Funk, soul, hip hop, rap, reggae, r'n'b ›

Ite kuuntelin lapsena klassista musaa ku vietin paljon aikaa tädin luona ja siellä soi aina klassinen radio. Myöhemmin (v. 1997) kiinnostuin Final Fantasy peleistä serkkuni innostamana ja noiden pelien musat (VII, VIII, IX ja X) muodostavat eräänlaisen varhaisnuoruuden soundtrackin mulle. CD-levyjä en omistanut yhtään ennen vuotta 2004, mutta radiota kuuntelin paljon. Ensimmäinen levyni Iron Maidenin Piece of Mind mullisti musiikkimakuni ja aloin kuuntelemaan heviä yhä enemmän ja enemmän.
 
Sitten tuli vuosi 2005 ja Hurriganes vei mennessään. Yhtäkkiä hevi ei merkinnytkään mulle mitään ja en enää kuunnellut sitä yhtään. Ton vuoden syksynä ja seuraavana keväänä tutustuin progeen ja muuhun 60-70 luvun rockiin ja se oli mulle silloin SE juttu. 2006 syksyllä tuli kuvioihin RHCP:n 80-luvun tuotanto ja funk alkoi tuntua kiinnostavalta.
 
Tänä kesänä ympyä ns. sulkeutui Metallican levyjen muodossa ja ostinpaa myös ensimmäiset rap-levyni. Tällä hetkellä kuuntelen todella paljon funkkia ja alternative rockia, mutta vielä pitäisi siihen jazziin ja klassiseen tutustua paremmin :P. Siinä on hyvin tiivistettynä musiikkimakuni historia.

Seitsemännen luokan alussa olin itse vielä hoppari. Kuuntelin vain ja ainoastaan räppiä (ja Slipknotia), sekä haukuin heviä. Slipknotia en tietenkään haukkunut, koska se oli metallia (ja vihasin kaikkea muuta metallia, joo en vain tajunnut, hevi oli minun mukaani örinää). Kitaraa olin siihen mennessä soittanut jo pari vuotta. Soittelijaporukoissa tuli liikuttua ja satuin näkemään MTV: llä Metallican Fade to Black -musiikkivideon. Ihastuin heti, vaikka olin Metallicaakin aiemmin haukkunut (tietysti kuulematta heidän tuotantoaan ollenkaan). Sitten latasin netistä muutaman Metallican biisin ja tykkäsin.
 
Ostin sitten Metallican Black Albumin ja ...And Justice for Allin sekä mustat, normaalinkokoiset farkut. Isot vaatteet jäi kaappiin ja rocki soi. Rupesin laajentamaan musiikkimakuani yhä tietysti örinälauluista musiikkia vältellen. Näiden parin vuoden aikana minusta on kasvanut rock-henkinen pitkätukka henkeen ja vereen. Musiikkimaku on eniten bluesia ja klassista rockia. Thrashiakin tulee kuunneltua entistä enemmän, mutta silti enemmän kevyttä musiikkia. Thrash enteilee sitä, että ei sitä tiedä, jos joskus tulee kuunneltua raskaampaakin... Mutta tosiaan, musiikkimaku voi muuttua käsittämättömän nopeasti. Oma musiikkimakuni selviää levylistasta ja täältä: http://www.last.fm/user/-slowhand/
P.S. Räppi maistuu edelleen.
 
EDIT: Pitkään kirjoitukseen tulee usein sekalaista tekstiä

Minullakin on musiikkimaku heitelly melkoisesti. Teininä kuuntelin tietysti heviä ja Metallica oli kovin sana. Tähän aikaan ylipäänsä musiikki, jossa oli särökitaroita ja tuplabassareita oli ainoa oikea juttu. Lukiossa sitten proge alkoi tulla mukaan yhä vahvemmin ja diggailin Dream Theateria, Symphony X:ää yms. muita tilubändejä todella antaumuksella. Sitten yhtäkkiä proge, ja erityisesti metallisempi tiluproge, ei enää uponnutkaan, vaan aloin enemmän arvostaan musiikkia jossain on selkeämpi idea ja rakenne. Viime aikoina olen kuunnellut lähinnä fuusio-jaskaa ja funkkia. Rytmistä on tullut yhä tärkeämpi osa musiikkia, jota kuuntelen.

Välihuomio!
 
Nyt tuntuisi että musiikkimakuni on taas kääntymässä metalliin! Sillä nyt soi SYLvikin suht usein ja Stam1nan uusin potkii kyllä kovasti. Myös Ram-Zetin Escape on noussut uudeksi valonnäyttäjäksi. Mitenköhän käy, alkaako metalli taas ottamaan valtaa räpistä... Se jää nähtäväksi.

Selkäkarvat pystyynnostattavaa jännitystä!

Mulla on pikemminkin semmoinen vaelteleva musiikkimaku, jossa kiinnostuksen herääminen toiseen genreen ei syrjäytä sitä mitä aikaisemmin kuuntelin. Aloittelin metallilla yläasteella, Children of Bodom, Stratovarius jne ja olin pitkään semmonen ns. puritaani, vain metal kelpasi. Kuitenkin kaverit kuunteli aika paljon Snoop Doggia, Dr. Dretä ja kumppaneita, siitä se kiinnostus jossain vaiheessa lähti.
 
Nykyään melkein kaikki menee, ehkä hengellisiä lauluja lukuunottamatta. Oon tehnyt dj-keikkojakin pari vuotta ja tässä laaja musiikkimaku on osoittautunut korvaamattomaksi.
 
Ehkäpä se metal on kuitenkin se ykkösjuttu...

olen oppinut hyväksymään rapin. en vieläkään arvosta sitä ollenkaan, mutta olen tajunnut, että siihen voi suhtautua samalla tavalla kuin vaikka johonkin huumorimusiikkiin eli että ei niinkun jaa sitä respetkiä silleen, mutta kuitenkin näkee, että siitä voi jotkut saada hyviä viboja, ja se voi sillen toimia mielihyvän lähteenä.
 
toi metallimusiikki oli mulla semmonen, et kiinnostuin siitä joskus reilu parikymppisenä, mut se ei sit sopinu ollenkaan mun haluamaani mentaliteettiin (jota kuvaa paremmin joku huilujazz), enkä mä ole niitä levyjä tai biisejäkään kaivannut mitä nyt joskus tulee jotain mp3:ia imutettua huvikseen ja pari kertaa kuunneltua.

Vähän juu, mulla tuo koneellinen musiikki on aina ollut vaikea pala, eipä oikeen muu sinänsä vastusta. Johtuu varmaan siitä, et mä diggaan oikeilla soittimilla vedetystä musasta Mikään suoraviivainen, konemaisesti etenevä valmiiseen muottiin valettu musa ei vaan toimi. Siitä puuttuu tulkinnanvara ja elävyys.
 
Itse oon alkanut taas tykkäilemään aika paljonkin konemusasta tuon vuosia kestäneen metallifanituksen hiipuessa, tosin metallin ja konemusan sekotus on jytissyt aina.
Perustrance ja muu aivoton ysäridiscojytä (kasaridiscojytä erikseen, siitä ei voi olla kaikessa korniudessaan pitämättä) ei tietenkään uppoa vieläkään, eikä tule varmaan uppoamaan, mutta löytyy sieltä koneusan puolelta paljon muutakin.
Ja varsinkin jos konemenoa yhdistellään "oikeisiin" instrumentteihin, varsinkin akustisiin sellaisiin, niin huhhuh.. Varsinkin dnb puolelta löytyy aika vaikuttavia tuloksia näiden kahden maailman yhdistyessä.
Läskibasso ja jatsitorvia breakbeatin ja synabassojyräyksen sekaan, toimii.
 
Oikeita soittimia ne synatkin on, jos niitä oikeasti soittaa eikä vaan sekvensserillä pistä menemään.
Soundimaailmat on myös mielestäni ehkä vaihtelempia ja varsinkin avarampia kun ei tarvitse mennä sen perus basso-rumpu-ja-pari-kitaraa kaavan mukaan, ja tuossa hiljattain tollaisen virtuaalianalogisynan hommatuani totesin miten se soundien tekeminen on jo oma taiteenlajinsa.

Funk ja blues on jäänyt tyystin varjoon kuuntelun osalla. Sen sijaan kyseisiä tyylejä on erittäin mukava jammailla ja soitella. Kaikenlaista metallia tulee kuitenkin kuunneltua eniten vielä tänäkin päivänä.

Itse tuli aikoinaan ala-asteella kuunneltua kovastikin isoveljen levyiltä kaikkea räppiä ja hiphoppia ja semmoista. Sitten ala-asteen lopuilla tuli päälle kunnon heavymedal-vaihe, mitään muuta ei voinut kuunnella. Siitä se sitten pikkuhiljaa lähti taas laajenemaan, kevyemmän rockin ja punkin kautta reggaeen ja skahan ja muuhun semmoseen. Tuossa viimeisen vuoden aikana olen taas saanut kiinni rapista ja hiphopistakin, kovasti tullut löydettyä uusia artisteja ja hienoja levyjä ja kaikkea.
 
Nykyään menee melkeinpä siis kaikenlainen musiikki - kunhan se on hyvää. Iskelmät, uudempi elektroninen musiikki, suurin osa ns. "etnomusiikista" ja kaikista omituisimmat fuusiojatsit ei vielä ole kauheasti onnistunut minulle uppoamaan, mutta muuten tulee todella monenlaista musiikkia kuunneltua - fiiliksestä riippuen. Tässä lähiaikoina on levysoittimessa pyörinyt kovasti mm. CunninLynguists, Looptroop, Talking Heads, The Clash ja Emma Salokoski Ensemble.

Miksiköhän on selkeästi räppi ja metalli, joita porukka kuuntelee. Muita musatyylejä näyttää olevan listattuna paljon vähemmän. Ja useimmiten metallin jälkeen löydetään rap tai toisin päin. Miksköhän on näin?
 
Varmasti nykykulttuuri.

Itse oon alkanut taas tykkäilemään aika paljonkin konemusasta tuon vuosia kestäneen metallifanituksen hiipuessa, tosin metallin ja konemusan sekotus on jytissyt aina.
Perustrance ja muu aivoton ysäridiscojytä (kasaridiscojytä erikseen, siitä ei voi olla kaikessa korniudessaan pitämättä) ei tietenkään uppoa vieläkään, eikä tule varmaan uppoamaan, mutta löytyy sieltä koneusan puolelta paljon muutakin.
Ja varsinkin jos konemenoa yhdistellään "oikeisiin" instrumentteihin, varsinkin akustisiin sellaisiin, niin huhhuh.. Varsinkin dnb puolelta löytyy aika vaikuttavia tuloksia näiden kahden maailman yhdistyessä.
Läskibasso ja jatsitorvia breakbeatin ja synabassojyräyksen sekaan, toimii.
 
Eivv... just niinku nykytilanne meikän suusta. Nopeasti on tuo mieli itelläkin muuttunut kyllä :D
 
Oon alkanu arvostaan elektronista/ambientia/trip hoppia aika kovasti nykyään, varsinkin noita joihin on sekoitettu oikeita soittimia. Jopa sen verta, että oon alkanut itekkin säveltään sellaista jumittavaa ambient menoa.
 
Tuon perusteella suosittelen muuten sulle Bonobo - Days To Come levyä. Korvaorgasmi on taattu.
 
http://www.myspace.com/sibonobo

Rockilla ja bluesilla joskus kymmenvuotiaana musiikinkuuntelun aloitin. Hendrixiä, Ry Cooderia, Bobby Blue Bland, Bruce Springsteen. Sellaista. Diggaan vieläkin.
 
Myöhemmin alkoi proge kiinnostamaan, tutustuin 70-luvun progejättiläisiin. King Crimson, Yes, Pink Floyd, Gentle Giant, sitä tätä. Diggaan vieläkin. Varsinkin Jethro Tullista.
 
Käväsin muutamaan otteeseen Lattari-Amerikassa, sieltä sain innostuksen kaikenlaiseen lattarikamaan: bossa novaa, skata, kuubalainen musiikki.
 
Lukiossa innostuin tosissaan jazzista, ensin perinteisemmästä kamasta, sitten modernimmasta kamasta ja avant-gardesta. Tällä hetkellä eurooppalainen ECM-kama iskee tykimmin. Keith Jarrett, Coltrane, Miles Davis, Tomasz Stanko, Kenny Garrett, Cannonball, jan Garbarek, Dave Holland, Kenny Wheeler, Michael Brecker...

Sitä seurasivat kaikki jazz-johdannaiset ja fuusiot: fuusio-jazz, funk, funk-jazz, acid-jazz, lattarijazz, arabialainen jazz yms. Funkadelic, Herbie Hancock, Rabih Abou-Khalil, Art enseble of Chicago, Zappa, The Meters...
Aloin myös tutustua rockin eri suuntauksiin tarkemmin. Alternativea ja sen sellaista. Björk, PJ Harvey, Radiohead, Jeff Buckley, Patti Smith...
 
Viime aikoina olen alkanut tutustua jonkin verran klassiseen musiikkiin. Tietämykseni on vielä aivan lastenkengissään, mutta innostus on kova. Eniten on innostanut moderni kama, esim. Stockhausen ja Stravinsky.
 
Elektroniseen musiikkiin pitäisi tutustua, kunhan ehtii.
 
Musamakuni on siis vain laajennut ajan kuluessa, oikeastaan mikään ei ole jäänyt pois. Kuuntelen yhä ensimmäisiä hankkimiani levyjä usein.
 
Mitä en voi sietää? Metalli lähes kaikissa muodoissaan. Se on vaan puuduttavan tylsää. Harvoja poikkeuksia on.
Rap. Puuduttavan tylsää tämäkin. Vielä harvempia poikkeuksia. Tai no, oikeastaan mikään rap ei ole vielä innostanut.
Punk ei suuremmalti kiinnosta. festareilla on kyllä tullut välillä yllätyttyä, ja esim. Patti Smithin kaltaisia käsittämättömän hienoja taiteilijoita niputetaan silloin tällöin punkkiin. Nirvanaa en voi sietää.
 
-Antero-

Rockilla ja bluesilla joskus kymmenvuotiaana musiikinkuuntelun aloitin. Hendrixiä, Ry Cooderia, Bobby Blue Bland, Bruce Springsteen. Sellaista. Diggaan vieläkin.
 
Myöhemmin alkoi proge kiinnostamaan, tutustuin 70-luvun progejättiläisiin. King Crimson, Yes, Pink Floyd, Gentle Giant, sitä tätä. Diggaan vieläkin. Varsinkin Jethro Tullista.
 
Käväsin muutamaan otteeseen Lattari-Amerikassa, sieltä sain innostuksen kaikenlaiseen lattarikamaan: bossa novaa, skata, kuubalainen musiikki.
 
Lukiossa innostuin tosissaan jazzista, ensin perinteisemmästä kamasta, sitten modernimmasta kamasta ja avant-gardesta. Tällä hetkellä eurooppalainen ECM-kama iskee tykimmin. Keith Jarrett, Coltrane, Miles Davis, Tomasz Stanko, Kenny Garrett, Cannonball, jan Garbarek, Dave Holland, Kenny Wheeler, Michael Brecker...

Sitä seurasivat kaikki jazz-johdannaiset ja fuusiot: fuusio-jazz, funk, funk-jazz, acid-jazz, lattarijazz, arabialainen jazz yms. Funkadelic, Herbie Hancock, Rabih Abou-Khalil, Art enseble of Chicago, Zappa, The Meters...
Aloin myös tutustua rockin eri suuntauksiin tarkemmin. Alternativea ja sen sellaista. Björk, PJ Harvey, Radiohead, Jeff Buckley, Patti Smith...
 
Viime aikoina olen alkanut tutustua jonkin verran klassiseen musiikkiin. Tietämykseni on vielä aivan lastenkengissään, mutta innostus on kova. Eniten on innostanut moderni kama, esim. Stockhausen ja Stravinsky.
 
Elektroniseen musiikkiin pitäisi tutustua, kunhan ehtii.
 
Musamakuni on siis vain laajennut ajan kuluessa, oikeastaan mikään ei ole jäänyt pois. Kuuntelen yhä ensimmäisiä hankkimiani levyjä usein.
 
Mitä en voi sietää? Metalli lähes kaikissa muodoissaan. Se on vaan puuduttavan tylsää. Harvoja poikkeuksia on.
Rap. Puuduttavan tylsää tämäkin. Vielä harvempia poikkeuksia. Tai no, oikeastaan mikään rap ei ole vielä innostanut.
Punk ei suuremmalti kiinnosta. festareilla on kyllä tullut välillä yllätyttyä, ja esim. Patti Smithin kaltaisia käsittämättömän hienoja taiteilijoita niputetaan silloin tällöin punkkiin. Nirvanaa en voi sietää.
 
-Antero-
 
Asian ytimessä. Mahtavaa!

Mä oon tässä viimeisen puolen vuoden aikana oikeasti alkanut nauttimaan räpistä ihan tosissani. Wu-Tang Clanin tuotokset, Looptroop, Asa, The Roots...siistiä.

luulette olevanne hienoja kun kuuntelette paljon eri tyylejä mutta oikeasti paljon kovempi saavutus on jos kuuntelee vaan kokoajan gorgorothia tai eisiidiisiitä

Hmm. Mulla kans tullu käytyä läpi näitä eri vaiheita, tuntuu että parin, kolmen vuoden välein sterkoissa soi koko ajan joko metalli tai suomiräppi. Nyt on taas jokunen kuukausi ollu koukahtanu räpin puolelle. Muu ei kelpaa. Mutta katotaanpa taas vuonna 2010 mikä soi..

Musamaku muuttuu ja monipuolistuu, se on hyvä asia. Ei sitä kannata pelätä. Se on vähän niinkuin munankarvat, jossain vaiheessa ne vain ilmestyy.

Mulla lähti musakuuntelu joskus vuoden 2001 tienoilla Stratovariuksesta, Linkin Parkista ja Nightwishista. Siitä se sitten hiljalleen meni siihen että fanitin Children of Bodomia aivan henkeen ja vereen, välissä oli hullu Hanoi Rocks -kausi, jonka jälkeen palasin taas COB:iin :D
Fanitin COBia aika monta vuotta, kunnes thrash -ja death metal alkoi kiinnostaa vuonna 2005 . Mulla oli pari puristikaveria, jotka sitten syötti mulle thrashia ja deathia, kunnes en sitten kuunnellutkaan muuta pitkiin aikoihin. Diggailen vieläkin thrashista, ja etenkin dödiksestä. Sitten tuli Sentenced -vaihe, joka on ehkä vieläkin hieman päällä. Aivan loistava yhtye :)
Nykyään musamaku on keventyny tosi paljon, kuuntelen pääosin rockia ja etenkin vanhoja hyviä progebändejä (PF, King Crimson, Camel, Yes yms.) Funkki ja psytrance (Saastunut sieni) iskee kans hyvin.
Metallipuolelta nyt on päällä BDM, grind, doom, stoner, "äijämetalli" ja Meshuggah.
Last.FM -tunnukseni: http://www.last.fm/user/WinterMad/
Musamaku on kyllä vaan laajentunut, mikään genre ei oo jääny pois, vaan kaikki parhaat ko. genren bändeistä on vaan jääny pyörimään levylautaselle.