Kitarat: kitarakamat ›

Mitäs eroa näillä kahdella on?
http://www.thomann.de/fi/ramirez_anniversary.htm
http://www.thomann.de/fi/startone_cg_851_1_2.htm
 
Sama peli. Toinen vähän kalliimpi vain.
 
Ei voi auttaa jos ei noissa näe/kuule/tunne mitään eroa.
 
EDIT: Niin asiaan, itse en näe mitään järkeä maksaa yli tonnia kitarasta. Osaava soittaja saa satasen ritsalla samat soitettua kuin miljardin gipsonilla.
 
Tuossahan se on kiteytettynä, jos joku ei eroa kuule, näe, tunne eikä ymmärrä niin ei kai se ihme ole että muitten toiminta tuntuu epärationaaliselta.

Kaikki meistä ei osaa. Ja toi sun kukkakeppi kovin usein mielletään yli donan kepiksi.
 
Eri asia minkä hintainen kitara uutena on ja kuinka paljon siitä on maksettu. Kuten sanoin, yli tonnia ei kitarasta kannata maksaa. Jos alle tonnilla saa yli kahden tonnin kitaran niin eipä siinä mitään vikaa ole. Päin vastoin.
 
Itse maksoin jemistäni euroissa vajaa 700.

En kyllä omista.

Minun ymmärtääkseni nimeen omaan tuolla akustisten kitaroitten puolella on nimen oman kitaran nimellä ja merkillä hyvinkin suuri merkitys, mutta sähköskittojen puolella ei välttämättä merkki niinkään paljon ratkaise, jossakin halpamerkissä saattaa olla jokseenkin samat osat kuin 3000 euroa kalliimmassakin

Minun ymmärtääkseni nimeen omaan tuolla akustisten kitaroitten puolella on nimen oman kitaran nimellä ja merkillä hyvinkin suuri merkitys, mutta sähköskittojen puolella ei välttämättä merkki niinkään paljon ratkaise, jossakin halpamerkissä saattaa olla jokseenkin samat osat kuin 3000 euroa kalliimmassakin
 
No ei kyllä ole halparuiskussa samoja osia kuin kalliissa pelissä.
 
Eri asia minkä hintainen kitara uutena on ja kuinka paljon siitä on maksettu. Kuten sanoin, yli tonnia ei kitarasta kannata maksaa. Jos alle tonnilla saa yli kahden tonnin kitaran niin eipä siinä mitään vikaa ole. Päin vastoin.

Itse maksoin jemistäni euroissa vajaa 700.
 
Nyt päästäänkin siihen kysymykseen, että millä tavalla se kepin arvo katsotaan. Jos onnistuu löytämään vaarin ullakolta ikivanhan Gibsonin, minkä arvo on kymmeniä tuhansia, niin lasketaanko se halparitsaksi, jos vaari antaa sen ilmaiseksi? Vai onkohan kriteerinä tämmöisissä ennemminkin yleinen hintataso?

Mutta mun soitto ei kuulosta yhtään paremmalta kalliilla kuin halvalla kitaralla.
 
Tossa on se pointti.

EDIT: Niin asiaan, itse en näe mitään järkeä maksaa yli tonnia kitarasta. Osaava soittaja saa satasen ritsalla samat soitettua kuin miljardin gipsonilla.
 
Ei saa....
 
Se että pystyy unohtamaan soittaessa sen millä soittaa ja että pystyy keskittymään olennaiseen eli juuri siihen soittamiseen vaatii tiettyjä ominaisuuksia kitaralta joita ei ikävä kyllä löydy satasen ritsoista eikä aina niistä vähän kalliimmistakaan kepeistä.
Jos soittaessa pyörii mielessä että enpäs taida uskaltaa rajusti bendailla kun tää menee heti epävireeseen tai että onpas epämielyttävän tuntuinen ja huono soittoinen kaula yms. ovat varsin rajoittavia asioita soittamisen kannalta...ja jos sounditkin tulevat jostain muhjuisen kuuloisista mikeistä niin se ei taatusti nosta fiiliksiä soiton suhteen. Laadukkaat skebat tekevät soiton yksinkertaisesti helpommaksi kaikessa suhteessa mutta se ei tee välttämättä kenestäkään parempaa soittajaa.

Olen soitellut niin PRS:llä kuin halvalla Indonesialaisella Squierilla ja täytyy sanoa että toi Squier oli paljon makeempi soittaa.Tulee kalliilla kitaralla sellanen fiilis että kitara on parempi kuin soittaja,halvalla taas päinvastoin.Ja jotenkin sitä innostuu halvoilla kitaroilla enemmän.Tiedä sitten mistä johtuu.

Tossa on se pointti.
 
Mun mielestä harrastustoiminnassa on pointti se millä on mukava harrastaa ja mihin on varaa. Mun kitarat (5 kpl) ei maksa yhteensäkään 3000e, mutta ymmärrän hyvin jos jollekin se +3000e kitara on juuri se millä homma toimii. Ihme vääntämistä puolin ja toisin siitä saako joku toinen soittaa viiden tonnin kitaralla tai viiden sadan kitaralla.
 
Mulla on esim. auto joka maksoi 3000e ja jota en tosiasisassa välttämättä edes tarvitse, ja jonka jälleenmyyntiarvo on varmaan nyt 0e, silti kukaan ei ihmettele sen hommaamista. Jos taas laitan saman summan kitaraan, joka on varmasti hyvä ja josta saa myöhemmin melkein omansa takaisin, niin heti löytyy joku jonka mielestä 1000e maksimi mitä täysissä järjissä oleva voi kitaraan laittaa.

Tulee kalliilla kitaralla sellanen fiilis että kitara on parempi kuin soittaja,halvalla taas päinvastoin.Ja jotenkin sitä innostuu halvoilla kitaroilla enemmän.Tiedä sitten mistä johtuu.
 
Tämä on kyllä totta.

Mää oon kovasti eri mieltä näistä "yli xx€ kitaraa ei kannata ostaa"-kommenteista. Jollekin se "kannattaa" ja jollekin taas "eroa ei huomaa". Entisenä useamman PRS:än , G:n ja F:än omistajana ainakin mulle niissä oli sitä jotain, tosin mun soitto kulkee kyllä sillä kiinansquierillakin.
Miks jonkun pitäis olla ostamatta jos on mahiksia?? Voi tapahtua vaan suomessa, että jonkun harrastuksen suurin käyttäjäfoorumi yrittää tylyttää jengiä olemaan ostamatta kalliita harrastusvälineitä. Niin, no DDR:kin oli kyllä ennen olemassa..

Vituttaa nämä peniksen pidennysketjut taas. Koskas tietokonepalstalle tulee 3dmark -ketju?
 
EDIT: Niin asiaan, itse en näe mitään järkeä maksaa yli tonnia kitarasta. Osaava soittaja saa satasen ritsalla samat soitettua kuin miljardin gipsonilla.
 
Mä en nää mitään järkeä haaskata elämää kituuttamalla keskinkertaisilla kamoilla. Kerran sitä vaan eletään. Multa ei ole pois jos joku saa kiksinsä edukkaammista laitteista (itsekin pidän yli kaiken halvoista kamoista, esim Hiwatt Dr.103 hintaan 375e jaksaa ilostuttaa mua vuosienkin jälkeen), mutta vähän turha kuitenkaan kyseenalaistaa kalliiden laitteiden ostelua. Ei se keltään ole pois.

Miks jonkun pitäis olla ostamatta jos on mahiksia?? Voi tapahtua vaan suomessa, että jonkun harrastuksen suurin käyttäjäfoorumi yrittää tylyttää jengiä olemaan ostamatta kalliita harrastusvälineitä.
 
Word. Kateus nostaa rumaa päätään. Voin sanoa että mulla on aika paljon rahaa kiinni musalaitteissa, mutta rakastan näitä vehkeitä ja aion jatkossakin sijoittaa rahani asioihin joista saan suurta iloa. Ja jääpähän pojalle sitten asiallista tavaraa kun minusta aika jättää. Ei pitäisi olla keneltäkään pois.

Nuukuus on tyhmyyttä, oli sitten kyse kitaroista, tai mistä vaan.

..ja mihin helvattaan sitä pitäis sitten rahansa käyttää jos kerran jotain tiettyjä soittopelejä haluaa? Onko soittokamojen halpuus jokin itsetarkoitus, vai pitääkö kaiken muunkin olla samalla periaatteella ostettua?
 
Sitä rahaa nyt ei aina ole käyttää, vaikka halu olisikin kova. Mulla on ainakin muutaman vuoden ollut tässä tarkemmin selvittämättömistä seikoista johtuen pakolliset menot suuremmat kuin tulot, joten on pitänyt aika tarkkaan miettiä mihin rahansa laittaa. Silti on säästöistä riittänyt soittovehkeisiinkin. Tuntuu että täällä usein oletetaan että muiden elämäntilanne on sama kuin itsellä, ja vain tyhmyyttään tai saituuttaan ostetaan halpaa. Mieluummin pari halpaa ja kohtuu hyvää kitaraa, kuin ei kitaraa ollenkaan...vai?
 
Nuukuus on tyhmyyttä, oli sitten kyse kitaroista, tai mistä vaan.
 
No just... mulla ainakin tuolla periaatteella jäis ne vähätkin kitarat ostamatta.
 
Word. Kateus nostaa rumaa päätään. Voin sanoa että mulla on aika paljon rahaa kiinni musalaitteissa, mutta rakastan näitä vehkeitä ja aion jatkossakin sijoittaa rahani asioihin joista saan suurta iloa. Ei pitäisi olla keneltäkään pois.
 
Tiedä onko kateutta tai ihan vain perusnettiavautumista, täällähän pitää olla aina toista mieltä tai jopa kolmatta.
 
Toisasalta kyllä aika vahvana on myös merkkisoittimien omistajien keskuudessa halu "opastaa" halpiksilla ja kalliimmillakin "kopioilla" soittavia. Tuntuu että soittamisesta ei saisi eikä oikeasti voisi nauttia jos soitin ei ole ns. aito asia. Tämä tule esiin, jos ei suoraan sanottuna, niin usein vähintään rivien välistä. Itse olen tyytyväinen niin noihin omiin japanilaisiin kuin kuin taiwanilaisiin ja tuohon yhteen jenkkiin. Vahvari- ja soittotaitopuolella on sitten varmasti varaa parantaa.
 
Olen kyllä valmis maksamaan laadusta, jos varmasti tiedän mitä olen ostamassa, mutta toisaalta oman mielihyvänsä saa aikaan myös edullinen, mutta toimiva soitin (tai mikä tahansa vehje). Käyttöarvo on (toivottavasti) ainoa mikä itselle merkkaa ja ehkä hieman se jos on soittimeen voinut jättää oman kädenjälkensä, jonkun píenen parannuksen muodossa.
 
Hyvittavaa, joskin pitemmän päälle puuduttavaa, lukea aina uudelleen että minkälaisia pommeja halvat soittimet ovat, ja toisaalta kuinka paljon ilmaa on hieman kalliimpien hinnassa. Yleensä molemmissa tapauksissa yleistetään jonkun yksittäistapauksen perusteella tai vain halutaan tökkiä vastapuolta.
 
Itsellä se mitä olisin kitaraan valmis panostamaan on jossain 100e ja 3000e välissä, varsinkin yläpäässä pitäisi luotto omaan arvotelukykyyn olla kovempi kuin vielä nyt on. Edullisemmassa päässä osaan kyllä tunnistaa hintaluokassaan hyvän ja huonon, mutta kalliimmasta päästä on sen verran vähemmän kokemusta, että vaatii vielä kilometrejä alle ennen mahdollista isompaa investointia.

Mulla on esim. auto joka maksoi 3000e ja jota en tosiasisassa välttämättä edes tarvitse, ja jonka jälleenmyyntiarvo on varmaan nyt 0e, silti kukaan ei ihmettele sen hommaamista. Jos taas laitan saman summan kitaraan, joka on varmasti hyvä ja josta saa myöhemmin melkein omansa takaisin, niin heti löytyy joku jonka mielestä 1000e maksimi mitä täysissä järjissä oleva voi kitaraan laittaa.
 
Harvinaisen fiksu pointti. Suhteutapa autojen hinnat samoin kuin kitaroiden hinnat. 3000e autosta on kuin maksaisi 100e kitarasta.

Harvinaisen fiksu pointti. Suhteutapa autojen hinnat samoin kuin kitaroiden hinnat. 3000e autosta on kuin maksaisi 100e kitarasta.
 
Toisaalta autoon en laittaisi euroakaan enempää, mutta kitaraan sitten 100e ei ole mitään. Kitarat vähän kuin 'Zen ja moottoripyörän kunnossapito' -kirjan moottoripyörä, ne kestää ja niitä voi korjata, autot taas ovat ruostuvia, saastuttavia ja rumia menneen maailman vempeleitä;)

Toisaalta autoon en laittaisi euroakaan enempää, mutta kitaraan sitten 100e ei ole mitään.
 
Niin, mutta kyllä 250,000e bemarilla ajaa paremmin kuin 3000e corollalla. Eikös tästä nyt tässäkin keskustelussa ollut pointti?

Harvinaisen fiksu pointti. Suhteutapa autojen hinnat samoin kuin kitaroiden hinnat. 3000e autosta on kuin maksaisi 100e kitarasta.
 
Älä jauha paskaa. Noissa suhteutuksissa ei ole mitään tolkkua.