Kitarat: kitarakamat ›

Minä suosittelisin kyllä tuota Gibsonin tapaa. Hommasin yhdessä vaiheessa LP-kopsuuni uuden Gotohin tallan, koska vanha oli pahasti kulunut ja siitä oli C-klipsuja hajonnut eli tallapalat olivat kiinni vain vanhoilla taivutetuilla kitarankielen pätkillä. Uudessa tallassa ei ollut valmiina uria, joten tein sellaiset vanhoilla kielillä. Uusia ei tosiaan kannata käyttää, pilalle menevät. Suosittelen tuota metodia sen takia, että sillä saadaan nimenomaan tarkasti oikeaan kohtaan se ura. Toisekseen sen uran ei tarvitse olla kovin kummoinen, kunhan kieli ei pääse sivusuunnassa liikkumaan.
 
Kiitti hyvästä vinkistä. Taidan aluksi hioa tallapalat sileiksi, ja sitten kun tulee kielten vaihdon aika niin kopauttaa ennen vaihtoa nykyisillä kielillä nuo urat. Vaihdoin juuri pe-iltana uuden kielisetin, joten ei viitsi sitä tuohon operaatioon heti tärvellä. Kannattako uraa hioa mitenkään lyömisen jälkeen, vaikka erittäin hienolla teräs- tai nailonvillalla tms. (tuo nailonvilla on ainakin nauhoille hyvä kiillotusväline)? Luulisi ainakin punotuilla kielillä tulevan "jarrua" uraan. Menee ehkä turhan tarkaksi, mutta kaikki tieto pikku jutuistakin kiinnostaa.
 
Siinä on vaan käsittääkseni ohuempi pinta ja sitä ei ole kiillotettu. Itse en tuosta fadedista hirveästi tykkää.
 
Itse tykkään tuon ohuen viimeistelyn näöstä tämmöisessä muutenkin simppelissä kitarassa, nahkea tuntuma ei ehkä sitten ole niin hyvä juttu. Onneksi kaula kiillottuu käytössä muutamassa viikossa. Bodynkin kiillottamiseen on kait hyviä keinoja, mutta vaatisi kielten ja osien irroittamista, jotta saisi tehtyä tasaisesti. Antaa tuonkin kiillottua käytössä. Niitä tekemällä tehtyjä hankausjälkiä ei tosiaan onneksi ole, saa tulla vähitellen ihan oikeasti ja ankarasti soittamalla.

Kannattako uraa hioa mitenkään lyömisen jälkeen, vaikka erittäin hienolla teräs- tai nailonvillalla tms.
 
Itse olen hionut, tai paremminkin kiillottanut noita tallapalojen uria/reunoja kakstonnisella hiomapaprulla. Paperista taittelen kuhunkin uraan sopivan työvälineen. Viilat tuppaavat syömään liikaa matskua jolloin tallan radiuskin voi muuttua. Tuolla tavalla se tallapala pysyy lyönnissä vuosia. '72 LP:ssäni on vieläkin alkuperäinen talla/palat vaikka jo kolmannet nauhat menossa.

Mulla on Explorer Studiossa myös tallapalojen urat lyöty jopa millitolkulla sivuun palan keskilinjalta. Täyty tehdä uudet urat keskemmääle pariin kieleen. Ihmetyttää vähän moinen huolimattomuus. Mm. jakin ja mikkiswitchin mutterit oli jätetty paitsi kiristämättä niin ei edes ruuvattu kuin vähän kierteen huulille. On tainnut loppukokoajalla olla kiire viikonlopun viettoon tms.
 
No mitäs näistä, pikkujuttuja... Kitara on kuitenkin ollut olennaisemmilta osin loistava varsinkin hintaansa nähden (uutena alle 800 euroa).

Ihan paskoja ne on, tosin samoja löytyy esim. Tokai- ESP- ja Jackson- kitaroista yllättävästi. Toisaalta niissä muissa ei ole mitään ongelmaa, koska ovat MNet-hyväksyttyjä merkkejä, ja useimpien suosiossa...
 
Näin off-topicina. Miten sie, Fox, aina otat nää gibson-jutut niin henkilökohtasesti? :D Kai sitä nyt saa sanoa merkistä ku merkistä, jos jonkun epäkohdan huomaa. Yleistämään ei kuitenkaan pidä ryhtyä.

Oletko sattunut pistämään merkille jotta mitä merkkiä täällä aina dissataan(tai lähes aina)?
 
ESP:tä, Tokaita, LTD:tä, Gibsonia, Harley Bentonia, Behringeriä ja Williamsia ainakin. Vahvaripuolella Line6 saa kuulla kunniansa, mikeistä EMG on virallisesti paskaa.
 
Että ei kannattaisi heittäytyä uhriksi niin kauan kun itsekin tietää että ei mikään osapuoli ei ole missään nimessä täysin syyntakeeton paskanheittoon.
 
EDIT: ja tällä viittaan yleiseen menoon täällä, tässä ketjussahan ei ole muuta kuin yksi avautuminen ja senkään syntyperissä ei ole oikein mitään logiikkaa.

Oletko sattunut pistämään merkille jotta mitä merkkiä täällä aina dissataan(tai lähes aina)? Vaikka muissa merkeissä on yhtälailla fiboja kyllä.
Mutta jos ei tästä sen enempää.
 
Ei ainakaan tässä ketjussa ole ollut mitään dissaamista. Usein se että Gibsonien pienehköistä vioista tai puutteista on puhetta, johtuu siitä että ko. legendaa kohtaan on enemmän odotuksia kuin jotain "tusinamerkkiä" kohtaan. Ainakin omalla kohdalla tuntuu että ei riitä että esim. Gibson on yhtä hyvä kuin vastaavan hintainen tai halvempi kopio, vaan siltä odottaa ainakin hieman parampaa. Omasta mielestä on vain hyvä että näitä pieniäkin ongelmia tuodaan (asiallisesti) esille, sama koskee tietysti kaikkia merkkejä.
 
Mulla on tuossa kohta 16-vuotiaassa LP:ssä tallapalat myös ihan iskussansa. Sen sijaan nauhat eivät enää ole niin iskussa. R:stä pitäisi myös nauhat hiljalleen taas hiotuttaa.
 
Kertooko tuo sitten siitä että 16-vuotta sitten käytettiin lujempaa ainetta? Omalla kohdalla ainakin on fakta, että muutamassa kuukaudessa on tullut ihan uudet urat, vinnon lyötyjen viereen. Ei iso ongelma, ja tässä ketjussa annettujen vinkkien avulla hoituu.

Ei ainakaan tässä ketjussa ole ollut mitään dissaamista. Usein se että Gibsonien pienehköistä vioista tai puutteista on puhetta, johtuu siitä että ko. legendaa kohtaan on enemmän odotuksia kuin jotain "tusinamerkkiä" kohtaan. Ainakin omalla kohdalla tuntuu että ei riitä että esim. Gibson on yhtä hyvä kuin vastaavan hintainen tai halvempi kopio, vaan siltä odottaa ainakin hieman parampaa. Omasta mielestä on vain hyvä että näitä pieniäkin ongelmia tuodaan (asiallisesti) esille, sama koskee tietysti kaikkia merkkejä.
 
Juu ei välttämättä tässä, tarkoitinkin noin yleisesti. Ja se tapa on kovinkin usein se "tää 460 rahan merkki X on parempi kuin vähintään 10 000 rahan CS G, parempi viimeistely ja kuulostaa enemmän Les Paulilta kuin G" noin niinkun suht rankasti kärjistettynä ;-)
 
Noin ylipäätänsäkään mä en oo oikeen ymmärtänyt noita vertauksia ikinä. Mutta ei kai mun ole tarviskaan. Hyvä jos muut hiffaa.
 
Asiallinen keskustelu on aina jees - ehdottomasti.
 
Kertooko tuo sitten siitä että 16-vuotta sitten käytettiin lujempaa ainetta? Omalla kohdalla ainakin on fakta, että muutamassa kuukaudessa on tullut ihan uudet urat, vinnon lyötyjen viereen. Ei iso ongelma, ja tässä ketjussa annettujen vinkkien avulla hoituu.
 
En tiiä. En tiiä minkämoista aikaa 90-luvun alku oli G:lle. Itsellä on ainakin itselleni sopiva yksilö jossa homma pelaa. En mä moista muuten olisi hommannutkaan.

Jaahas, kovasti ihmettelen paria seikkaa.
 
Mitä ihmettä olette ostanut jos tallapalojen urat on väärässä paikassa?
Jos kielet ei pysy urissa,oliskohan soittotekniikassa jokin vinossa, eh?
Ehkä vähän ohuempi plektra vois olla paikallaan, tai laske se taaempi talla niin alas kun voit, ilman että alkaa kielet mennä poikki. Ne voi osua siihen eturautaan.
 
Ennen pidin Gibsonia aivan turhana..
Ostin itse joulukuussa 2007 vahingossa Gibson SG worn cherryn uutena F-Musiikista. Sarjanumeron mukaan valmistunut pajalta 2005 kesäkuussa.
G yllätti, kaulan muotoilu, nauhat ja saundi. Hyvää halvalla, ei parasta.
 
Mun SGssä ei ole tallapalojenuria lyöty yhtään millään. Ei varmasti. (Olen sen verran vaihdellu ja hionu nauhoja, muuttanu ankkureiden paikkoja ja muuta sellasta.) Urat ovat aivan keskellä ja saman kokoiset. Mikä vähän ihmetyttää, koska punotut kielet näyttävät olevan ahtaasti urissaan, johtuen tallan vinoudesta.
Vähän tekis mieli avartaa niitä, vaan enpä taida jaksaa.
 
Mut ehkä tää on syy miksi ne myy uusia halvalla,laatu ei näissä ole tasaista.

Ennen hehkutin tokaita,hyvä se on vieläkin, 500 en epiphonesta maksa ikinä!
 
Mut.
 
Gibsonissa näyttäs olevan luonetta, kaikis ei oo.
En tosin muita Gbsoneita oo ees kokeillu.

Jaahas, kovasti ihmettelen paria seikkaa.
 
Mitä ihmettä olette ostanut jos tallapalojen urat on väärässä paikassa?
 
Tyhmä kun olen, niin tilasin;) Hintaeroa kotimaan kauppoihin oli n. 400-500e, joten muutaman euron (tai ilmainen) tallapalaremontti ei sinänsä harmita. Urat ainakin omassa ovan niin matalat, että itse luulin niitä vain kulumiksi, ennen tuota edellisellä sivulla ollutta selvitystä. Kulumaa on tullut sitten siihen palan keskelle, jossa kielet ovat itsellä olleet.
 
Jos kielet ei pysy urissa,oliskohan soittotekniikassa jokin vinossa, eh?
 
Ei, soittotekniikka on täydellinen.
 
Ehkä vähän ohuempi plektra vois olla paikallaan, tai laske se taaempi talla niin alas kun voit, ilman että alkaa kielet mennä poikki. Ne voi osua siihen eturautaan.
 
Tuo on myös soittotatsiin vaikuttava seikka. Itsellä tallan ja stopbarin välinen suhde on silloin sopiva, kun e ja E ovat juuri ja juuri irti tallan takareunasta.
 
Mut ehkä tää on syy miksi ne myy uusia halvalla,laatu ei näissä ole tasaista.
 
Viimeistelyvaihe on ehkä tosiaan tehty hieman kiireisesti? Tarkastuskorttiin oli kyllä merkitty kaikki kohdat ok(!?).

Tarkastus kortista puuttuu.
Pre-Packchcklst
Sides
Bridge/saddles
Cleaning
 
ja Final chcklst
kaikki kohdat.
 
Ton puhdistus osaston ja sides kyl huomaa, kaulassa oli tosi paksu vaha, kesti kauan et siit tuli hyvä, nyt se kiiltää ja liukuu, on hyvä kädelle.
Ja nauhojen päät on kaulan alapuolelta ihan vähän pullahtanu, ei niin et haittaa, mut huomattavissa.

Viimeistelyvaihe on ehkä tosiaan tehty hieman kiireisesti? Tarkastuskorttiin oli kyllä merkitty kaikki kohdat ok(!?).
 
Mun mielestä... ja kokemuksesta koko G:n tuotanto politiikka nojaa tavallaan tuohon.
Käsityön maku, haju ja tuntu. Ihan selkeästi varsinkin noi halvemmat Gibsonit jätetään sellaisiksi että ostaja ne mieleisekseen säätää. (Jätetään lähes säätämättä) Monia on makuja siittä mikä kielisetti on se "paras", kuinka lähellä E kielet ovat otelaudan reunaa, mikä on optimaalinen kielten korkeus......
 
Kumpi sitten on tärkeämpää: Kitara on keskimääräisesti hyvä "tehdas asetuksilla", vai kitarasta saa haluamansa omiin tarpeisiin säätämällä?
 
En yhtään ihmettele jos joku on aivan ihmeissään miten kaupan hyllyssä oleva kipsoni tuntuu käteen huonolta, se odottaa osaava säätäjää juuri sinun tarpeisiisi;) Valitettavasti sitä ei vaan enään kaikista kaupoista löydy.

Ehkä vähän offtopiccia:
Mites näette tuon kitaran soinnin tuon tallan kannalta.....
sillä tuohan on yksi niistä kahdesta kohdasta, joka määrittelee tuon kielen äänen mikä, menee runkoon ja jonka mikki vahvistaa........
Pehmeämpi joka resonoi.....pehmeämmin, vai kovaksi tehty rauta/muu teräs, joka on sitten kirkkaampaa......resonointimielessä.

Mun mielestä... ja kokemuksesta koko G:n tuotanto politiikka nojaa tavallaan tuohon.
Käsityön maku, haju ja tuntu. Ihan selkeästi varsinkin noi halvemmat Gibsonit jätetään sellaisiksi että ostaja ne mieleisekseen säätää. (Jätetään lähes säätämättä) Monia on makuja siittä mikä kielisetti on se "paras", kuinka lähellä E kielet ovat otelaudan reunaa, mikä on optimaalinen kielten korkeus......
 
Itse en ainakaan odota että tehtaalla osaisivat arvata juuri minun mieltymykset. Yleensä tykkäänkin muutaman viikon hakea uudelle kitaralle ja omalle soittotatsille sopivia kaulan, tallan, mikkien säätöjä, yleensä tulee aluksi ruuvailtua ihan kokeilumielessäkin ennen kuin löytyvät ne optimit. Tässä on kait ollut kyseessä enemmänkin sellaiset viimeistelyjutut, jotka eivät ole henk.koht. juttuja, vaan ihan perusasioita, kuten nyt se että satulan urat ovat tehty niin että kielet ovat keskellä kaulaa/mikkejä?
 
Kumpi sitten on tärkeämpää: Kitara on keskimääräisesti hyvä "tehdas asetuksilla", vai kitarasta saa haluamansa omiin tarpeisiin säätämällä?
 
Tietysti se että kitara on kohtuu perussäädöissä, mutta että satulassa on esim. varaa ottaa tarvittaessa pois yms. Kyllähän esim. tuossa omassa on siinä mielessä kaikki kunnossa, että kaula reagoi loogisesti raudan kääntämiseen, ja tallan säädöt pelaavat kuten pitää. Ainoat miinukset ovat siis nuo tallapalat (pehmeät, ja valmiit urat vinossa), muovisatula (tosin ei aivan sitä pehmeintä) ja nauhojen päät (Suomen talvi osin syynä). P-90 -mikkien keikkuminen taitaa olla enemmänkin asiaan kuuluvaa, kuin mikään vika?
 
Oliskos jossain muuten noiden soapbarien kiinnitysperiaatteesta kuvaa, kun en ole sellaisia koskaan käyttänyt irti tai asentanut? Ainoa p-90 jonka olen laittanut paikoilleen on humpparin mallinen.
 
....
 
Ehkä vähän offtopiccia:
Mites näette tuon kitaran soinnin tuon tallan kannalta.....
sillä tuohan on yksi niistä kahdesta kohdasta, joka määrittelee tuon kielen äänen mikä, menee runkoon ja jonka mikki vahvistaa........
Pehmeämpi joka resonoi.....pehmeämmin, vai kovaksi tehty rauta/muu teräs, joka on sitten kirkkaampaa......resonointimielessä.
 
Itse ajattelen tuon niin että mitä paremmin resonoiva talla (kiinteää ja tukevaa metallia, mutta ei liian painava) sen paremmin kielten värähtely siirtyy bodyyn. Slloin käsittääkseni hyvä body pääsee oikeuksiinsa ja sen puiden soundi kuuluu mahdollisimman hyvin. "Pehmeä" tai muuten löysä talla demppaa värähtelyn ja hyvätkään puut eivät resonoi kunnolla kun kielten liike ei välity kunnolla tallan kautta.
 
Itse sain parannettua huomattavasti (siis ihan oikeasti) halvan J&D "335":n sustainia ja sointia laittamalla laakeat prikat tallan ankkuritappien kauluksen ja kannen väliin. Tein saman myös kokeilumielessä tuohon faded LP:hen, mutta siinä ero ei ollut niin selvä, joskin ainakin akustinen sointi hieman parani (oli jo ennestään kiitettävä), Luulen että "335":n painavampi body vaati enemmän potkua tallan kautta, kun taas LP DC:n ohut mahonki body reagoi herkemmin. Toisekseen J&D:n talla saattaa olla itsessään pehmeämpää metallia ja Gibsonin talla taas ei tarvitse moista apua?

Oman SG Fadedin ostin Kitarapajasta. Täytynee soittaa sinne ja ystävällisesti toivoa pientä säätöä kaupan päälle. Satula, talla, action. Eiköhän tuosta vielä kunnon peli tule. Sointi on ainakin toivomani mukainen, hyvin Who-pörisee yhdistelmällä Fender Twin Reverb - Tubescreamer.
 
Ongelmat voivat muuten johtua myös siitä, että heitin heti kättelyssä lankkuun 12-52 setin (tosin vaihdoin punotun G:n .18 punomattomaan), satula on voinut järkyttyä moisesta.

Voipi hyvinnii olla. Giban satulat on viilattu .10 -setille, niin ne paksummat voivat vähän kinnata. Itsekin tosin heitin .11 - .54 -setin Les Pauliin, eikä ole ongelmia ollut.

Pahoittelen jos luin ketjua huolimattomasti, mutta mistä tämmöinen urbaanilegendalta kuulostava tieto kielten vasarointimenetelmästä on peräisin?

Mun Gibsonissa ne onnettoman pienet urat ei pitänyt kieliä paikallaan, alkoi tulla lisää uria siihen alkuperäisen viereen. Ratkaisin asian viilaamalla uudet reippaasti syvemmät kolot. Toimii.
 
Ibanezin SZ:aan voisin Graphtechia harkita, kun se talla kuluneena katkoo kieliä, eikä viilaaminen auta kuin vähän aikaa. Harmi vaan, kun noin epästandardiin tallaan ei löydy Graphtechia, eikä Gibson-talla sovi. Jos jollakulla on tietoa sopivista vaihtotalloista, otan tiedon kiitollisena vastaan.
 
Talla on siis tämmöinen: http://koti.mbnet.fi/anjala/Kuvat/sz1220_talla.jpg

Ostin itse joulukuussa 2007 vahingossa Gibson SG worn cherryn uutena F-Musiikista.
 
Heh. Kohtalotoveri. Tosin ei lähtenyt mukaan F-musiikista eikä taida olla ihan sama kitarakaan, mutta muistaakseni jolukuussa kuitenkin ja vahingossa. Enpä olisi kyllä Gibsonia tahallaan ostanutkaan.
 
Pitääkin katsoa noita tallapaloja kun pääsen kotiin. En ole tuota kitaraa saanut laitettua vielä täysiin säätöihin kun näyttää soivan nytkin ihan hyvin. Ilman sähköjä soi niin hienosti että melkeinpä olen soitellut tätä enemmän ilman sähköjä kuin sähköillä. Ei noita muita omia kitaroita viitsi huvikseen ilman sähköjä soitella.