Bänditoiminta ›

Mikähän siinä on kun on bändillä vähän vaikeemmat ajat ja joku soittaja puuttuu niin ollaan innolla mukana mutta kun saadaan puuttuvat jäsenet mukaan ja bändi lähtee kunnolla käyntiin niin sitten ei enää kiinnostakaan ja ollaankin "vähän ajateltu" eikä ne keikatkaan oikein enää kiinnosta?

Mikähän siinä on kun on bändillä vähän vaikeemmat ajat ja joku soittaja puuttuu niin ollaan innolla mukana mutta kun saadaan puuttuvat jäsenet mukaan ja bändi lähtee kunnolla käyntiin niin sitten ei enää kiinnostakaan ja ollaankin "vähän ajateltu" eikä ne keikatkaan oikein enää kiinnosta?
 
Mun mielestä se on joskus vähän päinvastoin.

Eli aluksi kaikkia kiinnostaa niin paljon ettei viitsi edes treenata ja sit kun ketään ei enää kiinnosta niin olettekin porukalla treeniksellä? Ootte hölömöjä mun mielestä.
 
No ei kun treenataan kunnon asenteella vain sillon kun esim. rumpali puuttuu bändistä kokonaan mutta kun rumpali sitten vihdoin löydetään ja koko homma alkaa vihdoin kulkemaan niin rupeaa idiootti basisti samantien ilmoittamaan että on vähän funtsinu asioita jne...Voi jessus ku tää on vaikeeta touhua.

No ei kun treenataan kunnon asenteella vain sillon kun esim. rumpali puuttuu bändistä kokonaan mutta kun rumpali sitten vihdoin löydetään ja koko homma alkaa vihdoin kulkemaan niin rupeaa idiootti basisti samantien ilmoittamaan että on vähän funtsinu asioita jne...Voi jessus ku tää on vaikeeta touhua.
 
No entä jos antais basistille kenkää jos ei nappaa?

Mikä siinä on niin vaikeaa?
Jos ei motivoi niin lähtee menemään ja alatte etsiä uutta.
 
Plussaa basistille siitä että on ottanut asian puheeksi eikä vaan keksi tekosyitä kun ei jaksa tulla treeneihin kun ei nappaa, ja ei kehtaa erotakaan.

Olisko niin, että kaikista ei oe tarkoitus tullakaan rokkareita...

Olisko niin, että kaikista ei oe tarkoitus tullakaan rokkareita...

Just noin oon sen ajatellu, eli ei se aina toimi vaikka kuinka haluais. Itte meinasin joskus lopettaa kun huomasin että oon vaan wannabee mutta tarkistin vähän tavotteita ja nyt on ihan jees.

Just noin oon sen ajatellu, eli ei se aina toimi vaikka kuinka haluais. Itte meinasin joskus lopettaa kun huomasin että oon vaan wannabee mutta tarkistin vähän tavotteita ja nyt on ihan jees.
 
Vähän samoja aatoksia. Ei ole pitkään aikaan tullut ajateltua, että tästä voisi oikeasti tulla "jotain". Soittelen harrastelinjalla, ilman turhia "menestyspaineita", niin on pystynyt nauttimaan soittamisesta enemmän. Keikat kiinnostaa enemmän ja vähemmän, mutta jokunen vuodessa tulee tehtyä. Vanhan nauhoitusprojektin uudelleen herättäminen on myös tuonut kyllä rutkasti lisää intoa soittamiseen, kun pitkään tuli vain yhdessä bändissä soiteltua. Musatyylikin hieman erilaista kuin pääbändissä...

Samoilla linjoilla aikaisempien kirjoittajien kanssa.
 
Tätä ajatellen on kyllä harmillista, että vaikka kaikki aina valittavat siitä, kuinka vaikeaa on löytää aktiivisia ja omistautuneita bändin jäseniä, niin kyllä vielä huomattavasti vaikeampaa on kasata bändiä, jossa päämääränä on huvin vuoksi soittelu ja keikkailu eikä levytyssopimus, miljoonaomaisuus ja chicksit. Melkeimpä jos työpaikalta ei löydy bändin verran muusikkoja, voi haaveet tällaisesta haudata.
 
Ongelman huomaa myös siitä, että kun tällainen bändi on, niin siihen riittää jatkuvasti epätoivoisia pyrkijöitä, joille valitettavasti joutuu sanomaan ettei bändissä kuitenkaan riitä tekemistä kymmenelle kitaristille ja kuudelle pianistille.