Laulaminen ›

Kiitos d-iivil vaivannäöstä!
 
Pakko myöntää, että äänityksen taso on aika heikko. Itse olen niin tottunut äänittämään ja kuuntelemaan omaa ääntäni huonoillakin vehkeillä, ettei sitä aina tajua, että muille homma voi kuulostaa pelkältä kakofonialta. Voishan tuota konkkamikilläkin joskus kokeilla....
 
En minä äänenlaatua tarkoittanut, vaan tuota laualantaa tuossa pätkässä. Meinasin siis ettei tuosta oikein kyllä kuule mitään rekkarinvaihdoksia, kun klippi piti sisällään melkeinpä ainoastaan falsetin kuuloista "vikinää" :-D
 
Eli eli, koitas ottaa ihan semmoisella reilulla kantavalla lauluäänelläsi hiiiiiidas venytys alhaalta ylös päin ja yritä pitää se voimakkaana niin korkealle kuin menee :)

Eli eli, koitas ottaa ihan semmoisella reilulla kantavalla lauluäänelläsi hiiiiiidas venytys alhaalta ylös päin ja yritä pitää se voimakkaana niin korkealle kuin menee :)
 
NÄYTE: http://www.saunalahti.fi/severink/NAYTTEET/ulinaa&breikkausta.mp3 (0,8 megaa, 50 sek.)
 
Tässä on tämänpäiväistä on treeniä, ulinaa ja breikkausta. Noi flipit lähinnä kertoo, mitä tapahtuu, jos ei tee _ajoissa_ oikeaoppista rekkarinvaihdosta. En tiedä, selviääkö tästä klipistäkään se oikea&aito rekkarinvaihdoskohta...
 
Gis1:seen asti menen ilman, että täytyy varsinaisesti vaihtaa pää-ääneen, mutta a1 (kuten tuossa toisessa alavireisessä skaalassa kuulee) ei mene jos yrittää pysyä miehenä.
 
P.S. Tällaisen klipin voi postata vain puhdas amatööri... ;-)

NÄYTE: http://www.saunalahti.fi/severink/NAYTTEET/ulinaa&breikkausta.mp3 (0,8 megaa, 50 sek.)
Dodii, johan selveni :)
Ensin positiiviset huomiot: sulla kuulostaisi olevan kohtuu laaja ääniala ihan jo syntyjään ja mukavan heleä soundi!
 
Tuossa klipissä etenkin loppupuolella kuulee hyvin kun rekkari vaihtuu, niin sä samalla siinä hyppäät muutaman nuotin yli. Nuo nuotit ovatkin sitten niitä vittumaisia murtonuotteja joita on elämää hankalampi laulaa. Kokeileppa nostaa tuolta alhaalta rauhallisesti ylös ja vetää niin korkealle kuin vaan kantavalla perusäänelläsi saat ja varo vaihtamasta falsettiin. Kun löydät tuon ylimmän "perusäänen" johon pääset, niin stoppaa ja vedä henkeä. Ota nyt sitten puolikas ylempää äsken päästyyn nuottiin nähden ja aloita tosi hiljaisella volyymilla. Saa olla vaikka falsettiakin. Pyri avaamaan suuta auki ja voimistamaan ääntä. Ääni voi olla tosi erilainen kuin normirekkarissasi äänesi on, mutta tässä tullaankin siihen yhteen tärkeään pointtiin; sen ei tarvitse olla samanlainen!
 
Säästyy paljolta pään hakkaamiselta kun sisäistää ettei eri rekkareiden ja murtonuottien tarvitse kuulostaa keskenään samalta.
 
Kun sä sitten löydät sen sun tavan muodostaa äänesi noihin muutamaan murtoalueen nuottiin, niin lopulta se tulee sieltä sit automaagisesti aina kun niille nuoteille osutaan.

Dodii, johan selveni :)
Ensin positiiviset huomiot: sulla kuulostaisi olevan kohtuu laaja ääniala ihan jo syntyjään ja mukavan heleä soundi!
 
d-iivil, kiitos kehuista, vaivannäöstä - ja hyvistä neuvoista!
 
Kun sä sitten löydät sen sun tavan muodostaa äänesi noihin muutamaan murtoalueen nuottiin, niin lopulta se tulee sieltä sit automaagisesti aina kun niille nuoteille osutaan.
 
Siitähän tässäkin asiassa on viime kädessä kyse: on vain löydettävä _se oma tapa_. Pitää siis treenata fiksusti ja ahkerasti, niin eiköhän tuo rekkarinvaihdos mene vielä jonain päivänä ihan (kohtuu)huomaamattomasti...

Vielä kun joku kertoisi, miten saisin ääneeni enemmän amywinehousemaista vibraa...? * VITSI, VITSI! *

Vielä kun joku kertoisi, miten saisin ääneeni enemmän amywinehousemaista vibraa...? * VITSI, VITSI! *
 
No eikä...ROFLMAO!
 
Juu sofianmaailma tuo viimeinen clippi kuulosti jo oikein hyvältä...hyvä kun joku kyselee niin saa itselleenkin jotain muistiin =)...

Mä antaisin vinkiksi vaan sen, että ajattelee laulamista matalalta kuin nuotti menee korkeaksi. Samaa ajatusta voi käyttää myös matalalle mentäessä. Eli ajattelee matalaa ääntä korkeaksi. Olen huomannut, että se on monesti vain omasta päästä kiinni.
 
Minulla henkilökohtaisesti on melko korkea ääni jo luonnostaan eli matalat äänet tekevät tiukkaa mutta korkeat äänet ovat nannaa :)
 
Tuossa meidän uunituore demo kuunneltavaksi:
 
http://www.mikseri.net/artists/?id=106016

Kun lauletaan korkealta niin on tietenkin ongelma jos ääni tehdään ulvomalla tms. Mielestäni todellinen korkea ja kova ääni tehdään niin että koko ukko (tai akka) resonoi ja äänessä on myös sitä syvyyttä. Toisaalta voi harjoitella tätä tekemällä ensin korkeata ja kevyttä äätä ja pikkuhiljaa tehdä siitä fortea. Itselläni on vaan ollut aina metodina sijoittaa ääni aika syvälle ja lähteä siitä vetämään ylöspäin ja alaspäin... silloinkin pitää tietyt laulut ja osiot laulaa eri tavalla että olisi fiksua... Kumminkin, mielestäni on korkeat ja tavallaan tummat sävelet ihanteellisia, mutta kaikkihan laulaa eri tavalla, ja pop(hevi)musiikissahan on tyyli aika vapaa, kunhan kuullostaa hyvälle.

Anyway, CV -tekniikassa on useita "moodeja", eli siis efektejä, joita voi lisätä omaan ääneensä sitä mukaa, kun kehittyy, esim. raspia ja beltingiä
 
Ihan pakko vähän nillittää termeistä...
 
1) Perustekniikka
kun sen hallitsee kunnolla niin voi valita
2) Moodin (neutral, curbing, overdrive ja belting)
ja kun sen hallitsee kunnolla niin voi valita
3) Äänen värin (tumma, vaalea)
ja kun sen hallitsee kunnolla niin voi valita
4) Efektejä (särö, vibra, örinä, kirkaisu, breikit...)
 
Oleellista on toi "ja kun sen hallitsee kunnolla." Samoin se, että moodit ja efektit ovat ERI ASIOITA.
 
Mut loistavaa että oot päässyt meininkeihin. Se on tärkeintä!

Ihan pakko vähän nillittää termeistä...
 
1) Perustekniikka
kun sen hallitsee kunnolla niin voi valita
2) Moodin (neutral, curbing, overdrive ja belting)
ja kun sen hallitsee kunnolla niin voi valita
3) Äänen värin (tumma, vaalea)
ja kun sen hallitsee kunnolla niin voi valita
4) Efektejä (särö, vibra, örinä, kirkaisu, breikit...)
 
Oleellista on toi "ja kun sen hallitsee kunnolla." Samoin se, että moodit ja efektit ovat ERI ASIOITA.
 
Mut loistavaa että oot päässyt meininkeihin. Se on tärkeintä!
 
Juu anteeksi, kirjotin kiireessä pikkuisen väärin :D Aina pitäis ajan kanssa lukea läpi, mitä on kirjoittanut ennen kuin lähettää. Mutta siis tarkoitin, että äänellä voi tehdä vaikka minkälaisia temppuja, mutta muotoilin aivan väärin lauseeni.

Ihan pakko vähän nillittää termeistä...
 
1) Perustekniikka
kun sen hallitsee kunnolla niin voi valita
2) Moodin (neutral, curbing, overdrive ja belting)
ja kun sen hallitsee kunnolla niin voi valita
3) Äänen värin (tumma, vaalea)
ja kun sen hallitsee kunnolla niin voi valita
4) Efektejä (särö, vibra, örinä, kirkaisu, breikit...)
 
Oleellista on toi "ja kun sen hallitsee kunnolla." Samoin se, että moodit ja efektit ovat ERI ASIOITA.
 
Mut loistavaa että oot päässyt meininkeihin. Se on tärkeintä!
 
Haluan kuitenkin muistuttaa, ettei jokaisen ole pakko lähteä liikkeelle perusperiaatteista, ennen kuin treenaa muuta. Usein ongelmat ratkeavat moodien sääntöjä noudattamalla ja esim. vokaalin muuttaminen oikeaksi voit tuoda tuenkin automaattisesti mukaan. Myöskin äänenväriä voi minusta harjoitella vaikkei tietäisi moodeista tuon taivaallista. Kukin tietää itse omat tarpeensa ja tekniikka on olemassa vain ongelmien korjaamiseksi. Jos haluaa opetella laulutekniikkaa kattavasti, yllä oleva järjestys on suositeltava.
 
Complete Vocal Technique käy kuitenkin hyvin myös hakuteoksesta mahdollisesti eteentulevien laulamiseen liittyvien ongelmien ratkaisemiseksi. Koko kirjaa ja tekniikkaa ei tarvitse osata. Itse olen tietysti lukenut kirjan monesti ja yrittänyt ottaa selvää kaikesta mahdollisesta, mutta ei jokaisen laulajan tarvitse olla kaltaiseni laulutekniikkanörtti.
 
Itse olen sitä mieltä, että rekistereistä puhuminen on erittäin harhaanjohtavaa, ja suosittelen niiden korvaamista moodeilla, jotka eivät ole yhtä moniselitteisiä ja epämääräisiä kuin rekisterit. Korkealta laulaminen on mahdollista lukemattomilla eri tavoilla. Ainoa rajoitus on, että overdrivella ei voi laulaa C2/D2:n yläpuolelta. Sofianmaailma on ääninäytteiden perusteella harjoitellut vaihtamista curbingin ja neutralin välillä. Tämän vaihdoksen voi kuitenkin tehdä millä äänenkorkeudella tahansa. Mielestäni ei ole syytä harjoitella sen tekemistä tietyssä kohtaa, ellei ole päättänyt laulaa aina niin. Jos haluaa laulaa ylemmäs kovempaa, esim. curbingilla, täytyy vain harjoitella moodin asetusta tarkemmaksi eli oikea vokaali, tarpeeksi tukea ja twangia, oikea volyymi ja kurkunpää riittävän ylhäällä.

Haluan kuitenkin muistuttaa, ettei jokaisen ole pakko lähteä liikkeelle perusperiaatteista, ennen kuin treenaa muuta. Usein ongelmat ratkeavat moodien sääntöjä noudattamalla ja esim. vokaalin muuttaminen oikeaksi voit tuoda tuenkin automaattisesti mukaan. Myöskin äänenväriä voi minusta harjoitella vaikkei tietäisi moodeista tuon taivaallista. Kukin tietää itse omat tarpeensa ja tekniikka on olemassa vain ongelmien korjaamiseksi. Jos haluaa opetella laulutekniikkaa kattavasti, yllä oleva järjestys on suositeltava.
 
Kiitos selvennyksestä :)
 
Itse olen sitä mieltä, että rekistereistä puhuminen on erittäin harhaanjohtavaa, ja suosittelen niiden korvaamista moodeilla, jotka eivät ole yhtä moniselitteisiä ja epämääräisiä kuin rekisterit.
 
Meitä on moneksi. Itselle käsite "rekisteri" on helpompi ymmärtää kuin "moodi", mutta ymmärrän kyllä miksi rekisterien ymmärtäminen voi ajaa toiset hulluuteen.
 
Korkealta laulaminen on mahdollista lukemattomilla eri tavoilla.
 
Kyllä. Se mikä on käyttökelpoinen keino sitten itse kullekin että voi laulaa korkealle, riippuu halutun saundin lisäksi myös kunkin yksilöllisistä ominaisuuksista (äänihuulten pituus, kehon voima, pään onteloiden luonnollinen koko ja muoto jne).
 
Sofianmaailma on ääninäytteiden perusteella harjoitellut vaihtamista curbingin ja neutralin välillä. Tämän vaihdoksen voi kuitenkin tehdä millä äänenkorkeudella tahansa. Mielestäni ei ole syytä harjoitella sen tekemistä tietyssä kohtaa, ellei ole päättänyt laulaa aina niin.
 
Vaihtoi sitten rekisteriä tai moodia, olisin sitä mieltä, että kunhan tietää mistä on menossa (rintarekisteri/curbing) ja mihin on menossa (päärekisteri/neutral) niin pointtina olisi tämän jälkeen ikäänkuin huomaamattomasti liukua paikasta toiseen, eikä yhtäkkisesti hypätä. Ellei siis halua sitä saundillista hyppäystä treenata kuuluviin.

Vaihtoi sitten rekisteriä tai moodia, olisin sitä mieltä, että kunhan tietää mistä on menossa (rintarekisteri/curbing) ja mihin on menossa (päärekisteri/neutral) niin pointtina olisi tämän jälkeen ikäänkuin huomaamattomasti liukua paikasta toiseen, eikä yhtäkkisesti hypätä. Ellei siis halua sitä saundillista hyppäystä treenata kuuluviin.
 
(prkl.. kirjoitin pitkän jorinan ja painoin vahingossa back nappia!! grr)
 
Minulle rekisterit avautuvat myös moodeja paremmin. Veikkaan, että riippuen laulajan omasta "perusongelmasta" jompikumpi (jos kumpikaan) metodi avautuu helpommin. CVT-kirjassa esim. sanotaan, että jodlaus-tyyppinen moodinvaihto on vaikeaa, mutta itselleni se oli alusta alkaen helpointa ikinä, vaikka en osannut laulaa todellakaan hyvin. (Pystyin ihan lauluharrastukseni alkuvaiheessa laulamaan esim. Ukko Nooan siten, että vaihdan rekisteriä joka toisella tavulla rintarekisteristä falsettiin, myös niin että rintarekisterinuotti oli korkeampi kuin sitä seuraavaa falsettinuotti). Se, että pystyisin liukumaan äänialani matalimmasta nuotista korkeimpaan ilman ei-tahdottua-breikkiä taas on onglema yhä. Arvaukseni on, että Sadolinilla ei ehkä koskaan ole ollut ongelmaa "rekisterin vaihdossa" ja siksi hän koki asian harhaanjohtavana.
 
(rintarekisteri/curbing) ... (päärekisteri/neutral)
 
En tiedä oliko tarkoituksesi rinnastaa rintarekisteri curbingiin, mutta moodien mäppääminen muiden koulukuntien rekisterimaailmaan ei ole ihan niin yksinkertaista. Jos käyttää esim. "Singing Success" metodin (joka pohjautuu "Speech Level Singing" metodiin) rekisterejä ja yrittää mäpätä niitä moodeihin, niin itse tekisin sen ehkä näin. (HUOM. Täysin omia arvailujani ja voivat mennä metsään).
 
- Kaikki moodit ensimmäisen SS-tekniikan rekisterivaihtokohdan alapuolella ovat rintarekisteriä (myös siis Neutral). Eri moodit ovat tällä alueella ainoastaan eri nyansseja.
- Riippuen moodista rekisterinvaihtokohta voi olla eri.
- Matalimman rekisterivaihtokohdan yläpuolella, jos laulaja ei vaihdakaan rekisteriä: Override on täysivärähteistä rintarekisteriä. Mitä korkeammalle mennään, sitä enemmän "painetta/tukea" täytyy olla, että pystyy pysymään rintarekisterissä. Tästä johtuu moodin yläraja, koska raskaalla rintarekisterikalustolla ei voi mennä loputtoman korkealle. (Olen erimieltä CVT:n kanssa miesten ylärajasta siinä mielessä, että kirja antaa kuvan, että se on C2 (US: C5) riippumatta äänityypistä. Minun on vaikea kuvitella, että Heppu Heppunen, joka pystyy laulamaan suuren C:n voimakkaasti pystyisi laulamaan overdriven yhtä korkealle kuin Kundi-Kundikki Kundinen, jonka alaraja on jossain pienen c:n tietämillä).
- Rekisterivaihtokohdan yläpuolella: Curbing: Light Mix, Belting: Heavy Mix ja Neutral: Puhdas päärekisteri.
- Voi olla, että Overdrive voisi olla myös jonkinlainen super heavy mix, eikä puhdas rintarekisteri.

NÄYTE: http://www.saunalahti.fi/severink/NAYTTEET/ulinaa&breikkausta.mp3 (0,8 megaa, 50 sek.)

 
Heips!
 
Mulla tuli muutama huomio tuosta klipistä. Ekat asteikkoluritukset kuulosti oikein kivalta ja tarkalta. Vähän liikaa muutit vokaalin muodostusta ylöspäin mentäessä. Alussa A oli kivasti pyöreä, mutta ylhäällä leveni ikävästi (siis ikäänkuin O:sta Ä:n suuntaan). Saattaa olla, että sitä jonkunverran on levennettäväkin, tähän en osaa sanoa mitään tarkempaa. Siinä tulee vaan se ongelma, että jos siihen murtokohtaan mentäessä oot jo muuttanut valmiiksi täysin vokaalin luonnetta, oot tavallaan umpikujassa. Vaikea selittää.
 
Se keskimmäinen juttu "Maa-aa-aa-aaaaaaa" osoitti minusta, kuinka mietit liikaa sävelen korkeutta ja sen vaikeutta. Viimeinen sävelhän jäi about neljäsosanuotin matalaksi, mikä on erikoista, sillä ne alun asteikkokulut meni tarkasti. Vai voisiko syynä olla myös säestyksen puuttuminen? Jos oot liiaksi tottunut solfaamaan pianon mukana. Joka tapauksessa AINA mieluummin muuta vaikka täysin tekniikkaa kuin yrität väkisin ylös jääden täysin väärään säveleen.
 
Viimeset harjotelmat (taisi olla I ja E -vokaaleilla) hieman hämmensi. Eka luritelma A-vokaalilla oli äänenväriltään oikein miellyttävä, mutta näissä se oli melkein kuin eri miehen laulama. Mulle on opetettu, että pohjimmiltaan ääni lähtee kaikissa vokaaleissa samalla tavalla ja niiden ero muodostetaan sitten enemmänkin tosi edessä. Noiden mukaan sulla oli enemmän perustavaalaatua olevaa eroa niissä, mutta saattaa tietenkin olla, ettet yrittänytkään laulaa niin samalla meiningillä.
 
Etenkin näissä vikoissa nousuissa mun mielestä sä luovutat rintaäänen liian aikasin. Ikään kuin alkaisit turhaan valmistautua siihen murtokohtaan ennalta. Kuten jo todettu, älä tee ongelmaa, jos sitä ei ole. :)
 
Lisäksi ehkä luopuisin tavasta ottaa näihin kuvioihin mukaan välillä sitä narinarekisteriä. Se voi viedä huomion hyvästä, kiinteästä alarekisteristä, samalla tavalla kuin falsetin ennakoiminen vie huomion siitä siellä ylempänä.
 
Tää oli taas täysin amatöörin kirjoitus, joten ota se sellasena. Ehkäpä joku muu täällä vois kommentoida noita eteenpäin.

Vähän liikaa muutit vokaalin muodostusta ylöspäin mentäessä. Alussa A oli kivasti pyöreä, mutta ylhäällä leveni ikävästi (siis ikäänkuin O:sta Ä:n suuntaan). Saattaa olla, että sitä jonkunverran on levennettäväkin, tähän en osaa sanoa mitään tarkempaa. Siinä tulee vaan se ongelma, että jos siihen murtokohtaan mentäessä oot jo muuttanut valmiiksi täysin vokaalin luonnetta, oot tavallaan umpikujassa. Vaikea selittää.
 
Noissa skaaloissa vaihtelen matkan varrella usein vokaaleja, kun homma tuntuu muuten tylsältä. Eipä silti, tuohon vokaalien oikeaoppiseen muodostukseen pitäisi kyllä perehtyä...
 
Se keskimmäinen juttu "Maa-aa-aa-aaaaaaa" osoitti minusta, kuinka mietit liikaa sävelen korkeutta ja sen vaikeutta. Viimeinen sävelhän jäi about neljäsosanuotin matalaksi, mikä on erikoista, sillä ne alun asteikkokulut meni tarkasti. Vai voisiko syynä olla myös säestyksen puuttuminen?
 
No joo, keskityin tuohoon korkeaan, josta tuli sitten jotenkin epästabiili - minkä huomasin siitä, että yritin korjata asiaa avaamalla turpavärkkiäni paljon isommalle kuin tavallisesti - niinpä tiputinkin sen nopeasti&epävireisesti alas.
 
Minulle onkin hyvin tuttu ongelma, joka tapahtuu tässä klipissä Carlo Bergonzille "Recondita armonia"-aarian lopun b1 (T)oooo(sca)-kohdassa.
 
http://www.youtube.com/watch?v=Uj0CaJWYuKg
 
Enpä tiedä, mistä on tarkkaan ottaen kyse - tietääkö joku? Liittyisikö äänen sijoittamiseen (formantit)...?
 
Etenkin näissä vikoissa nousuissa mun mielestä sä luovutat rintaäänen liian aikasin. Ikään kuin alkaisit turhaan valmistautua siihen murtokohtaan ennalta. Kuten jo todettu, älä tee ongelmaa, jos sitä ei ole. :)
 
Toisaalta esim. voiceteacher-sivustolla sanotaan, että pää-ääntä pitäisi ottaa mukaan jo pienen oktaavin loppupuolella (mikä ei tarkoita, etteikö voisi edelleen pysyä miehenä...). Ja osa noista äänityksistä on tehty samana aamuna tietokoneen ääressä, kun olen yrittänyt hakea _sitä oikeaa_ breikkipaikkaa.
 
Ja ihan totta, rekkarinvaihdoista ei pidä tehdä ongelmaa!
 
Tää oli taas täysin amatöörin kirjoitus, joten ota se sellasena.
 
Erittäin fiksuja kommentteja! Suurkiitokset Vatikaanin päämiehelle!
 
P.S. Tuohon äänirekisterit vs. CVT-moodit -asiaan en osaa sanoa mitään järkevää.

En tiedä oliko tarkoituksesi rinnastaa rintarekisteri curbingiin, mutta moodien mäppääminen muiden koulukuntien rekisterimaailmaan ei ole ihan niin yksinkertaista. Jos käyttää esim. "Singing Success" metodin (joka pohjautuu "Speech Level Singing" metodiin) rekisterejä ja yrittää mäpätä niitä moodeihin...
 
Juu ei ollut ihan näin suoraviivaista kuvaa tarkoitus antaa, aiemmin kun oli puhetta just näistä curbingista ja neutralista. Moodien mäppääminen muiden koulukuntien rekisterimaailmaan ei ole sen kummempaa kuin eri rekisterikäsitysten mäppääminen keskenään. Mikä on jo sinänsä ihan tolkuttoman vaikeaa. Nimim. jouduin gradussa ottamaan kantaa erilaisiin rekisterikäsityksiin. Jotkut tutkijat kun näkee rekisterit vain äänihuulten toimintatapana, toiset pelkkänä tuotetun äänen korkeutena, ja kolmannet linkittää näitä yhteen jotkut perustellummin ja jotkut ihan fiilispohjalta, neljänsien mielestä äänen korkeus aiheuttaa automaattisesti jonkun äänihuulten toimintatavan, viidensien mielestä näillä ei ole mitään tekemistä keskenään...
 
Mielenkiintoinen toi SLS-moodi-rekisteri -systeemi, thanks!

Juu ei ollut ihan näin suoraviivaista kuvaa tarkoitus antaa, aiemmin kun oli puhetta just näistä curbingista ja neutralista. Moodien mäppääminen muiden koulukuntien rekisterimaailmaan ei ole sen kummempaa kuin eri rekisterikäsitysten mäppääminen keskenään. Mikä on jo sinänsä ihan tolkuttoman vaikeaa. Nimim. jouduin gradussa ottamaan kantaa erilaisiin rekisterikäsityksiin. Jotkut tutkijat kun näkee rekisterit vain äänihuulten toimintatapana, toiset pelkkänä tuotetun äänen korkeutena, ja kolmannet linkittää näitä yhteen jotkut perustellummin ja jotkut ihan fiilispohjalta, neljänsien mielestä äänen korkeus aiheuttaa automaattisesti jonkun äänihuulten toimintatavan, viidensien mielestä näillä ei ole mitään tekemistä keskenään...
 
Mielenkiintoinen toi SLS-moodi-rekisteri -systeemi, thanks!
 
Luojan kiitos näitä asioita ei tarvitse liiemmin teoriatasolla kelata, senkun vaan laulaa menemään :)

Luojan kiitos näitä asioita ei tarvitse liiemmin teoriatasolla kelata, senkun vaan laulaa menemään :)
 
Haha, ellei tee gradua laulamisesta :D
 
---tai ellei opeta laulamista. Oppilaita kun aina kiinnostaa asiat vaikkei niillä olisikaan mitään merkitystä :P

Erittäin fiksuja kommentteja! Suurkiitokset Vatikaanin päämiehelle!

 
Hehe, kiitti! Ei muuta ku laulamisiin. =)

Haha, ellei tee gradua laulamisesta :D
 
Tota mie lähinnä tarkoitinkin, että luojan kiitos en ole tekemässä eikä näin ollen tarvitse päätään moisilla vaivata :)
 
Täysiä kun vetää, niin ei voi olla väärässä.