Kitarat: kitarakamat ›

Viime keikalla lähti taas potikannuppi irti, jostain syystä ne pysyy muuten ihan hienosti kiinni, mutta keikoilla joko meinaa lähteä irti tai irtoaa. Outoa.
 
Koita pudottaa miksauspöytä soittimen päälle, ei lähde sen jälkeen nupit irti. Mulla toimi.:)

Tiputin nokkahuiluni sohvalle, ei pysy enää vireessä.

Tiputin nokkahuiluni sohvalle, ei pysy enää vireessä.
 
Vai näin...:D Miten sitä ees viritetään?

Tiputin nokkahuiluni sohvalle, ei pysy enää vireessä.
 
Mitäs Turbo?

Kävin Harley Benton-bluesakustiseni kanssa uimassa, soi erittäin vireessä vielä sukellustenkin jälkeen koppa täynnä vettä. Muutama tunti session jälkeen moukaroin nousseet nauhat kivellä takaisin uriinsa.
 
Edelleen maailman paras akustinen, tehkääpä sama Martinilla.

Vuodenvaihteessa 2004 olimme toveriporukan kanssa Ukkohallassa mökkeilemässä. Olin viikkoa aiemmin ostanut paikalliselta kirpputorilta venäläisvalmisteisen akustisen kitaran (5€). Kielet olivat helvetin korkealla, rosoiset nauhat, puoliväliin ääniaukkoa ulottuva kaula oli kulmikas ja tukeva. Vireessä vehje ei pysynyt käytännössä minkään vertaa. Kauheassa humalassa saunoimme illalla kavereiden kanssa, ja päätimme ottaa kitaran kaveriksi saunaan. Löylyä heiteltiin epävireisen bluesin tahdissa, ja kitara täytettiin hihittäen vedellä. Siinä hetken rämpyteltyäni juoksin hetken mielijohteesta ulos perse paljaana ja mulkku heitellen kieppiä, ja räimin pakkasyössä soittimen tuhannen paskaksi mökin portaisiin. Illan mittaan polteltiin palasia sitten takassa. Kadutti jälkikäteen.

Straton bodyyn tuli löytyä tallan viereen hihnalukolla ihan kunnon rupi, lakka pois ja kaikki... Silloin vitutti, ei enää. Eikös soittimen kuulukin näyttää soitetulta, eikä koriste-esineeltä? :D

Nyt otti Baja hiukan lentoa. Imuroin hetki sitten intohimoisesti, ja siirsin telineissä istuvia kitaroita hiukan syrjään päästäkseni puhdistamaan seinänvieruksen. Käännyttyäni tarttui imurin letku yhteen telineeseen, ja Telecaster paiskautui möyryten ja karjahdellen sohvan taakse niin, että kipinät vaan sinkoilivat. Huutelin varalta sukupuolielimiä ja piruja kaveriksi tarkastellessani soitinta. Lavan lakkaukseen tuli pieni tummahko läikkä iskeytymisestä, ja sillä selvittiin. Jostakin viiden milijaardin Kipsonista olisi varmasti lentänyt koko lapa huit'vittuun, ja parin milijaardin mahonkirunko olisi löytynyt nurkasta kelvaten lähinnä takan sytykkeiksi. Onneksi on näitä kunnon vehkeitä nurkassa.

Niin, sama kuin alkaisi keikalla soittamaan hampailla ja kieli jäisi jumiin hampaiden väliin. Siinä bändi hiki hatussa vetää täytemusaa, kun lead-kitaristi ei saa revittyä kitaraa suusta..
 
Usko tai älä, niin tuotakin on tullut todistettua kännisen hc-miehen toimesta. Tosin biisi jatkui, kun muu ryhmä ei huomannut koko episodia. Yritti raukka leikkiä Henkkaa väärissä bileissä ja promilleissa musiikkityylistä puhumattakaan...:) Lopputuloksena auennut ien ja tod.näk. jumalaton hammassärky.

Usko tai älä, niin tuotakin on tullut todistettua kännisen hc-miehen toimesta. Tosin biisi jatkui, kun muu ryhmä ei huomannut koko episodia. Yritti raukka leikkiä Henkkaa väärissä bileissä ja promilleissa musiikkityylistä puhumattakaan...:) Lopputuloksena auennut ien ja tod.näk. jumalaton hammassärky.
 
En halua tietää millaiset hampaat sillä kaverilla oli muuten, kivat raot että menee kitarankieletkin läpi.

ainakin 10-52 käy hyvin hammaslankana:)

No joo, tossa pari viikkoa sitten oli kuuden vuoden jälkeen bändin
vika keikka, ja saatiin tietää, että kaikesta johtuen meille oli jäänyt soittoaikaa
n. vartti ennen pilkkua. Tunnekuohun vallassa ja muuten vaan vihaisena
hakkasin vähän kitaraa (ei siis soitettu punkkia), ja seuraavana päivänä
huomasin, että kas!, multahan on pudonnut mikkikehyksistä kaikki (!) paitsi
yksi kiinnitysruuvi. Sen lisäksi kaulamikin toinen puoli oli romahtanut sisään.
 
Soittelen usein kitaraani lusikalla. Kerran sain treeneissä kuningasidiksen, ja
sen enempää ajattelematta iskin lusikkaa kitaran bodyyn perkussiivisesti.
Ihmettelin vielä viisi minuuttia jälkeenpäinkin, että mitäs helvetin valkoista
tohon yläsarveen on roiskunut. Olihan se muutenkin kulunut maalipinta...
 
Tämä ei ollut oma, mutta em. bändin käytössä oli basso, jonka otelauta oli
haljennut keskeltä kahtia, ylhäältä alas. Se saatiin vireeseen kuitenkin.
Mitä lie tapahtunut, joku oli varmaan jättänyt sen lämpöpettria vasten nojaamaan?
 
Yksi urpo astui kerran treeniksellä meidän poissaollesamme viulun päälle.
Samainen urpo on rikkonut pelkästään väärinkäytöllä, siis ilman lekaa,
yhden WARP 7-vahvarin (ei omansa), joka on jo miehen teko, ja vanhasta vintage mikseristäkin on kanavia pimeänä, ilmeisesti samaisen hepun jäljiltä.
 
Jossakin vaiheessa katosi keikalta roudauksen yhteydessä kova kitaralaukku, jossa
oli oktaavin verran metallofonin irtokelloja. Siis oletan, että ei huomattu ottaa sitä mukaan. Miten v*tussa voi olla huomaamatta kovan kitaralaukun takahuoneessa?
 
Yhden Landolan olen lyönyt riidan päätteeksi seinään.
 
Yhden Samickin Geroge Lynch-mallin kohokuvioidun version olen jättänyt
"arvottomana" Espanjaan sieltä poismuuttaessani.
 
Molemmissa sähkökitaroissani on identtiset puuttuvat kohdat maalipinnassa, koska
molemmat ovat pudonneet täysin samalla tavalla maahan kitaralaukun/pussin hajotessa.
 
Kerran nostin kovaa laukkua metrossa lattialta, ja kahva jäi käteen, laukku ei.
 
Sattuu ja tapahtuu.

Treenikämpillä: Toisen orkesterin rumpali sotkeutuu itseenä ja tiputtaa 100-wattisen JMP Superbass -nupin 4 x 12 -kaapin päältä sitä vasten nojaavan Hagström IIN-kitarani päälle. Kiroilua ja mekastusta. Molemmat toimivat moitteettomasti ja kitarassa säilyi vire.
 
Keikalla helsingissä, jossain ihme bändikisassa: Toisen esiintyvän orkesterin kitaristi pyytää kitaristimme JCM 800 20th anniversary nuppia + 4 x 12 -yhdistelmää lainaksi. Antaa luvan. Kaverin piuha suoraan kaappin, hyvä soundi. Piuhan mitta noin 1,5 m. Kitaristi innostuu. Liikkuu edemmäs. Piuha kireänä. Perääntyy. Ajatuskuplissamme: "älä perkele". Innostuu. Etenee. Perääntyy. Innostuu sittenkin liikaa, nuppi maahan. Synkeitä ilmeitä, anteeksipyytelyä. Tarkistus, Marshall moitteettomassa kunnossa ja keikka jatkuu.
 
Keikalla Oulussa: Viimeisen biisin aika, loppurytinän viimeisen iskun näyttö. Hyppäänpä ilmaan ja alas polvilleen kuten asiaan kuuluu. Sormet puristavat barre-H:ta. Polvilleen ja lapa basarin jalkaan. Lapa irti. Sekunnin hämmentynyt ilme ("mitä teen?"). Ain niin, muista cool. Kitara rehvakkaasti kaarella lavalle ja poistuminen takahuoneeseen. Takahuoneessa: "Voissaatt..." No, kitara oli Danelectron uusiohalpis, joten kotivakuutukseen "siivousvahingoksi" ja uusi tilalle.

mitä nyt maali lohkeillut... no 5v pikkuveli oli käyny mun kitara paketista tullee vahvistimen takaa katkaseen johtoja saksilla.siinä sitte ihmettelin pari tuntia että miksei tästä kuuulu mitään.

mitä nyt maali lohkeillut... no 5v pikkuveli oli käyny mun kitara paketista tullee vahvistimen takaa katkaseen johtoja saksilla.siinä sitte ihmettelin pari tuntia että miksei tästä kuuulu mitään.
 
Onks pikkuveli viel hengis?

on.vahvistimesta oli johdot irti.

Les Pauleissa olen onnistunut telomaan kummastakin G-kielen virittimen, toisesta se meni lopullisesti mäsäksi ja piti vaihtaa koko setti, toisen kanssa selvittiin vääntymisellä. ToneProssit vaikuttaa vähän paremmilta kuin Schallerit.
 
Muita isompia disastereja ei ole muutaman hihnan irtoamisen lisäksi sattunut.

Jokunen vuosi sitten ostin Fender RocPro vahvistimen paikallisesta liikkeestä. Vein sen kotia ja soittelin vähän aikaa. Oli kesäkeli joten olin paljain jaloin, kävelin vahvistimen vierestä ja kitarapiuha meni varpaiden väliin ja seuranneen nykäyksen voimasta vahvistin ei enää pelittänyt. Ehti se noin 2 tuntia olla kotosalla ennen hajoamistaan.

Kitara muutaman kerran pudonnut vanhalla hihnalla, onneksi on jo kauan ollut uusi. Kitaran plugiaukon tuki hajosi, kun kurotuin polviltaan hakemaan pudonnutta plekua pöydän alta. En ole vieläkään vaivautunut hakemaan uutta, vaan olen laittanut tilalle kasan teippiä tukemaan johtoa.