaatioon käytetään sitä vasaraa. Kuten sanottu: näin se tehdään alunperinkin. Ja näin teen itsekin, eikä mitään ole vielä mennyt rikki. Ja vielä jos nyt ameriikanmalliin alleviivaan ja oletan ettet ole lukenut edellisiä viestejä, niin se tallamateriaali Gibsonin tuotteissa on todellakin aivan tarkoituksella pehmeää.
 
Oon muutaman satulan viilannu ja joku niist onnistu, ei kaikki.
 
I rest my case...